Miksi naisten asperger jää diagnosoimatta? Miten naiset piilottavat sen?

Kriteerit on määritelty miesten mukaan, ei naisten.  Naisten määritelmät on kyllä olemassa, mutta ne on aikalailla vieläkin vajavaiset. Jos miehen autismi muistuttaa naistyypillistä autismia myös sekin jää huomaamatta. Mieluummin diagnosoidaan jokin persoonallisuushäiriö, oppimishäiriö, tai bipolaarihäiriö kuin autismin kirjolaisuus. Niin ja nämä ihmiset yleensä päätyy psykiatriseen hoitoon missä ei edes osata diagnosoida autismia koska se on neuropsykiatrian alaan kuuluva ilmiö. Ovat siis hoidettavana vieläpä väärässä paikassa.

Naissukupuoli on sosiaalisilta taidoiltaan niin paljon kehittyneempi ettei häiritsevää poikkeavuutta ole havaittavissa kanssakäymisessä verrattuna miehiin, äkkiseltään psyyke jää piiloon.

Ihastuksellani on diagnosoitu autismi jo lapsena. Mutta diagnoosit ovat ilmeisesti naisilla harvinaisempia kuin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksellani on diagnosoitu autismi jo lapsena. Mutta diagnoosit ovat ilmeisesti naisilla harvinaisempia kuin miehillä.

Se on siksi harvinaisempaa koska jää tunnistamatta jos ei muistuta miestyypillistä autismia.

"Wing ja Gould (1979) jaottelevat autismikirjon häiriöitä sairastavat jatkumolle sosiaalisen vastavuoroisuuden tarpeen mukaan: vetäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta erikoiset, muodolliset ja jäykät. Enemmistön AS-tytöistä on huomattu kuuluvan passiivisten ryhmään. He hyväksyvät muiden sosiaalisen lähestymisen siirtymättä tilanteesta pois. Spontaani vuorovaikutus on kuitenkin vähäistä. Katsekontaktissa on puutteita, mutta erikseen kehotettaessa aktiivisuus voi lisääntyä. Ympäristö saattaa yliarvioida tyttöjen taidot, koska he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Onnistuneesti muita jäljittelemällä tai pysyttelemällä passiivisena isommassa joukossa he pystyvät peittelemään AS-piirteitään. He eivät välttämättä reagoi aggressiivisesti haastavissa tilanteissa vaan kääntävät pahan olon sisäänpäin. Tällainen passiivinen reagointi saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin esimerkiksi tunne-elämän häiriöstä. Carter ym. (2007) kartoittivat autismikirjon häiriön kriteerit täyttävien tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia ja totesivat, että tytöillä esiintyy enemmän vetäytyvyyttä ja karkeamotoriikan ongelmia."

Tuossa pieni pätkä Duodecimlehden Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla -sivulla ihan netissä. 

Vierailija kirjoitti:

"Wing ja Gould (1979) jaottelevat autismikirjon häiriöitä sairastavat jatkumolle sosiaalisen vastavuoroisuuden tarpeen mukaan: vetäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta erikoiset, muodolliset ja jäykät. Enemmistön AS-tytöistä on huomattu kuuluvan passiivisten ryhmään. He hyväksyvät muiden sosiaalisen lähestymisen siirtymättä tilanteesta pois. Spontaani vuorovaikutus on kuitenkin vähäistä. Katsekontaktissa on puutteita, mutta erikseen kehotettaessa aktiivisuus voi lisääntyä. Ympäristö saattaa yliarvioida tyttöjen taidot, koska he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Onnistuneesti muita jäljittelemällä tai pysyttelemällä passiivisena isommassa joukossa he pystyvät peittelemään AS-piirteitään. He eivät välttämättä reagoi aggressiivisesti haastavissa tilanteissa vaan kääntävät pahan olon sisäänpäin. Tällainen passiivinen reagointi saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin esimerkiksi tunne-elämän häiriöstä. Carter ym. (2007) kartoittivat autismikirjon häiriön kriteerit täyttävien tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia ja totesivat, että tytöillä esiintyy enemmän vetäytyvyyttä ja karkeamotoriikan ongelmia."

Tuossa pieni pätkä Duodecimlehden Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla -sivulla ihan netissä. 

Ja mites niitä tyttöjä kasvatettiinkaan, ole hiljaa, älä riehu, tottele aina, ei saa tuijottaa. Jos tyttölapsi käyttäytyy juuri niin passiivisesti ja kainosti kuin on opetettu niin miten erotat sitten onko sillä autismi vai kasvatus toiminut?

Kaikenlaiset naisten sairaudet jää diagnosoimatta ja hoitamatta. Tämä on ihan tutkittu juttu. Naiset saa huonompaa palvelua terveydenhuollosta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut käsitys että asperger ja syömishäiriö kulkee tytöillä usein yhdessä? Ehkä heidät diagnosoidaan väärin pelkästään syömishäiriöisiksi.

