Yritys päällä 2015 (II)
Tervetuloa lämminhenkiseen vertaistukiryhmään, jossa kuumeillaan plussaa raskaustestiin. Joukossa on vasta yrityksen aloittaneita, pidempään yrittäneitä ja kaikkea siltä väliltä. Jännätään, toivotaan ja mietitään yhdessä, olisiko tämä nyt SE kierto, jossa onni osuu kohdalle! :)
Uusista ryhmäläisistä olisi kiva kuulla jotain taustaa (esim. ikäsi, mones lapsi toiveissa, millä mielin nyt lasta yrittämässä, mitä raskautta edistäviä keinoja käytössä..), mutta se ei suinkaan ole pakollinen. Mikäli haluat nousevaan listaukseen, ilmoitathan kiertopäiväsi (kp) sekä mones yrityskierto (yk) on menossa tai milloin yritys on aloitettu (ya).
Hedelmällistä vuotta 2015 kaikille! :)
Kommentit (2455)
Onnea plussanneille ja pahoittelut menkoista. Erityisen suuret tsemppihalit Tiinulle. <3
Dimou, Mä olisin voinu hetken olla vaikka kokonaan poissa listoilta, että eipä pienet hajamielisyydet haittaa :) Tänään ja eilen on jo hiukan vattaa juilinu, jospa ne menkat sieltä kohta! :'( Ja Laulurastas83, en oo käynyt tän yrityksen aikana kertaakaan. Ennen tätä ei kyllä ole mitään pco:ta tai mitään siis todettu. Tällä viikolla ajattelin soitella terkkariin. Tänään suunnittelin jo soittavani, mutta jotenkin pää on jossain ihan muissa askareissa kun tulee se soittoaika... :D
Kiitos Legolatar, mukavaa kuulla sinusta, vaikka sun uutiset eivät kovin mukavia olekkaan. Toivon sydämeni pohjasta sulle, mulle ja kaikille muille plussaa ja omaa pientä ihmettä :-) <3 Oman kropan heräämistä odottelen vielä hetken ja saattaa olla, että minutkin nähdään vielä siellä, missä haikara on hakoteillä :c
Mies ei oikein ymmärrä, miksi mua on suruttanut mm. tää oma kroppa. Sanoo, ettei ole syytä olla surullinen. :( Ai ei vai? Mulla on ihan viallinen olo. Ja sit ku on junnannu samassa "yrityskerrassa" jo ylimääräset kolmisen viikkoa (kirjaesimerkkeihin verrattuna), niin alkaa taistelutahto ja mieliala hiukan painaa...
Noorav, kp on vissiin nyt 53 ja yk edelleen 7.... murr.
Tiinu89:lle iso lämmin halaus :( Kumpa voisimme auttaa enemmän. Vaikka oma keskenmenoni olikin "vain" tuulimuna niin kyllähän jos 12viikkoa luulee odottavansa vauvaa niin kyllä se tuntui todella, todella pahalta kun tajusi siinä vuotaessaan ettei siitä selviä sikiö jos sellaista ikinä olikaan. Toki helpotti että ei ollut, sillä raskaus oli jo kuitenkin niin pitkällä. Eiköhän se kuulu asiaan että alkaa heti plussasta jo kiintyä siihen lapsen alkuun ja ajatukseen että muutaman kk päästä on vastuussa pienen pienestä nyytistä. Ajattelee kaikkea mitä sitten tekee, tuntee ja miten elämä mullistuu taas. Kun kaikki tuo viedään yhtäkkiä pois niin... vaikea kuvailla sitä epäreiluuden tunnetta. Sama fiilis tulee toki kun kp1 alkaa: "Miksi! Olisin ollut valmis"
Itse mieheni kanssa pyritään nyt pitämään tämä meidän uutinen nyt salassa ainakin ekaan ultraan asti (varhais- tai np), koska meistä tuntuu että se on meille paras vaihtoehto. Viimeksi raskaudesta tiesi pieni kourallinen ihmisiä. Kokemuksesta en ole puhunut kuin miehelleni, ja myös äidilleni vähäsen. Lähinnä siksi, etten halua kertoa julkisesti siitä että yritämme lasta. Kun esikoinen joskus lepää sylissä niin uskallan vasta julkisesti sanoa että ensimmäinen meni mönkään ja sille ei voinut mitään ja se oli aivan todella hirvittävää.
