Yh-äiti + lapset -- onko kyseessä oikea perhe?
Voidaanko sanoa perheeksi kokoonpanoa, jossa samassa kotitaloudessa asuu yh-vanhempi ja lapset? Ja voiko keskenään asuva lapseton pariskunta olla perhe? Voiko yksinasuva aikuinen ja lemmikkinsä muodostaa perheen? Missä menee määritelmän raja?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asun yksin, on minulla olemassa perhe. Osa varmasti lukee koiran perheeseen kuuluvaksi. Perhe on laaja käsitys.
Miellän koiran osaksi perhettä siinä vaiheessa, kun siinä on ne perheen muut komponentit kasassa eli vähintään kaksi vanhempaa ja vähintään yksi lapsi. Silloin koirakin on osa perhettä.
Toisaalta jälleen: jos koira osaisi puhua, niin hänen mielestään se hänen emäntänsä tai isäntänsä olisi koiran näkökulmasta hänen perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Kela laskee perheeksi jopa kämppäkaveri, joten revi siitä.
En ole Kela. 🙂
T. Ap
Olen eronnut, meillä on kaksi lasta, joiden huoltajuus jaetaan. Minä ja lapset olemme minulle ydinperhe, mutta mutta ex ja hänen nykyinen puolisonsa kuuluvat myös laajempaan perheeseen.
Olemme edelleen exn kanssa vahvasti sidoksissa lasten kautta, hänen elämänsä tapahtuvat vaikuttavat lapsiin ja siten myös minuun. Kommunikoimme viikottain lapsiin liittyvissä asioissa, olemme taloudellisesti sidoksissa, meillä on yhteinen päämäärä lasten kasvattamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on tunnekysymys ja sen voi määritellä miten haluaa. Itse kuitenkin näkisin, että "oikeaan" perheeseen kuuluu jälkeläiset. Minä ja mieheni emme ole perhe vaan pariskunta, mutta minä, isäni ja sisarukseni olemme perhettä. Jos saan joskus lapsia mieheni kanssa, meistä tulee perhe.
Ymmärrän, että ystäviä sanotaan perheeksi, ja minullekin ystäväni ovat läheisempiä kuin vanhempani, mutta määritelmällisesti kyseessä on kuitenkin kaveriporukka eikä perhe.
Mä miellän suunnilleen samaan tapaan kyllä. Mutta yh-"perhe" on jotenkin vajavainen tulkinta perheestä ainakin sen aikuisen näkökulmasta. Sen sijaan sillä vanhemmalla on lapsuudenperheensä ja toisaalta yh-kokoonpanon lapsilla on se virtuaaliperhe, johon kuuluu hänen molemmat vanhempansa.
No mitäs yh ja lapset sitten ovat, jos eivät perhe?
Meidän perheessä on vain yksi aikuinen, eikä taatusti ole mielestäni mikään "vajavainen perhe".
Miksiköhän minua ja lastani pitäisi nimittää, jos ei olla perhe? Meidän perheessä ei ole isää, mutta kyllä me silti ollaan perhe, eikä mitään kämppiksiä.
Miksikä Janne Virtasta ja Vienoa nyt sanotaan, kun äiti ja puoliso Hanna-Riikka Siitonen on kuollut? Lakkasivatko Janne ja Vieno olemasta perhettä kuoleman hetkellä?
Älytön kysymys. Perhe on se, mihin koet kuuluvasi. Ei se vaadi sitä että on välttämättä just heteropari ja lapsia.
Tän on pakko olla provo tai sitten ap on ihan kuutamolla :D
Tottakai vanhempi ja lapset muodostavat perheen. Oli sitten toinen vanhempi kuollut tai lähtenyt lätkimään tai mitä vaan.
Mielenkiintoisempi kysymys on, voiko olla perhe ilman lapsia. Mielestäni ehdottomasti voi.
Perhe on se sun lähin porukka, jonka kanssa yleensä asutaan samassa asunnossa. Minkä koet omaksi perheeksesi.
