Pojan synttärilahjat, voi itku

Pointtihan ei nyt ole se, että täyttävätkö isovanhemmat lapsen toiveen vai eivät, vaan se, että OVAT JO ILMOITTANEET tuovansa ne astiat. Eivätkä sitten hups vaan tuokaan.
Tietenkin ap olisi hankkinut ne astiatkin itse jos olisi tiennyt etteivät isovanhemmat aio niitä hankkia. Mutta tosiaan olivat jo luvanneet.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:54"]Millaisia ihmisiä on nämä, joiden mielestä isovanhempien toiminnassa ei ollut mitään vikaa? Ei, vaikka oikein kysyivät lahjatoivetta ja lupasivat sen toteuttaa? (Kun ei edes mistään kalliista tai hankalasta toiveesta ollut kyse!) Pettymykset-diiba-daaba, teillekö lapsen synttärit on paras paikka opettaa pettymyksiin suhtautumista? Lupailette itsekin kaikenlaista mutta lupausten pitämisellä nyt mitään väliä ole? Tyhmä onkin se, joka ottaa lupauksenne tosissaan? Missä kaikessa noudatatte tätä periaatetta, lastenhoidossa, parisuhteessanne, työssänne? Huh huh, aika paskamaisia tyyppejä mahdatte olla.
[/quote]Voi ap <3 Sinä et vain suostu ymmärtämään että on muitakin tapoja olla ja elää kuin vain sinun. Turhaan väännät meitä erimieltä olevia hirviöiksi. Se nyt vaan ei toimi. t.eräs joka ei pidä mitään tai ketään itsestäänselvyytenä...

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:17"]

Lasten pitää oppia sietämään pettymyksiä, mutta ei sillä tavalla, että annettuja lupauksia rikotaan ilman hyvää syytä. Hyvä on se, että jos piti lähteä retkelle, mutta joku perheestä on sairas, eikä päästäkään, niin sellaisiin pettymyksiin pitää tottua, koska niitä elämän aikana tulee. Mutta yksinkertaisten lupausten rikkomista en ymmärrä sillä verukkeella, että pitää oppia sietämään pettymyksiä. Esimerkki, luvataan mennä syömään paikkaan x, mutta paikka x onkin kiinni jostain ennalta arvaattomasta syystä, mitä ei netistä näe, on sellainen mitä joutuu sietämään, mutta ei se, että luvataan mennä ja sitten sanotaan, että ei mennäkään. 

[/quote]

Eiköhän tässä ole kyse nuoren perheen äidin pettymisestä. Eli lapsia on tehty ennen kuin on opittu sietämään pettymyksiä. Istu ja pala.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:10"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 11:43"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:44"]Pojalla oli tasan yksi lahjatoive,leikkihella ja astioita. Ostettiin itse hella ja isovanhempien piti tuoda astioita. Yllättäen isovanhempien paketista paljastuikin autoja, "aateltiin että nää on enemmän mieleen". No jes, nyt pojalla on sitten hella ilman astioita ja lisää autoja entisten jatkoksi. Kiva. [/quote] Miksi isovanhemmat eivät saa antaa haluamaansa lahjaa, vaan teidän tulee saada sanella se? [/quote] No vaikka siksi, että olivat SOPINEET, että niitä astioita tuodaan. Jos isovanhemmat eivät halunneet tuoda niitä, niin olisivat sanoneet, että eivät halua. Sen sijaan nyt lupasivat tuoda astioita, ja kun eivät tuoneet, niin pettivät lupauksensa. Mikä tässä voi olla niin vaikea ymmärtää??? En ole ap, mutta rasittaa, kun ihmiset vänkäävät eivätkä ymmärrä selvästikään lukemaansa. [/quote]Pettivät lupauksensa jonka olivat antaneet vanhemmille ja josta lapsi ei olisi tiennyt mitään ellei vanhemmat itse olisi sitä lapselle paljastaneet. [/quote]Yritäppä ap kumota tämä. Niin. Et pysty. [/quote] Ai siitäkö tässä on kyse, kuka on oikeassa ja kuka väärässä?  [/quote]Mistäs sitten?

[/quote]

En tiedä, siksi kysyin. Minä jäin miettimään lapsen toiveita ja sitä miksi isovanhemmat eivät halunneet kunnioittaa niitä, mutta monien mielestä tärkeintä onkin näköjään väitellä aapeen kanssa ja todistaa että hän on jotenkin väärässä. 

