Lue keskustelun säännöt.
Tekopyhä opettajanaapuri, joka karjuu koko ajan lapsilleen
31.03.2015 |
Alkaa rassata ihan tosissaan. Mulla on tällänen ydinperheunelma naapurissa, mies on insinööri ja nainen opettaja. Heillä on kolme lasta ja asuvat seinän takana. Naiseen olen tutustunut pihassa leikkipaikalla ja ollaan fb-kamujakin. Hän laittelee jatkuvasti jotain kasvatusaiheisia viisauksia ja linkkejä saman aiheen lehtijuttuihin. Aina jotain ihanaa "Lasten täytyy saada vapaasti etsiä omaa persoonallisuuttaan" ja muuta, mikä on ihan asiaa ja olenleensä näistä samaa mieltä.
Mutta kun se kotonaan karjuu niille lapsille ihan koko ajan. Enkä tarkoita äänen korottamista, kyllä meilläkin joskus huudetaan. Mutta se ihan oikeasti KARJUU! Se on ihan karmeeta kuunneltavaa! Lisäksi kohtelee lapsiaan tosi epätasa-arvoisesti. Esikoinen on kuin jumalan lahja ja kaksi muuta on selkeästi vähempiarvoisia. Ikävä kyllä sen näkee jo siitä esikoisesta, joka kiusaa sisaruksiaan ja muita lapsia leikkipaikalla ja on tosi huonotapainen. Äitinsä on täysin sokea tälle kaikelle, mutta kaksi muuta on henkisessä kuristuspannassa ihan joka sekunti.
Yritän nykyään vältellä menemästä pihaan heidän kanssaan samaan aikaan, en vain kestä sitä esikoista ja äidin käytöstä lapsia kohtaan. Ja kasvatusalan ammattilaiselle on aika vaikea mennä sanomaan että rajoita vähän.
Aargh! Kiitos että sain purkautua. Ahdistaa.
Kommentit (44)
Jos jatkuvasti karjutaan niin se lasunilmoituksen paikka. Inhoan ihmisiä jotka neuvoo jankritisoi muita mutta se oma lastenhoito on ihan pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja on ammatti niin kuin mikä tahansa muukin! En minä kotona ajattele kasvatuspsykologisia viisauksia kun yritän omaa muksua komentaa panemaan tarpeeksi ulos päälle. Joskus on ääni noussut mutta en ole apn naapuri. Samalla analogialla lääkäri ei polta eikä juo liikaa. Papeilla ei ole avioliiton ulkopuolisia suhteita jne. Ammattiminä on siis rooli eikä kiinnosta vapaa-ajalla opettaminen pätkääkään. T. Ope
JOstakin syystä ns. kasvattamisen ammattilaiset ovat usein kaikkain kamalimpia kotona omilleen. Äiti oli aikoinaan töissä päiväkodissa ja jutteli samasta ilmiöstä yleisellä tasolla. Opettajat, psykologit pahimpia.
Luulin jo että kyseessä meidän perhe, mutta pari juttua ei mätsää. ;)
Ei se opettajankoulutus todellakaan tarkoita, että osaisi kasvattaa omat lapsensa. Olen myös törmännyt opettajaan, joka eriarvoisti lapsensa, eikä kyllä oikein muutenkaan ollut mikään äitivalio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:21"]
JOstakin syystä ns. kasvattamisen ammattilaiset ovat usein kaikkain kamalimpia kotona omilleen. Äiti oli aikoinaan töissä päiväkodissa ja jutteli samasta ilmiöstä yleisellä tasolla. Opettajat, psykologit pahimpia.
[/quote]
Mistä se voi johtua? Onko tätä ilmiötä tutkittu jossain?
ap
Ne ei päiväkodeissa ja kouluissa voi pitää kuria lapsille, vaikka kuinka ottaisi päähän kun kukaan ei tottele. Kotona sitten piru on irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:21"]
JOstakin syystä ns. kasvattamisen ammattilaiset ovat usein kaikkain kamalimpia kotona omilleen. Äiti oli aikoinaan töissä päiväkodissa ja jutteli samasta ilmiöstä yleisellä tasolla. Opettajat, psykologit pahimpia.
