Millaisilla keinoilla saat pidettyä itsesi rauhallisena ja välinpitämättömänä sellaisissa tilanteissa, joissa joku tahallaan provosoi ja haluaa saada reaktion aikaiseksi sinussa

Mieti millaista se on niillä jotka asuvat tuollaisen kanssa.

Miksi ap et ilmaise sille ihmiselle, että hän loukkaa sinua? Älä suostu enää siihen entiseen asetelmaan, vaan kysy miksi hän kohtelee sinua noin ikävästi. Tai sano "ole hyvä ja lopeta. En pidä tuosta piikittelystä."

Vierailija kirjoitti:

Neuvojen tarpeessa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuuttamalla sen provosoinnin ja nostamalla tilalle 'röyhkeästi' täysin vastakkaisen näkökulman, koska sillä provosoinnilla on yleensä tarkoitus hämätä jolloin todellinen motiivi jää piiloon syystä että kohde hämääntyy hyökkäyksestä. 

Mielenkiintoinen kommentti. Mutta minkälaisia motiiveja voisi tän tyyppisellä henkilöllä olla..? Taidan olla melko naiivi, kun en keksi mihin hän pyrkii.

Minustakin mielenkiintoinen ajatuskuvio, mutta ainakaan omalla kohdallani ei kanna kovin pitkälle.

Sisarukseni on ap:n kuvailun kaltainen ja syynä käytökseen on oma paha olo. Siis siinä mielessä, että jos itseä vituttaa, tunteiden hallintakeino on saada jollekin toiselle vielä pahempi mieli. Ei siinä mitään kovin mielenkiintoista tarkkailtavaa ole.

Syynä puutteellisille tunnetaidoille on paska lapsuus, jossa ihmisarvo määrittyi pärjäämisen kautta. Pärjääminen on kilpalaji, jossa on eduksi, että joillakin menee huonommin. Kärsin toki itsekin samoista ongelmista, mutta aikuisiän ihmissuhteet ovat mielestäni jalostaneet minua melko paljon.

Perhedynaamiikkamme on jännittynyt eikä minun ole helppo puuttua asioihin. Silloin kun puutun seurauksena on räjähtävä raivokohtaus ja ovien paiskomista.

Hiukan huolestuttavaa on kuitenkin, jos ap:n mies ei edes jälkikäteen ymmärrä tilanteiden ikävyyttä ap:n kannalta.

Voi olla muuten tuostakin kyse, että kun itseä ketuttaa, niin se puretaan noin. Toisaalta ymmärrystä ja myötätuntoa löytyy, ei ole helppoa jos on paha olla ja jos on ollut vaikeita kokemuksia. Toisaalta taas koska itse reagoin sisäisesti, olen kärsinyt tilanteesta. Hyvä kommentti.

Ap 

Erään sukulaiseni vaimo on vähän ap:n miehen siskon kaltainen. Jostain syystä hän otti minut silmätikukseen ja vuosia nälvi ja piikitteli ikävästi aina kun tavattiin, mikä ei siis ollut usein, kerran-pari vuodessa. 

Lopulta kypsyin tähän, ja päätin sulkeutua totaalisesti tämän ihmisen lähellä. En osoittanut mitään kiinnostusta mihinkään, mitä hän teki tai sanoi. Jos hän puhutteli suoraan minua, vastasin vain mmm., vai niin, ahaa., enpä tiedä, tms. ja käännyin pois. 

Vaikutus oli selvä. Aluksi tämä ihminen hämmentyi, ja alkoi seurata minua kuin koira, otti jopa kiinni kädestäni ja hoki: "kato nyt tätä, sun täytyy kattoa tätä", mutta kun pysyin vain tiukasti passiivisena, hän lopulta luovutti ja murjotti loppupäivän yksinään jossain nurkassa. Luonnollisesti en kiinnittänyt siihenkään mitään huomiota. 

