Herääkö teillä koskaan äidillisiä tunteita muiden lapsia kohtaan?

up

Joskus. Mutta sitten on myös lapsia joita en voi sietää.

Minä pidän yhtä lasta melkein kuin omanani ja tunteen voimakkuus tuntuu kummalliselta. Ap

Ei. Inhoan muiden ihmisten kakaroita

Eipä oikeestaan

Ei

Ei todellakaan. En voi sietää muitten pentuja.

Erään teinin kanssa olen hyvin läheinen eli joissakin tapauksissa kyllä.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:04"]Minä pidän yhtä lasta melkein kuin omanani ja tunteen voimakkuus tuntuu kummalliselta. Ap
[/quote]
On mullakin lähipiirissä lapsia, joista pidän valtavasti ja haluaisin ottaa syliin mutta emme ole niin läheisiä että lapsi ei ehkä tykkäisi. Yhdellä pikkutytöllä on välillä vaikeaa äitinsä kanssa ja joskus on mieleni läpi kulkenut ajatus että tykkäänköhän lapsesta enemmän kuin hänen äitinsä... mutta tuskinpa oikeasti.

Nro 2

Onko lapsi sulle jotain sukua? Miten olet tullut niin läheiseksi tämän lapsen kanssa? Onko sulla omia lapsia?

Voi kyllä. Itse kiinnyin hoitolapsiini kovaa taannoin.  Miten muiden lapset voivatkaan herättää niin voimakkaita äidillisiä tuntemuksia! :') 

Yhdessä kolmelapsisessa perheessä on yksi ihana ja suloinen lapsi ja kaksi hermoille käyvää metelöitsijää. Tosin ne on kaikki aika huonosti kasvatettuja... mutta se yks osaa olla söpö kun sille päälle sattuu.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:11"]Onko lapsi sulle jotain sukua? Miten olet tullut niin läheiseksi tämän lapsen kanssa? Onko sulla omia lapsia?
[/quote]
Mulla on omiakin. Sukulaislapsiin en ole erityisen kiintynyt. Ne joihin olen, ovat ystävien tai tuttavien lapsia.

Nro 2

Ystäväni hoitaa mielestäni lastaan vähän sinnepäin. Aina räkää nenässä, ruokaa tukassa tms.. aina. Tekisi mieli viedä lapsi pesulle..

Kyllä. Omia ei ole, eikä ole tarkoitus saadakaan. Suurin osa lapsista on kuitenkin mukavia ja tunnen helposti empatiaa sellaisia lapsia kohtaan, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä. Nimim. tuleva opettaja.

Mulla useinkin. Itselläni kaksi omaa lasta.

Minulla on kolme omaa rakasta lasta. Tunnen voimakkaita, sydäntä riipaisevia, äidillisiä tunteita myös sellaisia vieraita lapsia kohtaan, jotka näyttävät jotenkin kaltoin kohdelluilta.
Viimeksi näin kaupungilla n.3-vuotiaan, joka makasi rattaissa klo 23 aikaan väsyneenä. Alkoholisoituneen näköinen äiti ja isä röökasivat vieressä, Viron tuliaisina oli täysi kaljalasti mukana, odottelivat bussia. Kun lapsi itkeskeli, hänen päälleen (siis kasvoillekin) heitettiin peitto. Tämä nauratti vanhempia kovasti. En saa sen pienen kasvoja pois mielestäni. Hyvä etten mennyt ja napannut syliini. Tuli sellainen olo, että minulla olisi enemmän rakkautta, turvallisuutta ja huolenpitoa antaa sille lapselle, kuin vanhemmillaan ikinä :(

Sisareni lasta kohtaan kyllä, mutta ei muita vaikka lapsista tykkäänkin. Ei ole omia lapsia.