Yritys päällä 2015 (II)

Tänään olikin tuo aukkari. Tulimpa siitä siis kertomaan :) eli lapsettomuushoito - höpinää luvassa.
Pelkäsin ihan julmetusti sitä, ja ihan syystä. Tuskanhiki alkoi nousta pintahan kun paine liuosta laittaessa oli niin suuri ja mulla on vielä erittäin suuri kipukynnys mutta nyt löyty kyl asia mikä sai melkeen itkun silmään. En oo pistäny pahaksikkaan 7h tatuointia ottamassa tai nivelsärkyjä. Eipä sitä turhaan käsketä syömään kipulääkkeitä ennen aukiolotutkimusta, vaikkei ne mulla auttanut. No kaikki oli kunnossa ja molemmat torvet auki :) Hormooniverikokeiden mukaan ovuloinkin ja kaikki pitäisi olla kunnossa mun osalta. Nyt mahoton särky hartioissa (normaalia kuulemma) eikä uni meinaa tulla. Miehelle uusi analyysi kesäkuussa. Oli muuten aivan ihana lääkäri :) ja hoitajat !
Jos siittiöitä edelleen vähän niin katsotaan vähän miten kannattaako inseminaatiota tehdä vai suoraa ivf jonoon, riippuu kuinka paljon hyviä siittiöitä jää pesun jälkeen. Inseminaatio ajoittuisi julkisen puolen kesätauon jälkeen elokuun kiertoon, vaikkei nyt lääkäri täysiä tuolle liputtanu nii oon toiveikas. Sain jo lugesteroniin reseptin joka sitten vasta aloitetaan kun inssi aika on varattu. Ihanaa tää kun asiat liikkuu eteenpäin :) ja en kyllä aijo sekuntiakaan valittamalla valittaa, jos näiden hoitojen tulos on se että saan omaa lasta pitää joskus sylissä niin pieni vaiva on.
HYVIÄ UNIA NAISET ! :)

Kp 9 /27-29 ya 2/14

Kp 35 / 30-32 ja dpo9 (ehkä). Menkkakivut vähentyneet. Predictorin haamu vaihtunut herkän One Step-liuskan viivanpaikkaan :( Masentaa.

Minea; samaistun aika vahvasti noihin tuulimuna-ajatuksiin. Meillä oli alkuvaiheen km viime marraskuussa, ja oikeastaan mitä enemmän aikaa siitä on kulunut, sitä ärsyttävämmältä se on minusta tuntunut. Olisin tässä kohtaa jo aika paksussa kunnossa, ja äitiysloma kolkuttelisi ovella. Hemmetti sentään, olisi nyt ollut hieman onnea matkassa siinä kohtaa :'( Ei se muuta auta kuin jaksaa toivoa vaikka välillä tuskastuttaa niin vietävästi, kyllä meidänkin aikaa tulee vielä!

Tuntuu kyllä että meidän työpaikalta kaikki mahdolliset on saaneet vauvan viimeisen vuoden aikana, ja vaikka se ei ole minulta tai keneltäkään muultakaan pois niin sekin ottaa päähän. Ja suoraan sanottuna kyrsii sekin että kaksi tulevaa äitiä täältä töistä on kumpikin avautuneet minulle että "eihän tämä suunniteltu ollut, ja en tiedä että sietääkö tästä edes onnitella, ja että en kyllä enää koskaan tätä halua". Siis WTF?? Miten joku voi tuommoisia puhua?? Jos olisin raskaana niin liihottelisin pitkin käytäviä ja olisin sietämättömän onnellinen :D

Mä kanssa yhdyn Minean ja Konttrin ajatuksiin. Tässä kohtaa piti olla enää n. kk äitiyslomaan mutta luonto päätti toisin. Pöh ja pah kun on syvältä. Varsinkin kun meilläkin lähipiiri lisääntyy koko ajan ja tosta noin vaan. Onnellinen heidän puolesta olen mutta kyllä se silti surulliseksi aika ajoin mielen vetää.

