Pariskunnista, toinen iloinen, ystävällinen, rento ja toinen

Eniten vituttaa ne ekstrovertit, jotka vittuilee introverteille ja vähättelee heitä vain siksi, koska ovat vähäpuheisia.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:18"]

Sä et välttämättä tiedä kuinka ihana toinen osapuoli on kahden kesken! Täällä tollanen pariskunta, itse menevä sosiaalinen ja aktiivinen. Mies vähän jännittää sos. tilateita ja hänestä on vaikea keksiä puhuttavaa ystävieni kanssa koska ei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita, sen takia on hiljaa tai möläyttelee välillä jotain tyhmää, eli on monen silmissä saanut tympeän leiman. Kotona kuitenkin kun osaa olla rennosti on mitä ihanin. Ihanampi kuin ne pari eksää jotka taas ovat ensitapaamisesta asti osanneet hurmata kaverini

[/quote]

En ennusta hyvää teidän suhteellenne. Todennäköisesti miehesi ei nauti sosiaalisista tilanteista ja alkaa vältellä sukuasi ja kavereitasi - ei ehkä edes suostu lähtemään sukuhäihin tjsp. Samalla todennäköisesti eristää sinut kavereistasi ja perheestäsi, koska on niin rassukka, että tarvitsee sinut koko ajan vierelleen. Kompensoi menevyydelläsi omaa huonoa itsetuntoaan. Alkuvaiheessa saattaa tsempata, mutta kyllä tuo vaihe on vielä edessä.

Mistäkö tiedän? Olen ollut vastaavassa suhteessa kerran ja se todellakin riitti.

[/quote]

Kiitos huolenpidosta. Mentiin juuri viiden vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja odotetaan esikoista.  Mies välttelee tuttaviani, mutta mitä sitten? Itselläkin kivempaa kun kavereiden kanssa saa vain olla eikä tarvitse miettiä toisen viihtymistä. Vaikka seurustellaan, kaikkea ei tarvitse tehdä pariskuntana.

Ja mitä sukuun tulee, osallistuu kyllä pakollisiin kissanristiäisiin mukisematta. Isovanhemmat tykkään kun on fiksun oloinen kaveri, vaikka vähän vähäsanainen. Äitini kanssa täysin samalla aallonpituudella koska kummallakin yhteinen kiinnotuksen kohde. Ja täytyykö sitä koko suvun kanssa ylimpiä ystäviä ollakkaan?

-2

[/quote]

Tähän voisi vielä lisätä sen että se sosiaalisesti menevin eksäni oli myös mustasukkaisin. Omia kavereita tai edes sukulaisa ei saanut tavata ilman että hän oli läsnä. Kokoajan mustasukkainen kaikesta. Nykyisellä aika vahva itsetunto, ei määrittele itseään sen perusteella mitä muut ajattelevat ja sen takia uskaltaa rehellisesti sanoa että jää mielummin kotiin. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:14"]

tympeä, sosiaalisesti lahjaton ja muutenkin sen oloinen, että koskaan ei ole hyvä päivä. Miksi tyypeillä, jotka ovat tosi mukavia ja kauniita/komeita, on useimmiten epämiellyttävän oloisia kumppaneita?

[/quote]

Mä tunnen yhden pariskunnan. Mies on jokaisen naisen unelmavävy, kiltti, huomioonottava ja vielä suht siedettävän näköinenkin. Nainen on tosikko, takakireä, huumorintajuton tiukkapipo eikä edes mikään kaunotar. Tämä parisuhde vähän ihmetyttää.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:30"]

Kiitos huolenpidosta. Mentiin juuri viiden vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja odotetaan esikoista.  Mies välttelee tuttaviani, mutta mitä sitten? Itselläkin kivempaa kun kavereiden kanssa saa vain olla eikä tarvitse miettiä toisen viihtymistä. Vaikka seurustellaan, kaikkea ei tarvitse tehdä pariskuntana.

Ja mitä sukuun tulee, osallistuu kyllä pakollisiin kissanristiäisiin mukisematta. Isovanhemmat tykkään kun on fiksun oloinen kaveri, vaikka vähän vähäsanainen. Äitini kanssa täysin samalla aallonpituudella koska kummallakin yhteinen kiinnotuksen kohde. Ja täytyykö sitä koko suvun kanssa ylimpiä ystäviä ollakkaan?

