Vanhus määräilee. Vain hänen tapansa on oikea, koski se sitten ruoanlaittoa tai autoreitin valitsemista

Annan mennä yhdestsä korvasta sisään, toisesta ulos. Eli sen kun määräilee, minä kuitenkin teen miten teen enkä välitä hänen määräilyistään.

Vierailija kirjoitti:

Annan mennä yhdestsä korvasta sisään, toisesta ulos. Eli sen kun määräilee, minä kuitenkin teen miten teen enkä välitä hänen määräilyistään.

Se on vain niin jännää, kun näitä neuvoja annetaan suorastaan tuohtuneena ja todeten, että toteutettu tapa on päin mäntyä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan mennä yhdestsä korvasta sisään, toisesta ulos. Eli sen kun määräilee, minä kuitenkin teen miten teen enkä välitä hänen määräilyistään.

Se on vain niin jännää, kun näitä neuvoja annetaan suorastaan tuohtuneena ja todeten, että toteutettu tapa on päin mäntyä. ap

Samoin tyttäreni suorastaa tulistui ja tuhisi jos ei oman pään mukaan muut toimineet. Parempi kun saa keskenään itseään toteuttaa, ero lienee jo vireillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan mennä yhdestsä korvasta sisään, toisesta ulos. Eli sen kun määräilee, minä kuitenkin teen miten teen enkä välitä hänen määräilyistään.

Se on vain niin jännää, kun näitä neuvoja annetaan suorastaan tuohtuneena ja todeten, että toteutettu tapa on päin mäntyä. ap

Samoin tyttäreni suorastaa tulistui ja tuhisi jos ei oman pään mukaan muut toimineet. Parempi kun saa keskenään itseään toteuttaa, ero lienee jo vireillä.

Jalostuukohan tuo taito vanhetessaan, nuorena jo äkäinen jääräpää.

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Mun äitini oli ihan samanlainen rajaton besserwisser jo lapsuudessani.

Siksi sillä ei juuri ole ihmissuhteitakaan ja keskittyy nyt sitten meidän asioissamme pätemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Mun äitini oli ihan samanlainen rajaton besserwisser jo lapsuudessani.

Siksi sillä ei juuri ole ihmissuhteitakaan ja keskittyy nyt sitten meidän asioissamme pätemiseen.

Onneksi susta tuli täysin toisenlainen kuin äitisi oli, vai kuinka?

Osa ihmisistä on koko ikänsä aina oikeassa.

Mitä tarkoitetaan vanhusten kunnioittamisella, jos ei hyvällä tahdollakaan pysty kunnioittamaan huonoa käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Mun äitini oli ihan samanlainen rajaton besserwisser jo lapsuudessani.

Siksi sillä ei juuri ole ihmissuhteitakaan ja keskittyy nyt sitten meidän asioissamme pätemiseen.

Tyttärellänikin merkit luonnehäiriöstä näkyivät jo alle kouluikäisenä. Puremista, potkimista, kiljumista niin kauan että viimein väsymyksestä nukahti. Ystävät vaihtuivat tiheää. Nyt mieskin uhannut kuulema lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Mun äitini oli ihan samanlainen rajaton besserwisser jo lapsuudessani.

Siksi sillä ei juuri ole ihmissuhteitakaan ja keskittyy nyt sitten meidän asioissamme pätemiseen.

Onneksi susta tuli täysin toisenlainen kuin äitisi oli, vai kuinka?

Osa ihmisistä on koko ikänsä aina oikeassa.

Siis omasta mielestään. (se unohtui tuosta) Joskus naurattaa, mutta useimmiten itkettää, kun tollotar ei pysty myöntämään, että toimi itse typerästi.

Mulle tuli kerran paha riita appiukon kanssa auton pesusta (meidän auto kyseessä). Pesin sen sienellä ja ämpärissä veteen sekoitetulla pesuainjeella, hänen mielestä olisi pitänyt käyttää vain pesuharjaa joka on letkussa kiinni. 