Kyllä tämä asia on taas vaikea. Ymmärrän ap:ta ihan täysin. Lapsi oli esittänyt todella fiksun ja yksinkertaisen lahjatoiveen. Isovanhempien kanssa on asiasta sovittu ja jos isovanhemmat ovat syyntakeisia, he taatusti ymmärsivät asian.

Lahjan antaja saa toki antaa mitä vaan ja lahjan saaja saa tehdä sillä mitä vaan. Hetki kannattaisi silti miettiä, kenelle ne lahjat ostetaan: saajalle vai antajalle? Kuka tietää parhaiten, mitä vaikkapa 5-vuotias Ella toivoo – kuusikymppiset isovanhemmat, lapsen vanhemmat vaiko Ella itse?

Maailma uppoaa roinaan. Tavaran tarjonta on yhä vain suurempi – ja on onneksi jo paljon myös ihmisiä, jotka eivät tahdo turhaa roinaa. Tästä syystä mm. hääparit ovat iän kaiken tehneet lahjatoivelistoja. Näistä tosiseikoista huolimatta osa ihmisistä puolustaa oikeuttaan kyörätä lahjaksi juuri sen, mitä haluavat itse viedä, KOSKA SEHÄN ON LAHJA. Olisiko syytä miettiä, mitä järkeä siinä on.

Tässä ei nyt puhuttu kalliista lahjasta, ei kohtuuttoman vaikeasta toiveesta – tai ap:n typeryydestä. Aikuisten ihmisten kanssa sovitaan asioista. Ei tämä asia varmasti kenenkään maailmaa kaada ja lapsikin kestää pettymyksen. Maailmassa on varmasti isompiakin asioita, vaikka aika iso on se turhan tavaran vuori, joka syntyy, kun näitä ”tämä ois varmaan kiva” –kamoja ostellaan jatkuvasti kaikiksi lahjoiksi ja tuliaisiksi. Ongelmahan ei katoa sillä, että kamat kärrätään roskiin tai kiertoon.

Vältän itse turhien lahjojen antamista eli kaiken maailman tilpehöörin viemistä ihmisille. Kun ostan lahjoja, kysyn tarkasti, mitä lahjan saaja toivoo. Ostan toivotun lahjan ja säilytän kuitit – ja sanon aina, etten mitenkään loukkaannu, jos saaja haluaa lahjan vaihtaa. Ei ole ollut ongelma löytää mieleisiä, toivottuja lahjoja omille lapsille, heidän kavereilleen tai sukulaislapsille. Yllätysmomenttikin on säilynyt, kun on toivottu vaikkapa hienoa autoa tai lääkärin laukkua – tai juuri noita astioita. Mieluisen lahjan ei tarvitse olla kallis eikä kalliskaan lahja ole saajalle kuin saajalle mieluinen.

Kommentti kontrollista on typerä. Jokainen tietää sen tilanteen, kun kotona on vaikka mitä roinaa, jota ei tahdo pitää. Jokainen meistä kontrolloi joka tapauksessa sitä, mitä kotonaan säilyttää. Jopa lapset kontrolloivat tavarankäyttöään, turhat menevät roskiin, pölyttyvät nurkissa ja turhimmat menevät rikki heti ensimmäisellä leikkikerralla.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:54"]Millaisia ihmisiä on nämä, joiden mielestä isovanhempien toiminnassa ei ollut mitään vikaa? Ei, vaikka oikein kysyivät lahjatoivetta ja lupasivat sen toteuttaa? (Kun ei edes mistään kalliista tai hankalasta toiveesta ollut kyse!) Pettymykset-diiba-daaba, teillekö lapsen synttärit on paras paikka opettaa pettymyksiin suhtautumista? Lupailette itsekin kaikenlaista mutta lupausten pitämisellä nyt mitään väliä ole? Tyhmä onkin se, joka ottaa lupauksenne tosissaan? Missä kaikessa noudatatte tätä periaatetta, lastenhoidossa, parisuhteessanne, työssänne? Huh huh, aika paskamaisia tyyppejä mahdatte olla. [/quote]Voi ap <3 Sinä et vain suostu ymmärtämään että on muitakin tapoja olla ja elää kuin vain sinun. Turhaan väännät meitä erimieltä olevia hirviöiksi. Se nyt vaan ei toimi. t.eräs joka ei pidä mitään tai ketään itsestäänselvyytenä...