Me varattiin aika tutkimuksiin kun ehkäisy on tosiaan jätetty ihan pian kaks vuotta sitten jo pois ja tuloksena yksi keskeytynyt keskenmeno alkuvuodesta. Kesäkuussa mennään alkuhaastatteluun joten varsinaiset tutkimukset ajoittuu varmasti vasta syksylle. Kovasti täällä kuitenkin edelleen yritystä on ollut ja tietysti toivotaan ettei tutkimuksiin lopulta tarvitse mennä vaan kesä toisi ne paljon toivotut kaksi viivaa. Viime menkat oli ehkä jo vähän normaalimmat helmikuussa tehdyn kaavinnan jäljiltä joka herätti pienen pienen toivonkipinän siitä että olisko se kroppa sittenkin jo valmis raskautumaan uudelleen. Nyt menossa kp 12/27-29 ja ovis varmaan ihan lähipäivinä. En oo jaksanut sitä tikutella ollenkaan nyt kun ilmeisesti se tapahtuu kun kierrot on niin säännölliset.

Onnea Melinah, kyllähän tuo plussalta näyttää :)!

Dreamer; ei vielä heitetä kirvestä kaivoon. Toivotaan kovasti että lopputulema on se toivottu plussa :)

Heissan taas kaikki!
Täällä menossa "jo" kp 21/30-35, johan on taas aika hurahtanut! Enää 6pv niin olisi se lääkäri aikakin, vähän jänskää mutta innolla odotan :)
Ovis aika varmasti oli & meni, laskureiden mukaan piti ollakkin tässä 18-22.5, limat oli tossa 18-19.5 & alaselkää nippaili... mutta oli tai ei niin hyödynnetty ainakin on :D
Sitten vähän tälläisiä ajatuksia, välillä tää yrittäminen vaan turhauttaa & masentaa niin perkuleesti (jonka kaikki varmasti tietääkin). Suurinosa kavereista & tutuista hehkuttaa joko ihanania pieniä lapsiaan/vauvojaan tai raskauttaan, ei ole multa pois ei, mutta tekee mielen vaan epäonnistuneemmaksi. Inhottaa edes ajatella, että kuinka pirun kauan tässä vielä menee, vaikka kaikkensa on antanut & yrittänyt. Ahdistaa ajatus, että mitä jos meissä onkin joku pielessä? Miten raskauduin sillon parivuotta taaksepäin ihan silmänräpäyksessä, mutta nyt en millään? Mikä meissä nyt muka sitten mättää?
Yritän olla mahdollisimman positiivinen aina! Mutta on se hankalaa mullekkin, kun ei vaan onnistu. Koitan heittää nuo kysymykset & kurjat ajatukset kaivoon, mutta yksin ollessa ne hiipii taas mieleen. Joskus tekisi mieli vaan lopettaa koko yrittäminen & elää vaan, mutta eihän tästä pääse enää yli eikä ympäri. Sitten kun saan oman nyytin syliini, tää helpottaa. Miten yrityksen voisi ees lopettaa? Musta kuulostaa ainakin ihan mahottomalta, vaikka välillä se käy mielessä! Tätä on vaan jaksettava... eiköhän tämä kaikki ole sitten joku kaunis päivä sen arvoista... ainakin toivon niin!
Kyllä tää syö naista aina välillä...
Noh jotain positiivista on se, että tänään nousin jopa aamulenkille & olen syönyt kunnolla/terveellisesti tähän asti päivää :D! Tämä linja saa olla & pysyä, on paljon energisempi & parempi fiilis :) Josko joku tarttuisi matkaan tässä kesäkuukausina "parempaan" masuun ;)
Oikein mukavaa päivää kaikille!
Kikiii kp 21/30-35 yk 5

