Lue keskustelun säännöt.
Kouluammunnoista traumatisoituneet
28.04.2015 |
Olin lukiossa silloin Jokelan surmien aikaan ja meidänkin koulua uhkailtiin. Pitkän aikaa näin painajaisia, jossa ystäväni tapettiin koulussa. En pystynyt muutamaan kuukauteen käydä koulussa paniikkioireiden takia.
Tästä on aikaa jo vuosia, mutta edelleen luentosaleissa mietin etukäteen pakosuunnitelmia ja säikähdän jokaista luokan ulkopuolelta tulevaa epämääräistä ääntä.
Onko täällä vertaistukea? Vai olenko ainut joka edelleen oireilee?
Kommentit (10)
No ei se mikään ihmekään ole, jos jää traumoja. On se niin sairasta, että joku hyökkää kouluun ja ampuu oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin yhden, joka ahdistui tapahtuneesta ja vielä parikymppisenäkin tunne jatkui.
En ollut itse Jokelassa, mutta kuitenkin lähellä. Koulussa oli tapahtuma-aikaan useita ystäviäni ja lukiokavereiden sisaruksia. Tapahtuma oli kyllä raskas ja muistan ikuisesti kavereideni paniikin kun yrittivät soitella sisaruksilleen koulussa.
En sanoisi että olen traumatisoitunut, mutta tapahtunut on jättänyt minuun sen, että välillä saatan kesken luennon pohtia mitä tekisin jos joku hullu tulisi luennolle. Olen käynyt mielessäni suunnitelmaa, mihin kannattaisi mahdollisen vaaratilanteen tullessa piiloutua. En sanoisi, että olen ahdistunut, mutta olen ehkä tietoisempi siitä että suunnitelma paosta kannattaa olla aina valmiina.
Sinun kannattaisi hakea apua, jos tunnet olosi hyvin ahdistuneeksi. Vanha trauma voi oireilla juuri noin, se pitäisi päästä purkamaan :)
Ei kannattaisi kiusata ketään koulussa niin ei olisi kiusattuja ketkä ammuskelisi koulussa. Jos joku kiusaa ja tekee toisen elämästä helvettiä niin en ihmettele yhtään että jollakin napsahtaa päässä.
Jos olisit 6 enemmän tietoinen tapahtuneesta, tietäisit että P-E ei ollut kiusattu vaan hänellä oli kavereita. Häntä pidettiin erikoisena ja outona, mutta ei kuitenkaan hyljeksitty tai syrjitty.
Kiusaaminen ei ole syy viedä viattomien ihmisten henkeä. Ei milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumatisoiduin lievästi. Pakosuunnitelmat ja hätkähtely on tuttua, mutta sitä tapahtuu korkeintaan pari kertaa kuussa ja ajatus menee usein nopeasti ohi. Joskus oon kyllä ihan miettinyt, että missä kannattaisi istua ja mitä pitäisi tehdä hyökkäyksen sattuessa. Meidän yliopistoonhan suunniteltiinkin tässä vähän aikaa sitten iskua, mutta onneksi jäivät ajoissa kiinni. Häiriintyneet ihmiset on tosi pelottavia.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:46"]Jos olisit 6 enemmän tietoinen tapahtuneesta, tietäisit että P-E ei ollut kiusattu vaan hänellä oli kavereita. Häntä pidettiin erikoisena ja outona, mutta ei kuitenkaan hyljeksitty tai syrjitty.
Kiusaaminen ei ole syy viedä viattomien ihmisten henkeä. Ei milloinkaan.
[/quote] Hän nimenomaan oli pitkäaikaisen kiusaamisen uhri ja kiusaaminenkin oli vakavempaa mitä aluksi oltiin kuviteltu. Älä tule pätemään ennen kuin otat asioista selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kiusata, muuten kouluampujia on enemmän ja teitä vähemmän ;)
Tämä on varmaan väärä foorumi tällaiselle asioille, tällä palstalla kun on sekopäitä jotka todennäköisesti vielä sysää vastuun ampumisista sulle! Etsi apua itsellesi, tsemppiä! :)
Pitäskö sun mennä johki terapiaan??