Aika surullinen ajatus, että lapseton pariskunta eivät voisi sanoa olevansa perhe... Tottakai ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asun yksin, on minulla olemassa perhe. Osa varmasti lukee koiran perheeseen kuuluvaksi. Perhe on laaja käsitys.
Miellän koiran osaksi perhettä siinä vaiheessa, kun siinä on ne perheen muut komponentit kasassa eli vähintään kaksi vanhempaa ja vähintään yksi lapsi. Silloin koirakin on osa perhettä.
Toisaalta jälleen: jos koira osaisi puhua, niin hänen mielestään se hänen emäntänsä tai isäntänsä olisi koiran näkökulmasta hänen perheensä.
Eli siis lähtökohtaisesti ihmisen perheasiat määritellään aina sen heteroperhenormin kautta: Ensin pitää olla puoliso ja vähintään yksi lapsi, sen jälkeen variaatiot sallittuja?
Eiköpähän anneta ihmisten määritellä ihan itse perheensä.
Joka kolmas suomalainen perhe on jotenkin "epätyypillinen" ja 23 % perheistä on yhden vanhemman perheitä. On aika loukkaavaa aika hemmetin isoa ihmismäärää kohtaan, jos perheiksi ei nähdä kuin 1950-luvun ihanneperheet.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut, meillä on kaksi lasta, joiden huoltajuus jaetaan. Minä ja lapset olemme minulle ydinperhe, mutta mutta ex ja hänen nykyinen puolisonsa kuuluvat myös laajempaan perheeseen.
Olemme edelleen exn kanssa vahvasti sidoksissa lasten kautta, hänen elämänsä tapahtuvat vaikuttavat lapsiin ja siten myös minuun. Kommunikoimme viikottain lapsiin liittyvissä asioissa, olemme taloudellisesti sidoksissa, meillä on yhteinen päämäärä lasten kasvattamisessa.
Sama, paitsi en laske exäni nykyistä puolisoa omaan perheeseeni. Mutta hän kuuluu toki lasteni perheeseen. Lasteni perheeseen kuuluu myös velipuoli. Näissä uusperhekuvioissa on hyvä ymmärtää että perheen eri jäsenillä voi olla erilaiset kokoonpanot omissa perheissään ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullinen ajatus, että lapseton pariskunta eivät voisi sanoa olevansa perhe... Tottakai ovat.
Eräs tuttava puhui perheestään, mutta ihmettelin sitä, kun ei heillä ole lapsia. On hienoa olla pariskunta, mutta ei se heistä perhettä tee silti. Itse olen perheetön niin kauan, kunnes löydän mahdollisen uuden puolison.
T. Eronnut ja äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asun yksin, on minulla olemassa perhe. Osa varmasti lukee koiran perheeseen kuuluvaksi. Perhe on laaja käsitys.
Miellän koiran osaksi perhettä siinä vaiheessa, kun siinä on ne perheen muut komponentit kasassa eli vähintään kaksi vanhempaa ja vähintään yksi lapsi. Silloin koirakin on osa perhettä.
Toisaalta jälleen: jos koira osaisi puhua, niin hänen mielestään se hänen emäntänsä tai isäntänsä olisi koiran näkökulmasta hänen perheensä.
Eli siis lähtökohtaisesti ihmisen perheasiat määritellään aina sen heteroperhenormin kautta: Ensin pitää olla puoliso ja vähintään yksi lapsi, sen jälkeen variaatiot sallittuja?
Eiköpähän anneta ihmisten määritellä ihan itse perheensä.
Joka kolmas suomalainen perhe on jotenkin "epätyypillinen" ja 23 % perheistä on yhden vanhemman perheitä. On aika loukkaavaa aika hemmetin isoa ihmismäärää kohtaan, jos perheiksi ei nähdä kuin 1950-luvun ihanneperheet.
Voi homopari lapsineen olla perhe, mutta miellän perheen kahden aikuisen ja lapsen tai lasten komboksi. Toki se 1950-luvun perhe on se paras ideaali, mutta sateenkaariperheetkin ovat perheitä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asun yksin, on minulla olemassa perhe. Osa varmasti lukee koiran perheeseen kuuluvaksi. Perhe on laaja käsitys.
