Minusta tuli vain sairaanhoitaja
Lukion jälkeen yritin kovasti päästä yliopistoon tai edes jollekin kestävästi työllistävälle alalle AMK:hon, mutta nyt 12 vuotta myöhemmin olen hoitsuna huonomaineisen kaupunginosan hvk:ssa tekemässä milloin mitäkin hanttihommaa ja kirjauksia liukuhihnalla. Olen niin pettynyt ja henkisesti rikki työni yksinkertaisuudesta ja arvostuksen puutteesta, etten näe urapolulla enää mitään mahdollisuuksia. Tuntuu, ristiriitaiselta että koen "jääneeni" hoitajaksi, vaikka arvostan kollegoiden työtä paljon. Häpeänkin ammattiani, vaikka eiväthän vähääkään tuntemattomammat ihmiset tiedä, mitä käytännössä teen, kun kerron olevan sairaanhoitaja.
Kommentit (26)
Olet selvästi turhautunut työhösi, ja harmi, että et arvosta työtäsi.
Minusta turha alentaa itseään tuolla tavalla, ei muutkaan arvosta jos edes itse et arvosta työtäsi
Itse olen aina arvostanut sairaanhoitajan työtä erittäin korkealle. Todella vaativa ja korkealle arvostettut työ. Ainahan on mahdollista hakeutua koulutukseen, ja hankkia lisäpätevyyksiä. Itse tunnen esim ainakin kaksi sairaanhoitajapohjalta kouluttautunutta lääkäriä.
Samoin terveystieteiden maisterikoulutus avaa uusia mahdollisuuksia esim hallinnolliselle puolelle.
Ei kannata jäädä valittelemaan tyytymättömänä, vaan tosiaan jatkokouluttautua.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs vikaa tuossa on? Hieno ammatti. Monesti sairaanhoitajalta saadut neuvot ja ohjeet voi olla vähintääkin ihan yhtä arvokkaita kuin lääkäriltä.
Kun päivät pitkät annat potilaalle neuvoksi haavan suihkuttelun pari kertaa päivässä ja tulehdusoireiden seurailun, minkä jälkeen annat vielä samasta asiasta lapun mukaan, se ei tunnu kovinkaan merkitykselliseltä. Kohtaamiset sitä toki ovat, mutta sellaisiakin on valitettavan vähän täällä ruohonjuuritason hommissa.
Ap
Sinulla on kuitenkin töitä. On paljon työttömäksi valmistuneita maistereita jotka tuntevat myös suurta häpeää.
Tänä päivänä kun paineet ja vaatimukset on kovat niin tuntuu että saa hävetä ellei ole hyvässä asemassa isolla palkalla. Teen tavallista työtä, en osaa enää arvostaa itsekään.
Minä olen vain lähihoitaja. En siis edes sairaanhoitaja. Hävettää kertoa uusille ihmisille ammattinsa. Kukaan ei arvosta paskaakaan. Ja palkka on ihan surkea. Töitä rahojensa eteen joutuu kyllä tekemään niskalimassa.
Sairaanhoitajan ammatti on hieno ammatti, arvostan! Teen työssäni paljon yhteistyötä sairaanhoitajien kanssa. Suomen sairaanhoitajakoulutus on kansainvälisesti korkeatasoinen ja arvostettu. Mutta tiedän tunteen, en itsekään aina niin arvosta ammattiani omalla kohdallani, muiden kohdalla kyllä. Tavallaan se on aika hassua. Jos paikkakunnallasi on tarjolla muuntyyppisiä työpaikkoja sinun koulutustaustallasi, niin voithan miettiä jotain muuta työpaikkaa sen mukaan, mikä sinua kiinnostaisi ja motivoisi. Mutta olet varmaan jo miettinytkin niitä.
Tuo häpeäjuttu on myös mielenkiintoinen. Se voi olla aika syvä asia ja liittyä johonkin muuhunkin. Olen itsekin perehtymässä siihen.