-2

[/quote]

Ihan hyvä, ettei sinua haittaa. Minua kyllä alkoi muutaman vuoden jälkeen haitata huomattavasti, kun minnekään ei voida koskaan mennä pariskuntana, kun toista ahdistaa (eikä edes sano suoraan, että ahdistaa, vaan aina joku tekosyy). Ja en todellakaan ole sitä mieltä, että kaikki tulisi tehdä pariskuntana, mutta kyllähän se nyt hieman itseäni kyrsi (ja tuttujani ihmetytti), kun mikään ei ulkopuolisin silmin tuntunut muuttuneen sinkkuajoista. Kaikki vain tiesivät, että seurustelen, mutta emme juuri koskaan menneet minnekään pariskuntana alkuaikojen jälkeen.

Ja ei, en ole ekstrovertti, joka ei nyt ymmärrä introvertti-eksääni. Itsekin olen introvertti, mutta kyllähän tuo nyt ärsyttää eikä ole edes kovin tasa-arvoista ja toista kunnioittavaa, että minä jouduin sukujuhlissa yms. edustamaan yksin. Selvisi kyllä ajan kuluessa, että eksälläni on melko pahat ja hoitamattomat mielenterveysongelmat. Joka tapauksessa en ikinä enää vastaavaan kuvioon halua.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:59"]Toinen ekstrovertti, toinen introvertti? Itsekin introverttina en aina oikein jaksaisi niitä hypersosiaalisia ekstrovertteja. Vievät voimavaroja... Joku ekstrovertti saattaa pitää minua tympeänä, kun en jatkuvasti jaksa vääntää juttua milloin mistäkin turhasta. Olisin mieluiten perheen kesken. Silloin olenkin mukava ja toisenlainen. [/quote]Ja taas ekstrovertit tuomitaan huonommiksi. Me teemme suurimman osan vapaaehtoistöistä, kuuntelemme ja lohdutamme. Pidämme ne puheenvuorot joita ilman ei tapahtuisi mitään jne. Voitko uskoa että paskanpuhuhat ovat ihan eri ihmislaji. Introvertti ei mene asukasfoorumiin vaatimaan parannuksia eikä ota yhteyttä kansanedustajiin, hän odottaa että joku muu tekee niin.

[/quote]

Olen järjestössä töissä ja meillä on niin töissä kuin vapaaehtoisina sekä intro- että ekstroverttejä.. Ikinä ei ole mieleeni juolahtanut, ettei introvertit sopisi järjestöön.

Ja introvertti voi olla vaikka kuinka hyvä esiintyjä.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:52"]

Eniten vituttaa ne ekstrovertit, jotka vittuilee introverteille ja vähättelee heitä vain siksi, koska ovat vähäpuheisia.

[/quote]

Introvertti EI ole välttämättä sama asia kuin vähäpuheinen. Ekstrovertti vain saa energiaa sosiaalisista tilanteista, introvertti taas menettää energiaa niissä. Introverttius ei myöskään välttämättä tarkoita huonoa itsetuntoa, jäykkyyttä yms. persoonan piirteitä. Ärsyttää huomattavasti, kun ihmiset eivät tätä tajua.

t. puhelias ja sosiaalinen introvertti

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:30"]

Kiitos huolenpidosta. Mentiin juuri viiden vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja odotetaan esikoista.  Mies välttelee tuttaviani, mutta mitä sitten? Itselläkin kivempaa kun kavereiden kanssa saa vain olla eikä tarvitse miettiä toisen viihtymistä. Vaikka seurustellaan, kaikkea ei tarvitse tehdä pariskuntana.

Ja mitä sukuun tulee, osallistuu kyllä pakollisiin kissanristiäisiin mukisematta. Isovanhemmat tykkään kun on fiksun oloinen kaveri, vaikka vähän vähäsanainen. Äitini kanssa täysin samalla aallonpituudella koska kummallakin yhteinen kiinnotuksen kohde. Ja täytyykö sitä koko suvun kanssa ylimpiä ystäviä ollakkaan?

-2

[/quote]

Ihan hyvä, ettei sinua haittaa. Minua kyllä alkoi muutaman vuoden jälkeen haitata huomattavasti, kun minnekään ei voida koskaan mennä pariskuntana, kun toista ahdistaa (eikä edes sano suoraan, että ahdistaa, vaan aina joku tekosyy). Ja en todellakaan ole sitä mieltä, että kaikki tulisi tehdä pariskuntana, mutta kyllähän se nyt hieman itseäni kyrsi (ja tuttujani ihmetytti), kun mikään ei ulkopuolisin silmin tuntunut muuttuneen sinkkuajoista. Kaikki vain tiesivät, että seurustelen, mutta emme juuri koskaan menneet minnekään pariskuntana alkuaikojen jälkeen.