Keskenmenon kokeneet kuumeilijat -ryhmässä voit varmasti kertoa ihan suoraan fiilikset pelkäämättä että joku pelästyy tai järkyttyy tai ei ymmärrä.
Tsemppiä Tiinu89!! <3
Tiinu89:lle niin älyttömän suuret pahoittelut ja kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei kaikkia asioita tarvitse eikä pidäkkään kaunistella tai esittää että kaikki olisi hyvin, kun ei todellakaan ole. Minua aikoinaan itseäni helpotti, kun sain asiaa yksinäni surea ja murehtia, kun vihdoin olin asian hyväksynyt kerroin läheisille ja olo helpottui vielä huomattavan paljon, kun sai vertaistukea.
Löytäisinpä sanoja jotka tekisivät olon paremmaksi, mutta niitä kun ei ole, niin toivotan vain hirveän paljon jaksamisia ja parempaa onnea. Kyllä teillekin se toinen nyytti vielä suodaan<3
Tilanne 27.7
Nuuskiksentytär kp 31/28-31 yk 5
EK0025 kp 28/32 yk3
Minniminni (22v) kp 28/32-36 ya 3/2015
Stardust (22v) kp 27/26-40 yk 4
Lise (28v) kp 26/27 yk 1
Miuku Mauku (27v) kp 27/? yk 4
Pioni1 (27v) kp 26/34 yk 5
Guagua kp 26/46 yk 2
Kompuroiva Hylje (29v) kp 24/29 yk 2
Kikiii (20v) kp 24/30-35 yk 7
Kepuliina (29v) kp 23/28 yk 2
Laulurastas83 kp 22/29 yk 8
Dimou (26v) kp 21/? yk 10 (ya 7/14)
PinkkiDrinkki (35v) kp 20/27-30 yk 7
Lumilla kp 19/25-27 yk 9
Annuska (20v) kp 19/35-43 ya 12/14
Jannuli85 kp 18/24-30 yk 17 (ya 03/2014)
143 (22v) kp 18/26-31 yk 1
Supera (20v) kp 17/29 ya 2/14
Konttri (33v) kp 16/27 ya 5/2014
Pallopaita kp 14/27-29 yk 2
Mimmie (30v) kp 11/25-28 yk 5
Heta87 kp 11/27-28 ya 2/2014
Sipriina (27v) kp 11/29-31 yk 4
Uusio Mamma kp 10/26
Dreamer15 (28v) kp 10/30-40 yk 3
Norappi kp 4/23-29 yk 5 (kkm 4/15)
Muffeli (29v) kp 3/28-33 yk 3
Tuulahdus kp 3/? yk 2
Mia94 (21v) kp 2/26-28 yk 2
muut kuumeilijat: Noelle (24v), Meriemilia, Kisuliini, Starling (40v), Ninnni (20v), NooraV
Tammikuussa 9 plussaa
Helmikuussa 12 plussaa
Maaliskuussa 13 plussaa
Huhtikuussa 5 plussaa
TOUKOKUUSSA PLUSSANNEET (4 plussaa)
Mizi (29v) yritystä yli vuosi, Hilkkak (30v) yk 4, Jenniferia (24v) yk 2, Miinuska15 (25v) yk 2
KESÄKUUSSA PLUSSANNEET (6 plussaa)
Mamalukki (22v) yk 3, Belime yk 2, Pumpuli87 yk 1, HennaS (21v) yk 2, Tinttu1989 yk 5, EllieP (30v) yk 1
HEINÄKUUSSA PLUSSANNEET
Aliisia (25v) yk 3, Canna (24v) yk 3, Finest (28v) yk 8, Kevättähti yk 2, Ambrosiaa yk 3, Sofia2016 (21v) ya 1/14, Miimamuru yk 1, Minea92071 (25v) ya 11/14
Ilmoita kiertopäiväsi niin pääset listalle!
