♥lokakuisten lauantai♥

Tosi mukavaa, kun kaikki on mennyt noin hyvin. Nauttikaahan nyt siitä vaaleanpunaisesta vauva-ajasta :)



Tulipas tässä mieleen tästä ajan kulumisesta.. Kun olen jo monta päivää huokaillut kateellisena nuita esim. Jenin viikkoja :) Niin hoksasin tässä, että silti, kun samaa kuuta ollaan niin aivan hyvin voidaan Jeninkin kans synnyttää vaikka samana päivänä :D (Juu, Jeni tiedän ettet halua kuulla tätä ;) mutta esim. jos mulla syntyy 2 vkoa ennen laskettua ja Jenillä menee 6 päivää yli lasketun niin siinähän se jo on :DD Ja siis aivan täysin mahdollista moinen. No mutta, aika näyttää millon meistä kukanenki jakautuu ja varmaa on se, ettei kellään vauva mahaan jää :)



Muuta: Mies otti ja lähti kalareissulle, tulee vasta huomenna. Noh, kysyi kuitenki minunki mielipiteen asiaan ja kun täällä on kerranki koti kunnossa ja mulla tosi hyvä olo, niin annoin siunauksen asialle. Toinen tyttö tosin sairastui, nousi tuolla päiväulkoilun jälkeen kuume. Nukahti just omaan sänkyynsä, joten saa nähdä millainen yö on edessä.



Eipäs tässä kummempia tällä kertaa.

Ihan ensiksi, oikein paljon onnea Aleksanterille tyttö-vauvasta. Ihana oli synnytyskertomuksesi.



Täällä on ollut tylsä lauantai-päivä. Mies lähti kahden vanhimman lapsen kanssa koko päivän reissulle veljensä luo (hakevat omenoita, puukuormaa ym). Minä en enää jaksanut lähteä mukaan, kun olisi tullut yhteensä yli neljä tuntia autossa istumista. Minun osakseni jäi sitten olla kotona tuon pienimmän tirpanan kanssa ja hoidella kotityöt, ou jee. Pyykkikonetta olen urakalla ladannut, vähän siivoillut, käynyt kaupassa ja viihdytellyt poikaa. Että voikin päivä tuntua pitkälle. Toki täältä löytyisi kaikkea " pientä" tekemistä niin että aika kuluisi paremmin, mutta kun oikein mikään ei huvita. Väsyttää koko ajan niin hurjasti. Otin jo pitkät päikkäritkin, mutta ei niistä ollut apua nuutuneeseen olooni.



Omassa olossa mikään ei vielä viittaa lähestyvään synnytykseen. Ei ole supistuksia eikä viime päivinä mitään painontunnettakaan tuolla alapäässä. Että reilusti yliaikaiseksi taitaa minun kohdalla mennä. Ja takaraivossa on ihan mieletön pelko, että onkohan muksu kääntynyt perätilaan. On ollut jo useamman viikon pää alaspäin, mutta ei vielä kiinnittynyt ja en tiedä, miksi mulla nyt on niin kauhea stressi tuosta muksun asennosta. Kun olen makuulla, tekee mieli koko ajan kokeilla alavatsaa tuntuuko siellä pää. Ja jos en mielestäni tunne, niin siinähän sitten taas meni hyvät yöunet. Voi hitsi, kuinkahan osaisin olla stressaamatta tästä asiasta!



Meillä ei olla vielä järjestelty lasten hoitoasioita synnytyksen ajaksi. Hoitajan tarve riippuu niin paljon siitä, mihin aikaan päivästä synnytys tapahtuu. Mutta siis täysin mahdollista on, että jos nopeesti alkaa tapahtumaan, niin puoliso ei pääse mukaan. Sen vaihtoehdon en kyllä todellakaan toivo tapahtuvan! Anoppi on luvannut tulla meille, mutta hän asuu niin kaukana ja liikenneyhteydet on niin huonot, että pääsee tänne bussilla vain kerran päivässä. Eli hänen apuunsa ei ole paljon luottamista synnytystä ajatellen. Ketään sukulaisia ei tässä lähistöllä asu ja kaveripiirissäkään ei ole ketään, jota todella voisin pyytää; jokaisella on itselläänkin liuta pieniä lapsia, joten palkattu hoitaja taitaa jäädä ainoaksi toivoksemme. Mutta mistä sellaisenkin sitten nopeasti löytää!!!