Tuon päivän jälkeen olen saanut olla aika lailla rauhassa. Olen jopa hieman liennyttänyt suhtautumistani, ja saatan nykyään kysyä häneltä mitä kuuluu tms. Mitään kettuilua en ala edelleenkään kuuntelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, pyytäisin miestäni ilmoittamaan siskolleen, ettei tämä ole tervetullut. Se on sinun kotisi, ei sen miehen siskon koti. Perusteluiksi riittää, että haluat olla itse hyvällä mielellä ja se ei ole mahdollista miehen siskon seurassa.

Liika kiltteys pois, jämäkkyyttä lisää, muuten mietit tätä samaa ongelmaa taas seuraavalla kerralla.

Ei ap voi yhtä-äkkiä ilmoittaa ettei sisko voi tulla heille, jos ap ei ole koskaan edes ilmaissut sille siskolle että sisko loukkaa häntä! Ensin pitää antaa palautetta ja pyytää lopettamaan. Jos ei lopeta, niin sitten voi laittaa välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse liian herkkänahkainen ihminen. Mitään ei voi normaalisti sanoa tai laittaa viestiä niin loukkaannutaan asiasta kun asiasta. Tämä Ap taitaa joka viikko laittaa jonkun viestin palstalle saadakseen viikottaisen huomion mammoilta. Relaa vähän, nyt on joulu ovella.

Tääkin on hyvä kommentti, koska tavallaan tää kuvastaa sitä toista näkökulmaa. Näin miehen sisko suhtautuu, jos hänelle antaa palautetta käytöksestään tai yrittää asettaa rajoja. Joten tän asenteen vuoksi keskustelu tilanteesta tai sen selittäminen, että miksi haluaisi vaikka tavata harvemmin, on ihan mahdotonta, koska hänessä ei ole mitään vikaa eikä hänen käytöksessään, vaan minun herkkänahkaisuudessani. 

En myöskään kiistä sitä, etteikö se voisi myös olla ns herkkänahkaisuutta, ainakin suhteellista sellaista, jos toinen on erittäin paksunahkainen. Mutta toisaalta, halusinkin neuvoja siihen, miten voisin häntäkin tavata JA voida itse hyvin, eli en ole sulkemassa häntä ulos elämästäni, vaikka joskus on pakko saada itsestäkin huolehtia. 

Eli tavallaan myös pyysin neuvoja siihen, miten olla vähemmän herkkänahkainen, eli miten olla vahvempi ihminen, millaista mielenhallintaa voisin opetella sitä varten. Hyvä kun laitoit tän viestin, tämäkin antoi mulle ajateltavaa.

Ap

Meditointi päivittäin auttaa. Enää ei paljon mikään hetkauta ja olen oppinut, että toisten inhottava käytös ei ole minun syyni vaan se tarkoittaa, että sillä toisella on vielä paljon henkistä kasvua tehtävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Meditointi päivittäin auttaa. Enää ei paljon mikään hetkauta ja olen oppinut, että toisten inhottava käytös ei ole minun syyni vaan se tarkoittaa, että sillä toisella on vielä paljon henkistä kasvua tehtävänä. 

Tää on sitä rauhallista ja välinpitämätöntä asennetta, jota varmaankin tavoittelen. Että voisin vaan olla maailmassa, sinut itseni ja muiden kanssa, vaikka osalla ihmisistä on pahaa oloa, koska ei sitäkään voi maailmasta poistaa. Ja olla vaan rauhassa, vaikka joku siinä vieressä pottuilee. 

Eli meditoimallako tän saavuttaa. Onko se sitten jotain syvempää ymmärrystä ihmisyydestä, jonka sen keinoin voi saavuttaa, vai onko se sitä, että saa mielen ja tunteet vaan niin hyvin hallintaan, ettei ne pääse vaikuttamaan tasapainoon. Haluan tätä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voit tietenkin opetella muutaman tehokkaan lauseen mitä käytät tarvittaessa, mutta sinun kuuluukin tervepäisenä ihmisenä loukkaantua. Vika ei ole sinussa itsessäsi vaan siskossa joka ei osaa käyttäytyä, joten itsesyytökset veks. 