NooraV, halaisin lujasti jos vain voisin <3 Mahajuilinnat kyllä kuulostavat lupaavilta, toivottavasti se verilöyly sieltä kohta suvaitsee alkaa. Ymmärrän täysin tuntemuksia joita käyt läpi kroppasi kanssa, mutta älä ole liian armoton itsellesi. Ei ole sinun vikasi että ovuloinnissa on jotain häikkää, et ole itse tehnyt mitään sellaista joka sen estäisi. Toivottavasti saat nopeasti apua lääkäristä!
Miehien on kyllä joskus tuskastuttavan vaikeaa samaistua näihin ongelmiin. Tsemppiä myös kanssakäymisiin hänen kanssaan, toivottavasti saatte asioita puhuttua auki ja saat miehen edes jollain tasolla ymmärtämään mitä käyt läpi. Meilläkin tämä on vielä hieman kesken...
Tiinu, suuret halit myös sinne <3 Toivottavasti kaikki vastoinkäymiset teidän kohdallanne oli nyt tässä, ja pääsette jatkamaan ilman komplikaatioita tai muita hidasteita.
Itsekään en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi yrittäminen ja alkanut raskaus ovat niin suuria salaisuuksia. Joo, ei niitä ehkä ihan jokaiselle vastaantulijalle halua huudella, mutta juuri niille tärkeimmille tukijoille. Monien olen täälläkin lukenut pitävän yrittämisen visusti salaisuutena siksi, että jos yritys ei heti tuotakaan tulosta. Itse taas juuri siinä vaiheessa kun yritys alkoi pitkittymään olin hurjan onnellinen, että ihmiset tiesivät ja pystyin puhumaan siitä miten pahalta tuntuu. Aika vahva ihminen on jos pystyy näin rankkoja asioita käsittelemään yksinään oman päänsä sisällä.
Ja eipähän tule ainakaan sieltä suunnalta yliolkaisesti heiteltyjä kyselyitä ja vihjailuita jälkikasvun saannista, jotka satuttavat satamiljoonaa kertaa pahemmin kuin se, että joku tietää meidän olevan tahattomasti lapsettomia.
Voi TIINU! Tulipa paha mieli sinun puolestasi kun päivityksesi luin. :( Varmasti hirveä tunne.
Itsekin pelkään tuota niin paljon että kun vihdoin saisi sen raskauden alkamaan , tulisikin keskenmeno. Tiedän että äidilläni on niin käynyt ainakin.
ON: Menkkamaiset juilimiset jatkuu, tulee ja menee. Väsyttää. Ei mitään muita oireita jotka viittaisi siihen että ovis olisi otettu hyötykäyttöön. Ketuttaa.
Oon niin pahoillani Tiinu :( ja vielä yrityskieltokin kaiken päälle :( miten siun mies on ottanu asian ja ootteko saanu juteltua tästä asiasta? Paljon voimia! *hali*
Noora: typerää tuommonen pitkä kierto :( voimia! Itteänikin välillä ärsyttää tää oma kroppa. Siitä lähtien kun sain endo-diagnoosin, on pelottanu että mitä jos menee vuosia lapsen saantiin ja siihen tarvitaan hoitoja tai jätän mut ja miehen kokonaan lapsettomaks tämän typerän kropan takia. Ja aluks diagnoosin saannin jälkeen aattelin, että pitäsköhän jättää mies, jotta se vois vielä löytää jonkun muun ja sillä ois paremmat mahdollisuudet tulla isäks joku päivä. Ja välillä sama asia kävi mielessä myöhemminkin... nyt taas aattelen että kun luultavasti ei tästäkään kierrosta tärppää, on enää neljä kiertoa jäljellä, jonka jälkeen pitäs ottaa yhteyttä hoito-asioissa.
