Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä ihme minua vaivaa?

Vierailija
31.03.2015 |

Alunperin minulla alkoi ilmetä terveysongelmia sen jälkeen, kun muutin mieheni luokse muutama vuosi sitten. Noin kuukauden sisään siitä ilmestyi kroppaani kymmeniä pieniä sentin-parin halkaisijaltaan olevia mustelmaläiskiä (ilmeisesti katkenneita verisuonia). Nykyään kropassani on kymmeniä pieniä puolen millimetrin halkaisijaltaan olevia kirkkaanpunaisia "veripilkkuja", myös kasvoissa suun ympärillä. Aiemmin minulla ei ollut kuin ehkä pari sellaista veripilkkua. Silmäni verisuonet muuttuivat erottuvammiksi (silmät alkoivat punoittaa). Myös silmäni alkoivat kuivua melko pahasti (joudun nykyään käyttämään päivittäin kostuttavia silmätippoja).

Nykyään minulla on päivittäin melkein rytmihäiriöitä sekä sellaista, että sydämen pulssi onkin yllättävän nopea ilman mitään syytä. Mulla ilmeni noita sydänongelmiakin suunnilleen samoihin aikoihin sen jälkeen, kun olin muuttanut miehen luokse, mutta tuolloin niitä ilmeni lähinnä öisin. Nyt niitä ilmenee päiväsaikaankin ja mm. tälläkin hetkellä (rintakipua on ollut nyt koko päivän ajan ja pulssi on oudon korkea verrattuna normaalipulssiini). Olen käynyt asiasta lääkärillä pari kertaa, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt ainakaan perustarkistuksissa.

Tässä on sellainen pikku sivuvivahde, että kerran pari vuotta sitten heräsin siihen, että mies piti kättään suuni ja nenäni edessä, mutta olimme matkalla, joten en siinä tilanteessa ns. lähtenyt kävelemään, sillä en olisi päässyt sieltä enää helposti kotiin, joten olin miehen varassa. Jälkikäteen kun katsoin sitä yötä seuraavalta aamulta valokuvia, niin vaikutan jotenkin aivan poissaolevalta ja todella väsyneeltä. Vielä edeltävän päivän kuvissa olen pirtsakka ja virkeä. Voi olla, että se oli vain yksittäinen tapaus ja että mies ei ole tehnyt vastaavaa sen jälkeen uudelleen, mutta olen joskus sitäkin itsekseni epäillyt syyksi sydänongelmiini ja niihin veripilkkuihin iholla sekä punoittaviin silmiin. Verenpaineeni on normaali ja yleensä sykekin on alhainen (paitsi ajoittain, jolloin se on noin 30-50 krt/min korkeampi kuin muuten ilman ruumiillista rasitusta).

Elän muuten ihan normaalia elämää eikä minulla ole mitään mielenterveysongelmia. Valvon melko paljon, mutta toisaalta nukun myös ihan kohtuullisesti. Olen pähkäillyt tätä jo vuosikaudet. Ihan aluksi niistä silmäoireista (todella voimakkaasti kuivuvat silmät) panikoin oikein kunnolla ja menin heti lääkärille. Sydänoireista olen käynyt pari kertaa lääkärillä pahimpien rytmihäiriöiden jälkeen. Olen silti ihan ymmällä, kun en tajua, mikä mulla voisi olla. Miehen mielestä "vanhuuteni" ja ikääntyminen olisivat todennäköisimmin syynä (olen 37-vuotias), mutta itse en siihenkään usko. Ongelmat alkoivat ollessani 34-vuotias pian sen jälkeen, kun muutin mieheni luokse asumaan.

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
31.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:29"]

Tässä on sellainen pikku sivuvivahde, että kerran pari vuotta sitten heräsin siihen, että mies piti kättään suuni ja nenäni edessä, mutta olimme matkalla, joten en siinä tilanteessa ns. lähtenyt kävelemään, sillä en olisi päässyt sieltä enää helposti kotiin, joten olin miehen varassa. Jälkikäteen kun katsoin sitä yötä seuraavalta aamulta valokuvia, niin vaikutan jotenkin aivan poissaolevalta ja todella väsyneeltä.

Ongelmat alkoivat ollessani 34-vuotias pian sen jälkeen, kun muutin mieheni luokse asumaan.

[/quote]

Tämä "pikku sivuvivahde" huolestuttaa minua, toivottavasti myös sinua! Luonnollisesti rinta-alueen tuntemustesi lisäksi. Sinulla on runsaasti fyysisiä oireita, joista osa voi olla psykosomaattisia, osa taas ei. Sinun olisi päästävä asialliselle lääkärille, joka ottaa vakavasti kokonaistilanteesi. Tee niin nopeasti, itsesi takia. Tee tiivistetty lista oireistasi, jos on epäilystä, että et saa kerrottua "ulkomuistista" kaikkea. Miehesi mahdollinen piilevä väkivaltaisuus tai vastaava on huolestuttava ajatus: myös tämä asia eli mainitsemasi kokemus sinun tulisi ottaa esille jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa!

Voimia, terveyttä ja suojaa sinulle!

[/quote]

Olen vain itse pelännyt sitä, että lähtee ns. isommat rattaat pyörimään, jos mainitsen siitä yhdestä tapauksesta tai epäilyistäni. Haluaisin selvyyden oireisiini sekä apua niihin, mutta periaatteessa mulle riittäisi ero miehestä. Tai siis en haluaisi sotkea mitään poliisikuulusteluja yms. -- T. AP

[/quote]

Juuri tuota et saa pelätä - siis sitä, että ns. isommat rattaat lähtisivät pyörimään!! Ymmärräthän, että jos tiedostaen tai tiedostamatta välttelet ratkaisua tähän elämäntilanteeseesi, niin olet vaarassa jäädä tilanteen vangiksi lopun elämääsi! Sitäkö tahdot? Välitätkö oikeasti itsestäsi ja tulevaisuudestasi? Siis oikeasti? Uskallatko kuvitella tulevaisuutta ilman tätä suhdetta ja miestä - uskallatko lähteä suhteesta pois?

Mielestäni kärsit hienosti sanottuna ns. ambivalenssista, eli toisaalta haluat irtautua ja "pelastaa itsesi", mutta toisaalta viivyttelet todellista, käänteentekevää ratkaisua. Uskon, että sinun ja miehen välillä on melko sairas keskinäinen riippuvuus, joka pitää teitä kahleissaan. Vapaaksi siitä ja äkkiä! Soita tänne ensi tilassa: https://www.naistenlinja.fi/

Vierailija
42/42 |
31.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei! Et ole yksin, vaan puolellasi on sinua suurempi, joka rakastaa sinua enemmän kuin voit aavistaakaan ja voi antaa sinulle toivon: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan neljä