Pitääkö lasta kieltää ottamasta toisen kädestä?

Totta kai lapselle pitää opettaa, ettei toisilta saa ottaa! Jos et jaksa kasvattaa edes noin pientä, anna adoptioon, ettei mee lapsen elämä pilalle.

hiekkalaatikolla? Ei toisen kädestä saa viedä!!! Opeta nyt ihmeessä tai lapsella tulee olemaan hankalaa...

eihän näin pieni edes ymmärrä vielä????

Ei kenties ymmärrä vielä, mutta pääasiassa yritetään pitää samat säännöt koko ajan. Ei se lapsi ole sellainen, että joskus 11kk 5pv iässä alkaa ymmärtämään, ettei saa, vaan sitä on alusta alkaen opetettava varmaan siihen asti, kunnes hän muuttaa pois kotoa.



Ei tartte komentaa pahasti, sanoo vaan, että " Se on Ellin nalle, kato tässä on sun oma nalle, leiki sillä" tms.

Tietenkin on hyvä, että lapsi oppii pitämään tietyssä määrin myös puolensa. Esim. jos tuollainen ap:n lapsi tulee riuhtomaan lelua käsistä, niin on ihan ok, ettei ihan hevillä päästä lelusta irti. Mutta ei niitä leluja mennä kiskomaan toisten käsistä!

Jos jotain haluaa, niin parempi vaan ottaa, mitäs sitä turhaan kyselemään. En ole opettanut omia lapsiani kiittämään, mitäs turhaan haaskaamaan energiaa, kun on kerran jo jotain saanut. Ei myöskään toivotella hyvää yötä tai päivää, se yö tai päivä nyt on mitä on, ei se siitä jankkaamisesta parane. Me ei tervehditä naapureita tai kavereita, lähinnä vaan v***uillaan, mitä sitä turhaan näyttelemään että elämä olis hyvin tai olis kiva niitä nähdä, kun kaikki pännii ja onhan ne nyt siis tosi tyhmiä ihmisiä. Pääsääntösesti ollaan opetettu, että kandee ensin lyödä ja sitten vasta kysellä, niin ei ainakaan kukaan pääse huijaamaan. Ja kannattaa itse huijata ensin, niin ei sitten harmita, jos toiset huijaa. Kyllä näillä opeilla pärjää elämässä varmasti.

Semmosta se kasvatus on, ennakoi tulevia tilanteita. Joskus turhauttavaa mutta lasten kanssa mikään ei toimi heti, siksi onkin niin vaikeaa. Lopussa kiitos seisoo eli joskus kaksymppisenä.

joskus luin aiheesta paljonkin. Tuo oli kirjottajan (en muista valitettavasti kirjottajaa, kasvatusalan ihminen)mielestä vähä kaks piippunen juttu. Siinä se jotenki vetosi siihen että jos toinen lapsi suosiolla luopuu lelusta niin vanhempien ei pitäs puuttua ja mennä väliin. Tai yleensäkään aina puuttua lasten leikkeihin ja vuorovaikutus tilanteisiin. Että lapset yllättävän hyvin osaavat hoitaa itse tilanteita. Tietysti jos tilanteessa syntyy ilmi riita niin mennä väliin, mut että vanhemmat antaisivat enempi lasten itsekseen hoitaa niitä tilanteita.



Nimittäin jos vaikka lapsi a:lla on lelu, lapsi b tulee ja ottaa lelun. A katsoo ja tyytyy, ei välitä, b leikkii hetken sillä ja ehkä vie sen lelun takasin tai jättää sen. Tässä tilanteessa ei esim. tarvis mennä väliin vanhempien.



Mut jos tilanne menee siihen että a haluaa lelun pitää, b lyö tai muuten vain voivat vahingoittaa toisia, niin tietysti puututaan..





Voi ku muistas tarkemmin sen kirjan ja kirjottajan, oli muuten tosi mielenkiintoinen muutenki. Paljon oli tietoa tämän tyylisistä tilanteista.



Tietystihän on hyvä olla kriittinen lukemisen suhteen mut minun silmäni ainakin aukenivat näkemään lasta myös eri kantilta..



