Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Se oli logistiikan peruskurssi. Kuuluin pakollisiin massakursseihin. Asia oli helppoa.

Tentti sen sijaan jotain ihan uskomatonta. Yhden kysymyksen täydellinen vastaus olisi löytynyt 500 sivuisen tenttikirjan yhdestä alaviitteestä. Muuten siitä sai max. 1 pisteen. Muutenkin tentti arvosteltiin hirvittävän tiukasti. Silloin vielä tenttiarvosanat olivat ilmoitustaululla ja muistan omaani katsoessa, että tentistä ei ollut kukaan yli 200 osallistujasta saanut kolmosta parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Englannin kielen syntaksi, vol 2. Opettaja oli täysin asperger, ehkä jopa suorastaan autisti, ja niin syvällä syntaksin saloissa, että unta vastaan piti taistella kaikki luennot. Tentti oli yhtä alaviitteen hässintää kokonaisuudessaan. Hyi.

mulla saksan kielen syntaksi. Puolet ei varmaan edes päässyt ekalla kertaa läpi, mä en päässyt tokallakaan. Piti käydä se läsnäolokurssi vielä toistamiseen. 

Ruotsin pakollinen kurssi.

Englantilaisen filologian fonetiikka (enkuksi)

Velvoiteoikeus

Termodynamiikka. Kysymyksessä ei sinänsä ollut kursseista hankalin, mutta malliopinto-ohjelmassa se oli sijoitettu ekan vuoden syksyyn. Näin minulla ja muilla juuri lukiosta tulleilla ei ollut vielä matemaattisia valmiuksia kurssin käsitteiden ymmärtämiseen. Asiaa ei myöskään auttanut huono luennoitsija ja epäkiinnostava aihealue.

Kvanttifysiikan syventävä kurssi oli aika mielenkiintoinen. Laskareita oli kahdesti viikossa muiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diskreettiin matematiikkaan.

Mitä opiskelit jos tuo oli vaikein? Yleensä ajatellaan että diskreetti matematiikka on niitä helpoimpia matematiikan osa-alueita.

Oletko kokeillut DI koulutuksen diskreettiä matematiikkaa? Muista kun meidän vuosikurssista 80% sai ekasta tentistä hylätyn. Eli kompleksilukuja, kompleksi-integraaleja jne? Toinen paha on digitaalinen säätötekniikka missä tätä matematiikkaa käytetään.

Ehkä joillakin aloilla diskreetti matikka viittaa johkin helppoon, ei todellakaan DI koulutuksessa.

En muista että tuo diskreetti olisi sinänsä ollut mitenkään ihmeellinen muutamaan jatkokurssiin verrattuna. Tosin tentissä jäi yksi lisämateriaali lukematta ja siitä sitten numero tippui. Riippuu varmaan opettajasta.

Omissa opinnoissa oli haasteita yhdellä kurssilla jossa professoria ei paljoa kiinnostanut opiskelijoille luennointi peruskurssilla, materiaalit oli jotain kökköä ääriteoreettista pyöritystä ja harjoitustehtävissä vaikeusaste vedetty mahdollisimman ylös kun professori haki potentiaalista porukkaa tohtoriopiskelijaporukkaansa. Ja tentissä taisi olla 10 tehtävää kolmeen tuntiin enkä tiedä saiko kukaan tehtyä niitä kaikkia siinä ajassa. Se professori siirtyikin parin vuoden jälkeen pois sen kurssin opetuksesta. 

Statiikka, mekaniikka, lujuusoppi...

Vierailija kirjoitti:

Termodynamiikka.

Termodynamiikka ja numeerinen analyysi. Siinä takavuosien koneteekkarin painajaiset pakkoruotsin lisäksi :)

Kontinuumimekaniikka. Sitä edelsi lukuisat muut -iikat, jotka ei myöskään hirveästi innostaneet, mutta tämä oli kruunasi kaikki ne.

Mitta- ja integroimisteoria.

Ruotsi!

Senhetkiseen kokemus- ja osaamistasoon suhteutettuna kamalin oli epäorgaanisen kemian ekat labratyöt. Se ole ensimmäinen labrakurssi suoraan lukiosta tulleelle kemian keltanokkaopiskelijalle. Liekkien käsittely oli vähän pelottavaa, ja hieman kuumotti aikaansaada vetokaapissa reaktioita, joista assari vieressä tyynesti totesi, että "tuosta tulee erittäin myrkyllistä kaasua, jota ei saa missään tapauksessa hengittää". Hapot ja emäkset olivat pienissä nokkapulloissa, ja jos edellinen käyttäjä oli jättänyt korkin sulkematta tai jos pullossa ei ollut korkkia, hieman liian tiukka ote pullosta aiheutti nesteen suihkahduksen pahimmassa tapauksessa nuoren kemistin itsensä päälle. Kurssin läpäisyyn tarvittiin ns. sakkatenttien suorittaminen hyväksytysti, ja nehän olivat pelkästään kaavojen opettelua ulkoa - ei kovin nappaava tapa tutustua uuteen opiskelualaan. Hauskinta tuossa kurssissa oli nähdä, että eri alkuaineet tosiaan voi tunnistaa tietyissä reaktioissa putkeen ilmestyvän värin perusteella, ja toisaalta se, että ekojen opiskeluvuosien parhaat kaverit tarttuivat mukaan juuri sieltä epäorkun labrasta :)

Kielenhuolto. Tentissä on tehtävä, jossa 3 virhettä tai enemmän aiheuttaa sen, että koko tentti hylätään. Vaikka saisit kaikesta muusta täydet pisteet, niin koko tentti hylätään. Jouduin tekemään sen tentin 6 kertaa, koska tein aina jonkun virheen liikaa siinä yhdessä tehtävässä.

Kemian perusteet 🙄

Vierailija kirjoitti:

Joskus aikoinaan biotieteiden perusteet sai aika monet hermoromahduksen partaalle. Muistaakseni ekan tentin paras arvosana oli 2. Ja hylättyjen määrä oli valtava. Vaatimukset oli aivan taivaissa tässä kurssissa. Aika kamalaa, ottaen huomioon että kyseessä oli peruskurssi. 

Jos kurssilaisten tentistä suoriutuminen oli tota tasoa niin opettaja oli epäonnistunut tehtävässään. Joko oli opettanut huonosti, tehnyt liian vaikean tentin tai arviointiperusteet olivat väärät. Yliopiston opettajathan eivät juuri koskaan itse näe malkaa omassa silmässään näissä asioissa. Kasvatustieteellisessä sentään on opettajia, jotka ovat oikeasti hyvin selvillä arviointiperusteista ja ymmärtävät, että jos tentistä selviytyminen on heikkoa niin opetus ei ole mennyt silloin todennäköisesti nappiin.

Euroopan farmakopean lääkemuodot. Ei sinänsä aiheena vaikea, mutta kurssin vetäjä onnistui tekemään siitä niin hankalaa ja tylsää pilkunviilausta että moni joutui uusimaan moneen kertaan.

Vaikein taisi olla funktionaalianalyysi. Turhauttavin puolestaan oli englannin kielen suullinen kurssi.

Pääaineeni oli suomen kieli. Joka ei alaa tunne, ei voi edes aavistaa, millaisiin kantasuomen, morfologian ja syntaksin hienouksiin luennoilla pureudutaan!