Yritys päällä 2015 (II)

Mutta joka tapauksessa, meistä jokainen kirjoittaa täällä omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, ja jostain kumman syystä kuitenkin voisin kuvitella että vaikka joku kirjoittaa melkein toivovansa että ei olisi raskaana pitkän yrityksen jälkeen ei sitä kuitenkaan välttämättä toivo oikeasti, vaan ajatukset voivat tehdä tepposet stressaavissa tilanteissa.

Minusta on ylipäätänsä aivan mahtavaa että ihmiset tekevät oikeasti työtä suhteensa eteen ja menevät keskustelemaan vaikka sinne ulkopuolisen pakeille jos omat ohjat eivät riitä asioiden selventymiseen vaan siihen on saatava se ulkopuolisen puolueeton näkemys. Aivan liian herkästi ihmiset eroavat nykypäivänä, suhteen eteen on tehtävä työtä.

Meistä jokainen täällä varmasti hakee jollain tasolla sitä tukea ja "turvaa" kanssa sisarista, mutta ei silti mielestäni keskenmenon kokeneelle surutyötä tekevälle lauota ihan mitä suuhun sylki tuo. Ja vaikka se ero tulisikin kaikkensa yrittäneenä suhteen eteen tehneenä, tuleva lapsi saisi rakastavat, huolehtivat vanhemmat vaikka he eri osoitteissa asuisivatkin.

Eli siis suoraa puhetta ei näköjään kestetä, en siis edelleenkään halunnut loukata viestilläni ketään, vaan ilmaisin asiani. Ilmeisesti se olisi pitänyt tehdä niillä alapeukuilla kun kerta ei ääneen parane sanoa.

Harmin paikka, Supera, että menkat alkoivat :( Ja siihen päälle vielä riitely miehen kanssa. Siinä kohtaa molemmilla varmasti purkautuu se turhautuminen ja pettymys, ja sen sälyttää toisen niskoille(itse tunnustan tekeväni niin..). Viime kuussa menkkojen alkaessa onnistuin olemaan todella coolisti mikä ihmetytti miestäkin :D Mistä päästään sitten omaan napaan..oon ihan varma että ne perhanan menkat alkavat ihan justiinsa. Eilisaamusta asti on jomottanut alaselkää niin vietävästi, ja nippaillut myös mahasta. Toki sitä sitten tuudittautuu ajatukseen että kovat selkäkivut ovat monelle niitä ensimmäisiä merkkejä raskaudesta jne. mutta nyt on kyllä semmoinen olo että en jaksa edes yrittää olla positiivinen. Suoraan sanottuna v*tuttaa tämä tarpominen tällä hetkellä. Taas kuuntelin firman juhlissa perjantaina tätä yhtä henkilöä joka maha pystyssä siellä kertoili että hän yrittää oikein piilotella tätä mahaa, ja että ei hän oikein jaksa tästä koko jutusta innostua jne. No hei, voisin vaihtaa osia millä sekunnilla hyvänsä!!! Tänne vaan se maha kaikkine liitoskipuinen, oksetuksineen, ja jumaliste vaikka suonikohjuineen. Onneksi se urputus loppuu kohta kun tämä henkilö jää äitiyslomalle. Ja kyllä, arvasitte oikein, häntä ei oikein innostais sekään! *vetää syvään henkeä ja näyttää henkistä keskaria*

Anteeksi tämä avautuminen, koitan olla himpun verran positiivisempi ensi kerralla :)

Konttri kp28/27-28

No hei naiset naiset, hyvät rakkaat naiset älkää nyt alkako ketään lynkkaamaan täällä! :( Tuo ikävän ilmapiirin tänne missä moni haluaisi pystyä olemaan avoin omista ajatuksistaan ja fiiliksistään. Ja kuten Superakin sanoi omasta puolestaan voi varmasti moni samaistua siihen että ei ole oikein ketään kenelle jauhaa näistä yritysjutuista.. 

