Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Tilastotiede. Numerojakauman perusteella sen joko tajuaa tai ei tajua.  Eli jollet saanut ykköstä/hylsyä  sait vitosen. Välissä ei juuri mitään.

Se oli jokin tutkimusmenetelmiä ja tutkimussuunnitelman elementtejä käsittelevä kurssi. En vieläkään ymmärrä mikä siinä hiersi, lähtökohtaisesti kurssi oli "helppo" mutta en millään meinannut päästä siitä tentistä (=parissa tunnissa väkerrettävä tutkimussuunnitelma) läpi, vaikka kuinka luin. En ole eläissäni saanut hylättyä arvosanaksi, siitä sain kahdesti ja kolmannella kierroksella laiminlöin kaikki muut kurssini ja keskitin kaiken energian tähän yhteen "tyhjänpäiväiseen" mutta pakolliseen kurssiin ja sainkin lopulta 5, mutta jäi kyllä paha maku suuhun! Jälkikäteen olen monet kerrat kyseenalaistanut tuon kurssin ja tentin tarkoituksenmukaisuuden, ihan kohtuuton vaiva hyötyyn nähden.

Opiskelin tietojenkäsittelyoppia ja siinä sivussa jonkin verran matematiikkaa.  Haihattelin meteorologian ja siinä sivussa fysiikan sivuaineopinnoista.  Ensimmäinen fysiikan peruskurssi vei haihattelun pois.  Laudaturin lukiomatematiikka ei tuntunut missään, mulle yliopistomatematiikka oli oikeastaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan testamentin eksegetiikka. Olisi pitänyt osata jakeet ulkoa ja olin vain selaillut VT:n läpi.

Selailevien leipäpappien osuuden kasvaminen on jo pidempään ollut mädättävän ikävä ilmiö.

Mikään kurssi yliopistossa ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikea, mutta oudoin ja turhauttavin oli kyllä varhainen opin historia ns. jakamattoman kirkon ajalta. Aiheena siis kirkkoisät, kirkolliskokoukset/konsiilit ja opillisten käsitteiden kehitys ennen ort. ja kat. kirkkojen eroamista toisistaan. Opettajana aivan omassa maailmassaan elävä munkki, joka välillä muisti käsitteet vain kreikaksi, ei suomennoksia ollenkaan. Tietäjät tietää, kenestä on kyse 😅

Ja läpi pääsin tietenkin, muistan että tein tentissä esseen jatkoksi sarjakuvan 😂

Tilastotieteen todennäköisyydet. Lisäksi teoreettisen matematiikan sivukurssi.

Turhauttavin kurssina oli AMK:ssa "ympäristötekniikan perusteet" tai "konetekniikan perusteet", TTKK:lla "teollisuustalouden perusteet (tuta)". Konetekniikka oli fysiikan kaavojen pyörittelyä edestakaisin työläästi ja sitten vain yksinkertaisia numeroiden sijoitteluita ja todettiin "kas vain, adiabaattinen paloprosessin hyötysuhteen laskeminen on jokseenkin sama erilaisilla polttomoottoreilla". Kaksi muuta olivat sellaista yleisliibalaabaa että voi morjesta miten sellaista kehdataan edes vaatia.

Eniten kuitenkin turhautti yleisesti TTKK:n sähköllä "laskeminen laskemisen ilosta" - laskettiin paperilla asioita jotka kuitenkin tiesi oikeissa duuneissa hoituvan simulaatiosoftilla/mittalaitteiden laskemana (olin AMK-inssinä jo oikeissa duuneissa) ja piti keksiä oikeasti ylimääräistä motivaatiolisää noihin laskareihin.

Fysikaalinen kemia. Osittain turhauttava huonon opettajan takia, mutta aihe oli kyllä itselle myös vaikea

Kansantaloustieteen appro. Yksi tentti meni läpimkuudennella yrittämällä huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Meitä aloitti kurssin työpaikalta neljä ja kaksi suoritti sen loppuun.

Kasvatustiede

Vaikein ja turhauttavin on kyllä ollut englanninkielinen Historian päätapahtumat 1600-luvulta nykypäivään. Suomeksi se olisi varmaan ollut helppoa ja kivaa, mutta paikoitellen edes Google kääntäjä ei osannut minua auttaa. Ihme kyllä, kurssi meni läpi, vaikka ainoa mitä opin, on se, että olen todella onneton enkussa.

Edelliseen liittyen myös pakollinen käännöstieteen kurssi tympäisi, kun mitäpä minä onnettomilla vieraiden kielien taidoillani kääntäisin!

