Miksi jotkut törmäävät kiusaajiin joka paikassa?

9=40

siis niitä ärsyttäviä tyyppejä, jotka ovat heikkoja ja puolustuskyvyttömiä on ja he herättävät kiusaamis impulsseja. En ole mikään kiusaaja mutta jotkut tyypit silti melkein saa mut niille raiteille. Näistä vätyksistä näkee vielä ensisilmäyksellä, että eivät osaa pitää puoliaan ja heillä voi kukatahansa leikkiä mielensä mukaan. Taistelkaa kiusatut sielustanne ja pitäkää puolenne. Sillä ei ole mitään väliä vaikka vittuilisitte miten ankeasti takaisin, jos olette jo kiusauksen kohteena. Ryhtiä kiusatut. Se on parempi vaikka ottaa turpaan kun luoovuttaa ja alistua muiden leluksi.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:34"]

--

Siis joku sanoi, että piirrät paskasti ja olet mielestäsi kiusattu? :D Eiköhän ihan jokaista ihmistä ole lapsena sanottu läskiksi, tyhmäksi, rumaksi jne mutta jotkut vain musertuvat tällaisesta tyhjänpäiväisestä huutelusta.

[/quote]

Mietihän, jos sinua sanottaisiin läskiksi, tyhmäksi ja rumaksi lähes jokaisena koulupäivänäsi, oppitunnista toiseen, ehkä vielä vähän isommassa ryhmässä ja saisit herjaavaa naurua ja pilkkaa lähes kaikesta, mitä teet. Tai jos yrität olla tästä välittämättä, tietty ryhmä seuraa sinua välituntisin tai vaikkapa kotimatkalla tehdäkseen asiansa selväksi, ehkä tönivät ja heittävät reppusi ojaan. Ja kiitos nykyajan liittävät sinut vaikkapa WhatsApp-keskusteluun ja luovat sinuun kohdistuvia pilkkakeskusteluja. Tai tekevät "hassua pikku jäynää" harva se päivä kynien varastelusta pääsi uittamiseen vessanpöntössä. 

Niin, eihän se ole kiusaamista, kun joku sanoo ihan vähän rumasti tai tekee ihan vähän vain pahaa. Ongelma onkin siinä, että joku yksittäinen lapsi/nuori saattaa joutua kestämään "ihan vähän vaan" monelta ihmiseltä, päivästä toiseen ja pahimmillaan kellon ympäri. Ja se lapsi/nuori on tod.näk. joutunut kohteeksi, koska on herättänyt syystä tai toisesta kiusaajansa mielenkiinnon ja ajautunut kivaksi heittopussiksi, mikä vain yltyy, kun kukaan ei puutu. Kun eihän se nyt oikeasti niin vakavaa ole jos vähän tyhmäksi haukutaan, eihän?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:58"]

siis niitä ärsyttäviä tyyppejä, jotka ovat heikkoja ja puolustuskyvyttömiä on ja he herättävät kiusaamis impulsseja. En ole mikään kiusaaja mutta jotkut tyypit silti melkein saa mut niille raiteille. Näistä vätyksistä näkee vielä ensisilmäyksellä, että eivät osaa pitää puoliaan ja heillä voi kukatahansa leikkiä mielensä mukaan. Taistelkaa kiusatut sielustanne ja pitäkää puolenne. Sillä ei ole mitään väliä vaikka vittuilisitte miten ankeasti takaisin, jos olette jo kiusauksen kohteena. Ryhtiä kiusatut. Se on parempi vaikka ottaa turpaan kun luoovuttaa ja alistua muiden leluksi.

[/quote]

Kyllä minä laskisin sellaisen ihmisen kiusaajatyyppiseksi, jonka mielestä heikot, puolustuskyvyttömät ihmiset ovat ärsyttäviä ja heillä tekee mieli leikkiä. Tiesitkö, etteivät suinkaan kaikki suhtaudu heihin sillä tavalla? Osassa he voivat esimerkiksi herättää myötätuntoa ja halun auttaa.

Täällä nousi tyypillinen "Kiusatun pitää osata puolustaa itseään" teema. Asiahan olisi eri, jos kyse olisi kahden suht. tasaveroisen henkilön riitelystä, mutta kiusaaminenhan liian usein on systemaattista ja ryhmässä tapahtuvaa toimintaa. Vaatii melkoista kanttia, että esim. kahdeksanvuotiaalla tenavalla olisi riittävästi henkistä lujuutta puolustautua isompaa ryhmää vastaan. Ja jos kyse on läpi kouluaikansa kiusatusta, hänet on todennäköisesti nujerrettu jo heti alkuunsa ensimmäisinä kouluvuosinaan, eikä hän ole päässyt murtautumaan roolistaan ulos. 