Tuskin. Sairastin 30 vuotta syömishäiriötä eikä minulla ole siitä vieläkään diagnoosia vaikka olen käynyt kerran syömishäiriöklinikallakin. Eivät suostuneet siellä hoitamaan. Ei ole aspergeristakaan diagnoosia vaikka täytän kriteerit mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Wing ja Gould (1979) jaottelevat autismikirjon häiriöitä sairastavat jatkumolle sosiaalisen vastavuoroisuuden tarpeen mukaan: vetäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta erikoiset, muodolliset ja jäykät. Enemmistön AS-tytöistä on huomattu kuuluvan passiivisten ryhmään. He hyväksyvät muiden sosiaalisen lähestymisen siirtymättä tilanteesta pois. Spontaani vuorovaikutus on kuitenkin vähäistä. Katsekontaktissa on puutteita, mutta erikseen kehotettaessa aktiivisuus voi lisääntyä. Ympäristö saattaa yliarvioida tyttöjen taidot, koska he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Onnistuneesti muita jäljittelemällä tai pysyttelemällä passiivisena isommassa joukossa he pystyvät peittelemään AS-piirteitään. He eivät välttämättä reagoi aggressiivisesti haastavissa tilanteissa vaan kääntävät pahan olon sisäänpäin. Tällainen passiivinen reagointi saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin esimerkiksi tunne-elämän häiriöstä. Carter ym. (2007) kartoittivat autismikirjon häiriön kriteerit täyttävien tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia ja totesivat, että tytöillä esiintyy enemmän vetäytyvyyttä ja karkeamotoriikan ongelmia."

Tuossa pieni pätkä Duodecimlehden Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla -sivulla ihan netissä. 

Ja mites niitä tyttöjä kasvatettiinkaan, ole hiljaa, älä riehu, tottele aina, ei saa tuijottaa. Jos tyttölapsi käyttäytyy juuri niin passiivisesti ja kainosti kuin on opetettu niin miten erotat sitten onko sillä autismi vai kasvatus toiminut?

Niin, autismikirjon häiriön määritelmä taitaa olla, että henkilöllä on ”merkittäviä vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä”. Jos hiuksia aletaan halkoa, niin periaatteessa tuo määritelmä ei täyty, jos sosiaalinen kanssakäyminen hallitaan oman olon kustannuksella.

Mun aikuinen tyttö sai vajaa vuosi sitten Asperger-diagnoosin. Aikaisemmin hoidettiin vain oireita kuten syömishäiriötä ja OCD:tä, mutta terapeutitkaan eivät kiinnittäneet huomiota tytön autistisiin piirteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Wing ja Gould (1979) jaottelevat autismikirjon häiriöitä sairastavat jatkumolle sosiaalisen vastavuoroisuuden tarpeen mukaan: vetäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta erikoiset, muodolliset ja jäykät. Enemmistön AS-tytöistä on huomattu kuuluvan passiivisten ryhmään. He hyväksyvät muiden sosiaalisen lähestymisen siirtymättä tilanteesta pois. Spontaani vuorovaikutus on kuitenkin vähäistä. Katsekontaktissa on puutteita, mutta erikseen kehotettaessa aktiivisuus voi lisääntyä. Ympäristö saattaa yliarvioida tyttöjen taidot, koska he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Onnistuneesti muita jäljittelemällä tai pysyttelemällä passiivisena isommassa joukossa he pystyvät peittelemään AS-piirteitään. He eivät välttämättä reagoi aggressiivisesti haastavissa tilanteissa vaan kääntävät pahan olon sisäänpäin. Tällainen passiivinen reagointi saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin esimerkiksi tunne-elämän häiriöstä. Carter ym. (2007) kartoittivat autismikirjon häiriön kriteerit täyttävien tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia ja totesivat, että tytöillä esiintyy enemmän vetäytyvyyttä ja karkeamotoriikan ongelmia."

Tuossa pieni pätkä Duodecimlehden Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla -sivulla ihan netissä. 

Ja mites niitä tyttöjä kasvatettiinkaan, ole hiljaa, älä riehu, tottele aina, ei saa tuijottaa. Jos tyttölapsi käyttäytyy juuri niin passiivisesti ja kainosti kuin on opetettu niin miten erotat sitten onko sillä autismi vai kasvatus toiminut?

Niin, autismikirjon häiriön määritelmä taitaa olla, että henkilöllä on ”merkittäviä vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä”. Jos hiuksia aletaan halkoa, niin periaatteessa tuo määritelmä ei täyty, jos sosiaalinen kanssakäyminen hallitaan oman olon kustannuksella.