Luulen että tuossa on vain käynyt vähän väärinymmärrys. Eihän KUKAAN toivo ikinä keskenmenoa mutta toisen sanoessa että "ehkä se oli vain hyvä kun meni kesken" voi siinä tilanteessa olla hyvä myötäillä vähän keskenmenon kokenutta eikä alkaa vänkäämään että "et voi olla tosissasi! Olet kauhea ihminen kun ajattelet noin.." Itsekin ajattelin että "kai tämä on vain hyvä juttu että meni kesken" kun istuin vessassa ja vatsa kouristeli ja verta valui kokoajan ja raskausmateriaali poistui kropasta. Olisin musertunut totaalisesti jos olisin itselleni sanonut, tai joku muu olisi sanonut muuta kuin että "kai tämä oli nyt ihan hyvä sitten.. Eipä mennyt pidemmälle ainakaan jos jotain oli vialla.." (Minun tapauksessani toki oli paljonkin rv13 asti ehtinyt tuulimuna!) Tilanne oli itsessään jo kamala joten tuollainen ajatteluhan on vain itsesuojelua. Myötäily muilta voidaan näin kirjoitetussa muodossa toki tulkita vähän turhan väärin. Myötäily surutyön aloittajalle on minusta kuin lohduttava olkapää ja ystävä joka sanoo että "sinulla on oikeus tunteisiin". 

Täältä sivustolta löytyy myös ryhmä keskenmenon kokeneille kuumeilijoille, jossa varmasti vertaistukea löytyy ja saa! Olen siellä itsekin.

ON: taitaa olla PMS-oireet tulossa kun alkoi kyyneleet valua tätä viestiä kirjoittaessani. (hormoneita on aina hyvä syytellä...) Ja no, myös eilen olin vähän äkäpussi miehelle :/ Pitääkin pyytää anteeksi tänään kun tulee kotiin. Kun Supera sanoi tuosta pahan mielen tuloksena syntyvästä riitelystä, niin tuli mieleen että pitäosi kyllä muistaa vielä näin aikuisenakin että joskus voi olla vain pahamieli. Liian usein tulee sanottua että vituttaa, vaikka oikeasti on paha mieli kun on pahoittanut mielensä. Eilen ainakin oli vain paha mieli, vähän kaikesta: palaneesta selästä, vaatteista joista mikään ei tunnu hyvältä, työllisyyden heikosta tilanteesta, säästä, pitkästä kierrosta, juhannuksen suunnittelemattomuudesta jne..

Millaisia Juhannus-suunnitelmia täällä ihmisillä on? Monenko ovis olisi osumassa Jussiin? :) Täällä suunnitelma on kait olla vain kotona ja kaupungilla, nähdä kavereita, ensimmäinen kaupunkijuhannus! Ennen oltu aina mökillä. Vuoto voi jopa alkaa juhannuksena, mutta toivottavasti ei! ;) Voisi olla vaikka tärpännytkin kun niin paljon nippaili ja vihloi viime maanantaina ja perjantaina.

Konttri: tuo on niiin tuttu tilanne... Tuossa tilanteessa tekisi mieli suoraan sanottuna no, nolata se toinen siinä ja sanoa että "tiedän todella monta, yhden jonka sinäkin tunnet, joka on itkenyt monet itkut kun ei ole tuossa sinun tilanteessasi..." Tai "itse olisin kyllä kiitollinen jos olisin tuossa tilassa, ei se kaikilla ole niin helppoa vaan raskas polku kuljettavaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.."

Toki jos puhuja on suomalainen niin kyseessä voi tietenkin olla perisuomalainen vähättelykäyttäytyminen. (Vrt. Henkilö on voittanut MM-kultaa aitajuoksussa ja tehnyt samalla uuden ME:n, ja henkilö sanoo haastattelussa "nojoo oli se ihan kiva voittaa ja no ei nyt liian juututa tähän, eiköhän joku sen ME:n kohta riko kuitenkin.. " Eikös Kimi Räikkönen ole juuri tällainen itsensävähättelijä ollut silloin parempina aikoinaankin? :D) Kun itsensä kehuskelu on niin sopimatonta meidän kulttuurissa. Kuten sekin että alkaisi kaikille mahan ihastelijoille sanoa että joo kyllä tätä pikkuista sitten tehtiinkin monen monta kuukautta. Vai olisiko? Mitä olette mieltä? Onko epäsopivaa kertoa tutuille (eli ihmisille joita ei luokittele hyviksi ystäviksi vaan esim työkaverit yms) että vauvaa yritettiin X kuukautta? Itse olen ainakin kertomassa joskus kun lapsen saamme vielä joskus että eka yritys epäonnistui ja sitten odoteltiin ja yritettiin lisää. Vaikka tähän kai tabu tuommoiset puheet on... En haluaisi että noista epäonnistumisista ei saisi puhua. (Anteeksi tulipa taas tajunnanvirtaa ja avautumista..)