Minusta kiusatun mystistä asennemuutosta isompi vaikutus olisi ympäristön asennemuutoksella: että tilannetta seuraavat aikuiset reagoisivat kiusaamiseen nopeasti, ja että ryhmässä olevia "passiivisia" kannustettaisiin siihen, etteivät he vain seuraisi apaattisina kiusaamista sivusta, vaan puolustaisivat. Mitä pidemmälle kiusaaminen etenee ja se jää vain kiusatun ja kiusaajiensa taistelutantereeksi, sen varmemmin se tulee räjähtämään käsistä, joko kiusaajan tai kiusatun puolelta.

Itse olin yläasteella magneetti, joka veti kiusaajia puoleensa. Riitti että kävelin ohitse, niin joku saattoi käydä käsiksi.
Jos olin sairauden vuoksi useampia päiviä pois, niin alkoi valtava valitus siitä että olen lintsaaja.

Näille kiusaajille on ilmeisesti täysin mahdotonta keskittyä vain omaan elämäänsä. Koko ajan pitää aukoa päätä. Ei sitä normijärkinen käsitä.

Mä olen aikuisena kuullut olleeni kiusaaja yläasteella. Oikeasti järkytti.

Mä olin se pitkälti omissa oloissani viihtyvä tyttö. En ujo, enkä arka. En haukkunut, kiroillut yms. Puhuin suoraan, kun kysyttiin. Se oli kuulemma se juttu, minkä usea oli ottanut kiusaamisena. Lisäksi olin vaikea lähestyttävä jo perusilmeeni takia. Sitäkin on pidetty kiusaamisena, kun on suomalainen perusnaama - norsunvitulla.

Nykyään ollaan päästy työstämään noita tilanteita ja nämä mua kiusaajana pitäneet ymmärtävät niitä vanhoja ja nykyisiäkin tilanteita eri silmin. Olen pyytänyt anteeksi, kun käytökseni on loukannut, mutta sama tyyppi ole edelleen. Tykkään puhua suoraan yhä, ehkä kohteliaisuutta on tullut puheeseen ja ilmeisiin aikuisuuden myötä enemmän. Tarkoituksellisesti en ole loukannut ketään, päinvastoin olen suhteellisen säyseä ja lupsakka, kun mut oppii tuntemaan.

Kahden kiusaamani kanssa meistä on tullut ok ystäviä. Yhä olen omillani viihtyvä, mutta joskus on ihan kiva käydä juttelemassa aikuisten juttuja kahvi kupposen äärellä.

Palstalla tuntuu olevan suurin osa kiusattuja, mutta kun vastauksia ketjuissa lukee, niin ei siitä kiusattuna olemisesta ole opittu kuin se kiusaajan rooli. Ei empatiaa, vain ilkeilyä ja haukkumista.

Monet ihmiset ovat tilanteesta riippuen kiusaajia ja kiusattuja. Itseäni kiusattiin yläasteella paljon, suljettiin tyttöporukasta ulos. Mutta ikävä myöntää, että silti lähdin mukaan yhden luokkatoverin (pojan) pilkkaamiseen. Hävettää ikuisesti.

Tämä on hyvin tyypillistä. Kiusaaminen ei ole mikään asia, jota vain syntyjään pahat tai huonojen perheiden lapset tekevät. Sitä tekevät kaikki jonkiasteisena jossakin elämäntilanteessa, jossa toisen mollaaminen auttaa liittoutumaan halutun sosiaalisen ryhmän kanssa. Äskeinen lause on tärkeä, lukekaa ajatuksella... Ihminen on hyvin halukas toiminaan jopa täysin omien moraalisääntöjensa vastaisesti, jos haluaa tulla hyväksytyksi ihailemassaan sosiaalisessa ryhmässä! 

Ja tällä en nyt todella halua selitellä tai puolustella kiusaamista. Kiusaaminen ON AINA VÄÄRIN.

Mutta minusta on tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät kiusaamisen yleisyyden ja sen, miten se liittyy enemmänkin kunkin ryhmän dynamiikkaan ja siinä vallitseviin normeihin kuin ihmisiin itseensä, tietysti ääripään narsistisia sadisteja lukuunottamatta. 

KUN ymmärtää prosessin, missä kiusaamiseen ryhdytään, siihen on helpompi puuttua.

Ap:n luulo, että kiusaamista ei ole tai ainakin siitä puhuvat vain heikkohermoiset luuserit on vihoviimeinen luulo sen kannalta, että kiusaamista saataisiin vähennettyä.