Arvostan suuresti sitä, että anoppi on halukas tulemaan meille avuksi kun olen sairaalassa. Mutta vähän jännitän sitä, että miten kotiutumisemme vauvan kanssa sujuu jos anoppi on siinä vaiheessa vielä meillä. Hän kun on luonteeltaan sellainen, että työntää nokkansa ihan joka asiaan ja ei kyllä yhtään pidättele mielipiteidensä sanomista. Siinä voi paukahtaa konflikti päälle kun meikä kotiutuu hormonimyrskyssä ja todennäköisesti huonosti nukutuin öin. Ainakin aiemmilla sairaalareissulla olen nukkunut todella huonosti ja tullut rättiväsyneenä kotiin.



Tulipas tästä nyt pitkä vuodatus. Ehkä ensi viikolla palailen kertomaan kuulumisia, kun on taas neuvola ... minuakin kauhistuttaa painonnousu ja eiköhän se vaaka pirulainen näytä taas kilon enemmän kuin viime viikolla.



Severon rv 36+4

Näin sitä vaan näitä lokavauvoja alkaa syntymään....!!! MIANNI: Kuules kuules....mä en kyllä aatellut, että meijän vauva syntyis 6 pv yli Lasketun :D :D Että jos sulle millllllääääään sopisi, että synnytettäis kuitenkin eri päivinä *hih* Mä voisin vaikka ens viikolla jo käydä hakemassa meijän pikkuisen kotio ;) Mun veikkaushan on ollut, että vauva syntyy 24.9. ja se päivä on viikon päästä sunnuntaina.



Helkutti soikoon....toinen koira paskoi äsken oven taakse aika kasan ja HAISEE PAHALLE :( :( Pyysi kyllä ulos, mutta ei ole kauaa kuin oltiin ulkona ja siks en voinut kuvitella, jotta sillä on paskohätä. Isäntä noukki sen pois onneks :D



Olen vähän " mykkäkoululaisena" , kun isäntä lähti aamulla ennen ysiä liikenteeseen ja tuli kotiin vasta kuuden jälkeen :( Meni kisoihin, joiden PITI kestää vain PARI TUNTIA....mutta oli ymmärtänyt jotain väärin ja kestivätkin sitten KUUSI TUNTIA ja kun olivat kimppakyydillä, ei voinut lähteä aiemmin kotio. Ärsyttää, kun aina lauantait menee jossain hikisissä autokioissa, pahus :(

Mä kävin sitten äitini kanssa kaupassa, kun PITI isännän kanssa yhdessä mennä vaan ei sitte keritty.



Tein makaronilaatikkoa ruuaksi ja maistuikin toooosi hyvältä:P Isäntä tosin alkoi heti kotio tultuaan hakkaamaan listoja keittiön kattoon, ei tainnut olla kovin nälkäinen.....



Kohta pitää ruveta lämmittämään saunaa, jotta pääsee löylyyn ennen BigBrotheria. Josta tulikin mieleeni, että muistinkin Sarin olevan jonkin " Pinolaisemme" ystävä...Enkä millään pahalla sitä kommenttia tuolla ekassa viestissä laittanut, en vaan pidä sen tyylisistä ihmisistä. Tosiasia kuitenkin on se, että me näemme vain PIENEN osan ja ihminen voi todellisuudessa olla ihan erilainen kuin mitä telkkari näyttää...:) No hard feelings, Wades??! ;)



Jep, nyt mä lopettelen...Oikein mukavaa iltaa kaikille!!!



Toivottelevat: Je_Ni & Pikku-Isäntä 37+6 edelleen...

ALEKSANTERILLE isot onnittelut myös minun puolesta!! :)



MIANNI: Sano nyt sitten että oon ihan pimeä... :D Kun mua ei pelota yhtään vaikka on pieni ikäero. En tajua mistä olen keksinyt tällasen asenteen repästä. Muistan että esikoisen aikaan olin kuitenkin ihan hir-vit-tä-vän väsynyt välillä, jostain syystä nyt tuntuu siltä että no kyllähän sen nyt jaksaa. Taitaa aika kullata muistot?! :D



Nyt meen hakemaan iltaruokaa, joka venähti meillä tänään " hieman" myöhäiseksi.



Vitsi että mua ahdistaa nuo huomiset viikot, 35+0, huh huh.



Coe