Oliko teillä lapsena jouluaattona kiva tunnelma?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Aina! Olen nyt jo 60. Meillä oli äiti ja isi ja mummi ja ukki, juhlallinen joulurauhan julistus Turusta kello 12. Äidin kanssa ruokien laitto. Isin kanssa lyhteiden laitto, kuusen koristus, mummin ja ukin huoneen valmistaminen petivaatteineen. Ihana aatto. Alkoholia korkeintaan se pullo punaviiniä illassa. Yhdessä pelien pelaamista. Olen ikuisesti kiitollinen! Olen yrittänyt antaa tunnelman edelleen!
Kuulostaa ihanalta. Niin paljon kuulee surullisista joulumuistoista. Ihanaa, että sinulla on tuollaiset muistot!
Ei. Äiti ja isä riiteli aina jouluna (ja muulloinkin). Me neljä lasta yritettiin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiesin kuitenkin, että salaa jokainen itki.
Oli. Ei mitään erityistä perheidylliä, mutta perinteisiä ruokia, pukki tuli ja lahjat jaettiin yhdessä. Katsottiin lopuksi kivaa elokuvaa ja syötiin suklaata Lapsuuden joulut olivat hyviä asioita.
Oli kyllä. 80-luvulla siivottiin jo viikkoa ennen joulua kunnolla. Vaihdettiin verhot ja matotkin muistaakseni. Sitten leivottiin piparkakkutalo ja rusinapullia. Maatilalla haettiin kuusi omasta metsästä ja tuotiin sisään aatonaattona kuivamaan. Sitten aaton aamuna koristeltiin ja laitettiin valot. Sitten katsottiin joulurauhan julistus tv:stä. Sitten äiti alkoi keittämään puuroa. Sauna oli joskus 17-18 aikoihin. Ja illallinen. Sitten odotettiin pukkia ja lahjojen jakoa.
Ei oikeastaan. Joulu oli pilattu viimeistään aatonaattona, kun äiti ylisuoritti sitä hommaa ja sai itkupotkuraivarit, kun muut eivät siivonneet hänen toivomallaan tavalla mallia lattialistat hammasharjalla puhtaaksi. Jouluaattona käytiin aina parilla epämukavalla sukulaisella kylässä. Kun vihdoin ruuan ja saunan jälkeen sai lahjat, ei sieltä ikinä tullut sitä mitä oli toivonut.
Toivottavasti omilla lapsillani on paremmat joulumuistot.
Oli. Työläisperheestä ja rahaa ei ollut liikaa mutta jouluna kaikille lapsille oli lahjoja ja läsnä isi ja äiti ja mummo ja ukki. Perinteiset jouluruoat ja yhdessä lahjojen avaaminen.
Ukki ja isi ottivat ehkä pari olutta enemmän kuin yleensä, mutta se onneksi vain lisäsi iloisuuttaan. Sitten tapasin vetäytyä huoneeseeni fiilistelemään lahjoja.
Lämpimät muistot, joita olen koittanut jatkaa omassa perheessäni. Olen miettinyt usein että kuinka iso merkitys hyvällä lapsuudella onkaan. Mekin kaikki sisarukset jatkettiin yliopistoon, työläistausta loppui meihin. Olemme kaikki hyvissä väleissä edelleen ja ihan menestyneitä.
Oli. Ja parhain hetki oli joulupäivän aamuna aikaisin herätessä. Omassa huoneessa oli uusia leluja ja herkkuja. Kaikkea uutta ja kivaa tekemistä. Ja olohuoneen nurkassa tuikki joulukuusi levittäen kuusen tuoksua ja lempeää tunnelmaa kotiin. Lapsuudet jouluissa oli joulun taikaa. Sitä olen halunnut aikuisena jakaa eteenpäin.
Ei. Vanhempani vihasivat toisiaan.