Kieliteknologia on heittämällä vaikein oppiaine. Siinä pitäisi olla taitava ohjelmoija, kielitieteilijä, polygrotti ja jonkin sortin taikuri samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Senhetkiseen kokemus- ja osaamistasoon suhteutettuna kamalin oli epäorgaanisen kemian ekat labratyöt. Se ole ensimmäinen labrakurssi suoraan lukiosta tulleelle kemian keltanokkaopiskelijalle. Liekkien käsittely oli vähän pelottavaa, ja hieman kuumotti aikaansaada vetokaapissa reaktioita, joista assari vieressä tyynesti totesi, että "tuosta tulee erittäin myrkyllistä kaasua, jota ei saa missään tapauksessa hengittää". Hapot ja emäkset olivat pienissä nokkapulloissa, ja jos edellinen käyttäjä oli jättänyt korkin sulkematta tai jos pullossa ei ollut korkkia, hieman liian tiukka ote pullosta aiheutti nesteen suihkahduksen pahimmassa tapauksessa nuoren kemistin itsensä päälle. Kurssin läpäisyyn tarvittiin ns. sakkatenttien suorittaminen hyväksytysti, ja nehän olivat pelkästään kaavojen opettelua ulkoa - ei kovin nappaava tapa tutustua uuteen opiskelualaan. Hauskinta tuossa kurssissa oli nähdä, että eri alkuaineet tosiaan voi tunnistaa tietyissä reaktioissa putkeen ilmestyvän värin perusteella, ja toisaalta se, että ekojen opiskeluvuosien parhaat kaverit tarttuivat mukaan juuri sieltä epäorkun labrasta :)

Mulle sattui niin että kemian laboratoriotyöt tulivat hyvin tutuiksi jo keskikoulun neljännellä kun opettajaksi oli tullut hyvin pätevä naisope. Viidennen luokan fysiikka taas jäi hyvin hataraksi opettajan vaihduttua kun ei vaatinut juuri mitään, kertoi juttujaan tai sitten aikaa käytettiin matematiikkaan (mikä sinänsä tavallaan hyvä); katsoinkin yli neljännesvuosisata myöhemmin tarpeelliseksi käydä eräänä kesänä läpi peruskoulun fysiikan oppmäärän.

Fornsvenska, eli muinaisruotsin kurssi. Ykkösellä nippanappa läpi.

Kasvien lajintuntemus, sinänsä ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa, kun pelkkää ulkoaoppimista, mutta tieteellisissä nimissä ei minkäänlaista logiikkaa ja suurimman osan kohdalla en tiennyt edes suomenkielistä nimeä. Lisäksi kaikki heinät näyttävät samalta, tunnista siinä sitten. Opettelin niitä monta kuukautta, ennen kuin uskalsin mennä tenttiin. Pääsin onneksi läpi juuri ja juuri.

Säteilysuoja kurssi.

¨Tietojenkäsittelytieteissä "Tietorakenteet ja algoritmit", varsinkin jälkimmäinen osio.

Vierailija kirjoitti:

Pianonsoitto.

Olen äärimmäisen epämusikaalinen.

Missä tiedekunnassa joutui soittamaan pianoa täysin epämusikaalisena?

Kaikki ne kurssit joita piti täysin todellisesta elämästä vieraantunut tissiposki, päärynän mallinen kroppa, alansa ”ihmelapsi” jos oli sukunsa suhteilla ja rahoilla opiskellut ja edennyt proffaksi.

Ikinä ei ollut muuta tehnyt, eikä ymmärtänyt miksi kukaan muukaan, koskaan, muuta tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unkarin jatkokurssi

Minulle jo unkarin alkeet olivat tarpeeksi vaikeita, jatkokurssia en edes yrittänyt. Muita kieliä opin helposti, en tiedä mikä unkarissa tökki.

Johtuisko siitä, että unkari on vaikea kieli: toisaalta samalla tavalla kuin suomi (esim. sijapäätteet), sen lisäksi siinä on piirteitä, joita ei ole muissa kielissä ja sitä on aidosti vaikea ottaa haltuun ja oppia puhumaan hyvin? Yleensä ihmiset osaa ennestään germaanisia tai romanisia kieliä ja näiden osaamisesta ei saa unkarin suhteen mitään apua. Unkaria opiskellessa tuli tutuksi se tuska, jota ulkomaalaiset kokevat suomea opiskellessaan.

Minäkään en harkinnut unkarin jatkokurssia :D