Ja ei, en ole ekstrovertti, joka ei nyt ymmärrä introvertti-eksääni. Itsekin olen introvertti, mutta kyllähän tuo nyt ärsyttää eikä ole edes kovin tasa-arvoista ja toista kunnioittavaa, että minä jouduin sukujuhlissa yms. edustamaan yksin. Selvisi kyllä ajan kuluessa, että eksälläni on melko pahat ja hoitamattomat mielenterveysongelmat. Joka tapauksessa en ikinä enää vastaavaan kuvioon halua.

[/quote]

Mielenterveysongelmainen ≠ introvertti, eli ei siis ehkä kannata yhden tapauksen pohjalta leimata kaikki introverttejä huonoiksi seurustelukumppaneiksi :) Tottakai mekin tehdään kompromissejä parisuhteessa, siinä missä en raahaa miestä jokapaikkaa pakolla, mies tulee sillon tällöin mukaan kun sitä toivon siitä sen enempää valittamatta. Eli sukutapahtumissa ei tarvitse aina "edustaa" yksin.

-2

Mä olen iloinen, sosiaalinen, rento, verbaalisesti lahjakas .. Mies sitten on sellainen jurottaja tuntemattomien ihmisten kanssa että ei mitään rajaa. Kahdestaan/hyvien ystävien ja perheen kesken hän on melkoinen räpätäti.

Meillä on vähän niin, että olemme ihan erilaisia. Ja vasta vuosien jälkeen olen alkanut ymmärtää kuinka rasittava/energiaa imevä mieheni on takakireydessään ja totisuudessaan. Olenkin viime aikoina pohtinut paljon sitä haluanko enää loppuelämääni viettää hänen kanssaan. On kuin kivirekeä perässään vetäisi...

Itsekin olen törmännyt tämänkaltaiseen yhdistelmään muutaman kaverini kohdalla. Eivät ne kumppanit välttämättä niinkään epämiellyttäviä, mutta tympeän/takakireän oloisia tai todella ujoja. Ymmärrän kyllä etteivät kaikki vaan koe oloaan mukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, mutta toivoisin kyllä että tulisivat edes hieman vastaan itse kun haluaisi tutustua heihin. Tietysti on mahdollista myös että he eivät vaan haluaa tutustuaa minuun....

Eikä siinäkään ole mitään vikaa, jos on ujompi tai introvertti, mutta sekään ei mielestäni väärin ole että näkee hieman vaivaa kumppaninsa ystäviin/perheeseen tutustuessa. Myöhemmin vaivan näkeminen voi palkita, kun introverttikin huomaa viihtyvänsä näiden ihmisten seurassa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 13:17"]

Mielenterveysongelmainen ≠ introvertti, eli ei siis ehkä kannata yhden tapauksen pohjalta leimata kaikki introverttejä huonoiksi seurustelukumppaneiksi :) Tottakai mekin tehdään kompromissejä parisuhteessa, siinä missä en raahaa miestä jokapaikkaa pakolla, mies tulee sillon tällöin mukaan kun sitä toivon siitä sen enempää valittamatta. Eli sukutapahtumissa ei tarvitse aina "edustaa" yksin.

-2

[/quote]

Ja missähän kohtaa sinun mielestäsi sanoin introverttiuden olevan sama asia kuin mielenterveysongelmainen?

Olen itsekin introvertti (sosiaalinen ja puhelias sellainen) ja tiedostan varsin hyvin, ettei introverttiuteen välttämättä liity mitään persoonallisuuden piirteitä mielenterveysongelmista puhumattakaan.

Sä et välttämättä tiedä kuinka ihana toinen osapuoli on kahden kesken!

Täällä tollanen pariskunta, itse menevä sosiaalinen ja aktiivinen. Mies vähän jännittää sos. tilateita ja hänestä on vaikea keksiä puhuttavaa ystävieni kanssa koska ei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita, sen takia on hiljaa tai möläyttelee välillä jotain tyhmää, eli on monen silmissä saanut tympeän leiman.

Kotona kuitenkin kun osaa olla rennosti on mitä ihanin. Ihanampi kuin ne pari eksää jotka taas ovat ensitapaamisesta asti osanneet hurmata kaverini

Se epämiellyttävän oloinen kumppani saattaa olla ihan toista maata kun pari on kahdenkesken :) (esim. itse en nyt itseäni epämiellyttävänä pidä mutta en ole kauhean sosiaalinen enkä vieraille ihmisille "lässyttävä", töissä ja harrastuksissa pidän tiukkaa linjaa, ihmisillä kestää lämmetä minulle..mutta kotona mieheni kanssa hassuttelemme, höpöttelemme jne. meillä on hauskaa ja välillämme on mahtava yhteys)