Samaa oon miettinyt että miten sen yrityksen voi lopettaa.. Alkulierrosta monta kertaa sitä yrittänyt mutta kun oviksen aika alkaa lähestyä alkaa aina tuntua siltä että tyhmiähän tässä ollaan jossei oikeasti yrittämällä yritetä kun fakta taitaa olla se, että vaikka ajoitus ja tähdet ja kuukin olis oikeassa asennossa on se mahdollisuus silti vain 20 prosenttia että raskaus alkaa.. :D

Juuri näin, Kikii! Kyllä se ahdistaa että mikä helkkari juuri meissä on vikana kun lasta ei kuulu. Miun ensimmäinen raskaus -ööö..tosin kohta yheksän vuotta sitten- alkoi heti, ja nyt ei tunnu onnistuvan. Toki siinä on aikaa välissä mutta kuitenkin. Oon kanssa koittanut miettiä sitä että sitten kun se oma nyytti on sylissä niin paha olo unohtuu, mutta samalla olen miettinyt että sitten kun tullaan raskaaksi, niin onko odotusaika pelko persauksissa elämistä, juilimisten ja kipujen kyttäämistä mitä se on ollut yrityksenkin ajan?! Toivottavasti ei, luulen että sitten sitä osaa nauttia odotuksesta. Se odottamisen odottaminen tässä vaan rassaa välillä niin vietävästi.

Taitaapi olla ovis tänään :) Ja siis taas aikaisessa, kun nyt kp 11/24-27..

Eilen tuli haamu ovistestiin, tänään en ole ehtinyt vielä testailemaan. Oireet kuitenkin sen mukaiset, että hyvinkin taitaa olla h-hetki. Keskellä päivää tuli järkyttävä oksetus-kohtaus, vatsassa "menkkaoireet" ja jotain limaakin tullut, vaikka en niistä ovislimoista mitään tiedä muuta kuin täältä olen lueskellut :D

Ärsyttää kun piti ottaa pahoinvointilääkkeitä, särkylääkettä ym. että selviäisin työpäivästä ja palavereista. Toivottavasti näillä lääkkeillä ei huonoa vaikutusta ovulaatioon tai hedelmöittymiseen :( Ehkäpä ne kuitenkin ehtivät jo poistua elimistöstä kun on mahdollisen hedelmöityksen aika?

Täytyy käydä greippimehuakin ostamassa, kun moni sitä täällä suosittelee ;)

Täytyy laittaa testiä kehiin kun pääsen kotiin, toivottavasti tulisi kerrankin ensimmäinen KUNNON plussa ovistestistä! Wish me luck! :)

PS. Onko nyt vatsatautia liikkeellä? Sen verran rankka pahoinvointi tänään.

Konttri: kiitos onnitteluis vaikka kyllä mulla vielä on aika epävarma olo. :O Huomenna teen vielä digitestin niin katsotaan mitä sanoo.... Jännittääää. Omasta puolesta voin ainaki kommentoida tuohon sun juttuun, että mulla ainakin tällä hetkellä just sitä "pelko perseessä" elämistä tän raskauden suhteen. :(

Viime raskaus, kun päättyi kesekenmenoon niin nyt käyn vessassa vähintään tunnin välein kyttäämässä, että noh joko se vuoto alkoi ja kyttään ku haukka jokaista mun oiretta. Ja heti kun ei oo raskausoireita niin huolehtun. Sitä koko ajan yrittää kaikkensa ettei miettis sellasta vaihtoehtoa, mutta ei sille vaan voi mitään et se nakertaa edelleen mieltä. :(

Toivon todella, jos digigin huomenna sanoo sen maagisen sanan, että pikkuinen pysyisi tällä kertaa mukana <3

Melinah kp 37/30-32 yk 3 & ke saatu haalea viiva r-testiin.

Supera ihanaa kun olet noin positiivinen, kun teilläkin tuota yritystä takana about saman verran kuin meillä. Yritän itsekin ajatella positiivisesti, menkkojen alkamispäivä on aina yhtä masennusta, mutta yleensä olen hyvillä mielin.