Minea; en ole oikein päässyt perille tästä ihmisestä, ja miulta tuli toiset ihmiset kysymään että miksi tuo X on niin negatiivinen sen raskauden suhteen?? A) ihan kuin tuntisin häntä sen paremmin kuin muutkaan, ja B) sitä samaa olen itekin miettinyt. Noh, tyylinsä kullakin mutta kyllä tekisi mieli justikin sanoa että kannattaisi olla iloinen siitä tilanteesta kun on monia ihmisiä jotka eivät yrittämisestä huolimatta saa omaa lasta. Olen kyllä ajatellut että sitten kun joku kaunis päivä odotetaan, niin sanon ihmisille että jonkin aikaa ehdittiin yrittää. En ehkä aio puhua kuinka monta kuukautta on mennyt mutta ennemminkin sen kautta että miten onnellisia ollaan kun monen epäonnistumisen jälkeen olemme raskaana. Voih, tulisipa se päivä pian <3 Ja kirjoitit hyvin tuosta, että liian monesti sitä purkaa kiukun kautta pettymystään, kun tehokkaampaa olisi sanoa että sattuu ja on paha mieli.

Juhannuksena ollaan menossa miehen mummolaan Savoon :) Perhejuhannus tiedossa, siis lapset, miehen veljet ja vanhemmat. Miulla saattaa alkaa kanssa menkat juuri siinä juhannuksena ellei jo aiemmin. Siellä onkin sitten hankala nieleskellä itkuaan ja pettymystään..noh, katsotaan miten käy.

Voi ei FINEST! Tulen kaipaamaan asiantuntevia tekstejä! Kaikkea hyvää sulle, jos vaikka käyt täällä vielä lukemassa...

ON : eipä oo menkkakipuja eikä muitakaan menkkaoireita. Rinnat edelleen kylläkin kipeät, ei oo edellisissä kierrossa ollut?
Yritän pysyä täältä reilun viikon poissaa ja nauttia lomastasi. Reissun jälkeen sitten testaan jos on aihetta vielä eikä oo vuoto alkanut, palaillaan silloin!

Listaan voi päivittää, kp 2/24-30 ja yk 16. (ya 03/2014).

Täälähän onkin eilen ollut hieman negatiivinen tunnelma... Finest, käythän edes kertomassa meille sitten kun plussaat? Minun puolestani voit kirjoitella toki jo aiemminkin. Pidä kuitenkin pieni hengähdystauko täältä, jos näet sitä kaipaavasi :)

En muista olenko onnitellut sinua Kikii kihlautumisen johdosta, mutta onneksi olkoon! :D

