Herääkö teillä koskaan äidillisiä tunteita muiden lapsia kohtaan?
Kommentit (58)
Kyllä tunnen.
Ja mä en jotenkin voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka oikein ylpeillen kertoo kuinka eivät voi sietää muiden lapsia kuin omiaan...sitenkö toivovat muidenkin ajattelevan omistaan? Koska kyllä kysymyksessä on myös erittäin voimakkaasti ASENNEkysymys. Ei tykkää, jos ei edes tahdo tykätä.
Ja ei, se että suhtautuu pääsääntöisesti positiivisesti lapsiin ei tarkoita että huonoa käytöstä pitäisi sietää tai jokaiselle lapselle pysähtyä lässyttelemään. Ei edes sitä, etteikö jotain todella huonosti käyttäytyvää lasta kohtaan saisi tuntea inhon tunteita. Vaan ihan vaan sitä lähtökohtaa, että ihan jokainen meistä aikuisista vaikuttaa siihen, miten tämän maan lapset ja nuoret voivat ja millaisia aikuisia heistä kasvaa. Lisää " minä ja minun lapset ja mulle kaikki ja minäminäminä nyyh kun masentaa ja on yksinäistä"- ihmisiä, vai oikeasti rohkeita, positiivisia ja muut huomioon ottavia tyyppejä...
Okei, meni moraalisaarnaksi, mutta menkööt. Mua vaan on aina tämä asia ihmetyttänyt. Ihan sama kuin sanoisi, että en tykkää muista naisista kuin sisarestani, kaikkia muita inhoan... ei sitäkään ihan terveenä voisi pitää.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 22:58"]Joskus. Mutta sitten on myös lapsia joita en voi sietää.
[/quote]
Ja näitä kyrpä riittää, jotka LASTA vihaa.
Onko sulla joku erityinen tapaus nyt, ap? Vai tarkoititko noin yleisesti?
Tunnen empatiaa ja olen ystävällinen monillekin tuntemilleni lapsille ja nuorille. Se kuuluu perusihmisyyteen. Kuitenkin oma lapseni on se tärkein enkä haluaisi hoitaa muita lapsia,enkä saada lapsia lisää. Yksi oma riittää.
En tunne paitsi lapseni yhtä kaveria kohtaan. On jos esiteini iässä ja poika. Tunnen myös ärsyyntymistä häntä kohtaan, tunnetaan jo liian hyvin.
Mutta meillä on kissanpentuja ja niitä kohtaa herää hoivavietti ja tunnen äidillisyyttä. Sekä koskettaa koko kasvu ja kehitys. Ihmislapsissa on jotain ärsyttävää.
Välittäminen eräästä nuoresta on saanut jo aivan käsittämättömät mittasuhteet. En haluaisi, että hän katoaa elämästäni ikinä. Tunne on hyvin voimakas, enkä ennen tiennyt, että tällaista voi olla.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 08:08"]
Välittäminen eräästä nuoresta on saanut jo aivan käsittämättömät mittasuhteet. En haluaisi, että hän katoaa elämästäni ikinä. Tunne on hyvin voimakas, enkä ennen tiennyt, että tällaista voi olla.
[/quote]
Missä asemassa olet häneen? Minkä ikäinen hän on?
Eikö tuo ole vain hyvä asia? Oletko kertonut hänelle?
Paljon on ihmisiä joita ei muiden lapset kiinnosta millään tavalla. Niin sitä sitten ei itsekkään välitä heidän lapsistaan. Eli voit olla melkein varma et jos inhoot muiden lapsia niin silloin sunkin lasta inhotaan.
Kyllä, söpöjä ja hyvin käyttäytyviä lapsia kohtaan. Meluisat ja epämiellyttävät kakarat tietenkin ärsyttävät. Olen 24v eikä minulla ole omia lapsia, en tiedä tuleeko koskaan olemaankaan, niin rankkaa vauvakuumetta ja äidiksi tulemisen halua ei ole, että ilman kumppania olisin vielä halunnut yrittää.
Ei. Kaltoinkohdeltuja lapsia kohtaan tunnen kyllä empatiaa ja hellyyttä mut siihenpä se jää.
