Millaisilla keinoilla saat pidettyä itsesi rauhallisena ja välinpitämättömänä sellaisissa tilanteissa, joissa joku tahallaan provosoi ja haluaa saada reaktion aikaiseksi sinussa

Sanot vain "jaa" kaikkeen, siis kaikkeen mitä sieltä tulee. Etkä mitään muuta.

Olen tehnyt todella kauan asiakaspalvelutyötä. Vuosien aikana on tullut tavattua asiakkaita, joilla on päämääränä vain huutaa ja räyhätä. Jotenkin saan itseni sellaiseen aasikaspalvelu-tilaan, jossa hymyilen paljon, vastaan kaikkiin kysymyksiin iloisesti ja ystävällisesti. Mitä vihaisempi ja huutavampi aasiakas, sitä enemmän hymyilen. Jotkut jaksavat vittuilla koko tilanteen ajan, jotkut tajuavat käyttäytyvänsä huonosti ja parantavat käytöstään.

Mutta: työni on opettanut minua asettumaan tilanteen ulkopuolelle. Olen läsnä, mutta en oikeastaan kuuntele asiakasta vaan räyhääminen menee ohi ja valuu kuin vesi hanhen selästä.

Tätä samaa aasiakaspalvelu-tilaa käytän jos vapaa-ajallani joudun tapaamaan ikäviä ihmisiä. Helpottaa sikäli, etten sitten muistele asioita myöhemmin itsekseni kun en oikeastaan ole kuunnellut kovinkaan tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen vanhempi, lisäksi kaveripiirissä jouduin nuorena tuollaisten ihmisten kynsiin. Siinä kävi juuri niin että jos sanoin takaisin, sain itse näpeille. Pahantekijää ei avoimesti paheksuttu. Joidenkin kohdalla on niin että he kyllä näkevät että joku on ikävä ihminen, mutta eivät välitä. Siinä on omituista kiusaamisdynamiikkaa.

Minä jätin nuo "kaverit" ja perhettä näen nykyään harvemmin. En esimerkiksi jouluna mene käymään. Yleensä minunkin on vaikea sietää sitä että joku yrittää nujertaa minut. Ajattelen aina että millä oikeudella, tulee suuttunut tunnereaktio. Mutta olen ottanut myös tuon tutkijan roolin. Se kiusaava ihminen on aina narsistinen, jotenkin henkisesti vammautunut. Minulle tuli kerran ihan selkeä ahaa elämys hetki kun vaan tunsin ja oivalsin täysillä sen että sehän on vaan hänen sekoiluaan, mitä minä siitä ihmisestä yhtään. Mutta tuo tunne on mennyt ohikin, ei se vielä ole kokonaan jäänyt päälle. Tässä on harjoittelua vielä. 

Konkreettinen ehdotus on aina kun hän nälvii, niin kysyt "mitä tarkoitit tuolla? :)". Hän haluaa nolata julkisesti että ahdistut, ja nauttii siitä. Älä näytä ahdistusta hänelle. Älä puhu hänen kuullen asioitasi. Puhu ympäripyöreitä. Mutta lopulta mitä väliä, hän on jotenkin sairas mieleltään ja keksii kyllä jotain vaikka kuinka varoisit sanomisiasi, muuthan myös voi raportoida hänelle. Itse olen yhdeltä ihan suoraan kysynyt miksi olet noin ilkeä minulle. Jotain ne vastaa mutta käytös ei koskaan muutu. He eivät kykene muuttumaan.

Kiitos kun kirjoitit tämän. Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuota, vielä noin paljon. Olet ehkä selvinnyt näistä kokemuksista oivalluskykysi ansioista, siltä vaikuttaisi näin ulkopuolisen silmin.

Tuo, että haluaa toiselle saada aikaiseksi pahaa mieltä, on kyllä aikamoisen hämmentävää. On vaikea päästä jyvälle toisen syistä ja motiiveista, etenkin jos ne ovat jotain omien huonojen kokemusten siirtämistä toiselle. 

Ap

Hyvä aihe. Täällä on ollut hyviä vinkkejä. Itsellekin tulee joskus noita tilanteita, ei tosin sukulaisten kanssa. Olen aina hämmästynyt jos joku käyttäytyy ilkeästi enkä yleensä saa sanottua mitään.  Olen samaa mieltä kuin joku edellä siitä, että miehesi pitäisi puolustaa sinua. Näkeekö hän sisarensa ilkeyden? Voisitteko sopia hänen kanssaan, että hän puolustaisi sinua joko sanallisesti, vaihtamalla puheenaihetta tai poistutte molemmat. Näin saisit kokemuksen siitä, ettet ole yksin tilanteessa. Miehesi voisi kertoa, onko sisar ollut aina ilkeä ja ketä kohtaan vai onko käytös vasta viime aikoina muuttunut? Hyvinvoiva ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ilkeile. Sisar voi olla kateellinen jostain? Hänen kateutensa ei ole sinun ongelmasi, hän vastaa omasta käytöksestään. Myös tuo oli hyvä ohje, ettette mene enää tilanteisiin, joissa sisar on paikalla. Jos kuitenkin menette, niin:

Psyykkaus etukäteen. Tosi hyvä mielestäni on presidentti Mauno Koiviston geopolitiikkaan liittyvä miete: "Ei tarvitse provosoitua vaikka provosoidaan". Eli sisaren ilkeily on ikäänkuin tanssiinkutsu ilkeilyn tanssiin, johon kieltäydyt lähtemästä mukaan. 