Itse kyllä aina puutun jos lapseni ottaa toiselta lapselta lelun, ihan vaan sen takia kun suurin osa vanhemmista tuntee selvästi pahaa mieltä kun heidän kultamussukan kädesta viedään tavara. Mutta jos minun lapsen kädestä joku ottaa tavaran ja lapseni tyyytyy siihen niin en itse ainakaan puutu mitenkään ja saatan sanoa toiselle vanhemmalle että eihän tuo oo mikskään et anna vaa lasten ite selvittää tilanne.:)



No tää vaa mun mielipide asiaan.

kerran eräs vieraan ihmisen tenava tuli ja otti pöydälle hetkeksi laskemani kynän. Sanoin että " hupsis tuo taisi olla minun" ja nappasin kynän tenavan kädestä. Johon äiti oikein tuohtuneena: " ei lapselta saa ottaa kädestä" . Jessus sentään! :D



Muutenkin tuo on lähinnä aivottomien yksivuotiaitten neuvo jolla yritetään opettaa jotain alkeellista huomaavaisuutta. Mutta tähtäyspistehän on siinä että toisen leikkiä ei pidä häiritä. Vaikka sitten olisi 50 auton leikki eikä yksikään niistä kädessä.

Mitä tarkoitat tällä opettamisella? Sitä, että et puutu tilanteisiin? Mitäs opettamista se on?? Olen samaa mieltä että lapsia pitää opettaa pitämään puolensa. Ja se käy vain ja ainoastaan niin, että mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän ohjataan vuorovaikutustilanteita ja näytetään miten toimia oikein (eli toisen kädestä ei saa ottaa: palautetaan lelu takaisin). Miten lapsi muuten voi oppia oikean ja väärän jos sitä ei opeteta?

Noin olen aina ajatellut, että sitten jos lapsille tulee riitaa niin aikuinen puuttuu. Minua ei haittaa jos meidän taaperolta ottaa kädestä ja hän antaa ottaa, tai jos hän ottaa toiselta eikä tätä toista haittaa. Eri juttu sitten jos toinen siitä pahastuu.



Kasvatusalan koulutettu ammattilainen olen itsekin mutta maalaisjärjellä tämän olen päätellyt, kiva että joku julkaistu asiantuntijakin samaa mieltä... :)

että kun toinen on ns. dominoivampi eli ottaa AINA toiselta lelun, vaikka itsellä sama kädessä. Niin silloin pitäisi aina mennä sen toisen puolelle, että vahvistaisi heikomman lapsen identitetttiä ja että hänestäkin välitetään. Tämä on ristiriidassa sen kanssa että aikuisen pitäisi antaa asian olla, koska se alistuvampi lapsi aina antaa periksi ja sehän ei ole oikein että dominoivampi saa tahtonsa AINA läpi.



Minä kyllä puutun aina lasten tekemisiin, koska jos ottaa toisen kädestä, pitää olla antaa ainakin toiselle jotain tilalle. Toisinsanoen, leluja on jaettava.

Jos joku lapsi ottaa mun lapsen lelun, jolla lapseni ei sillä hetkellä leiki ja lapseni menee sitten ottamaan siltä lapselta sitä lelua pois, niin usein sanon, että anna kaverin leikkiä sillä ja lainata sitä, että kyllä kaveri sen sitten takaisin antaa. Mä olen yrittänyt omalle lapselleni opettaa sitä, että hän voi antaa muidenkin lasten leikkiä omilla leluillaan ettei niitä tarvitse ole heti ottamassa kavereilta pois.



Lapsille on omat lelut tärkeitä ja usein he niitä " puolustavat henkeen ja vereen" , eivätkä antaisi muiden niillä leikkiä, mutta samalla ovat sitten taas muiden leluja kyllä lainaamassa ;)



Eli mun mielestä lapsi saa pitää " huolta" niistä omista leluistaan, mutta ei repimällä niitä rumasti toisten käsistä, kuitenkin opettamalla hänelle että leluja voi jakaa kavereiden kanssa.



No, toivottavasti joku ymmärsi mun pointtini tästä sekavasta sepustuksesta. ;D Ainakin meillä on näin hyvin pärjätty ja lapsikin on alkanut oppimaan ettei ne lelut miksikään mene vaikka joku muu niillä välillä leikkii ja että on kiva kun saa itsekin lainata kaverin leluja. :)