Herää, jos muistuttavat omia lapsiani. Esimerkiksi naapurissa asuu pikkutyttö, joka on ihan saman oloinen kuin oma tyttäreni pienenä. Lasten yksi serkku puolestaan on kuin oma poikani taaperona, ihan saman näköinenkin.
Herää. Siskoni lasta kohtaan erityisesti, mutta osin sen takia että siskoni ei ole kamalan kiva ihminen/hyvä äiti :(
Ehkä joskus. Mutta vastikään kävi itselleni päinvastainen tilanne. Eli eräs hyvin lämminhenkinen ihminen tuntui kuin omalta äidiltäni. Niin ymmärtäväinen ja ihana <3 Keskustelin hänen kanssaan, ja tuntui kuin olisin puhunut oman äitini kanssa.(oma äitini on kuollut)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:54"]Minulla on kolme omaa rakasta lasta. Tunnen voimakkaita, sydäntä riipaisevia, äidillisiä tunteita myös sellaisia vieraita lapsia kohtaan, jotka näyttävät jotenkin kaltoin kohdelluilta.
Viimeksi näin kaupungilla n.3-vuotiaan, joka makasi rattaissa klo 23 aikaan väsyneenä. Alkoholisoituneen näköinen äiti ja isä röökasivat vieressä, Viron tuliaisina oli täysi kaljalasti mukana, odottelivat bussia. Kun lapsi itkeskeli, hänen päälleen (siis kasvoillekin) heitettiin peitto. Tämä nauratti vanhempia kovasti. En saa sen pienen kasvoja pois mielestäni. Hyvä etten mennyt ja napannut syliini. Tuli sellainen olo, että minulla olisi enemmän rakkautta, turvallisuutta ja huolenpitoa antaa sille lapselle, kuin vanhemmillaan ikinä :(
[/quote]
:*( tosi surullista. Olisit tehnyt lasu
Kyllä! Monesti esim. tekisi mieli mennä lohduttamaan itkevää lasta, vaikka vanhempansa olisivat lähellä. Lapset saavat mut usein hyvälle tuulelle, mielestäni suurin osa on ihan hyvin käyttäytyviä!!!
Kyllä, useimpia lapsia kohtaan, täysin vaistonvaraisesti ja automaattisesti. Sisarusteni lasten puolesta olisin voinut (he ovat nyt jo aikuisia) ja voisin yhä kuolla milloin tahansa, rakastan heitä yli kaiken ja aivan ehdoitta. Kun mulle syntyi hiljattain ensimmäinen sisarenlapsen lapsi, olin pakahtua.
Vähän hämmästellen luin tätä ketjua, olin luullut äidillisten tunteiden olevan yleisiä myös muilla ja erityisesti sellaisilla ihmisillä, joilla on lapsia itselläänkin.
Itselläni ei ole lapsia (olen yksineläjä ja vapaaehtoisesti lapseton), mutta todella mielelläni otan sukulaislapsia esimerkiksi hoitoon, vien retkille ja matkoille jne.
Joo. Mä ajattelen, että mun pitää kohdella muiden lapsia sillä tavalla kuin haluaisin omaa lastani kohdeltavan. Nykyään on muotia se, että toisten kakaroita ei tarvitse sietää, mutta siinä karma kyllä kapsahtaa omaan nilkkaan.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 07:29"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 22:58"]Joskus. Mutta sitten on myös lapsia joita en voi sietää. [/quote] Ja näitä kyrpä riittää, jotka LASTA vihaa.
[/quote]
Ennakoiva tekstinsyöttö paljasti yleisimmän hakusanasi.
Mun myötätunnon ja kenties niitä äidillisiä tunteita herättää lapsi tsi nuori jota on tavalla tai toisella kaltoinkohdeltu.
Myös sukulaisten ja joidenkin läheisten ystävien vauvat ja pienet lapset on niitä herättäneet.
Minulla on omia lapsia.
Mieskin on sellainen että tuntee selkeästi myötätuntoa ja varmaan isällisiäkin tunteita jos lapsella tai nuorella on vaikeaa.