En tiennytkään, että raskaus voi olla noin paljon sairaus?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:42"]Tuttu oli sairaalassa tiputuksessa vähän väliä koko raskauden eikä siis voinut käydä töissä. Tietysti laiskotteli vaan ja esitti sairasta.
[/quote]

Varmaan oli joku tuttu sairaalassa töissä, niinhän sinne tiputukseen mennään teeskentelemään! Ja tuttu lääkäri kirjoitti saikkua

HALOO, kuinka moni tietää edes olevansa raskaana rv3? Niin no, ne tikuttajat mahot jotka nyt sitten kerrankin raskautuivat ja ovat sitten niin, NIIN raskaina ettei kukaan ole huomaamatta :D.

Täällä takana yksi sellainen raskaus että enempää lapsia ei tule. Olen hyvin kateellinen niille kenellä on edes suhteellisen helpot raskaudet.

Nimim sappikohtauksia, sappitulehdus, jatkuvaa oksentelua, sekä iskias

Ennen vanhaan naisia kuoli noihin alkuraskauden pahoinvointeihin, kuten esim Charlotte Bronte. Nykyään moni joutuu sairaalahoitoon jatkuvan oksentelun ja nestehukan takia. Eihän sille mitään voi, jos ei hirveästi yleissivistystä ole kertynyt, mutta minä en kauhean kovaan ääneen tuota tietämättömyyttäni julistaisi. Joku voisi jopa pitää sitä typeryytenä ja loukkaavana sellaisena.

Mä huomasin olevani raskaana, kun oksensin vartin välein. Viikko sen jälkeen tein abortin, jonka takia olin kaksi päivää saikulla.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:19"]

HALOO, kuinka moni tietää edes olevansa raskaana rv3? Niin no, ne tikuttajat mahot jotka nyt sitten kerrankin raskautuivat ja ovat sitten niin, NIIN raskaina ettei kukaan ole huomaamatta :D.

[/quote]

Jos pahoinvointi alkaa rv 3 - ja se voi todella alkaa jo - niin eipä jää paljon arvailun varaan onko raskaana vai ei jos on vähänkään yritystä ollut. DAAA.

Aika aikaisessa vaiheessa on työkaveri sinulle raskaudesta kertonut...

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:19"]

HALOO, kuinka moni tietää edes olevansa raskaana rv3? Niin no, ne tikuttajat mahot jotka nyt sitten kerrankin raskautuivat ja ovat sitten niin, NIIN raskaina ettei kukaan ole huomaamatta :D.

[/quote]

Jos pahoinvointi alkaa rv 3 - ja se voi todella alkaa jo - niin eipä jää paljon arvailun varaan onko raskaana vai ei jos on vähänkään yritystä ollut. DAAA.

[/quote]Kun minä aloin oksentelemaan rv:lla 3, niin ajattelin että joko olen raskaana tai sitten on mahatauti. Rv:lla 4 tehty raskaustesti sitten vahvisti raskausajatuksen.

Mistä kumpuaa tämä aloittajalla ilmenevä asenne? Siitäkö, kun suurin osa naisista on naisille susia? Kyllä mulla oli aikoinaan eräs työkaveri (eräs harvoista todella mukavista), joka kärsi aika kovastikin koko raskausaikansa. Minun kävi häntä ainoastaan sääliksi, ja toisin kuin mitä itse olisin tehnyt siinä tilanteessa, niin hän sinnitteli todella liiankin sitkeästi töissä, vaikka selvästi olisi voinut olla parasta olla kotona. Itse olen siis vela, ja tulen olemaankin, mutta tunsin hyvin voimakasta myötätuntoa häntä kohtaan, eikä olisi tullut mieleenkään kytätä ja ivailla sen vuoksi.

Minäpä tiedän. Siihen on kenenkään turha sanoa mitään, kukaan tuskin HALUAA sitä kohdalleen, nimim. Ranteet auki -fiilis ekat 3kk.