- Voit kokeilla sulkeutua ikäänkuin omaan kuplaasi, omiin mietteisiisi, niin sinun on helpompi olla provosoitumatta. 

- Hieman hajamielinen myöntely kaikkeen, "kyllä kyllä" - jos se sopii sinulle. 

- Puheenaiheen vaihto mitäänsanomattomiin aiheisiin "on ilmoja pidellyt"

- Ajattelet jotain mukavia asioita, teet esim. jotain kivoja listoja mielessäsi eli pääasia, että kohdennat huomiosi jonnekin muualle.

- Tuo aiemmin ehdotettu "mitä tuolla tarkoitit?" on myös hyvä, se pistää sisarta miettimään

- Jos haluat kokeilla, niin jossain kahdenkeskisessä tilanteessa voit myös kysyä sisarelta, oletko loukannut häntä jotenkin. Hän saa tilaisuuden kertoa ja voit tietysti pahoitella. Jos ja kun syytä ei luultavasti ole, niin tiedät ainakin, että omatuntosi on puhdas. Voit kokeilla eri keinoja eri kerroilla, mikä toimii.

Jätän itse aina pois tuttavapiiristäni tällaiset ilkeät ihmiset. Kerron sen myös kaikille asianosaisille. Olipa sukulaisia tai ketä hyvänsä. En ala treenailemaan mitään näiden ihmisten seurassa.

Mä vedän ihan rehdisti turpiin. Pikku sakoilla selviää ja vastapuoli oppii kerrasta 😀

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe. Täällä on ollut hyviä vinkkejä. Itsellekin tulee joskus noita tilanteita, ei tosin sukulaisten kanssa. Olen aina hämmästynyt jos joku käyttäytyy ilkeästi enkä yleensä saa sanottua mitään.  Olen samaa mieltä kuin joku edellä siitä, että miehesi pitäisi puolustaa sinua. Näkeekö hän sisarensa ilkeyden? Voisitteko sopia hänen kanssaan, että hän puolustaisi sinua joko sanallisesti, vaihtamalla puheenaihetta tai poistutte molemmat. Näin saisit kokemuksen siitä, ettet ole yksin tilanteessa. Miehesi voisi kertoa, onko sisar ollut aina ilkeä ja ketä kohtaan vai onko käytös vasta viime aikoina muuttunut? Hyvinvoiva ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ilkeile. Sisar voi olla kateellinen jostain? Hänen kateutensa ei ole sinun ongelmasi, hän vastaa omasta käytöksestään. Myös tuo oli hyvä ohje, ettette mene enää tilanteisiin, joissa sisar on paikalla. Jos kuitenkin menette, niin:

Psyykkaus etukäteen. Tosi hyvä mielestäni on presidentti Mauno Koiviston geopolitiikkaan liittyvä miete: "Ei tarvitse provosoitua vaikka provosoidaan". Eli sisaren ilkeily on ikäänkuin tanssiinkutsu ilkeilyn tanssiin, johon kieltäydyt lähtemästä mukaan. 

- Voit kokeilla sulkeutua ikäänkuin omaan kuplaasi, omiin mietteisiisi, niin sinun on helpompi olla provosoitumatta. 

- Hieman hajamielinen myöntely kaikkeen, "kyllä kyllä" - jos se sopii sinulle. 

- Puheenaiheen vaihto mitäänsanomattomiin aiheisiin "on ilmoja pidellyt"

- Ajattelet jotain mukavia asioita, teet esim. jotain kivoja listoja mielessäsi eli pääasia, että kohdennat huomiosi jonnekin muualle.

- Tuo aiemmin ehdotettu "mitä tuolla tarkoitit?" on myös hyvä, se pistää sisarta miettimään

- Jos haluat kokeilla, niin jossain kahdenkeskisessä tilanteessa voit myös kysyä sisarelta, oletko loukannut häntä jotenkin. Hän saa tilaisuuden kertoa ja voit tietysti pahoitella. Jos ja kun syytä ei luultavasti ole, niin tiedät ainakin, että omatuntosi on puhdas. Voit kokeilla eri keinoja eri kerroilla, mikä toimii.

Kyseessä on kai jonkinlainen perhedynamiikka, jonka vuoksi mies on haluton seisomaan rinnallani asiassa ihan sataprosenttisesti. En ole siitä kuitenkaan päässyt ihan perille mikä heidän kuvionsa on, mutta ilmeisesti tämä sisko, joka on perheen kuopus, on sellaisessa asemassa, että hän pahoittaa mielensä erittäin helposti ja hänen kuuluu saada aina mitä hän haluaa. Tällaisen kuvan olen saanut. 