[/quote]
Mistä se voi johtua? Onko tätä ilmiötä tutkittu jossain?
ap
[/quote]
En oikeasti tiedä onko tutkimusta, mutta ehkä sanonnalla "suutarin lapset kulkee kengittä" on jotakin perää. Siihen omaan työhönsä uupuu niin, ettei kotona enää jaksa pinnistää. Tai omalle tilanteelleen on sokea, kun osaa vain muita neuvoa.
Ehkäpä tällaisille aloille myös hakeutuu ihmisiä, jotka tavallaan muissa ihmisissä korjaavat omaa kipukohtaansa, mutta ovat sokeita sille alueelle joka omassa persoonassa jää ns. varjoon. Tällaisesta aiheesta ainkin on kirjoitettu auttamisammattien kohdalla. Martti Lidqvistin kirja Auttajan Varjo kuului muinoin omien opiskeluideni lukemistoon.
Kokisin velvollisuudekseni ilmoittaa hänen työpaikalle, ihan vaan huolesta hänen oppilaidensa puolesta. Ehkä koulutoimenlautakuntaan myös voisi ilmoittaa, että voisivat tarkistaa tilanteen. Parempi aina ottaa varman päälle näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita lastemsuojeluilmoitus, jos lasten hyvinvointi on vaarassa. Ja onhan se, jos koko ajan karjutaan.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:36"]
Kokisin velvollisuudekseni ilmoittaa hänen työpaikalle, ihan vaan huolesta hänen oppilaidensa puolesta. Ehkä koulutoimenlautakuntaan myös voisi ilmoittaa, että voisivat tarkistaa tilanteen. Parempi aina ottaa varman päälle näissä asioissa.
[/quote]
No voi herranjumala taas av-neuvoja... En todellakaan ota yhteyttä hänen työnantajaansa! Tämä asia ei liity hänen ansioihinsa opettajana millään tavalla. Työssään hän on ilmeisen hyvä, näin olen kuullut, itselläni taas ei ole mitään tietoa hänen työminästään, tietenkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä yhtään ihmettele kun ope on kyseessä. Ovat oppilalillekin usein juuri tuollaisia, on oma suosikkia ja inhokkioppilaat. Siis ainakin luokanopettajat.
Minun naapurini opiskeli kasvatuspsykologiaa, eikä ollut pienintäkään otetta omiin lapsiin. Lapsi terrorisoi pihapiiriä ennalta-arvaamattoman aggressiivisella käytöksellä ja oli suoranaisen ilkeä, älykäs lapsi mutta aivan pitelemätön. Opettajat on ihan samanlaisia kasvattajia kuin kaikki muutkin, ja lapsissa niin sosiaalisia ja toiset huomioonottavia, kuin salailkeitä silmänpalvojia, koulukiusaajia, häiriköitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleekohan siihen kasvatushommaan vähän liikaa suorituspaineita ja ylianalysointia, jos on niin sanotusti alan ammattilainen? Meidän naapurissa kun yllättäen asuu ihan samantyyppinen opettajaperhe. Huuli pyöreänä sitä touhua olen seurannut. Kaiken huippu on se, että tämän kasvatusihmeen omat lapset eivät ikinä voi tehdä mitään väärin, vaan silloinkin, kun heidät todistetusti saadaan kiinni hölmöilemästä, se johtuu siitä, että muut ovat "johdatelleet" tai "pakottaneet" nämä nuppuset siihen...
Uskon että johtuu siitä että kun ollaan niitä kasvatusalan ammattilaisia niin häpeähän se olisi jos oma lapsi ei tottelisi tai toimisi täydellisesti kun ihmisten ilmoilla ollaan. Siksi karjutaan ja pidetään armeijamaista kuria. Nauratti yks perhepäivähoitaja joka koki asiakseen kauhistella kuinka muut vanhemmat ei pidä tarpeeksi kuria lapsilleen ja itse kasvatti lapsensa tyyliin "Ala vittu tulemaan siltä jo..." kun lapsi ei kävellyt tarpeeksi nopeasti.