Toinen ekstrovertti, toinen introvertti? Itsekin introverttina en aina oikein jaksaisi niitä hypersosiaalisia ekstrovertteja. Vievät voimavaroja... Joku ekstrovertti saattaa pitää minua tympeänä, kun en jatkuvasti jaksa vääntää juttua milloin mistäkin turhasta. Olisin mieluiten perheen kesken. Silloin olenkin mukava ja toisenlainen.

minut varmaan luokitellaan noihin epämiellyttäviin, vaikka todellisuudessa en sitä ole lainkaan kun minut tuntee. olen vain hyvin varauksellinen ja ujo sosiaalisissa tilanteissa ja viihdyn paljon yksin, ilmeetön koska jännitän ihmisjoukkiossa mutta läheisilleni hyvinkin hymyilevä ja lempeä sieluinen, minulla vain on se muuri enkä sitä osaa purkaa. olen hyvin hitaasti lämpeävä ja ulkopuolisen silmin takuulla vaikeasti lähestyttävän oloinen :)

Introvertti-ekstrovertti-asetelma toimii parhaimmillaan niin, että kumpikin saa siitä jotain. Minusta on ihanaa tietää, että miestäni ilahduttaa koti-ilta elokuvan ja hyvän ruoan parissa, ei suinkaan keikkaliput festareille. Mies on helppo tehdä tyytyväiseksi, ja minäkin rauhoitun hänen seurassaan. 

Sitten taas mies pääsee ajoittain tuulettumaan jos niin haluaa, koska minulla on aina kavereita joille voi soittaa jos haluaa pitää illanistujaiset tai mennä baariin tai pienelle reissulle. Hänen energiansa ei silloin mene niiden sosiaalisten tilanteiden ylläpitämiseen tai luomiseen, kun minä ja kaverini puheliaampina hoidamme sen puolen.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:14"]

tympeä, sosiaalisesti lahjaton ja muutenkin sen oloinen, että koskaan ei ole hyvä päivä. Miksi tyypeillä, jotka ovat tosi mukavia ja kauniita/komeita, on useimmiten epämiellyttävän oloisia kumppaneita?

[/quote]Totuus ei aina ole tämä. Itse olen iloinen ja ulospäinsuuntautuva ystävällinen ihminen kun mieheni ei ole paikalla. Jos ollaan mieheni on paikalla olen mykkä ja iloton. Ennen olin myös miehen seurassa oma itseni, mutta mies väheksyi sanomisiani ja puhui päälleni ja antoi kaikkien ymmärtää,että olen yksinkertainen ja typerä. Halusi näin ylentää itsensä ja olla muka fiksumpi.Mies myös puhuu niin muunneltua totuut kaikille,enkä voi tietenkään ruveta puheita oikomaan joten olen vain hiljaa. En kyllä enää juuri minnekään miehen seurassa mene.Mies valehtelee surutta kaikille ja tekee itsestään sen sankarin ja viisaan, Minä (tai lapset) ollaan ne tyhmät ja ymmärtämättömät, mutta onneksi fiksu mies pelasti tilanteen;) Ja mies varmaan on se hauska meidän perheessä ihmisten mielestä, vaikka on kotioloissa se riidanhaastaja. Minulla ja lapsilla on yhdessä aina hauskaa ja rentoa, kun mies ilmestyy kaikki hiljenee .

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:06"]minut varmaan luokitellaan noihin epämiellyttäviin, vaikka todellisuudessa en sitä ole lainkaan kun minut tuntee. olen vain hyvin varauksellinen ja ujo sosiaalisissa tilanteissa ja viihdyn paljon yksin, ilmeetön koska jännitän ihmisjoukkiossa mutta läheisilleni hyvinkin hymyilevä ja lempeä sieluinen, minulla vain on se muuri enkä sitä osaa purkaa. olen hyvin hitaasti lämpeävä ja ulkopuolisen silmin takuulla vaikeasti lähestyttävän oloinen :)
[/quote]
Vähän sama homma. Poikaystäväni on sosiaalinen ja iloinen ihmisten joukossa, minä hiljainen ja varauksellinen. Kahden kesken on ihan eri juttu.

Exäni oli tuo sosiaalinen ihana. Kotona aivan muuta. 99÷ sosiaalisesta elämästämme oli hänen sanelemaa, emme esim. juuri koskaan nähneet minun sukulaisiani.

Minä olen tuo "tympeä, sosiaalisesti lahjaton ja muutenkin sen oloinen, että koskaan ei ole hyvä päivä"-ihminen, mutta näkisitpä joskus mitä meillä kotona tapahtuu, kun ollaan kaksin poikaystävän kanssa :) Nauran, heitän läppää, minulla on netissä laaja kaveriporukka ja muutenkin olen kotona hyvällä fiiliksellä, koska suuret ihmismäärät ahdistaa.

N17