Ap

näihin toimii parhaiten, kun törkeyksiin vastaa mitä sä tarkotat tai miksi kysyt.. näillä joutuu perustelemaan ja tarkentaamaan niitä tyhmiä kuittailujaan ja yleensä menevät solmuun ja perääntyvät

Vierailija kirjoitti:

Suljen vain korvani. 

Mietin kauppalistaa.

Neuvojen tarpeessa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuuttamalla sen provosoinnin ja nostamalla tilalle 'röyhkeästi' täysin vastakkaisen näkökulman, koska sillä provosoinnilla on yleensä tarkoitus hämätä jolloin todellinen motiivi jää piiloon syystä että kohde hämääntyy hyökkäyksestä. 

Mielenkiintoinen kommentti. Mutta minkälaisia motiiveja voisi tän tyyppisellä henkilöllä olla..? Taidan olla melko naiivi, kun en keksi mihin hän pyrkii.

Minustakin mielenkiintoinen ajatuskuvio, mutta ainakaan omalla kohdallani ei kanna kovin pitkälle.

Sisarukseni on ap:n kuvailun kaltainen ja syynä käytökseen on oma paha olo. Siis siinä mielessä, että jos itseä vituttaa, tunteiden hallintakeino on saada jollekin toiselle vielä pahempi mieli. Ei siinä mitään kovin mielenkiintoista tarkkailtavaa ole.

Syynä puutteellisille tunnetaidoille on paska lapsuus, jossa ihmisarvo määrittyi pärjäämisen kautta. Pärjääminen on kilpalaji, jossa on eduksi, että joillakin menee huonommin. Kärsin toki itsekin samoista ongelmista, mutta aikuisiän ihmissuhteet ovat mielestäni jalostaneet minua melko paljon.

Perhedynaamiikkamme on jännittynyt eikä minun ole helppo puuttua asioihin. Silloin kun puutun seurauksena on räjähtävä raivokohtaus ja ovien paiskomista.

Hiukan huolestuttavaa on kuitenkin, jos ap:n mies ei edes jälkikäteen ymmärrä tilanteiden ikävyyttä ap:n kannalta.

Se auttaa kun suhtautuu näihin ilkeiliöihin kuin pikkulapsiin, jotka kiukuttelee. Vastailenkin kuin pikkulapsille "alentuvasti" niin niin ja hymähtelen tai naureskelen. 

Jos olisin sinä, pyytäisin miestäni ilmoittamaan siskolleen, ettei tämä ole tervetullut. Se on sinun kotisi, ei sen miehen siskon koti. Perusteluiksi riittää, että haluat olla itse hyvällä mielellä ja se ei ole mahdollista miehen siskon seurassa.

Liika kiltteys pois, jämäkkyyttä lisää, muuten mietit tätä samaa ongelmaa taas seuraavalla kerralla.

Opettele sama katse/olemus mikä Heikki Silvennoisella on Kummelin sketsissä "Tonnin seteli"!

Kohtele häntä kuin ilmaa, älä tervehdi, katso päin tai vastaa, jos hän kysyy jotakin. Ole niinkuin häntä ei olisikaan samassa tilassa. Tämä vaatii vähän pinnistelyä aluksi, mutta eiköhän viesti mene perille. Jos jatkaa ikävää käytöstään poistu sanomatta sanaakaan.

Riippuu ihmisestä. Läheisten kanssa en pysty yhtään mut työkavereiden tai jonkun tuntemattoman kanssa helposti. Olen, kuin en olis kuullutkaan mitä se sano.

Hyräilemällä herraa hyvää kiittäkää virttä

Ei elämässä ole mikään pakko viettää toistuvasti sellaisten ihmisten seurassa, joiden seurassa on paha olla.

Ite en ainakaan jaksaisi sinnitellä ja opetella jotain kummia tekniikoita, miten sietää sietämätöntä ihmistä. Ei minun tarvitse.

Onneksi on monta ihanaa ja hyväntahtoista ihmistä elämässä ja muut karkeesti vain pois. Mulukut olkoot keskenään, jos pahantahtoisuus on heidän juttunsa.

Laita radiokuulokkkeet päälle täysille ja mene viereen istumaan.      Jos puhuu jotain niin sano et puhu kovempaa *tanan kommari.     Toista tarvittaessa minuutin välein.     

Väkivalta lopettaa vittuilun!

Ap on itse liian herkkänahkainen ihminen. Mitään ei voi normaalisti sanoa tai laittaa viestiä niin loukkaannutaan asiasta kun asiasta. Tämä Ap taitaa joka viikko laittaa jonkun viestin palstalle saadakseen viikottaisen huomion mammoilta. Relaa vähän, nyt on joulu ovella.