Tuo on kyllä vähän vaikea tilanne, että joku suurinpiirtein häpeää kasvavaa vatsaansa ja toinen yrittää kerta toisensa jälkeen saada sen vatsansa kasvamaan. Raskausaika voi kyllä joillekin olla todella vaikeaa aikaa. Voi olla tosi pahoja kipuja tai muita oireita, synnytys voi pelottaa, voi pelätä että joku menee pieleen, lapsi on voinut olla vahinko.... Kyllähän näitä on. Itselläni oli melko oireeton raskaus, joskus jollekin sanoinkin, että olisi varmaan mennyt tosi pitkään ennenkuin raskauden olisin huomannut jos olisi ollut vahinko. Minulla oli oikeastaan vaan turvotusta ja ennen äitiysloman alkua alkoi liitoskivut joita yritin välttää käyttämällä tukivöitä, mutta eivät ne auttaneet. Iltaisin työpäivän jälkeen en meinannut päästä kävelemään kun teki niin kipeää ja jäinkin sitten sairaslomalle. Alkuraskaudessa itseäni otti päähän se, että positiivinen raskaustesti ei herättänyt minkäänlaisia tunteita. Aina menkkojen alettua olin valmis heittämään hanskat tiskiin koska "me ei ikinä saada lasta" ja sitten se positiivinen testi olikin vaan joku muovinen härveli mihin tuli 2 viivaa. Noin viikko testin jälkeen minulle iski töissä ihan hirveä morkkis "Osaanko hoitaa lasta? Pärjäämmekö rahallisesti? Onko suhteemme tarpeeksi hyvä? Pahoinpitelenkö lastani jos hän onkin esim. koliikkivauva? Olenko hyvä äiti? En haluakaan olla raskaana, olisipa tämä vain pahaa unta" Ym ajatuksia jotka aiheuttivat heti perään toisenlaisen morkkiksen "miksi ajattelen näin? Lapsi ei ole vahinko, minä haluan tämän lapsen enemmän kuin mitään muuta! En missään nimessä halua keskenmenoa! En missään nimessä tee aborttia! Miksi olen näin kamala ihminen, että kadun tätä heti kun saan sen positiivisen raskaustestin? Minun kuuluisi olla onnelinen, tätähän minä olen lähes koko elämäni toivonut, että saan oman lapsen" Se oli onneksi ainut hetki kun minulle tuli näitä ajatuksia, luulen, että se oli vain yksi vaihe raskaudessani joka minun kuului käydä läpi. Ilmeisesti siinä kohtaa vasta tajusin, että se testi olikin positiivinen. Askel tuntemattomaan oli otettu ja se herätti sellaisia ajatuksia joita en ikinä ollut kuvitellut ajattelevani niin positiivisen ja toivotun asian äärellä.

Minmar joo juuri noinhan se oli. Silloin oli ihan hirveää aina kun menkat alkoivat, itkua, riitelyä... Minusta ainakin tuntui, että palstailu vain lisäsi stressiä ja pahaa oloa. Niinpä lopetin kirjoittelun ja olin listoilta pois yk3-5 ja yk6:ssa palasin ovulaation jälkeen, kun olo oli parantunut. Juuri parahiksi että pääsin jakamaan plussani muiden kuumeilijoiden kanssa :) Uskon, että omalla kohdallani auttoi se, että otin yk5:ssa käyttöön ovistestit. Pelkäsin ihan hirveästi, että en ovuloi tai että minussa on jotain muuta vikaa kun en löytänyt itsestäni mitään ovulaatio oireita, limoja tai mitään. Ensin tikkuihin ei tullut mitään ja olin tosi pettynyt, mutta sitten huomasin taas niitä joka kierrosta tuttuja "raskausoireita", alkkaritkin olivat märkänä ja tikuttelin lisää ja sitten plussa niihin ilmestyikin. Ovistikkuja jäi silloin sen verran yli, että yk6 oli tarkoitus olla sellainen harjoittelukierros. Eli oli tarkoitus odotella niitä limoja ja sitten varmistaa tikuilla, että sen oviksen osaan bongata ja sitten jatkossa käyttää vain niitä mun omia tuntemuksia ovisajankohdan selvittämiseen. Minulla silloin mieliala kohosi ihan valtavasti, kun houmasin, että mun kroppa toimii niinkuin muillakin, en vain ollut osannut lukea niitä merkkejä. Sekin oli helpottavaa, että tiesi milloin niiden menkkojen kuuluisi alkaa kun se ovis oli bongattu. Mulla silloin joka kierto oli edellistä 1-2 päivää pidempi ja yksi oli tosi pitkä, joten niitä negatestejä tuli tehtyä kun menkat oli muka myöhässä. Nyt olen tähän asti päässyt aika löysin rantein varmaankin sen takia, että ei enää tarvitse pelätä jäänkö lapsettomaksi. Lisäksi ymmärrän nyt paremmin omaa kehoani kuin silloin kun esikoisen yritys aloitettiin. Minä olen myös kova stressaamaan ja vaikutusta oli varmaan silläkin, että plussa tuli testiin muutama päivä kesälomalta töihin palaamisen jälkeen :) Onko sinulla jo ennestään lapsia? Voi olla, että oletkin jo asiasta kertonut, mutta minä en vain muista :D Jos palstailu aiheuttaa sulle stressiä niin kannattaa varmaan pitää taukoa. Voit myös kokeilla tehdä niin, että kirjoittelet vasta oviksen jälkeen, että et vaaranna ovista mahdollisella stressillä ;)