Toivottavasti Laulurastaan oireettomuus on se oire! :) mutta samaa ketutusta poden miekin...
Ja Kepuliinalle taas toisepäin: toivottavasti ovat juuri niitä oireita! Pidän peukut pystyssä :)
Tiinu, niin paljon voimahalauksia sinulle <3 Ottaa pitkän ajan, että tunnemyllerrys kaiken tuon ympärillä tasoittuu. Tiedän ja voin samaistua siihen mitä käyt läpi, hyvin onnistuit pukemaan sanoiksi niitä tunteita, joita keskenmeno herättää. Anna tulla vaan! Se on rankka kokemus, joka kulkee naisen sydämessä lopun elämää. Omalla kohdallani siitä on jo miltei 9 vuotta aikaa ja silti aika-ajoin pieni ihmisen alku putkahtaa haikeana mieleeni <3 Onneksi aika kuitenkin auttaa ja tulee taas parempi päivä. Anna itselles aikaa ja ole itsellesi lempeä, itke kaikki surut ja murheet niin silloin ne aikanaan helpottaakin. Toivottavasti saat tukea, ymmärrystä ja lohdutusta rakkailtasi!
Guagua: Noista oviskivuista. Itselläni ne on välillä ihan helkkarin kamalat eli juu itkua saatan joskus vääntää. Onneksi oon oppinut tunnistamaan alkavat oireet ja ehdin särkylääkkeellä saada sen pahimman kivun lievemmäksi. Jos en ehdi näin tehdä niin tuskallista on. Burana, kuuma kauratyyny selkään/vatsalle ja rauhallinen paikka missä maata ja hengitellä, niillä selviän :p Näin pahojen oviskipujen jälkeen en pysty edes ajattelemaan seksiä muutamaan päivään, koska koko alakerta ja vatsan alue on kuin pahoinpidelty. Voin tuntea miltä puolelta munasolu irtoaa ja silloin kipu menee yleensä pitkin kylkeä. Eli siis juu, ainakin omalla kohdalla oviskivut on todella kipuja isolla k:lla :D Menkkakivut on myös yleensä ihan tarpeeks kovat ;)
ON: Taas on vatsa sekasin, sama oli viime kierron tässä vaiheessa. Nyt on ollut huonoa oloakin, eilen tosiaan piti mennä suihkuun, kun tuli niin kamala olo. Tänään ei oo etonut samalla tavalla, mut maha on sekasin. Vois olla olemattakin kierron tässä vaiheessa, kun näköjään nää harhat vaan nostaa päätään tässä piinapäivien aikana eikä tää äklötys kyllä yhtään auta asiaan. Luultavasti mahapöpö huvipuistosta eikä mitään sen kummempaa, mut tosiaan vois nyt mennä pois nii saisin jatkaa mun seesteisen ja maltillisen olotilan kanssa :p Eipä tässä kummempaa tai olishan sitä vaikka ja mitä, mut niin oli viimeksikin ja ihan puolukkapäiviin nekin harhat minuu johdattelivat...
Ainiin sit minun piti turista tää yks asia pois sydämeltä. Kun teitä pitkään yrittäneitä täällä on ja olen lukenut teidän tuntoja ja ajatuksia niin oon seurannut hyvin läheisen ihmisen elämää, joka painiskeli saman asian kanssa. Ja minä...minä en oo tajunnut mitä kaikkea hän kävi silloin läpi, en tosiaan osannut lohduttaa oikealla tavalla, kun en yhtään ymmärtänyt kuinka vaikea asia tämä on. Ajattelin naiivisti silloin, että "joillakin se nyt vaan kestää kauemmin, kuin toisilla". En tietenkään sanonut tätä hänelle, mutta ajattelin hössöttävän liikaa, kun 6kk:n päästä kävi jo asian tiimoilta lääkärissä :(
Puhuttiin tästä asiasta hänen kanssaan tässä yksi päivä ja en tosiaan muistanut yhtään, että he yrittivät sitä lasta 14 kuukautta, yli vuoden. On se mahtanut olla piinaavan pitkä aika ja silti omalla kohdalla yksi hujaus vain. Voi, kun voisin nyt olla uudestaan tukena niin suhtautuisin ihan eri tavalla <3
Kuitenkin tämä päättyi onnellisesti ja hän sai ihanan tytön 14 kuukauden yrittämisen jälkeen ja eikä aikaakaan, kun tuloillaan oli jo kakkonenkin eli alun vaikeuksien jälkeen heillä on nyt ihanat lapset.