Kiusaamista ON kaikki, joka tahallaan loukkaa muita. Enkä nyt tarkoita krouvia huumoria, jonka kohdekin ymmärtää tai asiallista arvostelua, joka rakentaa. Mutta ns. kevy kenttäveetuilukin, huumoriksi tarkoitettu ON kiusaamista, jos kohde siitä loukkaantuu, ja sen tekijä SILTI JATKAA, vaikka tietää loukkaavansa.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:33"]Palstalla tuntuu olevan suurin osa kiusattuja, mutta kun vastauksia ketjuissa lukee, niin ei siitä kiusattuna olemisesta ole opittu kuin se kiusaajan rooli. Ei empatiaa, vain ilkeilyä ja haukkumista.
[/quote]

Nyt en ymmärrä... Pitäisikö kiusattujen tuntea empatiaa kiusaajiaan kohtaan? Pitäisikö antaa kaikki anteeksi? Kiittää siitä mitä joutui kokemaan?

En vaan ymmärrä, että jos oma ryhmä kiusaa jotakuta, eikö voi itse pysyä edes vähintäänkin hiljaa. Auttaahan/puolustaahan kiusattua siinä pitäisi, mutta ainakin siihen kiusaamiseen mukaan lähtemättömyys olisi suotavaa...

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:33"]

Palstalla tuntuu olevan suurin osa kiusattuja, mutta kun vastauksia ketjuissa lukee, niin ei siitä kiusattuna olemisesta ole opittu kuin se kiusaajan rooli. Ei empatiaa, vain ilkeilyä ja haukkumista.

[/quote]

Voi voi... On se kovaa, kun kiusaajia kohtaan ei tunneta empatiaa. Sulla tuo kiusaajan asenne jatkuu aina vaan. Että ei saa valittaa, vaan pitää päinvastoin vieläpä tuntea empatiaa kiusaajia kohtaan, kun poloiset "joutuvat" piinaamaan uhrejaan...

En ollut ujo, itsetunto oli hyvä, puolustin itseäni viimeiseen asti. Herkkä olin toki, mutten näyttänyt sitä. Silti olin kiusaajani kohde, kiusaaja sai käännytettyä koko luokkani minua vastaan. Yläasteella siis. Aikuiset totesivat todennäköisimmän syyn kiusaamiseeni sen, että osasin pistää vastaan ja kiusaaja koki minut uhkana? Olin sanavalmis ja puhelias, jos mieleeni tuli tunnilla hauska juttu, sanoin sen ääneen ja muut nauroivat. Joskus kävi niin, ettei kukaan kuullut ja hetken päästä kiusaaja sanoi saman kovempaa ja sai "kaiken kunnian". En tiedä oliko todellinen syy siis kateus, kiusaaja oli kuitenkin miespuolinen toisin kuin minä...

Minä en koskaan ole ennen, en koulussa, en töissä, joutunut kiusatuksi, sillä olen osannut aina antaa samalla mitalla takaisin. Nyt kun olen ulkomailla asunut muutaman vuoden, olen parissa paikassa joutunut kiusatuksi, koska olen ollut luonteeltani liian kiltti ja sanallisesti alakynnessä paikallisia vastaan. Kiusaaminen on ollut juuri sellaista naisille tyypillistä ignooraamista, asioiden kertomista jättämistä, porukasta ulos hiillostamista. Eli sanoisin, että kiusaamiselle altistuu sellainen, joka ei osaa puolustaa itseään tarpeeksi jostain syystä.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:06"]Olen ujo ja hiljainen. Introvertti. Olen helppo kohde.
[/quote]
Minäkin olen mutta ei silti ole koskaan kiusattu.

Joskus myös kiusaaminen-sanaa käytetään väärin. Esimerkiksi lapsi saattaa sanoa, että "minua kiusataan", jos vaikka kaksi muuta lasta eivät ota häntä mukaan leikkiin. Samoin työpaikalla kiusaamissanaa voidaan käyttää väärin, se ei ole kiusaamista, jos tulee yksittäinen työntekoa koskeva erimielisyys tai joltain palaa pinna ja hän sanoo asiansa napakasti.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:50"]

Tämä hämmentää minua. En ole koskaan kohdannut kiusaajaa missään, en peruskoulussa, korkeakoulussa enkä työpaikoilla. Ankeita ja ikäviä ihmisiä olen tietysti tavannut ja riidellyt joidenkin ihmisten kanssa mutta en ole koskaan todistanut tapausta, en tunne kiusattuja eikä minua ole kiusattu.

Miten olen onnistunut välttymään kaikilta kiusaajilta?

[/quote]

Mjaa. Onhan noita selittäviä tekijöitä, pick yours:

- et ole sosiaalisesti kovin taitava, ja siksi et huomaa jännitteitä ja "rivien välistä" vittuilua.

