Aion jatkossa elää miehen kanssa vain lastemme vanhempina.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 07:16"]On miehellä mahdollisuus muuttaa käytöksensä ja yrittää hyvittää loukkauksensa. Ap
[/quote]

... en ole yhtään vihainen. Mutta mies voi yrittää hyvittää loukkauksensa....

Suunnitelma kuulostaa ihan keskenkasvuisen aivoituksilta
Kyllä se vielä hyvittää
Tai sitten minä vaan mökötän

En mökötä. En vain puhu oma-aloitteisesti kuin pakolliset asiat enkä todellakaan koske siihen.

Miettikää, että mies ei esim. ole kertaakaan suhtautunut myönteisesti siihen, että saisin vauvasta vapaata edes hetken kodin ulkopuolella.

Ap

Mitä sä mökötät? Omassa elämässäsi....se syö hirveesti virtaa, kun pitää koko ajan kontrolloida käytöstään.

etsi itsestäsi se oma kuoppasi ja nouse sieltä ylös. Uskalla. Mököttäminen on ihan omien tunteiden pAkenemista.

sun pitää avata suus ja selvittää se asia. Oikeesti selvittää.

ei kaikki asiaton olla toisen vika...ja jos on, niin mitä sä siinä mätänee. Voit sä silti selvittää asiat.

teidän pitää harjoitella. Ei voi olla mestari heti. 

Eu se sun ukkokaan kuullosta ihmissuhdemestarilta.

PUHU. OUHU. PUHU. Käsittele omia tunteitasi. Mitä sä niin pelkäät, että menet siilikuoreen piiloon ja kylmään käytökseen?

et sä ole siellä yhtään parempi kuin tässä olemassa.

ja lapsille se aikuisten mökötystä on ...voin kertoa...ihan hirveetä. Olen elänyt sellasessa lapsuuttani.

ollaan niinkuin ei oltaiskaan...

Mä ymmärrän! Olin lapsemme vauva-aikana ihan rikki välillä. Mies ei heräilyt vauvan kanssa ja kaikki mun menot piti kertoa pitkälle etukäteen ja pyytää lupa, hän vain ilmoitti omistaan. Yritin puhua, kukkasin ja kirouksin, kirjeellä ja tunteetta vain faktat ladellen. Ei apua, mies pakeni tai lopetti puhumisen. 

Kun lapsi oli pieni, mulla oli hätä pelastaa meidän parisuhde, oikeasti tein paljon sen eteen. Kun on tarpeeksi monta kertaa saanut henkisen läimäyksen kasvoille, tulee yhtäkkiä se hetki kun ei enää välitä. Minä en enää välitä. Ymmärrän siis tuon, että ap ei enää mökötä. Se juna meni jo. 

Sun tunteet on tärkeät. Tuo ne esiin. Uskalla vaan. Älä mene piiloon. Jos sua on loukattu, niin kerro se. Kerro myös miten toisenlaisia hyvä toimia. Jutelkaa. Tulkaa esiin koloistanne.

kyllä mielen saa pahoittaa. Olet arvokas.

ole vaikka lapsillesi hyvä malli. Harjoittele. Ei tarvi olla täydellinen. Onneks. Ei kukaan ole.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 07:45"]Mä ymmärrän! Olin lapsemme vauva-aikana ihan rikki välillä. Mies ei heräilyt vauvan kanssa ja kaikki mun menot piti kertoa pitkälle etukäteen ja pyytää lupa, hän vain ilmoitti omistaan. Yritin puhua, kukkasin ja kirouksin, kirjeellä ja tunteetta vain faktat ladellen. Ei apua, mies pakeni tai lopetti puhumisen. 