Jannuli85 pahoittelut menkoista :'(

On: eipä tässä mitään ihmeellistä, menkat vaikuttavat normaalimmilta kuin viimeksi. Alkaiskohan kroppa oleen palautunut e-pillereistä ja raskaudesta? Toivotaan niin :D En oo vieläkään tilannut niitä ovistestejä, mutta eipä niillä kovin kiire ole kun mulla on sen verran pitkä kierto. Viimeksi ovis oli kp20 tienoilla. Täytyy varmaan koittaa vaikka tänään tilata, ettei sitten unohdu ;) Mulla tuo kierron pituus vähän vaihtelee niin mennään nyt tämä alkukierto tuolla viimekierron pituudella ja muutan sitä sitten sitä mukaa kun ovis on jos on tarvetta.

En tiedä onko täälä muut niin pimeitä kuin minä, että aina kun menkat alkaa niin tarkistetaan jollain raskauslaskurilla että koska on LA jos tärppää.... :D Mutta minä teen niin ;) Jos nyt sattuisi tärppään niin olis kyllä esikoisella ja kuopuksella aika lähekkäin synttärit. Nooooo, eipä tarttisi sitten pitää kuin yhdet synttärit kun molempia vois juhlia samana päivänä ;) Lapset eivät varmaan olisi asiasta yhtä innostuneita kuin äiti. Vai mitä luulette? :'DD

Me vietetään juhannus varmaan ihan vaan kotona. Tai sitten mennään saunomaan miehen vanhempien mökille kun se mökki on aika lähellä meidän kotia, on lyhyt matka sitten kotiin nukkumaan. Niin ja juhannusvauvaa ei päästä tekemään kun menkat on nyt juuri. No eipä haittaa sitten jos vähän juo sidukkaa kylpytynnyrissä ;)

Tiinu89 kp3/33

hormonien takia mulle ei ole tullut menkat mutta raskaaksi olen voinut tulla.. ja tosi tosi haalea viiva näkyi raskaustestissä..nyt jännittää miten käy..olenko raskaana vai en..

Tiinu89; miulla oli samanlaisia huolestuneita ajatuksia kun plussasin esikoisesta. Tuli suoraan sanottuna paniikki jossain kohtaa missä kyseenalaistin kaiken. Se kyllä meni nopeasti ohi mutta kuten kirjoitit, niin kyseessä oli varmasti asiaankuuluva tulevan äidin pohdinta :) Harrastin jossain kohtaa tuota LA katselemista mutta sen keskenmenon jälkeen totesin että en halua sitä enää tehdä. Tiedä vaikka tässä oikein innostuisi taas asiasta ;) 

Jannuli85; pahoittelut menkoista, tsemppiä ja uskoa teille.

Kissanainen; oi miten jännää! Pidäpäs meidät sitten tilanteen tasalla :D

Mikäli finest vielä luet tämän, minäkin kiitän neuvoistasi.

Onnea haamustasi Kissanainen, toivotaan että se vahvistuu! :)

On: ovisviiva ehkä vähän tummunut. Tein varmuuden vuoksi digiovistestin, mutta se on vielä nega. Eli kp20/30-40 menossa ja vielä en oo ovista bongannut. Pari päivää kuplinut munasarjoissa ja eilen vähän vihloi. Eli ehkä se ovis sieltä tulee. 

Hei taas pitkästä aikaa!

Iloinen yllätys että tässä kuussa on tullut jo noin paljon plussia! Onnittelut! <3

Ja suuret pahoittelut keskenmenoista, se on kyllä valitettavan yleistä... Mutta eipä siinä auta muu kuin jatkaa yrittämistä ja toivottavasti seuraavan plussan kohdalla on parempi onni! :)

Tänään on (muistaakseni) menossa kp 25 ja alavatsa ja -selkä sen verran juilii että taitaa menkat olla pian tulossa...:/ Valkovuotoa on myös aika paljon, mutta tissit ei oo ihme kyllä vie kipeytynyt.