[/quote]

Voi tollo <3 kun en ole ap! Ja tollo, kun "se nyt vaan ei toimi" ei ole mikään järkevä perustelu sille, että olet kuvailemani kaltainen paskamainen tyyppi, jolle millään sovitulla ei ole mitään väliä.

Huomasin kysymykseni työstä ja periaatteista olleen kyllä turhan, koska nyt kun työttömiä on paljon ja töitä tarjolla vähän, tuskin tarvii palkata asennevikaista työhön, kun joukosta löytyy taatusti luotettaviakin tekijöitä.

Olen vienyt monet kerrat vanhempien kertomia "toivelahjoja" - ja yllätys, yllätys - lapsi on ollut pettynyt tuomaani lahjaan. Esimerkkinä nämä ns. prinsessatuotteet tai vaaleanpunaiset vaatteet, joita yhdelle lapselle ei missään tapauksessa saanut tuoda. Toin pyynnöstä tietokirjan, jonka saadessaan lapsi murjotti, koska se oli hänen mielestään tylsä, mutta prinsessakirjan olisi halunnut. Tuotin siis tahtomattani lahjan saajalle pettymyksen, vaikka noudatin tarkalleen äitinsä välittämää toivetta.

Tässäkin ketjussa ap olisi voinut suhtautua omaan pettymykseensä myös toisin. Vaikkapa ajatella, että nämä pikkuautot sopivatkin hyvin lahjaksi naapurin Kertulle, kun täyttää kohta neljä. Hän olisi myös voinut aloittaa ketjun aiheella "Saatiin kiva hella ja vielä rahaakin lahjaksi". Vaan ei, kun se negatiivinen vaan halutaan kaivaa esille ja samalla opettaa lapsillekin, että "toive" onkin sama asia kuin vaatimus, joka muiden pitää toteuttaa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:23"]Käsittämätöntä vänkäystä :D Mä olen täysin samaa mieltä kuin ap. Te vänkääjät, vastatkaa kahteen kysymykseen: 1. Onko teistä oikein valehdella ja pettää luottamus? 2. Onko teistä lahjan antajana mukavampi viedä lahja, josta te itse tykkäätte, vai lahja, jonka päivänsankari on toivonut saavansa? Eli onko teistä mukavampi tuottaa lahjansaajalle pettymystä kuin iloa? [/quote] 1. Ei ollut vanhemmilta oikein aiheuttaa lapselle pettymys ja valehdella että saa astioita koska lahjan antaja on voinut muuttaa mielensä. 2. Tässä tapauksessa isovanhemmat varmasti ajattelivat lapsen pitävän autoista = halusivat ilahduttaa. [/quote] Jos lahjasta on jo sovittu vanhempien ja isovanhempien kesken on mielestäni tökeröä muuttaa mieltään kertomatta siitä etukäteen. Jos isovanhemmat halusivat ilahduttaa, eikö se olisi toiminut parhaiten toteuttamalla lapsen ainoa lahjatoive.  [/quote]AP lopeta jo tuo jankkaaminen kun et selvästi ymmärrä että lapsi ei olisi pettynyt ellet sinä olisi sitä aiheuttanut kertomalla etukäteen mitä isovanhemmat tuovat lahjaksi.

[/quote]

Sori mutta en ole ap. Onko sinulla lääkkeet tuohon vainoharhaisuuteen? Täällä on tiedätkö muitakin mielipiteitä kuin sinun.

t. nro 68

Tämä ketju on todella viihdyttävä sen takia että ap puolustaa itseään nimettömänä eikä tajua että kaikki tajuaa... :D