Itse olen käynyt lekurilla vain kilpirauhaskokeissa ja jossain muussa verikokeessa, mutta niissä ei mitään vikaa. Nyt olisi korkea aika minunkin varata jatkotutkimuksiin aika! Haluaisin nimenomaan sitä, että saisi jotain faktaa pöytään: onko vikaa ja missä se on ja voiko sitä hoitaa.

Vaikka sanotaan, että tieto lisää tuskaa, niin kyllä se tällaisilla pitkään yrittäneillä pikemminkin antaa helpotusta. :)

Finest Kiitos tervetulotoivotuksista! Jos plussaa joudun sata vuotta odottamaan, niin sit mä oon takuuvarmasti maailman vanhin ensisynnyttäjä ;)

Mä oon tänään lueskellut (töiden lomassa) tätä ketjua läpi. Kivaa lukea muiden vauvakuumeilusta ja ihan superkivaa lukea aina hyviä uutisia plussista! Meillä on ehkä kotona vielä "vitsailun" asteella tämä yrittäminen ja varsin rennoissa tunnelmissa, joten mä en ihan hirvittävästi jaksa piinata mun miestä vatvomalla mun kaiken maailman oireita ja tuntemuksia (joita riitti viimekin kierrossa just sopivasti pari päivää ennen kuin Japanin lipun ilmestymistä), joten musta on ihanaa, että täällä voi rauhassa vatvoa asioita ;).

Jaaha. Eilen yöllä kotiuduin reissusta, oli muuten superkiva työreissu. Ja kun ei ollut nähty toisiamme miehen kanssa aikoihin, niin hypättiin toki melkein heti sänkyyn. Sen jälkeen juteltiinkin pitkään, ja mun ehdotuksesta päätettiin vielä lykätä sen enempää vauvan yrittämistä.

Koska maailma on epäreilu, niin tyypillistähän olisi, että tulin tuosta kerrasta heti raskaaksi. No, jää nähtäväksi kuin käy, jos niin käy, niin sitten niin oli tarkoitus ja iloitsen vauvasta :) Muistin vaan tuon reissun aikana taas miten paljon rakastan työtäni, ja kun se on työ joka välillä vaatii viikkojen poissaoloja niin ettei välttämättä ole edes tavoitettavissa, ja nimenomaan ne reissut ovat työssäni parasta, niin en välttämättä ihan vielä haluaisi sitoa itseäni liiaksi kotiin. Enkä liioin sitoa miestäkään liiaksi silloin, kun itse olen poissa, juuri kun edellinen lapsi on kasvanut riittävän vanhaksi pärjäämään vähän itsenäisemmin. Katsotaan tilannetta uudestaan loppuvuodesta. Sen oman lapsen haluaisin toisaalta vielä, enkä ihan ikälopuksi haluaisi odottaa... Olen kuitenkin aina nähnyt itseni ennemmin nuorena kuin vanhana äitinä, ja se kolmenkympin rajapyykki odottaa ja parin vuoden päässä, joten saas nyt nähdä.

Joten näillä mennään ja jännitän mukana tämän kierron, sitten poistun toistaiseksi :)

Kevättähti, kp 15

Melinah onnittelut plussasta! :) ja tsemppiä kaikille niille joilla uusi kierto pärähti päälle. Lisäksi tervetuloa uusille kuumeilijoille :)

Supera olet kyllä loistava tsemppari meille muille! Tulee hyvälle mielelle sun kirjoituksista :)

ON: ovistestailut käynnissä vaihtelevalla menestyksellä kun kaikenlaisia menoja koko ajan, mutta siitä huolimatta eilen ja tänään ehdin testata ja molempina tullut haalea viiva. Peitot heiluneet myös kumpanakin päivänä ja tarkoitus jatkaa samalla kaavalla viikon loppuun :)

Pakko sanoa että ovistestien tulkinta on ollut juuri niin haastavaa kuin täältä on saanut ymmärtää!