- olet itse kiusaaja, ja siksi kieltäydyt huomaamasta ongelmaa.

- et tunne kovin hyvin ihmisiä, eikä sinulla ole luottamuksellisia ystäväsuhteita ja siksi kukaan ei ole kehdannut sinulle kertoa näistä jutuista.

- olet vain niukasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa. 

Tosiasiassa sosiaalisilla ihmisillä, joilla on paljon hyviä ystäviä on väistämättä - jo ihan todennäköisyyksien takia -  ystävä- tai tuttavapiirissä joitain, joita on jossain elämän vaiheessa kiusattu. Kiusatuksi joutuminen on kumminkin asia, jota ei välttämättä ylpeänä ja kovaan ääneen kuuluteta puolitutuille ihmisille. Siksi voit tuntea paljonkin kiusattuja, mutta jos olet vähän kova ja pelottava persoona tai kovin ujo tai etäinen, ei sinulle välttämättä ole kukaan asiasta avautunut.

 
[/quote]

Tämä oli kyllä älyvapainta mitä koskaan olen lukenut.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:28"]Mä olen aikuisena kuullut olleeni kiusaaja yläasteella. Oikeasti järkytti.

Mä olin se pitkälti omissa oloissani viihtyvä tyttö. En ujo, enkä arka. En haukkunut, kiroillut yms. Puhuin suoraan, kun kysyttiin. Se oli kuulemma se juttu, minkä usea oli ottanut kiusaamisena. Lisäksi olin vaikea lähestyttävä jo perusilmeeni takia. Sitäkin on pidetty kiusaamisena, kun on suomalainen perusnaama - norsunvitulla.

Nykyään ollaan päästy työstämään noita tilanteita ja nämä mua kiusaajana pitäneet ymmärtävät niitä vanhoja ja nykyisiäkin tilanteita eri silmin. Olen pyytänyt anteeksi, kun käytökseni on loukannut, mutta sama tyyppi ole edelleen. Tykkään puhua suoraan yhä, ehkä kohteliaisuutta on tullut puheeseen ja ilmeisiin aikuisuuden myötä enemmän. Tarkoituksellisesti en ole loukannut ketään, päinvastoin olen suhteellisen säyseä ja lupsakka, kun mut oppii tuntemaan.

Kahden kiusaamani kanssa meistä on tullut ok ystäviä. Yhä olen omillani viihtyvä, mutta joskus on ihan kiva käydä juttelemassa aikuisten juttuja kahvi kupposen äärellä.
[/quote]

Minua ei aikuisena kiinnosta vittuakaan yläaste aikaiset asiat

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:58"]

siis niitä ärsyttäviä tyyppejä, jotka ovat heikkoja ja puolustuskyvyttömiä on ja he herättävät kiusaamis impulsseja. En ole mikään kiusaaja mutta jotkut tyypit silti melkein saa mut niille raiteille. Näistä vätyksistä näkee vielä ensisilmäyksellä, että eivät osaa pitää puoliaan ja heillä voi kukatahansa leikkiä mielensä mukaan. Taistelkaa kiusatut sielustanne ja pitäkää puolenne. Sillä ei ole mitään väliä vaikka vittuilisitte miten ankeasti takaisin, jos olette jo kiusauksen kohteena. Ryhtiä kiusatut. Se on parempi vaikka ottaa turpaan kun luoovuttaa ja alistua muiden leluksi.

[/quote]

Kyllä minä laskisin sellaisen ihmisen kiusaajatyyppiseksi, jonka mielestä heikot, puolustuskyvyttömät ihmiset ovat ärsyttäviä ja heillä tekee mieli leikkiä. Tiesitkö, etteivät suinkaan kaikki suhtaudu heihin sillä tavalla? Osassa he voivat esimerkiksi herättää myötätuntoa ja halun auttaa.

[/quote]

No en sanonut ihan niin kuin tässä tulkitset. En kiusaa ketään mutta jotkut herättävät ärtymystä ja pystyn näkemään, että kiusaajat kyllä aktivoituisivat samassa tilanteessaa. Olettaisin, että joidenkin tapausten kohdalla sain vastattua Ap:n kysymykseen vaikka syitä tietenkin on monia. Hieman ihmetyttää, että täällä lkun vastaa kysymykseen ja yrittää vielä tsempata kiusattuja pääsemään ongelmistaan eroon, niin alapeukkua sataa niskaan ihan urakalla.

Joskus työpaikalla joku voi vedota esim. esimiehen kiusaavan, vaikka asia ei ole näin ja tyyppi itse onkin työpaikan häirikkö. Olkaa kriittisiä, jos kuulette vain yhden puolen tarinasta.