Harmittaa toi alkukierto tosi paljon, koska just menkkojen aikaan tulin todella kipeäksi ja sain antibioottikuurin. Menkatkin kesti yli viikon, luultavasti sairastelun tai antibioottien vuoksi enkä tiedä onko ovis ollut oletettuun aikaan vai onko ollenkaan. Oon kuullut että sairastaminen saattaa siirtää ovista, että jos kierto pitkittyy niin voi olla sitten siitäkin kiinni. Pari kertaa harrastettiin seksiä siinä oletetun oviksen aikaan mut en jaksa uskoa että olisi tärpännyt.

Vaikea usko että seuraavaksi alkaakin "jo" yk 4. Tarkoitan tällä sitä, että itsekin joskus kuvittelin, että raskaaksi tulee helposti kun vaan jättää ehkäisyn pois. :D Olen erittäin iloinen siitä, että ollaan jätetty ehkäisy pois ja aloitettu yritys, koska sain huomata että menee monta kuukautta ennen kun kierto tasaantuu pillereiden jälkeen ja siihen tärppiin voi mennä helposti yli vuosikin. Masentavaa... :D

No, nyt ei auta muu kuin asennoitua taas menkkoihin ja jatkaa yritystä.

Stardust, kp 25/26, yk 3

21pv negatiivisestä testistä..menkkoja kun ei ole psyykelääkkeiden takia..joku hormooni koholla..tänään lekuri soitti tuloksista. tosiaan tosi tosi haalea viiva tuli raskaustestiin aamulla..

Uusi kierto jälleen alkoi. Voi päivittää kp1 kierto 27-29 päivää.

Tässä alkaneessa kierrossa aion napata sen plussan. Laskettuaika olisi edesmenneen isoäitini syntymäpäivä. Eli tämä on se kierto jossa plussaan ja tämä raskaus kestää loppuun saakka. Noin nyt se on päätetty.

ja minäkin siis aina tsekkaan tuon LA:n. :)

Huumoriarvoa raskauden yrittämisen ja odottamisen hulluudesta: selailin Fertility Friendin galleriaa (kiinnostuksesta miten kierto palautuu keskenmenon/kemiallisen jälkeen), ja tuli vastaan tähän mennessä ehkä hulluin itse merkitty "oire": Mouth Open at Waking.

Mitä luulette, kertooko tuo oire raskaudesta? :D

Jopas täällä tapahtuu kurjia asioita :(
On niin ikävää lukea, että nämä pikku toivonkipinät plussista menevät kesken ja toisilla lupaavat oireet ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Itse ainakin olen monta kiertoa jo kuvitellut jos jonkinmoista raskausoiretta, vaikka olen tiennyt, että se on ihan vain kuvitelmaa. Harvemmin niistä esileikeistä varmaan raskaudutaan :p