Miellän koiran osaksi perhettä siinä vaiheessa, kun siinä on ne perheen muut komponentit kasassa eli vähintään kaksi vanhempaa ja vähintään yksi lapsi. Silloin koirakin on osa perhettä.
Toisaalta jälleen: jos koira osaisi puhua, niin hänen mielestään se hänen emäntänsä tai isäntänsä olisi koiran näkökulmasta hänen perheensä.
Eli siis lähtökohtaisesti ihmisen perheasiat määritellään aina sen heteroperhenormin kautta: Ensin pitää olla puoliso ja vähintään yksi lapsi, sen jälkeen variaatiot sallittuja?
Eiköpähän anneta ihmisten määritellä ihan itse perheensä.
Joka kolmas suomalainen perhe on jotenkin "epätyypillinen" ja 23 % perheistä on yhden vanhemman perheitä. On aika loukkaavaa aika hemmetin isoa ihmismäärää kohtaan, jos perheiksi ei nähdä kuin 1950-luvun ihanneperheet.
Voi homopari lapsineen olla perhe, mutta miellän perheen kahden aikuisen ja lapsen tai lasten komboksi. Toki se 1950-luvun perhe on se paras ideaali, mutta sateenkaariperheetkin ovat perheitä.
T. Ap
No eipä siinä mitään, sitten vaan omaa käsitystä avartamaan. On tosi rumaa ja myös syvästi kapeakatseista määritellä toisten perheitä ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullinen ajatus, että lapseton pariskunta eivät voisi sanoa olevansa perhe... Tottakai ovat.
Eräs tuttava puhui perheestään, mutta ihmettelin sitä, kun ei heillä ole lapsia. On hienoa olla pariskunta, mutta ei se heistä perhettä tee silti. Itse olen perheetön niin kauan, kunnes löydän mahdollisen uuden puolison.
T. Eronnut ja äiti
Eli siis sun oma lapsi ei ole sun perhettä, koska sulla ei ole miestä?
Ap, pakko kysyä, että minkä ikäinen olet.
Vierailija kirjoitti:
Esim. aikuinen vela-pariskunta, jolla on lemmikkejäkin, ei ole perhe. Myöskään tavallaan senioripariskunta, jolla lapset ovat muuttaneet pois kotoa, eivät muodosta perhettä, elleivät laske mukaan niitä kotoa pois muuttaneita lapsiaan kokoonpanoon. Lapseton vanha pariskunta ei ole perhe. Jne.
Mutta siis miksi sä ajattelet, että sinä voit sen määritellä, mikä on oikea perhe?
Meidän perheeseen kuuluu minä,mies ja kissat.
Kyllä on perhe.
Lapset on mun perhettä vaikkeivät enää asu edes kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on juuri sellainen minkä itse kokee perheeksi
Mutta siis tarkoitan hiukan tiukemmilla kriteereillä. Itse koen olevani perheetön, kun mulla ei ole kumppania, vaikka lapsia onkin. Se "kokoonpanomme" nykyisellään ei kelpaa oikeaksi perheeksi. Oikeassa perheessä on kaksi vanhempaa, olivatpa he sitten miehiä tai naisia.
T. Ap
Mitä ihmettä, sulla ei ole perhettä, vaikka on lapsia? Koska ei ole miestä? Oletko nyt ihan tosissaan????
No siis mulla on virtuaaliperhe, kun ajattelen lapsuudenperhettäni (minä + vanhempani), mutta minulla ei ole varsinaisesti omaa perhettä.
T. Ap
Oot tosi vähemmistössä ajatuksinesi. Mua kiinnostaisi tietää, miksi sulle on tärkeää, että vain tietynlaisia komboja saa sanoa perheiksi?
Mä miellän suunnilleen samaan tapaan kyllä. Mutta yh-"perhe" on jotenkin vajavainen tulkinta perheestä ainakin sen aikuisen näkökulmasta. Sen sijaan sillä vanhemmalla on lapsuudenperheensä ja toisaalta yh-kokoonpanon lapsilla on se virtuaaliperhe, johon kuuluu hänen molemmat vanhempansa.