Väitin että auto on niin likainen että se ei tule puhtaaksi sillä, hän väitti että mä naarmutan autoa, sanoin että mitä se sulle kuuluu, mun autosta on kyse. Sen jälkeen mä huuhtelinauton ruiskuttamalla letkulla vettä päälle ja hän alkoi repiä multa letkun käsistä. Alkoi huutaa että mitä sä tänne meille kylään tulet kun olet aina haastamassa riitaa!

Mä vastasin että en ole halunnut tulla moneen vuoteen kylään teille mutta kun sun tyttäresi pakottaa.

Sen jälkeen lähdettiin saman tien pois eikä nähty appivanhempia  moneen viikkoon . Anoppi oli surulline ja syytti minua siitä että en kuuntele appiukkoa joka on ajanut autoa 50-luvulta asti (minä olen ajanut 70-luvulta ja pessyt autoja jo 60-luvulla isäni kanssa)

Että sellaisia appivanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Mun äitini oli ihan samanlainen rajaton besserwisser jo lapsuudessani.

Siksi sillä ei juuri ole ihmissuhteitakaan ja keskittyy nyt sitten meidän asioissamme pätemiseen.

Onneksi susta tuli täysin toisenlainen kuin äitisi oli, vai kuinka?

Osa ihmisistä on koko ikänsä aina oikeassa.

Kyllä tuli, tietoisella päätöksellä. Varsinkin äitinä.

Rasittavinta on se kun se määräilijä määräilee asioista joista ei oikeasti ymmärrä mitään. Appeni pätee lastenhoidossa, vaikkei ikinä ole yhtä ainutta lasta hoitanut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitetaan vanhusten kunnioittamisella, jos ei hyvällä tahdollakaan pysty kunnioittamaan huonoa käytöstä?

No. Minusta vanhusta nimenomaan kunnioitetaan sillä, että ollan avoimeja ja rehtejä ja sanotaan, jos joku asia korpeaa hänen käytöksessään.

Niinhän me käyttäydymme ystäviämme ja nuorempia läheisiämmekin kohtaan. Eli annamme toiselle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa.

Jos emme huomauta ikävästä sanomisesta tai toiminnasta, hilloamme ärtymystä ja kaunaa ja se vaikuttaa ennen pitkää aika paljon pahemmin siihen ihmissuhteeseen kuin nätisti sanottu: "anna minun tehdä tämä omalla tavallani."

Eivät vanhukset ole mitään mimosoja, kyllä he kestävät sen, että heidän kanssaan on eri mieltä. Voi sukeutua ihan hyväkin keskustelu tekemisen tavoista, ja kappas: se huonompi tapa ei ehkä olekaan sen vanhuksen tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Mun äitini oli ihan samanlainen rajaton besserwisser jo lapsuudessani.

Siksi sillä ei juuri ole ihmissuhteitakaan ja keskittyy nyt sitten meidän asioissamme pätemiseen.

Onneksi susta tuli täysin toisenlainen kuin äitisi oli, vai kuinka?

Osa ihmisistä on koko ikänsä aina oikeassa.

Kyllä tuli, tietoisella päätöksellä. Varsinkin äitinä.

Hienoa. Onko tuo myös toisten havainto käyttäytymistavoistasi vaiko pelkästään oma mielipiteesi?

Vierailija kirjoitti:

Minä myötäilen vanhaa ihmistä, ja juttelen  hänen kanssaan myös joulusta puhelimessa.

Miksi loukkaisin vanhan ihmisen mieltä tai vähättelesin hänen mielipiteitään.

Ei häll enää edes ole montakaan ihmistä, joiden kanssa puhua ja joita hän "saa" neuvoa ja ohjata.

Vanhus tuntee olonsa tärkeäksi ja tarpeelliseksi, kun osaa neuvoa.

Todellisuudessa teen sitten aina niinkuin olen tottunut tekemään ja itse haluan, niin siivouksessa, ruuanvalmistuksessa ja kaikessa muussakin.

Ja toisaalta taas, kun olin nuori miniä aikoinaan, niin kyllä sain monta oikeaa ja tarpeellisiakin neuvoja häneltä.

Joten kuka muka viitsii tuollaisestakin asista tehdä jopa suuren ongelman? 