Toivon niin paljon samaa teille kaikille täällä <3
Kepuliina, ööö...dpo 9 :)
Voi Tiinu, kumpa pystysinkään halata sinua! Päästin yhden jos toisenkin kyyneleen lukiessani tekstiäsi. Olen hirvittävän pahoillani, voimia suruunne. <3
Itse kieriskelen todella pahojen menkkakipujen kourissa. Pillereiden lopettamisen jälkeen on jokaiset menkat olleet vain kivuliaammat entisestään.
Mietin tässä sellaistakin vaihtoehtoa viime kierron pituudelle joka oli reilut 40 päivää, että sitä aiemmat menkat olivat jotain ihan hirveää. Olin varma kuolevai verenhukkaan ja heikotti jatkuvasti. Nyt suosittelen lopettamaan lukemisen jos ei halua lukea mitään ällöä. Vuosin nimittäin ihan kylppärin lattian vereen vaikka olin juuri suihkusta tullut ja vaihtanut suojan. Päästin kova äänisesti ruman sanan ja mies oli oitis kylppärissä, hänen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Meinasi jo suurinpiirtein soittaa ambulanssin ja yritti raahata päivystykseen ettei voi olla ihan normaalia tuollainen. Mietin että olisiko voinut olla hyvin varhainen keskenmeno?
Täällä tosiaan kp1/28-31 yk 6(!!)
Nuuskiksentytär: Kuullostaapa tosi inhottavalle! :F Miltä vuoto nyt vaikuttaa? En tiedä voisiko tuolla kierron pituudella olla jotain vaikutusta, että ehtiikö sitä tavaraa kertyä jotenkin enemmän? Ihan vaan omia järkeilyjä, mutta kai nuo yksilöllisiä on. Ei sitä vuotoa kyllä ihan noin järkyttäviä määriä varmaan pitäisi tulla :o Itselläkin on välillä tosi runsaat menkat, mutta vastaavanlaista veritulvaa ja heikotusta oli kkm:n jälkeen, että tuota hmm.
Eipä tästä mun tuumailusta nyt mitään selkoa tullut, mutta hitosti tsemppiä vuotojen kanssa, ne on perseestä! Toivottavasti ei kauhean runsaiksi ala tällä kertaa :/
ON: Juurikin tuossa päivitin, että tänään ei oo niin etonut. No tuossa iltapalaa pojalle laitellessa sai taas nieleskellä ja pakottaa ittensä syömään. Syömisen jälkeen oli hetken parempi olo ja taas äklöttää, mut ei kai se r-pahoinvointi vielä alkas? Jos se tärppääminen tapahtu vasta 9 päivää sitten. Oon kyllä tosi herkkä hormooneille...ja vähän kaikelle muullakin...No nyt annan tän harhasuuden taas häiritä mun elämää, mut ei kai sille sit mitään voi x)
Kepuliina: toivottavasti äklötyksellesi olisi se parhain syy. :)
Kyllä nämä nyt tuntuu olevan taas hyvin runsaat menkat. Ei ehkä ihan niin pahaa kuin silloin... Anteeksi kielenkäyttöni mutta suoraan sanottuna vituttaa että joutuu kivuista kärsiä pettymyksen
lisäksi. Yhtään en valittaisi jos olisi raskaudesta johtuvia kipuja. Niinkuin joku mainitsikin jossain (täälläkö se oli?) että fyysisten kipujen lisäksi joutuu vielä henkisestikkin kärsimään. Hemmetti sentään.