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:57"]Pointtihan ei nyt ole se, että täyttävätkö isovanhemmat lapsen toiveen vai eivät, vaan se, että OVAT JO ILMOITTANEET tuovansa ne astiat. Eivätkä sitten hups vaan tuokaan.
Tietenkin ap olisi hankkinut ne astiatkin itse jos olisi tiennyt etteivät isovanhemmat aio niitä hankkia. Mutta tosiaan olivat jo luvanneet.
[/quote]Tämäkin siis ap:n kirjoittama :)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:59"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:10"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 11:43"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:44"]Pojalla oli tasan yksi lahjatoive,leikkihella ja astioita. Ostettiin itse hella ja isovanhempien piti tuoda astioita. Yllättäen isovanhempien paketista paljastuikin autoja, "aateltiin että nää on enemmän mieleen". No jes, nyt pojalla on sitten hella ilman astioita ja lisää autoja entisten jatkoksi. Kiva. [/quote] Miksi isovanhemmat eivät saa antaa haluamaansa lahjaa, vaan teidän tulee saada sanella se? [/quote] No vaikka siksi, että olivat SOPINEET, että niitä astioita tuodaan. Jos isovanhemmat eivät halunneet tuoda niitä, niin olisivat sanoneet, että eivät halua. Sen sijaan nyt lupasivat tuoda astioita, ja kun eivät tuoneet, niin pettivät lupauksensa. Mikä tässä voi olla niin vaikea ymmärtää??? En ole ap, mutta rasittaa, kun ihmiset vänkäävät eivätkä ymmärrä selvästikään lukemaansa. [/quote]Pettivät lupauksensa jonka olivat antaneet vanhemmille ja josta lapsi ei olisi tiennyt mitään ellei vanhemmat itse olisi sitä lapselle paljastaneet. [/quote]Yritäppä ap kumota tämä. Niin. Et pysty. [/quote] Ai siitäkö tässä on kyse, kuka on oikeassa ja kuka väärässä?  [/quote]Mistäs sitten?

[/quote]

En tiedä, siksi kysyin. Minä jäin miettimään lapsen toiveita ja sitä miksi isovanhemmat eivät halunneet kunnioittaa niitä, mutta monien mielestä tärkeintä onkin näköjään väitellä aapeen kanssa ja todistaa että hän on jotenkin väärässä. 

 
[/quote]tämäkin on ap ihan selvästi.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 10:48"]

Kai teillä jotain muoviastioita ja jogurttipurkkeja löytyy leikkeihin? Oikeat kauhat ja pikkukattilat?

[/quote]

Löytyy jotain näin ensihätään ja ensi viikolla käydään ostamassa sitten niitä varsinaisia leikkiastioita. Onneksi toiset isovanhemmat toivat lahjan rahana. Isovanhempien ajatteelmattomuus tässä enemmän ärsyttää.

[/quote]

En voi muuta sanoa kuin uusavuttomuuden huippu! Jotain leikkiastioiksi kelpaavia muoviastioita, purkkeja ym löytyy varmaan jokaisen ihmisen kodista. Ja jos ei, niin niitä voi hakea kirpputorilta, tai tarjoustalosta tai... Pitääkö kaikki ostaa uutena jostain BR lelujen katalogista? Ja sitten valitellaan tavarapaljoutta. Lapsille ei anneta tilaa mielikuvitusleikkeihin, joihin kelpaa hyvin vanha maustepurkki, teepurkki, jogurttipurkki, tyhjä ketsuppipurkki, voirasia, maitotölkki jne.

Ja kannattaa totutella siihen ajatukseen, että isovanhemmat tai ylipäätään muut ihmiset eivät ole olemassa vain teidän kotkotuksienne toteuttajina ja palvelijoina.

[/quote]

Jos suhtautuu lapsen lahjatoiveeseen vanhemman kotkotuksena on varmaan paras pysyä kokonaan poissa sieltä synttäreiltä. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:17"]

Lasten pitää oppia sietämään pettymyksiä, mutta ei sillä tavalla, että annettuja lupauksia rikotaan ilman hyvää syytä. Hyvä on se, että jos piti lähteä retkelle, mutta joku perheestä on sairas, eikä päästäkään, niin sellaisiin pettymyksiin pitää tottua, koska niitä elämän aikana tulee. Mutta yksinkertaisten lupausten rikkomista en ymmärrä sillä verukkeella, että pitää oppia sietämään pettymyksiä. Esimerkki, luvataan mennä syömään paikkaan x, mutta paikka x onkin kiinni jostain ennalta arvaattomasta syystä, mitä ei netistä näe, on sellainen mitä joutuu sietämään, mutta ei se, että luvataan mennä ja sitten sanotaan, että ei mennäkään. 

[/quote]

Eiköhän tässä ole kyse nuoren perheen äidin pettymisestä. Eli lapsia on tehty ennen kuin on opittu sietämään pettymyksiä. Istu ja pala.