Oli. Oltiin oman perheen kesken, koti oli siivottu, koristeltu ja meillä oli oikea kuusi. Saunottiin, syötiin perinteiset jouluruoat ja joulupukki kävi. Saimme lahjoja, ei mitään ylenpalttista, mutta jokaisen tärkeimmät toivomukset oli huomioitu. Mukana oli aina myös villasukkia, lapasia ja uusi yöpuku. Piparitalo syötiin loppiaisena.
Oli. Ei ollut stressiä eikä riitoja. Aamulla joulukuusen koristelu ja Joulupukin kuumalinjaa, sitten myöhemmin ruoka ja joulupukki ja loppuilta uusia pelejä ja leluja ja suklaata. Noin lyhennettynä :D
Tavallinen msalaisjoulu, vaatimattomat olot. Kuusi oli haettu omasta metsästä, koristeltiin se. Kinkkua, laatikoita suklaata. Äiti leipoi aina ässiä jouluksi ja inhosin niitä. Illalla sauna ja lahjat. Alkoholista en ollut kuullutkaan alle kymppivuotiaana, meilä ei juotu suurinpiirtein kuin kahvia, maitoa ja mehua. Lukemista piti olla jouluksi, parasta jos pääsi hakemaan kirjastosta pinon kirjoja.
Oli. Meillä panostettiin lasten jouluun. Oli paljon paketteja ja aina kävi pukki. Olimme ihan tavallinen perhe, isompana hieman jo tunsin häpeää kun tajusin että sain paljon enemmän lahjoja kuin ystävät.
Isäni on alkoholisti, suurimmaksi osaksi yks paskakasa oikein, mutta joka joulu jäi viina kakkoseksi ja me muksut (2) oltiin se ykkönen.
Tämän tajusin vasta aikuisena. Isältä tuli myös ne huikeimmat ja hienoimmat lahjat.
Äiti koristeli kodin kauniiksi. Kaikkea oli. Tunnelma täydellinen.
Joulu oli ja on se tärkein juhla.
N 40 +++
Oli. tuntui ihmeelliseltä ja melkein epätodelliselta, että on jouluaatto.
Ja meillä oli ihan tavisperhe, vanhemmat usein riitelivät mutta onneksi eivät jouluna niin paljon. Äitini raatoi itsensä joulun takia ihan uuvuksiin ja oli usein väsynyt, jaksoi silti yrittää.
Numero 16 jatkaa, meillä käytettiin jouluna alkoholiakin, eikä se lasten joulua pilannut. Silloin vapaamielisellä 70-luvulla lapsetkin saivat maistaa sitä, ja siinä vaiheessa kun alkoi kiinnostaa, juoda enemmänkin. Siis jo alaikäisenä.
Olivat kivoja, heti koulun kuusijuhlasta alkaen. Talvet olivat siihen aikaan lumisia ja kylmiä, oli juhlallista hiihdellä, joululomasta iloittiin.
Lahjat ja kaikki tavat, ei voi unohtaa.
Ei, vanhemmat lähinnä ryyppäs ja tappeli koko joulun. Vähintään toinen pksenteli ympäri taloa ja simahti johonkin. Kumma kyllä en tykkää vieläkään koko joulusta.
Ei todellakaa. Ennemmin tai myöhemmin aikuiset rupes kännissä kertoo kui heidän joulu on pilattu ko me lapset ei uskallettu laulaa pukille, kui joku toinen sukulainen osti meille taas hienommat lahjat, kuinka pilataa tunnelma ko pyydetää ettei aikuiset taas jois
Aina! Olen nyt jo 60. Meillä oli äiti ja isi ja mummi ja ukki, juhlallinen joulurauhan julistus Turusta kello 12. Äidin kanssa ruokien laitto. Isin kanssa lyhteiden laitto, kuusen koristus, mummin ja ukin huoneen valmistaminen petivaatteineen. Ihana aatto. Alkoholia korkeintaan se pullo punaviiniä illassa. Yhdessä pelien pelaamista. Olen ikuisesti kiitollinen! Olen yrittänyt antaa tunnelman edelleen!