Jos sinun sosiaalisen kanssakäymisen vaatimus on sanojen kiitos ja ole hyvä osaaminen, eikä juuri muuta, niin eipä siinä korkeat vaatimukset ole. Ei ihme että nyt niitä neljä-viiskymppisiä asperger naisia löytyy kuin sieniä sateella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Wing ja Gould (1979) jaottelevat autismikirjon häiriöitä sairastavat jatkumolle sosiaalisen vastavuoroisuuden tarpeen mukaan: vetäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta erikoiset, muodolliset ja jäykät. Enemmistön AS-tytöistä on huomattu kuuluvan passiivisten ryhmään. He hyväksyvät muiden sosiaalisen lähestymisen siirtymättä tilanteesta pois. Spontaani vuorovaikutus on kuitenkin vähäistä. Katsekontaktissa on puutteita, mutta erikseen kehotettaessa aktiivisuus voi lisääntyä. Ympäristö saattaa yliarvioida tyttöjen taidot, koska he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Onnistuneesti muita jäljittelemällä tai pysyttelemällä passiivisena isommassa joukossa he pystyvät peittelemään AS-piirteitään. He eivät välttämättä reagoi aggressiivisesti haastavissa tilanteissa vaan kääntävät pahan olon sisäänpäin. Tällainen passiivinen reagointi saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin esimerkiksi tunne-elämän häiriöstä. Carter ym. (2007) kartoittivat autismikirjon häiriön kriteerit täyttävien tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia ja totesivat, että tytöillä esiintyy enemmän vetäytyvyyttä ja karkeamotoriikan ongelmia."

Tuossa pieni pätkä Duodecimlehden Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla -sivulla ihan netissä. 

Ja mites niitä tyttöjä kasvatettiinkaan, ole hiljaa, älä riehu, tottele aina, ei saa tuijottaa. Jos tyttölapsi käyttäytyy juuri niin passiivisesti ja kainosti kuin on opetettu niin miten erotat sitten onko sillä autismi vai kasvatus toiminut?

Niin, autismikirjon häiriön määritelmä taitaa olla, että henkilöllä on ”merkittäviä vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä”. Jos hiuksia aletaan halkoa, niin periaatteessa tuo määritelmä ei täyty, jos sosiaalinen kanssakäyminen hallitaan oman olon kustannuksella.

Jos sinun sosiaalisen kanssakäymisen vaatimus on sanojen kiitos ja ole hyvä osaaminen, eikä juuri muuta, niin eipä siinä korkeat vaatimukset ole. Ei ihme että nyt niitä neljä-viiskymppisiä asperger naisia löytyy kuin sieniä sateella. 

No entä jos lasketaan mukaan myös ne miehet, jotka osaavat sanoa kiitos ja ole hyvä. Taitaa olla melkoinen osa Suomen kansasta koossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Wing ja Gould (1979) jaottelevat autismikirjon häiriöitä sairastavat jatkumolle sosiaalisen vastavuoroisuuden tarpeen mukaan: vetäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta erikoiset, muodolliset ja jäykät. Enemmistön AS-tytöistä on huomattu kuuluvan passiivisten ryhmään. He hyväksyvät muiden sosiaalisen lähestymisen siirtymättä tilanteesta pois. Spontaani vuorovaikutus on kuitenkin vähäistä. Katsekontaktissa on puutteita, mutta erikseen kehotettaessa aktiivisuus voi lisääntyä. Ympäristö saattaa yliarvioida tyttöjen taidot, koska he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Onnistuneesti muita jäljittelemällä tai pysyttelemällä passiivisena isommassa joukossa he pystyvät peittelemään AS-piirteitään. He eivät välttämättä reagoi aggressiivisesti haastavissa tilanteissa vaan kääntävät pahan olon sisäänpäin. Tällainen passiivinen reagointi saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin esimerkiksi tunne-elämän häiriöstä. Carter ym. (2007) kartoittivat autismikirjon häiriön kriteerit täyttävien tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia ja totesivat, että tytöillä esiintyy enemmän vetäytyvyyttä ja karkeamotoriikan ongelmia."

Tuossa pieni pätkä Duodecimlehden Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla -sivulla ihan netissä. 

Ja mites niitä tyttöjä kasvatettiinkaan, ole hiljaa, älä riehu, tottele aina, ei saa tuijottaa. Jos tyttölapsi käyttäytyy juuri niin passiivisesti ja kainosti kuin on opetettu niin miten erotat sitten onko sillä autismi vai kasvatus toiminut?

Niin, autismikirjon häiriön määritelmä taitaa olla, että henkilöllä on ”merkittäviä vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä”. Jos hiuksia aletaan halkoa, niin periaatteessa tuo määritelmä ei täyty, jos sosiaalinen kanssakäyminen hallitaan oman olon kustannuksella.

