Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

MA UCLA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yleensä jättänyt yhtään kurssia kesken, vaan kärsin karseimmatkin horinat loppuun asti. Yhden poikkeuksen tein. Kyseessä Tampereen yliopiston enkun kääntämiseen (tai ehkä mieluummin tulkkaamiseen) liittyvä höpönlöpörunonlausuntakurssi, jonka opettajana oli todella pieni ja mitäänsanomattoman näköinen amerikkalaisukko, joka nauroi ääneen kaikille opiskelijoille, joilla sattui olemaan brittiaksentti. Voi juma sitä ääliötä. No, ehkä joku siitä runonlausunnasta oppi jotain, itse en tosiaan viitsinyt parin kerran jälkeen enää mennä sinne. Ehkä kaikkein huonoin kurssi, jolle olen ikinä osallistunut, ja tein siis myös aineenopettajan opinnot!

Tästä tulee mieleen kun hain takavuosina Fulbright-vaihtoon jenkkeihin. Siihen kuului natiivipuhujan haastattelu. Natiivipuhuja sattui olemaan Suomessa asuva australialainen, jonka puheesta en ymmärtänyt puoliakaan, niin vahva aussiaksentti. Mainittakoon, että sain tohvelitestistä (TOEFL) huippupisteet, joten englanti oli kyllä hallussa. No koska tämä haastattelija oli kirjoittanut arvioon, että haastateltavalla oli vaikeuksia ymmärtää puhuttua englantia, minut lähetettiin kuukaudeksi ennen opintojen alkua valmistautumiskurssille USAan. Siellä oli italialaisia ja muita, joilla oikeasti hieman haasteita englannin kanssa. Opettajat siellä ihmettelivät, että miksi sinut on tänne lähetetty, kun osaat noin erinomaisesti englantia. No juu...

Mulla kävi samat yliopiston pakollisen englannin kanssa. Hutiloin kirjoituskokeessa, ja opettaja kurssilla sitten ihmetteli, miksi olen siellä kun pystyn pitämään sujuvasti esitelmän omasta alastani englanniksi. Toisaalta kurssilla muutkin osasivat suht hyvin englantia, joten jäi vaikutelma että tietty osa kokeessa olijoista vain laitettiin jollain konstilla kurssille.

Aikoinaan lääkiksessä kurssi terveydenhuollon organisaatioista oli puuduttavaa. Kun olit lukenut suvun, et muistanut yhtäään mitä olit lukenut.

No ne on kaksi eri asiaa.

Turhauttava on joku pakollinen pienryhmäkurssi missä on huono opettaja ja asia epäkiinnostava tai typerästi käsitelty.

Vaikea on vaikea. Ja pakollinen, mistä pitää lisäksi saada vähintään 'hyvä' että pääset opinnoissa seuraavaan vaiheeseen.

Siellähän hikoilet.

Englannin kielihistoria ja kielioppiteoria oli vaikeita.

Tilastotiede 2. minullakin. En jaksanut keskittyä 1.kurssiinkaan, 20vuotiaana oli hauskempaakin tekemistä.. skippasin liikaa luentoja. No 2.kurssista en sitten ymmärtänyt hölkäsen pölläystä. En tiedä miten pääsin läpi. Huonosti. Myöhemmin työelämässä huomannut että tilastotiede olisi ollut hyvä opiskella kunnolla.

Onhan tämä kerrottava: Maat.-metsät. tdk:n opistoihin ekana vuonna kuuluneet kemian työt.😑😱

Siellä tehtiin raudan massa-analyysi, uutettiin teestä kofeiinia ja saatiin monen tunnin uurastuksen tuloksena aikaan kofeiinipilleri. Jne.

Yksikin virhe prosessissa, niin lopussa sininen neste ei muuttunutkaan punaiseksi.

Matematiikan appron analyysikurssi tai lineaarialgebra. Ei motivaatiojaksaminen riittänyt. Lopulta punnersin läpi viimeisten kurssien joukossa.

Heittämällä se pakkoruotsikurssi

Käytännöllisen teologian pakollinen jatkokurssi.Tuntui, että tutkimuksen tulokset eivät ole oikein mitenkään mitattavissa, joten mietin,kuinka sitä voidaan arvioida.Kiva aihe sinänsä, mutta turhauttava

Mitta- ja integraaliteoria

FM kirjoitti:

Kasvien lajintuntemus. En ole biologi ja kurssista ei ollut hyötyä missään muissa opinnoissa. Ulkoa opiskelua ja hyväksytyn (2- vähintään) jälkeen unohdin aktiivisesti kaikki risut.

Mä taas muistan lämmöllä kasvitieteen lajintuntemusta. Vaikka siinä olikin hiki otsalla, kun sammalissa ja jäkälissä ei saanut tehdä yhtään virhettä.

Mut mä luin kasvitieteestä A-kok. ja pyrin yhä kartuttamaan tietojani siinä.

Olitko säkin Hgin Yo:ssa?

Biokemia lääkiksessä

Vierailija kirjoitti:

Varusohjelmistot, 1990 -luvulla. Kurssi sisälsi harjoitustyön jossa jokainen teki alkeelliseen ohjelmoitikieleen kääntäjän.

Sama ja toinen oli sen aikainen algoritmien analysointi kurssi.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen suhteellisuusteoria.

Samoin minulla. Todistin itselleni kaavojen järjettömyyden. Sain ristiriitoja. Tentin kuitenkin suoritin.

Tällä hetkellä meneillään oleva "Uskonto ja sukupuoli" on varsin lupaava turhauttavimman kurssin tittelin kannalta. Takana vasta yksi luento, joten en uskalla vielä aivan täysin tyrmätä, mutta rivien välistä lukemani hienoinen ennakkovaroitus luvassa olevasta intersektionaalisesta feminismistä ja sukupuolisekoilusta hieman hirvittää. Aihe olisi sinänsä kiinnostava, jos sukupuoli tarkoittaisi biologista todellisuutta, ei yksilön kokemaan fantasiamaailmaa...

Tilastotiede 5 ov, ei siis op. Huh, lopulta sain sen korvattua yhdellä metodologian kurssilla, kun gradu ja kaikki muut oli jo plakkarissa. Ihana amanuenssi pelasti miut. Kolme kertaa aloitin tuon halavatun kurssin.

Suomen lähisukukielet, käsitteli näiden äänne- ja muotorakenteen eroja ja ehkä jotain muutakin.

Ei kiinnostanut tippaakaan.

Puhetaito. Ei niin lyhyessä ajassa voi oppia mitään itselle hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Heittämällä se pakkoruotsikurssi

No toivottavasti olet toipunut siitä. Eikä sinun tarvitse enää palata aiheeseen elämäsi aikana.

Elämäsi ei ole helppoa.

Hmmm kirjoitti:

Opetuspedagogiikkaa. Opettaja jauhoi jotain Snellmanista. Olin tullut sinne oppiakseni opettamaan paremmin, en kuullakseni jotain p-kenjauhantaa.

Sama täällä. Meillä aiheena oli Keksi joku peli. Kukaan ei keksinyt mitään peliä ja joka kerta ope vain selitti, että pitäis keksiä joku peli.

Vierailija kirjoitti:

Biokemia lääkiksessä

Tästä kyllä huomaa sen että vaikeinta lääkiksessä on sinne pääsy.