Kun lapsi oli pieni, mulla oli hätä pelastaa meidän parisuhde, oikeasti tein paljon sen eteen. Kun on tarpeeksi monta kertaa saanut henkisen läimäyksen kasvoille, tulee yhtäkkiä se hetki kun ei enää välitä. Minä en enää välitä. Ymmärrän siis tuon, että ap ei enää mökötä. Se juna meni jo. 
[/quote] juuri näin. Siihen päälle vielä vitsailu ulkonäöstäni, valittaminen joka saatanan asiasta ja yleinen asenne, että mulla on tässä liian helppoa enkä ansaitse mitään etuja (kuten oma aika kodin ulkopuolella, niin vittuun koko parisuhteen ajatuskin. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 07:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 07:45"]Mä ymmärrän! Olin lapsemme vauva-aikana ihan rikki välillä. Mies ei heräilyt vauvan kanssa ja kaikki mun menot piti kertoa pitkälle etukäteen ja pyytää lupa, hän vain ilmoitti omistaan. Yritin puhua, kukkasin ja kirouksin, kirjeellä ja tunteetta vain faktat ladellen. Ei apua, mies pakeni tai lopetti puhumisen.    Kun lapsi oli pieni, mulla oli hätä pelastaa meidän parisuhde, oikeasti tein paljon sen eteen. Kun on tarpeeksi monta kertaa saanut henkisen läimäyksen kasvoille, tulee yhtäkkiä se hetki kun ei enää välitä. Minä en enää välitä. Ymmärrän siis tuon, että ap ei enää mökötä. Se juna meni jo.  [/quote] juuri näin. Siihen päälle vielä vitsailu ulkonäöstäni, valittaminen joka saatanan asiasta ja yleinen asenne, että mulla on tässä liian helppoa enkä ansaitse mitään etuja (kuten oma aika kodin ulkopuolella, niin vittuun koko parisuhteen ajatuskin. Ap

[/quote]

Ja silti haluat tuhlata tämän miehen kanssa vähän lisää vuosia ja kuormittaa teitä molempia ja myös teidän lapsianne tuloksettomalla mököttämisellä ja passiivisella vihanpidolla sen sijaan, että ratkaisisitte asian niin kuin kaksi aikuista ihmistä? Onko tuossa oikeasti tarkoitustakaan muuttaa vallitsevaa olotilaa? 

Olen kertonut. Mies ei myönnä tilanteen vakavuutta, alkaa aina muistutella siitä, mitä kaikkea minä olen ikinä tehnyt väärin. On kyllä ollut huolissaan siitä, enkö enää yritä (parantaa suhdetta). No vittu en. En halua ajatella koko suhdetta, keskityn vain kestämään tätä paskaa. Keskustelen kyllä, jos se pyytää. Ja osoittaa edes vähän aitoa kiinnostusta sitä kohtaan, miltä Minusta tuntuu. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:00"]

Olen kertonut. Mies ei myönnä tilanteen vakavuutta, alkaa aina muistutella siitä, mitä kaikkea minä olen ikinä tehnyt väärin. On kyllä ollut huolissaan siitä, enkö enää yritä (parantaa suhdetta). No vittu en. En halua ajatella koko suhdetta, keskityn vain kestämään tätä paskaa. Keskustelen kyllä, jos se pyytää. Ja osoittaa edes vähän aitoa kiinnostusta sitä kohtaan, miltä Minusta tuntuu. Ap

[/quote]

Miksi ihmeessä? Mitä lähtökohtaisesti hyvää tuossa suhteessa sitten on, edes lapsille? 

Miehen pitää tajuta kusipäisyytensä ja muuttua, tosissaan yrittää hyvitellä ja lepytellä mua, niin katsotaan sitten sitä parisuhdetta taas. Se on ainoa keino. Ap

Ei tämä lapsille ole paskaa, minähän uhraan nyt kaikki omat menonikin siksi aikaa, että miehen mielestä alan ansaita niitä. Kyllä mä uskon että se tajuaa asioita, kun luo havainnollistavia esimerkkejä ja joka käänteessä muistuttaa, mistä kaikesta olen saanut paskaa niskaan. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että kyllästyin yrittämään yksin. Nyt on miehen vuoro yrittää. Sillä erotuksella, että minä en tahallani ilkeile, loukkaa ja nöyryytä kuten se. Ap

Mene terapiaan. Yksin, jos ei mies suostu mukaan. Auttaa itseäsi ja on melkeinpä edellytys, mikäli et halua ajautua samaan jamaan seuraavan miehen kanssa...

Minkä seuraavan miehen? :D Jos tästä ero tulee, en todellakaan ota enää miestä ristikseni. Pitäkööt tunkkinsa. Ap

Jaksatko varmasti elää noin seuraavat kymmenen-viisitoista-kaksikymmentä vuotta?

