Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?
Kommentit (841)
Opetuspedagogiikkaa. Opettaja jauhoi jotain Snellmanista. Olin tullut sinne oppiakseni opettamaan paremmin, en kuullakseni jotain p-kenjauhantaa.
Orgaanisen kemian kurssi yliopistossa, jonka räpiköin läpi vaikka olin opiskellut kemiaa lukiossa vain pakollisen kurssin verran ja suurin osa taustatiedoista puuttui.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä jättänyt yhtään kurssia kesken, vaan kärsin karseimmatkin horinat loppuun asti. Yhden poikkeuksen tein. Kyseessä Tampereen yliopiston enkun kääntämiseen (tai ehkä mieluummin tulkkaamiseen) liittyvä höpönlöpörunonlausuntakurssi, jonka opettajana oli todella pieni ja mitäänsanomattoman näköinen amerikkalaisukko, joka nauroi ääneen kaikille opiskelijoille, joilla sattui olemaan brittiaksentti. Voi juma sitä ääliötä. No, ehkä joku siitä runonlausunnasta oppi jotain, itse en tosiaan viitsinyt parin kerran jälkeen enää mennä sinne. Ehkä kaikkein huonoin kurssi, jolle olen ikinä osallistunut, ja tein siis myös aineenopettajan opinnot!
Tästä tulee mieleen kun hain takavuosina Fulbright-vaihtoon jenkkeihin. Siihen kuului natiivipuhujan haastattelu. Natiivipuhuja sattui olemaan Suomessa asuva australialainen, jonka puheesta en ymmärtänyt puoliakaan, niin vahva aussiaksentti. Mainittakoon, että sain tohvelitestistä (TOEFL) huippupisteet, joten englanti oli kyllä hallussa. No koska tämä haastattelija oli kirjoittanut arvioon, että haastateltavalla oli vaikeuksia ymmärtää puhuttua englantia, minut lähetettiin kuukaudeksi ennen opintojen alkua valmistautumiskurssille USAan. Siellä oli italialaisia ja muita, joilla oikeasti hieman haasteita englannin kanssa. Opettajat siellä ihmettelivät, että miksi sinut on tänne lähetetty, kun osaat noin erinomaisesti englantia. No juu...
Vierailija kirjoitti:
Orgaanisen kemian kurssi yliopistossa, jonka räpiköin läpi vaikka olin opiskellut kemiaa lukiossa vain pakollisen kurssin verran ja suurin osa taustatiedoista puuttui.
No on saattanut tuntua hiukan "haastavalta" :D
Tuo Anti-Oedipus on kyllä mystinen teos, luettiin sitä filosofian lukupiirissä eikä oikein avautunut meistä opiskelijoista kenellekään... Herroilla on aivan omanlaisensa melko mystinen postmoderni metafysiikkansa, jossa on vaikutteita mm. kvanttifysiikasta. Kauas on filosofiassakin edetty Platonista ja Aristoteleestä :D[/quote]
Elokuva-opinnoissa joku proffa piti Deleuze-lukupiiriä, niitä kirjoja Cinema: Time ja Cinema: Space tai jotain tohon suuntaan lukiessa piti kyllä vääntää aivoja jonkun verran.
Tilastotieteen 2.kurssi. En ymmärtänyt proffan opetuksesta juuri mitään. Tuntui että oikein nautti siitä, että selittää asiat mahd. monimutkaisesti ja epäloogisesti. Kehuskeli miten 50% ei pääse ekalla läpi hänen tenttejään. En päässyt minäkään. Opiskelukaverini sitten väänsi mulle rautalangasta muutamat kaavat ja uusintatentistä sainkin 3/5.
Vierailija kirjoitti:
Ympäristöoikeudesta on jäänyt mieleen vesijättö. Ja, että paukutin ulkoa tekstiä vailla mitään ymmärrystä siitä mitä asiat tarkoittavat käytännössä. Hauki on kala-metodi. Mitään en oppinut.
Mulle jäi vesijätön lisäksi mieleen valuma-alue.
Vastauksena otsikon kysymykseen kuitenkin sanoisin, että turhauttavin oli kirjanpidon perusteet ja vaikein insolvenssioikeus.
Vierailija kirjoitti:
AMOR -atomien ja molekyylien rakenne
(olen sivuainekemisti)
Mikä on "sivuainekemisti"? Tutkitaanko siinä sivuaineiden reaktioita, sivuaineen häviämättömyyden lakia, sivuainemäärää yms.? :D
Johdanto korkeakouluopintoihin. Meni ihan yli hilseen.
Minulle myös tilastotieteen 2. osa. Olen mielestäni hyvä matikassa, perusmatikat ja diskreetti matikka ja säätötekniikka eivät tuottaneet ongelmia, mutta tilastotieteen kanssa kehitin jonkun henkisen ongelman. Oli 1. vuoden kurssi ja lopulta viimeinen jonka pääsin läpi ennen valmistumista, aivan rimaa hipoen.
Tai no oli myös kurssi "Signaalien tilastollinen mallinnus", josta en ymmärtänyt yhtään mitään, ja jonka johdosta vaihdoin pois koko sivuaineen, johon se olisi kuulunut.
Tietysti Pakko-Ruotsin virka Mies tutkinto...
Myös neuvostoliiton kielen peruskurssi oli haastava
Sosiologian alkeiskurssi. Vaikeus liittyi ongelmiin pysyä hereillä kun luennoitsija paasasi monotonisella äänellä asioita jotka kiinnosti... no ei tippaakaan.
Olin luonnontieteiden opiskelija enkä tajua vieläkään mikä sai valitsemaan tuon kurssin valinnaiseksi. Kuvittelin että se olisi mielenkiintoinen, siis kurssin sisällöstä tehdyn kuvauksen perusteella. Kaikkea muuta!
Ulkoa ei tarvitse todellakaan opetella mitään. Pitää tajuta logiikka. Ilman sitä et voi koskaan olla suomen kielen asiantuntija!
Taisivat olla jotain fysiikan ja matematiikan kursseja.
Kasvien lajintuntemus. En ole biologi ja kurssista ei ollut hyötyä missään muissa opinnoissa. Ulkoa opiskelua ja hyväksytyn (2- vähintään) jälkeen unohdin aktiivisesti kaikki risut.
Pari kemian kurssia perusopinnoista (opiskelin sivuaineena). Kemia on vaikeaa.
Ohjelmoinnin perusteet -kurssi mitään ohjelmoinnista etukäteen tietämättömänä. Se oli jotain ihan käsittämätöntä ja työmäärä valtava.
Moni on maininnut tieteenfilosofian, joka mielestäni oli yksi helpoimmista ja mielenkiintoisimmista. Käy arkijärkeen. Sosiaalipsykologian sivuaineen peruskurssit samanlaisia, intuitiivisesti tajuaa teemat ihan eletystä elämästä.
Turhauttavin oli virkamiesruotsi, vaikein graduseminaari kaikkineen. Kaikki muu oli lastenleikkiä siihen verrattuna.