Voi paljon voimia sinulle Tiinu!!!
Interaktiivisia voimahaleja Tiinu! <3 Ihan kostui omatkin silmät tekstiäsi lukiessa. Paljon tsemppiä jatkoon! Voi että, on tämä palsta kyllä ihana, kun heti saa vertaistukea ja tsemppejä, jos jollakulla käy näin. Pidetään tällaista ilmapiiriä yllä jatkossakin, siskot! Hih :)
ON: Ei raportoitavaa. Dpo 7, kp 28/35? yk 4.
Tiinulle paljon halauksia <3
ON = kerron nyt vaan omia ajatuksia 1.5v yrittämisestä. Huonoista uutisista lapsettomuuden syyn selvittelyssä. Miltä minusta tuntuu ?
Näin viimeyönä unta, että saatiin pieni tyttövauva, ja unessa mun sydän oli pakahtua onnesta. Teki vaan mieli itkeä kun se olikin vain unta.
Työskentelen lasten ja nuorten kanssa. Ihmiset jotka eivät tiedä tästä tuskaisesta puolestatoistavuodesta, iskevät joskus kuin puukolla, satuttamaan ja voimattomaksi sekä hymyn kääntymään väärinpäin saa nopeasti yhdellä lauseella, "eihän sulla ole edes lapsia"
Oon kuullut tuon niin usein. Kuulen sen lähes viikottain.
En ole ikinä plussannut, ei mitään. Toivoisin että jotain toivonkipinää annettaisiin, mutta ei mitään tähdellistä. Miehenikään ei varmasti ymmärrä kuinka paljon tätä haluan ja toivon. Syy lapsettomuuteen on miehessä, enkä halua hänelle pahaa mieltä valittamalla tästä kokoajan, koska mieheni pelkää minun jättävän hänet tämän asian takia.
Heissan kaikille!
Ensiksi onnea plussista & pahoittelut menkoista/negoista. Erityisesti Tiinulle iiiso voimahalaus<3
Mia94, minulla oli joskus 2-vuotta sitten tosi paha virtsatulehdus toistamiseen samaan aikaan kun raskauduin & olin raskaana, että ei sekään pelkästään esteenä voi olla :) Anibiiootit söin ihan normaalisti & tosiaan ensin luulin, että oireet johtuivat vain tulehduksesta.
NooraV & Kompuroiva Hylje, jos en ihan väärin nyt lukenut/muista niin te puhuitte siitä viallisuuden tunteesta jne. No samavika täällä, kuukauskuukaudelta tuntuu vaan viallisemmalta, varsinkin kun muilla plussia pamahtelee tuolla & täällä. Olen monesti miettinyt, että mitähän mieskin ajattelee kun en vaan raskaudu hänelle... vaikka voihan sitä vikaa olla miehessäkin yhtälailla. Tuntuu vaan todella kurjalta kun ei voi perustaa sitä kauan odotettua omaa perhettä. Äh :(
En nyt heti muista tässä, että kelle kaikille piti vastata sori, eli nyt sitte ON; Rinnat niin kipeät & arat, että hyvä ettei itku tullut kun nousin aamulla sängystää. Tätä siis jatkunut oletetusta ovispäivästä. Kävin hetki sitten vaihtamassa lääkäriä valmiiksi, koska en kestä tuota edellistä, ei ota minua tosissaan ainakaan tässä asiassa kun ''olet niin nuori'' -paskaa. Hei niinkun oikeesti, ihan samalla tavalla nuorempi voi kärsiä lapsettmuudesta & ihan yhtä kurjaa se on kuin vanhemmista naisista! Noh mutta onneksi tämäkin on nyt hoidetu alta pois :) Mulla menossa jo kp 24/30-35, oletan että vuoto alkaa noin 9 pv päästä.
Sinäänsä odotan, että vuoto alkaa (tietysti plussa olis kivempi, mut en jaksa toivoo), mutta samalla pelottaa & jännittää niin vietävästi lääkärille soitto & ajanvaraus :( Siitä se matka sitten alkaa, enkä tiedä yhään mitä tulevalta odottaa, mitä jos meissä molemmissa onkin paljon vikaa? Tai ei ole, mutta hoidot eivät auttaisikaan?! Että tälläistä mulla tälläkertaa.
