Miten kertoa kummipojan äidille että lopetan säännöllisen muistamisen 18v?
Miten te muut toimitte kummiudessanne? Olen muistanut kummipoikaa synttäreinä ja jouluna, rippi ja yo-juhlissa. Nyt kun poika on täysi-ikäinen, niin ajattelin luopua vuosittaisesta muistamisesta. Onko se tylyä? Mikä näissä on "etiketti"?
Kommentit (22)
"Lopetan x:n säännöllisen muistamisen kun se täyttää 18".
Ehkä tylyä on ilmoittaa siitä erikseen. Jättäisin vaan viemättä sen jälkeen jos ei nyt erikseen kutsuta vaikka synttäreille. Voihan sitä viedä jotain pientä sittenkin kohteliaisuudesta, esim. suklaalevyn. Ja kyllä kohtuullista on edelleen muistaa esim. kihla- tai hääpäivänä, lapsen synnyttyä yms.
No lahjojen antamisesta luopuminen on oma päätöksesi ja asiasi. Mutta miksi et muistaisi häntä esimerkiksi kortilla tms "pienemmällä" asialla? Miksi haluat lopettaa muistamisen ihan kokonaan?
Itse olen lopettanut kummilasten muistamiset rippilahjaan. Silloin kummin velvollisuudet kuitenkin päättyvät. En ole mitään kellekään erikseen ilmoitellut. En hoksannut tehdä asiasta isoa numeroa.
Yhden lapsen kanssa olen ollut paremmissa väleissä, joten häntä olen siten muistanut synttäreinä ja yo-lhajallakin. Hän muutti syksyllä omaan kotiin, niin autoin taloudellisesti silloinkin. Hän on nyt 23 vuotias ja tulen jatkossakin muistamaan ja jelppimään, jos tarvetta on.
Ei kai sitä erikseen tarvitse kertoa. Huomaa kyllä kun ei lahja-automaatti enää toimi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tylyä on ilmoittaa siitä erikseen. Jättäisin vaan viemättä sen jälkeen jos ei nyt erikseen kutsuta vaikka synttäreille. Voihan sitä viedä jotain pientä sittenkin kohteliaisuudesta, esim. suklaalevyn. Ja kyllä kohtuullista on edelleen muistaa esim. kihla- tai hääpäivänä, lapsen synnyttyä yms.
Välimatkaa on 300km ja toki ajattelin muistaa jatkossa esim. kihla- ym. päivinä.
Etiketti on että ne kummilapset unohtuvat. Mitä isommaksi kasvaa, sitä vähemmin muistaa. En tiedä onko tarpeeista rahallisesti muistaa, kun tienaavat paljon ja itsellä ei ole tosi paljoa millä pelata.
Jos sen ilmoittaa haluat, niin avaat turpas ja päästät ääntä ulos. Yksinkertaista
Minä lopetin lahjojen antamisen konfirmaatioon. Ylioppilaslahjan/valmistumislahjan aion antaa. Ei mitään ilmoituksia.
Ylioppilaslahjan olen antanut käteisen muodossa ja se on ollut viimeinen muistaminen siltä osin. Whatsapissa jne. sitten onnitteluja aikuiselle päivän sankarille muiden mukana.
no sanot että lahjat loppuu kun on täysikänen, ei pitäs olla kovin vaikeeta.
tietty hengittäminenkin on haasteellista joillekkin yksilöille jotenka..
Ei sitä tarvitse erikseen mainita mitenkään. Itse olen hankkinut syntymäpäivä- ja joululahjat rippikouluikäiseksi saakka. Tämän jälkeen rippilahja, yo-lahja ja häälahja. Samoin minua ja sisaruksiani ja käsittääkseni kaikkia tuttujani ovat kummit muistaneet. Oletan tämän olevan sen yleinen käytäntö. Enkä kyllä aio toimita toisin. Olisivat pyytäneet jonkun toisen kummin jos ei kelpaa.
Itse olen tehnyt sillä tavalla että olen jo yläasteella vähentänyt lahjojen määrää ja arvoa, ja lopulta lahjana on ollut enää karkkipussi ja kortti. Tuosta on hyvä jättää vielä karkki pois ja laittaa pelkkä kortti.
Jotkut kummit ovat niin ylitunnollisia, että se on lapsen vanhemmista kiusallista. Ei kummius nykyisin vaadi oikeastaan mitään. Jos joskus muistaa, niin ok. Eikä sekään ole pakollista. Ap ottaa tuon liian vakavasti. Ja eikö yleensä lopeteta muistamiset rippikouluun, jos ollaan muistettu?
Minä lopetin lahjat silloin kun jäin työttömäksi enkä sitten jatkanut perinnettä vaikka pääsin töihin. Ilmoitin vain että olen joutunut työttömäksi eikä ole varaa kuin pakollisiin omiin menoihin eikä niihinkään.
Tänne mihinkä minulta edellytettiin lahjoja syytävän niin aloin ihmettelemään etteivät ne vanhemmat olleet kenellekkään kummeja niin että olinko vain lapseton hyväksikäytettävä hölmö kun ei ole omia lapsia niin pitää kaikki ylimääräinen jakaa lapsiperheille.
Eihän meidän omatkaan kummit ole ripillepääsyn jälkeen ns. muistaneet, eikä ole tullut mieleenkään että pitäis.
Miksi lakkaisin muistamasta minulle rakkaan ihmisen juhlapäiviä? Muistaminen ei ole pelkkiä lahjoja.
Ei tarvitse kertoa, kyllä ne sen sitten huomaa.