Menkat ei olleet edes myöhässä, kun ihmettelin kestokrapulaa, joka jatkuikin seuraavat 39 viikkoa. + raskausmyrkytys + diabeteksen käsittämättömän huono tasapaino + haiman pamahtaminen + iskias + rannekanavaoireyhtymä + .... 12 sairaalassa vietettyä viikkoa. Mutta minähän vain saikutin. :-D

Voi se olla. Mun sisko on 4kk raskaana ja on oikeasti kipeä. Esimerkiksi migreeni on päivittäinen, käy silti töissä ja juoksee parin tunnin välein oksentamaan ja kuljettaa varalta pussia mukana. Migreenin lisäksi on ihan vaan raskauspahoinvointia eikä mikään pysy sisällä. Paino ennen raskautta oli 57kg, nyt se on 54kg, kun yksinkertaisesti ei saata syödä kuin jäisiä mustikoita yms ruokaa. Lisäksi hällä on skolioosi, eli selkä on jatkuvasti kipeä.

Oltiin samaa aikaa raskaana työkaverin kanssa. Hän oli ehkä yhden päivän saikulla ja voi todella hyvin koko raskauden. Oikein hehkui ja oli energinen ja näytti hyvältä. Itsellä oli ekat kuukaudet hirveää pahoinvointia ja verenpaine ja hemoglobiini niin alhaalla että pyörrytti koko ajan. Puolivälissä oli hetken hyvä olla, sitten tuli hirveät selkäkivut. Loppuraskaudessa pahoinvointi palasi, painoa kertyi, turvotti, pyörrytti ja oli hengenahdistusta. Epäiltiin raskausmyrkytystä. Synnytys oli vaikea ja toipuminen kesti pitkään. Työkaveri synnytti tietenkin luomuna ja kaikki oli ihanaa. Näytin koko raskauden turvonneelta valaalta, hehku oli kaukana. Nyt työkaveri on hoikempi kuin ennen raskautta, itselle jäi 10 kiloa. Raskaus ja synnytys olivat tosi rankkoja kokemuksia, lapsi jäänee ainoaksi. Harmittaa myös aika paljon kun näkee miten hieno kokemus Se voi joillekin olla...

Ymmärrän kyllä työkaveriasi. Itse kärsin rv 5-16 aika järkyttävästä pahoinvoinnista ja laihduinkin monta kiloa. Nyt onneksi riesana enää matala verenpaine ja hemoglobiini joka aiheuttaa huimausta ja voimattomuutta. Kaikki tämä kuitenkin sen arvoista ja pääasia että pienellä on kaikki hyvin<3 että olkaa te vaan onnellisia jotka pääsette raskausajan niin helpolla!

Itse innittelin rv3-5 töissä pahoinvoivana, oksennusta piteli jotenkin sisällään kun oli asiakkaan luona, kun ulos pääsi piti etsiä sopiva puskaa tai ajaa äkkii toimistolle oksentamaan vaikkei siihen olis ollut aikaa.
Kun pahoinvointi vielä yltyi, niin ettei vesikään pysynyt isällä hain saikkua. Välillä kokeilin työntekoakin, mutta rv5-17 olin yhteensä 5vkoa sairaslomalla, pari kertaa tiputuksessakin.
Nyt eletään rv 30+5, painoa tullut lisää 3kg...
Olin hyvin, hyvin, hyvin onellinen kun pahoinvointi loppui.
Kauan iloa ei kestänyt, liitoskivuthan ne seuraavaksi iski. Saikkua piti hakea jo tammikuun lopussa, vähän hankalaa hoitaa muita kun ei saa itelleenkään kengät puettua.
Palkka olis kyllä kova sana, olisin mielelläni ollut nyt esim. pääsiäisenä töissä... saisi vähän enemmän kuin Kelan sairaspäivärahaa.

Minä olen vieläpä päässyt helpolla verrattuna moneen muuhun!