Kohtalontovereita? Ilmoitin lapsen isälle, ettei hän ole enää tervetullut
Erosimme vuosi sitten miehen alkoholismin takia. Eron jälkeen touhu on mennyt vuorotellen ylä- ja alamäkeä, joskin alamäet ovat aina vain menneet pahempaan suuntaan. Lasta on nähnyt vaihtelevasti, välillä kerran viikossa ja välillä on tullut parin viikon taukoja. Nyt selvisi se mitä olen pidempään jo epäillyt, eli mies käyttää huumeita. Häntä ei ole näkynyt nyt kuukauteen, vaikka olen joka viikko kysellyt, koska hän tulisi. Viimeisimmät oharit teki eilen: Aamulla vielä sanoi tulevansa, ja iltapäivällä kun piti tulla niin ei sitten yhtäkkiä voinutkaan kun "ei ole nukkunut ja tärisyttää". Eli mitä lie vieroitusoireita. En jaksa enää. Ilmoitin, että tervetuloa sitten kun on saanut taas asiansa kuntoon, tuollaista isää ei kukaan tarvitse.
Olen miettinyt pitkään kaiken tämän säätämisen takia, pitäisikö vain sanoa että ei tule enää lainkaan. On todella vaikeaa tietää, mikä on lapsen paras. Lapsi ei juuri kysele isänsä perään, joskus saattaa mainita, että missä iskä on. Lapsella ikää siis 2v.
Onko muilla samankaltaista tilannetta? Miten olette päätyneet ratkaisuun, että on parempi ettei isä tule lainkaan? Tokihan hän voi alkaa vaatia tapaamisia, mutta olen melko varma ettei sitä kuitenkaan tee. Ei oikein eilenkään kommentoinut mitään tuohon, kun sanoin, että ei tarvitse enää tulla.