Minustakin tämä palsta antaa niin paljon, kun on paikka jossa avautua.

Onkohan tämä teistä nyt haamu vai viivanpaikka? 

Dreamer15, mä en kyllä tuossa valitettavasti nää oikeastaan mitään :/ ehkä vaaleamman/harmaamman viivan testiviivan kohdassa, mutta sekin taitaa sitten olla vain viivanpaikka. Oon ymmärtänyt, että haamuissa pitäisi aina olla edes jonkin verran punaväriä. Sitä mun silmä ei erota :( Tietenkin joku muu voi nähdä toista -mun sana ei ole mikään ehdoton varmuus.

Mutta jos kiertopäivät ja oireet vaikuttaa lupaavilta, kannattaa testata parin päivän päästä uudestaan. Toivotaan sinun tikkuusi hurjasti punaista väriä ja vahvoja viivoja! :) Tsemppiä!

Noh, siinä meni tämä yrityskierros...Oli sen verran paha riita miehen kanssa (ei liittyen lapsentekoaikeisiin), etten tänään halua edes yrittää :(

BELIME // Kiitos :) on hyvä jos se tuo ees vähä hyvää mieltä muille ja ei tätä pysty naama norsun v*llä kokoajan tekemäänkään, kun tähän yrittämiseenkin liittyy kaikkea ihanaa :)

NILLIS // Samoin kuin Belimelle kirjoitin, mutta mä suosittelen sinne tutkimuksiin hakeutumista! Sain ainakin iteltä sen raskaimman kiven sydämmeltä pois. Hoitaja sanoi, että aina ei ayytä edes löydetä, että voi vaatia vain pieniä apuja ! :) ja kun mahdolliset hoitomuotoja on paljon ja kaikkien tarpeisiin. Mä ainakin uskon olevani raskaana 2016 vuoden kesään mennessä näillä hoidoilla.

ON : Oon ollu nyt aika kipiä Sen aukkarin jälkeen. Eipä tuo mitää haittaa kun voi ottaa buranaa ja pihallaki vähä kevättää. Mä meinasin kyllä että tikuttaisin ehkä kuitenkin tässä kierrossa. Nyt ei oikein mitään erikoista höpistävää :)

Kp 10 / 27-29 ya 2/14

Dreamer: ikävä kyllä minäkään en näe tuossa testissä viivaa, viivanpaikka näkyy jotenkin. Kannattaa testata vielä parin päivän päästä uudelleen. Pidetään sormet ja varpaat ristissä :)

Soittelin eilen lääkärille niistä Clomeista, ja hän sanoi että anna mennä vaan..riskiä ei kuulemma ole, varsinkin kun "testiannoksella" ei tarvinnut edes syödä särkylääkkeitä. Mietin kyllä eilen jonkin aikaa sitä että alanko nyt niitä ottamaan, tuntuu jotenkin isolta askeleelta vaikka ei mikään iso juttu olekaan :D Kyllä tämäkin kortti täytyy nyt kääntää, josko se olisi se viimeinen onnenpotku. 

Konttri kp 4/26-28

Heipsan!
Sen verran tulen kirjoittelemaan, että ovis taitaa olla ohi ja muutaman kerran päästään sitä hyödyntämään. ;) Noihin mun kiertopäiviin voisi varmaan päivittää kp26/36-40. Tämä kierto tulee varmasti kestämään pitkään, kun kerran ovis oli vasta nyt. Pitkä odottelu piinapenkissä alkamassa.

En pysty noihin kuviin ottamaan kantaa, kun en niitä puhelimella näe. Mutta toivottavasti niistä kehkeytyy kunnon punaset viivat!! :)

Ihana auringonpaiste ulkona!! Täytynee pukea koko "laumalle" päälle ja lähteä nauttimaan aurinkoisesta säästä!! :)

Aliisia kp26/36-40