[/quote]

Samaa mieltä. Vanhemmat siirtävät omaa suhtautumistaan lapsiinsa. Tapauksen poika on varmasti iloinen leikkiautosta. Se on niinkuin varma nakki. Leikkikeittiö ja astiat olivat äidin kotkotus. Järkyttävää että omia lapsia opetetaan siihen, että kaikki pitää ostaa uutena kaupasta  -siis asioita, joita pienellä kekseliäisyydellä voi kehitellä omassa kodissaan. Ja opetetaan siihen, että kun esitän toiselle ihmiselle pyynnön, hänen on aina tehtävä niin kuin minä määrään. Katsokaapas peiliin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:03"]

Tämä ketju on todella viihdyttävä sen takia että ap puolustaa itseään nimettömänä eikä tajua että kaikki tajuaa... :D

[/quote]

Sä et tajua mistään mitään. Mene vaikka opettamaan omillesi niitä pettymyksiä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:57"]Pointtihan ei nyt ole se, että täyttävätkö isovanhemmat lapsen toiveen vai eivät, vaan se, että OVAT JO ILMOITTANEET tuovansa ne astiat. Eivätkä sitten hups vaan tuokaan. Tietenkin ap olisi hankkinut ne astiatkin itse jos olisi tiennyt etteivät isovanhemmat aio niitä hankkia. Mutta tosiaan olivat jo luvanneet. [/quote]Tämäkin siis ap:n kirjoittama :)

[/quote]

Sut kyllä tunnistaa. Lakkaa nyt käyttämästä noita hymiöitä, hullu.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:17"]

Lasten pitää oppia sietämään pettymyksiä, mutta ei sillä tavalla, että annettuja lupauksia rikotaan ilman hyvää syytä. Hyvä on se, että jos piti lähteä retkelle, mutta joku perheestä on sairas, eikä päästäkään, niin sellaisiin pettymyksiin pitää tottua, koska niitä elämän aikana tulee. Mutta yksinkertaisten lupausten rikkomista en ymmärrä sillä verukkeella, että pitää oppia sietämään pettymyksiä. Esimerkki, luvataan mennä syömään paikkaan x, mutta paikka x onkin kiinni jostain ennalta arvaattomasta syystä, mitä ei netistä näe, on sellainen mitä joutuu sietämään, mutta ei se, että luvataan mennä ja sitten sanotaan, että ei mennäkään. 

[/quote]

Eiköhän tässä ole kyse nuoren perheen äidin pettymisestä. Eli lapsia on tehty ennen kuin on opittu sietämään pettymyksiä. Istu ja pala.

[/quote]

Samaa mieltä. Vanhemmat siirtävät omaa suhtautumistaan lapsiinsa. Tapauksen poika on varmasti iloinen leikkiautosta. Se on niinkuin varma nakki. Leikkikeittiö ja astiat olivat äidin kotkotus. Järkyttävää että omia lapsia opetetaan siihen, että kaikki pitää ostaa uutena kaupasta  -siis asioita, joita pienellä kekseliäisyydellä voi kehitellä omassa kodissaan. Ja opetetaan siihen, että kun esitän toiselle ihmiselle pyynnön, hänen on aina tehtävä niin kuin minä määrään. Katsokaapas peiliin.

[/quote]

Teillä ei varmaankaan osteta lahjoja edes, kun kaiken voi näppärästi mielikuvitusta käyttäen löytää ja kehitellä omasta kodista =)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:57"]Pointtihan ei nyt ole se, että täyttävätkö isovanhemmat lapsen toiveen vai eivät, vaan se, että OVAT JO ILMOITTANEET tuovansa ne astiat. Eivätkä sitten hups vaan tuokaan. Tietenkin ap olisi hankkinut ne astiatkin itse jos olisi tiennyt etteivät isovanhemmat aio niitä hankkia. Mutta tosiaan olivat jo luvanneet. [/quote]Tämäkin siis ap:n kirjoittama :)

[/quote]

Sut kyllä tunnistaa. Lakkaa nyt käyttämästä noita hymiöitä, hullu.
[/quote]ap, minkäikäinen olet? :) :) :)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:17"]

Lasten pitää oppia sietämään pettymyksiä, mutta ei sillä tavalla, että annettuja lupauksia rikotaan ilman hyvää syytä. Hyvä on se, että jos piti lähteä retkelle, mutta joku perheestä on sairas, eikä päästäkään, niin sellaisiin pettymyksiin pitää tottua, koska niitä elämän aikana tulee. Mutta yksinkertaisten lupausten rikkomista en ymmärrä sillä verukkeella, että pitää oppia sietämään pettymyksiä. Esimerkki, luvataan mennä syömään paikkaan x, mutta paikka x onkin kiinni jostain ennalta arvaattomasta syystä, mitä ei netistä näe, on sellainen mitä joutuu sietämään, mutta ei se, että luvataan mennä ja sitten sanotaan, että ei mennäkään. 