Kikiii kp 24/30-35 yk 7 (yk 10)
Supera, ai kauheta mitä ne ihmiset päästävät suustaan, vaikka eivät tiedä asioista mitään >:( Voimia sinulle myös, pitää vain miettiä, että ei ne idiootit (anteeksi sanavalinta) tiedä asiasta!<3
Tiinulle tsemppiä ja voimia myös minulta! Kokemuksesta tiedän, ettei ole helppoa kokea km. Mielestäni asiaa kannattaakin surra ja jutella tapahtuneesta niin paljon kuin mahdollista. Se auttaa. Itselläni on ystäviä, jotka ovat saman joutuneet kokemaan ja heidän kanssaan ollaan kyllä itketty ja puhuttu asiasta. Ja on kyllä vertaistuki auttanut!
Supera kirjoitti tuossa lapsettomuudesta ja tökeröistä kommenteista, joita on saanut kuulla. Tulipa kyllä paha mieli! Tuntuu välillä, ettei oo ihan reilua tämä elämä. Jotkut alkoholistit ja narkkarit tulevat paksuksi heti, eivätkä itse pysty koskaan lapsiaan hoitamaan tai heille turvallista kotia tarjoamaan. Ja sitten ihmiset, jotka oikeasti haluavat omia lapsia ja olisivat heidän puolesta valmiita kaikkensa tekemään, eivät voi lapsia saada tai ainakin joutuvat kauan odottamaan. Jotain positiivista kuitenkin toivoa antamaan: yksi parhaista ystävistäni aloitti miehensä kanssa lapsettomuushoidot tämän vuoden alussa ja nyt kesällä on IVF-hoidot vihdoin tuottaneet tulosta! En ole nähnyt ystävääni näin onnellisena ja vapautuneena varmaan vuosikausiin, niin raskas on ollut hänen tiensä näihin ihaniin uutisiin. Onneksi Suomessa on kuitenkin hyviä mahdollisuuksia saada lapsi, vaikkei se aina helppoa olisikaan.
Täällä palstalla on kyllä tosi hyvä ja kannustava henki! Kiitos siitä kaikille! :) Mukava lukea teidän kommentteja ja välillä kirjoitella omiakin ajatuksia. Toivotaan, että pian meidän kaikkien haaveet toteutuu!
Kiitos KIKII ! Kaikille kyllä paljon voimia tämän yrittämisen kanssa ! :)
MIMMIE // Kyllä, oon sun kanssa samaa mieltä. Ja kun ei ihmiset mun mielestä voi sanoa toisilleen, kun ei voi tietää minkälaista ns. matkalaukkua ihminen kantaa mukanaan.
Kiitos Dimou :) Yritän olla olematta liian ankara itselleni, mutta kuten Kikii totesikin: Olo on silti viallinen. Tänään ei oo ees juilinu, mis on mun menkat?!?! >:( Turhauttavaa. Sitä hokee päässään "Ihan normaalia, ei oo vuotta vielä menny." ja "E-pillerit vaan pisti kropan sekasin, kyllä se sieltä vielä tulee - jotkut yrittää vielä kauemmin"
.. Mutta toinen puoli päässä puhelee niitä huonompia juttuja ja kamalia vaihtoehtoja, pohtii, diagnosoi ja jossittelee. Ei pitäis ollenkaan kuunnella sitä puolta. Huomenna oikeesti tilaan sen lääkärin!! Tänään olin soittoajan lenkillä. Miten se aina unohtuu! Sit tajuaa noin puol tuntia sen ajan päätettyä, että niin ku soittaa piti! :D
Noorav, kp vissiin 54 ja yk 7 venyy vaan.
