Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen aina suomalainen jne?
05.04.2015 |
Kansallisuus-identiteettiä pohdiskelen. Eli onko omat juuret irroittamaton osa ihmistä vai voiko joku identifioida itsensä jonkun muun maan kansalaiseksi myöhemmin, vaikka olisi syntynyt ja elänyt alunperin toisessa maassa. Voiko esim. suomalainen koskaan lakata kutsumasta itseään suomalaiseksi? Entä hyväksyykö uuden maan väestö koskaan täysin ihmistä, jolla ei ole siellä juuria, omaksi kansalaisekseen? Noin psykologisesta aspektista katsottuna.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kansalaisuus on se minkä maan passi sulla on. Joka valtiossa on omat sääntönsä siitä kuka ja millä ehdoilla hyväksytään kansalaiseksi.
Kansallisuus taas on sama kuin etninen identiteetti, siis se mihin kulttuuriin ja kieleen itse tuntee kuuluvansa. Kulttuuri-identiteetti voi olla myös ulkoapäin määritelty, eli jollakin muulla on valta (tai kuvittelee) että hänellä on oikeus määritellä mikä toisen kulttuuri-identiteetti on.
Lisäksi on oikeasti olemassa kulttuuri eli tietyt tavat, arvot ja maailmankatsomus, jotka ovat osa jokaisen henkilön luonnetta ja ajatusmaailmaa, usein ne ovat asioita, joita ei tiedosteta.
Jokaisen elämässä on siis osa kaikkia noita ulottuvuuksia jo syntyessä. Voi olla vaikkapa suomalainen kansallisuudeltaan, mutta kansalaisuus voi olla jonkin toisen maan. Lisäksi "suomalaisen" alle voi kuulua erilaisia vähemmistö- tai ala-kulttuureja, on eri alueet, omassa taustassa voi olla muita etnisiä ryhmiä, voi kuulua johonkin uskonnolliseen ryhmään, jolla on eri identiteetti kuin jollain toisella.
Jos muuttaa toiseen maahan ja elää siellä pitkään alkaa tietysti omaksua ympäristön kulttuuria ja arvoja. Henkilöstä riippuu kuinka hyvin sosiaalistuu uuteen, ja mitä säilyttää entisestä. Yleensä kulttuuria ei voi vaihtaa kuin paitaa, vaan prosessi on pidempi ja yleensä siirtyminen toiseen kulttuuriin on vain pinnallista. Tämä siis riippuu siitä muuttaako toiseen kulttuurin aikuisena. Veikkaisin että mitä aikuisempi, sitä vaikeampi unohtaa oma kulttuurinsa, mutta lapset taas sopeutuvat nopeammin uuteen.