Jos sinun sosiaalisen kanssakäymisen vaatimus on sanojen kiitos ja ole hyvä osaaminen, eikä juuri muuta, niin eipä siinä korkeat vaatimukset ole. Ei ihme että nyt niitä neljä-viiskymppisiä asperger naisia löytyy kuin sieniä sateella. 

No entä jos lasketaan mukaan myös ne miehet, jotka osaavat sanoa kiitos ja ole hyvä. Taitaa olla melkoinen osa Suomen kansasta koossa.

Asperger miehet on harvemmin puheliaita, voi perus käytöstavat uupua kokonaan koska eivät ota ketään huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Wing ja Gould (1979) jaottelevat autismikirjon häiriöitä sairastavat jatkumolle sosiaalisen vastavuoroisuuden tarpeen mukaan: vetäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta erikoiset, muodolliset ja jäykät. Enemmistön AS-tytöistä on huomattu kuuluvan passiivisten ryhmään. He hyväksyvät muiden sosiaalisen lähestymisen siirtymättä tilanteesta pois. Spontaani vuorovaikutus on kuitenkin vähäistä. Katsekontaktissa on puutteita, mutta erikseen kehotettaessa aktiivisuus voi lisääntyä. Ympäristö saattaa yliarvioida tyttöjen taidot, koska he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Onnistuneesti muita jäljittelemällä tai pysyttelemällä passiivisena isommassa joukossa he pystyvät peittelemään AS-piirteitään. He eivät välttämättä reagoi aggressiivisesti haastavissa tilanteissa vaan kääntävät pahan olon sisäänpäin. Tällainen passiivinen reagointi saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin esimerkiksi tunne-elämän häiriöstä. Carter ym. (2007) kartoittivat autismikirjon häiriön kriteerit täyttävien tyttöjen ja poikien eroavaisuuksia ja totesivat, että tytöillä esiintyy enemmän vetäytyvyyttä ja karkeamotoriikan ongelmia."

Tuossa pieni pätkä Duodecimlehden Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla -sivulla ihan netissä. 

Ja mites niitä tyttöjä kasvatettiinkaan, ole hiljaa, älä riehu, tottele aina, ei saa tuijottaa. Jos tyttölapsi käyttäytyy juuri niin passiivisesti ja kainosti kuin on opetettu niin miten erotat sitten onko sillä autismi vai kasvatus toiminut?

Niin, autismikirjon häiriön määritelmä taitaa olla, että henkilöllä on ”merkittäviä vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä”. Jos hiuksia aletaan halkoa, niin periaatteessa tuo määritelmä ei täyty, jos sosiaalinen kanssakäyminen hallitaan oman olon kustannuksella.

Kriteerit monitahoisia, yhden osa-alueen perusteella ei tehtäne. 

https://www.duodecimlehti.fi/duo94165

Luin joskus jonkun tutkimuksen, missä oli kuvannettu neurotyypillisten ja as-poikien sekä tyttöjen aivoja. AS-poikien aivot erosivat merkittävästi neurotyypillisten poikien aivoista, mutta AS-tyttöjen aivot muistuttivat neurotyypillisten poikien aivoja. Itselläni AS-poika ja piirteinen tyttö ja kyllähän tuo tyttö ihan selkeästi on enemmän poikatyttö. Viihtyy ooikien ja muiden poikatyttöjen kanssa, töksäyttelee asioita suoraan jne. Mutta menee testeissä vielä toki normaalista.

Vähä-älyinen voi oppia, asperger ei muutu. Siinä ansa.

Vierailija kirjoitti:

Naissukupuoli on sosiaalisilta taidoiltaan niin paljon kehittyneempi ettei häiritsevää poikkeavuutta ole havaittavissa kanssakäymisessä verrattuna miehiin, äkkiseltään psyyke jää piiloon.

Näyttelijäainesta?

Vierailija kirjoitti:

Nuori nainen kelpaa aina seksiin. Luonteen kummallisuus sekoitetaan vähä-älyisyyteen; niitä voikin joskus olla vaikea erottaa.

Mieheltä vaaditaan ihmisenä enemmän.

Lue, miehet ovat aina valmiina hyväksikäyttämään ihmisiä seksuaalisesti ja sitten yrittävät kääntää sen hyveeksi.

Mulla lähipiirissä selvä asperger-nainen, jonka oireet tajusin vasta, kun hän sai kaltaisensa pojan.

Aivan samoja piirteitä molemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset naisten sairaudet jää diagnosoimatta ja hoitamatta. Tämä on ihan tutkittu juttu. Naiset saa huonompaa palvelua terveydenhuollosta.

Ja tämä ilmenee käytännössä roosa-nauhoina, papa-seulontoina ja kylmänä faktana, että miehet kuolevat keskimäärin 5-6 vuotta aiemmin.