Lue keskustelun säännöt.
En osaa nauttia joulusta, koska lapsuuden joulut olivat pelkkää suorittamista
21.12.2021 |
Suurinpiirtein näihin aikoihin aloitettiin suursiivous eli äiti alkoi kuuraamaan koko taloa lattiasta kattoon, petivaatteet piti viedä ulos, matot piti tampata ja sauna pestä. Kun äiti oli saanut olohuoneen pestyä niin lattialle levitettiin jätesäkkejä, jotta kuusenneulasia ei putoaisi juuri pestylle lattialle. Kuusi tuotiin sisälle ja voi elämä sitä huutoa, jos siitä putosi neulasia lattialle.
Kun siivous oli tehty niin mitään ei saanut enää leikkiä tai sotkea ennen jouluaattoa. Sitten äiti alkoi tekemään viimeisiä laatikoita ja salaatteja. Sen jälkeen koko keittiö piti siivota uudestaan.
Isä laittoi sitten kinkun illalla uuniin ja äiti valitti aamulla, että nyt haisee koko talo taas kinkulle, vaikka juuri on siivottu. Sitten siivottiin koko keittiö uudestaan ja alettiin koristelemaan kuusta, mutta siitä varisi tietenkin neulasia lattialle ja olohuone imuroitiin ja mopattiin vielä kerran, koska lattialla voi olla neulasista irronnutta pihkaa.
Aattona klo 16 asti oli kauhea stressi, sitten käytiin joulukirkossa ja syötiin äkkiä. Iltakahdeksalta äiti makasi migreenissä sängyllä ja valitti, että kukaan ei huomannut kuinka siistiä meillä oli. Ensi vuonna meillä ei vietettäisi joulua lainkaan. Paitsi että sama oravanpyörä alkoi taas alusta.
Kommentit (23)
Tutta. Meillä oli muuten aika rento meininki siivouksen suhteen, mutta just jouluna äidistä tuli joku siivoushullu. Aattona tosiaan todistettiin aina äidin marttyyrikuolema. Ensin oltiin haettu isän vanhemmat ja isän puolisokea vanha täti meille syömään ja kun he olivat lähteneet takaisin kotiin niin äiti aina valitti, että ei se tätikään kehunut kuinka oltiin häntä varten siivottu. Joulupäivänä ajettiin satoja kilometrejä äidin vanhempien luokse ja tultiin myöhään illalla kotiin. Tapanina oli aina isän tai äidin veljen kanssa tapaaminen ja siellä me lapset jouduimme istumaan näteissä vaatteissa ihan hiljaa jossain nurkassa. Kerran erehdyin kysymään tädiltä, että saisinko lisää mehua ja äiti suuttui, että etkö osaa edes jouluna olla kinumatta mehua.
Muutenkin joulu oli sellaista ylikorrektia olemista. Aamulla piti mennä kello 11 jo saunaan ja sitten laittaa parhaat vaatteet päälle. Sitten piti istua monta tuntia kiltisti olohuoneessa ja odottaa, että puolisokea isotäti tulisi sanomaan päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli aina tuollainen joulustressi lapsuuden kodissa- mutta nyt ymmärrän miksi. Äitini on ehkä laiskin kotitalousihminen ikinä. Kaikki jäi viimeiseen päivään. Sitten viimeisenä päivänä tehtiin joulusiivous, hankittiin ruuat, kinkku meni uuniin, äiti paketoi lahjoja vielä joskus kahden aikaan aatonaatto- yönä. lapsena tuo oli jännää, mutta nyt tosiaan tajuan, että se johtui äidin suunnittelu- ja toteustaidon puutteesta. Itse nautin joulun valmisteluista, enkä ota niistä mitään stressiä, puuhastelen pikkuhiljaa. Eilen nyt jo iäkäs äitini marisi puhelimessa, ettei ole tehnyt mitään joulua varten. No, se on hänen ongelmansa ja toisaalta oikeutensa. Ehkä häntä ei vain ole ikinä kiinnostanut mikään kodinhoitoon liittyvä. Muistan kun lapsellani oli ristiäiset kotona, ja äitini kommentoi, että voi täällä on aina niin siistiä, että pappikin voi pukeutua teidän makuuhuoneessa, kun on niin siistiä. No niin on. Äidiltäni en sitä ole kyllä oppinut. :)
Tavallaan olen kiitollinen jouluista jotka äitini järjesti. Oli puhdasta (oli kyllä muutenkin aina) ja hän oli nähnyt vaivaa jouluruokien tekemiseen jne. Oli jouluverhot, matot, koristeet ja kuusi jne. Mutta minua kontrolloitiin jotenkin tiukasti jouluna ja ohjeistettiin ja tottakai oli siivottava ja tehtävä sitä tätä ja tuota jotta joulu sai sitten tulla eli joulun eteen uurastettiin jotenkin mahdottomasti.
Kasvatuksessa jotenkin tuli sitten että joulun on oltava tietyn näköinen. Kumppani taas ei välitä koristeista, kuusesta eikä joulun "ideasta" muutenkaan. Aloin sitten miettiä että onko todella puurrettava itsensä rikki lapsuuden kaavojen mukaan eli voisiko jättää koristeet ja kuusen pois ja muutenkin vähän "keventää" ajatusmaailmaa joulun suhteen. Nykyisin on leppoisampaa. Siivoan toki ja sellaisia paikkojakin kuin en normaalisti mutta sellainen pakkopulla on kumppanin myötä pudonnut pois. Eli hyvin rennosti otetaan. Syödään kun syödään ja muutenkaan ei tarvitse stressata niin mistään.