Opettajat ovat yhtä kyvyttömiä / kyvykkäitä vanhempia kuin kaikki muutkin. On hupaisaa olettaa, että ammattiminä olisi päällä myös kotioloissa. Toki opettaja on tietoisempi kaikista tekemistään virheistä omien lastensa kanssa ja se voi lisätä stressiä ja sitä kautta huutamista kotona.
Minäkin pelkäsin, että ap on mun naapuri. Mutta ainoastaan ammattini ja ajoittainen karjuminen mätsäävät. Olen töissä hyvin rauhallinen enkä hermostu mistään. Kotona olen hyvinkin ailahteleva.
Mun mielestä ammattinimikkeet voi unohtaa hiekkalaatikko-olosuhteissa. Kukaan ei ole silloin omassa ammattiroolissaan.
Meillä sama juttu. Mieheni on "kasvatusalan ammattilainen" ja huolehtii todella vastuuttomasti lapsista, eikä osaa kasvattaa (olla jämäkkä, mutta lempeä). Hän antaa kaiken periksi eikä valvo ja sitten jos lapsi ymmärtämättömyyttään tekeekin jotain pahaa, niin hän huutaa. Minua kohtaan hän onkin sitten vielä sitäkin julmempi kahden kesken, mutta se on jo toinen juttu. Kotona mies myös puhuu ikävästi joistain oppilaistaan takana päin sekä on erittäin asenteellinen ja ennakkoluuloinen ihmisiä kohtaan. Hän kuulemma "näkee heti" ensisilmäykseltä (ryhdistä, katseesta, painosta, vaatetuksesta jne.), millainen joku oppilas on oikeasti ja melkein jakelee numerot naamakertoimen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:54"]
Uskon että johtuu siitä että kun ollaan niitä kasvatusalan ammattilaisia niin häpeähän se olisi jos oma lapsi ei tottelisi tai toimisi täydellisesti kun ihmisten ilmoilla ollaan. Siksi karjutaan ja pidetään armeijamaista kuria. Nauratti yks perhepäivähoitaja joka koki asiakseen kauhistella kuinka muut vanhemmat ei pidä tarpeeksi kuria lapsilleen ja itse kasvatti lapsensa tyyliin "Ala vittu tulemaan siltä jo..." kun lapsi ei kävellyt tarpeeksi nopeasti.
[/quote]
Eihän perhepäivähoitajat mitään kasvatusalan ammattilaisia ole. Sattuvat vain hoitamaan lapsia työkseen.
Jos nyt hieman sallitaan stereotyyppistä yleistämistä, niin eikö opettajan ammattiin hakeudukin usein ihmisiä, joilla on kova kontrollin tarve sekä itseen että muihin? Sellaisia OCD-persoonia, joilla lähtee järki päästä, jos väriliidut eivät ole sateekaarijärjestyksessä pakkauksessaan :D He jumppaavat, juoksevat, syövät ortorektisesti, hallitsevat kirjamia, kieltä, luokan järjestystä ja elämä on aikataulutettua.
Kun siihen sekaan sitten tulee niinkin irrationaalisia olentoja kuin LAPSET häiritsemään Kaiken Täydellisyyttä, sitä kaaosta ei enää kestäkään. Työpaikalla valvovan silmän alla on ehkä pakko toimia hillitymmin ja helpompaa se on kurinalaiseksi kasvatettujen luokan pikkutyttöjen kanssa, mutta kotona on piru merrassa. Pää leviää, kun ympäristöä ei saa hallintaan.
Pikkuisen tekee kyllä mieli yleistää, omissa tuttavissani on paljon opettajia ja kyllä he yhtä miespuolista erityisluokanopettajaa lukuunottamatta ovat oikeasti tällaisia perfektionistisia suorittajia. Lapsia kasvatetaan kauhean kovalla kurilla, joka toisinaan näkyy vastareaktiona. Ovat kauhean kovapäisiä ja uhmakkaita.
Voi ei, onko opettajakin IHMINEN???