Kiitos muuten, tää oli symppis kommentti. :)

Kun tietää, mihin tällainen ihminen pyrkii ja oppii hänen käyttämänsä, varsin kaavamaiset ja toistuvat keinonsa, voi unohtaa ainakin itsesyytökset. Surullista on ehkä se, että tämä henkilö ei tule jatkossa muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan, joten ystävyys - tai mitä sillä tässä nyt sitten ikinä tarkoitetaankaan - on loppu. Hänen kohdallaan taitaa olla aika monta ystävyyttä loppu ja monta siltaa poltettu, mutta jos häneltä kysyt, sillä ei ole paskankaan väliä. Se siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se mitään sinusta kerro vaan itsestään. Ota tutkijan asenne ja keskity tarkkailemaan käytöstä. Mitä toinen yrittää sinusta saada ulos ja miksi? Mitä hän tavoittelee sillä ja mitä reaktiota hän hakee? Onko joku tietty agenda viedä keskustelua tiettyyn suuntaan ja ennen kaikkea kuuntele mitä hän on ymmärtänyt sinusta tai mitä hän sinusta luulee. Yksinkertaisesti laita oman elämäsi Avara luonto päälle ja siirry Attenborough moodiin. Siinä on ihmisapina työssään. Tutki. Älä selitä, vastaa lyhyesti. Anna toisen hoitaa työt.

Tosiaankin, näiden kysymysten avulla tuntuu, että sain kiinni paremmin mistä voisi olla kyse. Koska hän naureskelee ja vähättelee, olisikohan se pyrkimys asettua yläpuolelleni, luoda välillemme asetelma, jossa olen hänen alapuolellaan, häntä huonompi, sellainen jolle hän naureskelee. Muutkin teot ja sanomiset oikeastaan tukevat tätä, sillä on aktiivisesti huomautellut ja naureskellut sellaisista asioista, joissa olen hänen mielestään huono, esim ulkonäköön liittyviä kommentteja, muihinkin asioihin. Joihinkin tilanteisiin liittyy myös jonkinlaista kilpailua, yrittää näyttää ehkä olevansa parempi. Miksi toimii näin, tai siis, tuntee sitten luultavasti joko huonommuutta tai paremmuutta, joka näkyy näin, mutta en vaan ymmärrä tätä silti, että miksi edes ajattelee näin, jos siis tästä on kyse. 

Näkyvillä on kaiken aikaa tuo asetelma, ja sen kanssa varmaan voisin elää rauhassa, mutta pohjavireenä on jonkinlainen viha. Viha on aistittavissa hänellä ainakin silloin, kun tää hänen toimintansa epäonnistuu tai hänelle asetetaan rajoja, jos yritän puuttua tähän mitenkään, sanoa mitään, edes nätisti. Tai jos jokin asia jonka sanon laukaisee jotain hänessä, ja silloin alkaa tämä että yrittää pahoittaa mieleni tahallaan. 

Minulle tästä keskustelusta on ollut hyötyä. On auttanut jäsentämään omia ajatuksia ja saamaan uutta näkökulmaa. Hyvä ajatus on tosiaankin tarkkailla toistuvia kaavoja ja toimintamalleja. Ja jos vaikka laajennan sitä myös itseeni, niin voin ehkä muuttaa omaa tapaani reagoida. 

Tuli mieleeni näitä kysymyksiä pohtiessani, että ehkä silloin jos joku purkaa pahaa oloaan, näkyisikö se jonkinlaisena tiuskimisena, ja jos toinen nolaa, onkohan kyse vallankäytöstä. Ja jos loukkaa tahallaan, on ehkäpä itse loukkaantunut. Ainakin näistä saa jotain alkua asian selvittelyyn joko itsenäisesti tai toisen kanssa puhumiseen. Kiitos kaikille!

Ap