Kiltti ja sovinnainen tyylisi varmasti toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lisääntyy alzheimerin taudin edetessä. Ehdottomuus ja kuvitelma siitä, että on kaikissa asioissa asiantuntija. Kannattaa vähän seurata vanhusta, missä määrin hän toistelee asioita lyhyen ajan sisällä: kertoileeko samat asiat kolmesti lyhyen vierailun aikana ja varmisteleeko kotihommia monta kertaa?

Ja varata tarvittaessa aika muistitestiin, jos diagnoosia ei jo ole - mitä aiemmin alzheimerin hoito aloitetaan, sen parempi.

Toki iäkkäillä ihmisillä on ilman dementiaakin aika vankkoja käsityksiä siitä, miten asiat pitää "oikein hoitaa". Usein mokomat ovat vieläpä aivan oikeassakin... Mutta jos neuvominen menee selkeän överiksi, niin kyllä siitä saa ja jopa minusta pitää sanoa. Ihan turhaa kerätä ketutusta takaraivoon, ennen pitkää se saattaa jopa johtaa siihen, että tosiaan alat kartella komentelijaa. Ja se nyt ainakaan ei kohenna välejä.

Eli ihan ystävällisesti voi sanoa: "hei, olen tottunut tekemään tämän näin/ ajamaan tätä kautta, ja mielestäni lopputulos on jopa parempi kuin tuo sinun tapasi, joten koska nyt olen tekijän/kuskin roolissa, niin päätän asiasta." Tai jopa:"huomaatko ollenkaan, että olet aika kova neuvomaan. Anna minun tehdä tämä rauhassa omalla tavallani."

Mun äitini oli ihan samanlainen rajaton besserwisser jo lapsuudessani.

Siksi sillä ei juuri ole ihmissuhteitakaan ja keskittyy nyt sitten meidän asioissamme pätemiseen.

Tyttärellänikin merkit luonnehäiriöstä näkyivät jo alle kouluikäisenä. Puremista, potkimista, kiljumista niin kauan että viimein väsymyksestä nukahti. Ystävät vaihtuivat tiheää. Nyt mieskin uhannut kuulema lähteä.

Mahtoi olla turvallinen kasvuympäristö ja rakastava äiti. Not.

Hankala tilanne, varsinkin jos vanhus ei kykene minkäänlaiseen itsereflektioon. Ymmärrystä ja sovittelua vaatii.

Ikääntyessä aivojen toiminta heikkenee ja varmaan se voi johtaa kyvyttömyyteen joustaa. Joustaminenhan edellyttää sitä, että ajattelee asioita toisesta näkökulmasta ja huomaa sen mahdollisuudet ja edut. 

Monilla vanhuksilla on ehkä sekin, että he eivät enää pysty hallitsemaan omaa arkeaan samalla tavalla kuin nuorena, minkä takia he haluavat pitää kiinni hallinnan rippeistä vaatimalla että asiat tehdän heidän tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitetaan vanhusten kunnioittamisella, jos ei hyvällä tahdollakaan pysty kunnioittamaan huonoa käytöstä?

No. Minusta vanhusta nimenomaan kunnioitetaan sillä, että ollan avoimeja ja rehtejä ja sanotaan, jos joku asia korpeaa hänen käytöksessään.

Niinhän me käyttäydymme ystäviämme ja nuorempia läheisiämmekin kohtaan. Eli annamme toiselle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa.

Jos emme huomauta ikävästä sanomisesta tai toiminnasta, hilloamme ärtymystä ja kaunaa ja se vaikuttaa ennen pitkää aika paljon pahemmin siihen ihmissuhteeseen kuin nätisti sanottu: "anna minun tehdä tämä omalla tavallani."

Eivät vanhukset ole mitään mimosoja, kyllä he kestävät sen, että heidän kanssaan on eri mieltä. Voi sukeutua ihan hyväkin keskustelu tekemisen tavoista, ja kappas: se huonompi tapa ei ehkä olekaan sen vanhuksen tapa.

Eivät kaikki vanhukset kestä yhtään kritiikkiä tai edes poikkipuolista sanaa, munankuorilla tasapainoiltava.