Itse otin aikoinaan eron samanlaisessa vittuuntumisen puuskassa, ja en voi suositella. Paljon helpommalla olisin päässyt jos olisin nöyrtynyt, halunnut yrittää parantaa avioliittoamme ja olisin antanut periksi. Erosta kärsivät lapsemme, minä ja eksä. Ja eron seuraukset kestävät koko loppuelämän. Eniten olen pahoillani lasteni puolesta.

Sorry jos tällaisen mummon neuvot ärsyttää, mut tiedän mistä puhun (tällä kertaa).

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:00"]Olen kertonut. Mies ei myönnä tilanteen vakavuutta, alkaa aina muistutella siitä, mitä kaikkea minä olen ikinä tehnyt väärin. On kyllä ollut huolissaan siitä, enkö enää yritä (parantaa suhdetta). No vittu en. En halua ajatella koko suhdetta, keskityn vain kestämään tätä paskaa. Keskustelen kyllä, jos se pyytää. Ja osoittaa edes vähän aitoa kiinnostusta sitä kohtaan, miltä Minusta tuntuu. Ap
[/quote]
Neuvolasta saa terapeutille aikoja! Jos arki ei toimi niin siihenkin on neuvolassa apua. Varaat teille ajan keskustelulle kun ette pysty järjestää sinulle omaa aikaa. Se on ajattele neuvolassa jonkun työtä kuunnella ja auttaa teitä.

Minusta on erityisen kurjaa että sinulle kerrottu monessa viestissä että teet lastasi vastaan kun jatkatte noin -etkä siihen reagoi!?

Mun kysymys on: Miten neuvoisit lastasi toimimaan jos eläisi samanlaisessa suhteessa? Tahdotko lapselle samanlaisen parisuhteen? Ja nyt pysähdy miettimään -te olette lapselle roolimalli.

Tilanne voi parantua, jos MIESALKAANYTHUOMIOIDA vaihteeksi minua, lopettaa vittuilun, haukkumisen ja valittamisen. En ole ottamassa eroa ja olen sen sanonutkin. Haluan vain nyt keskittyä itseni ja itsetuntoni keräämiseen miehen tekemien tuhojen jäljiltä. Vitun vaikeaa, kun en pääse mihinkään ilman vauvaa. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:03"]

Miehen pitää tajuta kusipäisyytensä ja muuttua, tosissaan yrittää hyvitellä ja lepytellä mua, niin katsotaan sitten sitä parisuhdetta taas. Se on ainoa keino. Ap

[/quote]

Entä, jos hän vuorostaan odottaa, että sinä muuttuisit? Kummalla on parempi syy? "No minulla!" huutaisitte varmaan yhteen ääneen. Minkä ikäisiä olette? Asenteesi kuulostaa lähinnä "Pidätän hengitystäni niin kauan, kun toinen tekee niin kuin haluan!", ja se ei ole pidemmän päälle kovin hyödyllistä. 

En väitä, että miehesi tekisi oikein tai että sinun pitäisi vain jatkaa alistumista, mihin sitten alistutkin. Mutta muutos lähtee aina itsestä. Onko se sitten luonnemuutosta sinussa itsessäsi tai asunnonvaihto, sen tiedätte te kaksi. Mutta tuolla metodilla te istutte tuossa vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin torailemassa toisiinne tyytymättöminä. Ja sehän on aina voitto se. Jotakin tarkoitusta sekin palvelisi: mies saa sättiä sinua ja sinä saat siitä kivan marttyyrikruunun. Kuulostaa pahalta, mutta siksipä kysynkin: miksi hemmetissä haluat vain passiivisena odottaa, että toinen muuttuu? Entä, jos ei muutukaan? 

Heissan samoja ahatuksia täällä. Onneksi voin iltaisin paeta viestein salarakkaan luo.

Uskokaa pois, ero ei missään tapauksessa olisi lasten etu tässä kohtaa. Haluan vain nyt saada mieheltä näyttöjä siitä, että sitäkin kiinnostaa myös parisuhde eikä vain perhe ja lapset. Ap