Finest: Jos olet vielä täällä ja kehottaisin haukkaamaan happea ja sitten tulemaan takaisin :) niin sinua askarrutti mitä ollaan miehen kanssa jutusteltu.
Sanotaan näin, että tosi fiksusti ja joka kannalta ja molempien mielipiteitä kuunnellen. Asiaa on pohdittu ja luulen, että miestä lähinnä jännittää. Ikää on hänellä kuitenkin yli 30v ja itse olen kohta sen 30v ja molemmat ollaan ihan valmiita vanhemmiksi (itsehän sitä jo olenkin ;)). Kyllä me toisemme tunnetaan ja naimisiin mennään, koska ei olla ikinä tavattu ketään toistemme kaltaisia ja todettu, ettei kukaan voisi paremmin toinen toisiinsa sopia. Jaataan niin samat maailmankatsomukset ja arvot, ettei tuollaista hänen kaltaista vaan voi löytyä toista. Näistä ollaan niin samaa mieltä ja se on syy naimisiin menoon, toki onnea ja rakkautta unohtamatta <3
Olen sanonut, että en tästä nuoremmaksi muutu ja en vanhana tohtisi äidiksi enää tulla. Jaksan vielä, mutta joka päivä vähemmän. Oon vaivainen ja väsynyt jo nyt :p Kyllä hän sen ymmärtää ja tietää.
Jännittää siis vaan, uskoisin ja haluaa tosiaan taata hyvän "kasvualustan" pienelle :) odottaa sitä oikeaa hetkeä, mutta järjellä ajateltuna sitä oikeaa hetkeä ei taida tullakkaan.
Kaiken jutustelun jälkeen meni muutama päivä kunnes varovasti puhuttiin taas aiheesta ja niinhän tuo sanoi, että ei hän vuosia tarkoittanut, ehkä 2-3 kuukautta vain. Tais siis peljästyä ja haluaa nyt kunnolla miettiä asiaa rauhassa. Eiköhän se sitten oo valmis tähän kaikkeen, toivon niin koko sydämestä ja sanoinhan sille, etten itsekään ole ihan valmis. Tuskin kukaan on koskaan ihan valmis elämän mittaiseen huoleen ja murheeseen. Ne on vaan ne miljoonat onnen asiat mitä se uus elämä tuo tullessaan, jotka herättää sen hirveän suuren halun lähteä siihen mukaan <3 ...ja kuvailin sitä konkreettisesti näin: "Kun tuo poikakin on jo niin iso, että tulee ja menee ja touhuaa itsekseen. Mä taas olen vielä hetken nuori nainen ja mun syli tuntuu tyhjältä ja kädet toimettomilta. Ne kaipaa jotain mistä huolehtia, mun tehtäväni nyt olis olla äiti". Siitä tuntui ymmärtävän taas vähän enemmän.

EllieP: Tiedät siis varsin hyvin, miltä tuntuu tämä ehkä-tilanne :p Kiitos ymmärryksestä ja kiitos kaikille muillekkin ihanista sanoista :)

Käyn täällä lueskelemassa ja toivon niitä plussia koko sydämestä teille kaikille ja etenkin pitkään toivoneille <3 Tulen takaisin kunhan päästään tässä tuumasta toimeen.

-

Moikka. Tuun tänne mukaan. Meillä on pikkukakkosen kuumeilu alkanut vuosi sitten kun sain esikoisen. Tuli raskaaksi keväällä ja positiivisen testin tein maaliskuun alussa. Nt ultraan mentiin 28.4 jossa totettiin kkm. Sitten tyhjennys tehtiin lääkinnällisesti osastolla 2.5. Kuumeilu vaan lisääntynyt.

Tänään ovistesti näytti plussaa. Jos vaikka nyt heti tärppäisisi. Tänään kp13/29?. Kierrosta ei varmuutta. Mutta oviksen mukaan menee aikas lailla siihen 28-29. Mikä on aina ollut.

Taas tullut niin paljon tekstiä, että en edes muista kenelle piti kommentoida mitäkin :) Kurjuus juttu, että Vierailija ja Finest jättivät jengin, teidän juttuja oli kiva lueskella, hyvää jatkoa ja plussatuulia molemmille jos vielä käytte kurkkimassa tänne!!

tervetuloa mukaan Norappi! Pettymyksiä kokeneille iso tsemppirutistus ja paljon plussatuulia, peukut pystyssä haamuja saaneille tai kierron lopussa kärvisteleville!!

Omasta tilanteesta sen verran, että eilen aamulla sain hymynaaman digitestiin, joten eilen ja tänään on puuhasteltu, mies lupasi myös uhrautua vielä huomenna ja ylihuomennakin :) Sitten ois maksimitalletukset tehty ja kahden viikon piina alkakoon! 

Juhannussuunitelmista olitte jutelleet; meillä menee kotosalla lasten ehdoilla. Jos on hyvä ilma, niin tulee muutama kaveripariskunta lapsineen grillailemaan, joten ei mitään ihmeellistä ohjelmaa. Mulka alkaa juhannuksesta kesäloma, joten odotan sitä juhannusta enemmän!

kivaa viikkoa kaikille!

satu 21/30-34 yk1