Moi taas... Kiitos tsempeistä! Pyydän heti anteeksi, tästä tulee itsekeskeinen omanapainen päivitys, lupaan parantaa tapani sitten kun olen saanut kiskottua itseni pohjamudista. Puran tänne nyt siis vain ajatuksiani. Jos et halua lukea, hyppää yli.
Tosiaan, tiputteluvuoto alkoi perjantaina ja hiljalleen yltyi ja alkoi tulla kipuja. Lauantain iltana ei sitten enää tarvinnutkaan miettiä, että onko harmitonta vuotoa vai keskenmeno. Kamala ahdistut, tuntui että tuijotan vain jonnekin kaukaisuuteen eikä päässäni liiku mitään. Meidän oli tarkoitus lähteä mökille saunomaan, mutta mies meni sinne esikoisen kanssa kahdestaa. En halunnut mennä sinne hymyilemään väkinäisesti ja teeskentelemään, että kaikki on hyvin. Yksin olo helpotti. Tirautin muutaman kyyneleen ja kävin läpi ajatukset siitä, millainen ihana rakas hänestä olisi tullut. Miltä olisi tuntunut saada hänet ensimmäistä kertaa rintani päälle itkemään ensimmäistä itkuaan. Olisiko hän näyttänyt samalta kuin esikoinenkin vastasyntyneenä. Harmitti, että ei ole hautaa jonne mennä suremaan. Mietin, että likakaivon ja roskiksen päällekö laitan sitten hautakynttilän? Eli kuten voitte varmaan tästä ymmärtää, raskaasti otin tämän asian vaikka raskaus ei vielä pitkällä ollutkaan. Ihan oikeasti, minä halaan nyt teitä kaikkia, jotka olette kokeneet saman <3 Miksi sanotaan että joku sai kesken menon? Mitä helvetin saamista siinä on?
Olo oli eilen ja tänään aamulla jo parempi. Soitin neuvolaankin peruakseni ensimmäisen neuvola-aikani, kun tuntui että pystyn. Siitä se alamäki alkoikin. Mun pitää huomenna mennä lääkäriin ja enskuulla verikokeeseen jossa mitataan hcg arvo, että tiedetään onko kaikki tullut ulos. Lisäksi napsahti yrityskieltoa. Pitää odottaa yhdet kuukautiset, että voi jatkaa yrittämistä. Että ottaa sitten päähän. Tuli ihan sellainen olo, että eihän tätä pysty vielä hetkeen edes yrittää unohtaa, kun tästä aiheutui nyt tällaista. Luulin, että olisi ollut raskaus niin alussa, että olisi ollut joku läpihuutojuttu. Että voivoi, nyt kävi näin, ei muutakun uutta putkeen. Mutta ei sitten. Ärsyttää. En nyt lähde kovin yksityiskohtaisesti kertomaan, koska tämä ei ole mikään keskenmeno palsta, enkä halua ketään pelotella... Mutta olen tulkinnut niin, että saattaisi olla hyvin mahdollista, että sieltä kaikki on irronnut/irtoaa ihan itsekseen ilman mitään apukeinoja. Ainakin toivon niin.
Mä oon ollut aina sitä mieltä, että sitten vasta np-ultran jälkeen kerrotaan raskaudesta, jos sattuukin menemään kesken. Nyt huomaan, että olen soittanut jo äidilleni ja kertonut. Myös pomoni tietää koska sain sairaslomaa ja kerroin hänelle. Vielä olisi pari ystävää, joille haluaisin kertoa. Jotenkin tuntuu siltä, että miksi raskautta pitäisi salata keskenmenon pelossa kun sitten kuitenkin kertoo siitä keskenmennosta. Nyt tiedän keille voin kertoa seuraavasta positiivisesta raskaustestistä, koska heidän kanssaan jaan myös sen ikävän uutisen, vaikka ei olisi mitään "velvoitetta".
ja j*malauta mä toivon, että mä olen viimeinen nainen maan päällä, joka saa keskenmenon/kohtukuoleman/menettää jo syntyneen lapsensa. Koska jo tämäkin on ihan perseestä!!
Tiinu89