[/quote]

Eiköhän tässä ole kyse nuoren perheen äidin pettymisestä. Eli lapsia on tehty ennen kuin on opittu sietämään pettymyksiä. Istu ja pala.

[/quote]

Samaa mieltä. Vanhemmat siirtävät omaa suhtautumistaan lapsiinsa. Tapauksen poika on varmasti iloinen leikkiautosta. Se on niinkuin varma nakki. Leikkikeittiö ja astiat olivat äidin kotkotus. Järkyttävää että omia lapsia opetetaan siihen, että kaikki pitää ostaa uutena kaupasta  -siis asioita, joita pienellä kekseliäisyydellä voi kehitellä omassa kodissaan. Ja opetetaan siihen, että kun esitän toiselle ihmiselle pyynnön, hänen on aina tehtävä niin kuin minä määrään. Katsokaapas peiliin.

[/quote]

Teillä ei varmaankaan osteta lahjoja edes, kun kaiken voi näppärästi mielikuvitusta käyttäen löytää ja kehitellä omasta kodista =)

[/quote]

Ostetaan, mutta aivot on omasta takaa, niitä ei olla hankittu toys er us:n muoviosastolta.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:04"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:57"]Pointtihan ei nyt ole se, että täyttävätkö isovanhemmat lapsen toiveen vai eivät, vaan se, että OVAT JO ILMOITTANEET tuovansa ne astiat. Eivätkä sitten hups vaan tuokaan. Tietenkin ap olisi hankkinut ne astiatkin itse jos olisi tiennyt etteivät isovanhemmat aio niitä hankkia. Mutta tosiaan olivat jo luvanneet. [/quote]Tämäkin siis ap:n kirjoittama :) [/quote] Sut kyllä tunnistaa. Lakkaa nyt käyttämästä noita hymiöitä, hullu. [/quote]ap, minkäikäinen olet? :) :) :)

[/quote]

Kysy sitä aapeelta. :) :) :)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 12:17"]

Lasten pitää oppia sietämään pettymyksiä, mutta ei sillä tavalla, että annettuja lupauksia rikotaan ilman hyvää syytä. Hyvä on se, että jos piti lähteä retkelle, mutta joku perheestä on sairas, eikä päästäkään, niin sellaisiin pettymyksiin pitää tottua, koska niitä elämän aikana tulee. Mutta yksinkertaisten lupausten rikkomista en ymmärrä sillä verukkeella, että pitää oppia sietämään pettymyksiä. Esimerkki, luvataan mennä syömään paikkaan x, mutta paikka x onkin kiinni jostain ennalta arvaattomasta syystä, mitä ei netistä näe, on sellainen mitä joutuu sietämään, mutta ei se, että luvataan mennä ja sitten sanotaan, että ei mennäkään. 

[/quote]

Eiköhän tässä ole kyse nuoren perheen äidin pettymisestä. Eli lapsia on tehty ennen kuin on opittu sietämään pettymyksiä. Istu ja pala.

[/quote]

Samaa mieltä. Vanhemmat siirtävät omaa suhtautumistaan lapsiinsa. Tapauksen poika on varmasti iloinen leikkiautosta. Se on niinkuin varma nakki. Leikkikeittiö ja astiat olivat äidin kotkotus. Järkyttävää että omia lapsia opetetaan siihen, että kaikki pitää ostaa uutena kaupasta  -siis asioita, joita pienellä kekseliäisyydellä voi kehitellä omassa kodissaan. Ja opetetaan siihen, että kun esitän toiselle ihmiselle pyynnön, hänen on aina tehtävä niin kuin minä määrään. Katsokaapas peiliin.

[/quote]

Niin, ne sukupuoliroolit. Pojat leikkii aina vaan autoilla ja naiset on keittiössä. En ymmärrä mistä tämä uutena ostaminen tähän vedettiin mutta tulipa mieleen että samalla logiikkalla on hassua ostaa lisää autoja jos niitä jo ennestään on.