Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Vierailija kirjoitti:

Tilastotiede 2. Johtui opettajasta. Kukaan ei ymmärtänyt, mitä puhui.

et sitten osannut itse lukea ja kirjojahan ei sinulla tietenkään ollut, netistä nyt puhumattakaan

Kansantaloustiede 1 ja 2 (sain kummatkin kuitenkin ekalla kerralla rimaa hipoen suoritettua). Olen yhteiskuntatieteilijä, jolle kaikki graafit ovat hepreaa. Anteeksi, kun olen olemassa... ;)

Vierailija kirjoitti:

Diskreetti matematiikka on pahinta ikinä.

Se on ehkä helpoin matikan kurssi ikinä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diskreetti matematiikka on pahinta ikinä.

sehän on ehkä kaikista helpoin matikan kurssi!

Juuri niin, diskreetti oli helpoin. Se tai lineaarialgebra. Mielestäni vaikein oli ehkä topologia.

Perusopinnoista ehkä topologia, mutta syventävissä on sitten vielä enemmän haastetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 1800-luvun amerikkalaista kirjallisuutta käsitellyt. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta luettavaa oli aivan sairas määrä. Mitään muuta ei olisi ehtinyt tehdä kuin valmistautua seuraavalle luennolle.

Ylipäätään kirjallisuuden tenttipaketit oli käsittämättömän suuria. 20 kirjaa ei ollut poikkeus. Kaverit vielä kuvittelivat, että niitähän on helppo lukea, kun ovat romaaneja.

Sitten tentissä on neljä kysymystä, neljästä eri kirjasta. Miten sattuikin niin usein, että kysymykset olivat juuri niistä kahdesta, joista et ehtinyt lukea kuin ehkä takakansitekstin?

Okei. Kerran oli hauska kirjallisuustieteen tentti. Kirjoja oli lähes 20, mutta opettajaksi suuntautuville kuului pakollisena lastenkirjallisuus. Tenttikirjoina oli siis mm. Krokotiili Genaa ja Muumipeikkoa.

Minulle vaikein kurssi oli juurikin kirjallisuuskurssi, saksankielisten maiden kirjallisuushistoria, kaikille germaanisen filologian opiskelijoille pakollinen. Lehtori oli vanhahko itävaltalainen, aina hyvin siististi pukeutunut herrasmies, joka oli luultavasti vetänyt kaikki kurssinsa samalla hyväksi havaitulla kaavalla 70/80-luvulta lähtien (tämä siis vuonna 2013 muistaakseni). Itävallan maantuntemuksessa hänellä sentään oli diaprojektori (kyllä, sellainen alkuperäinen) ja vanhoja diakuvia Itävallasta, mutta kirjallisuuskurssilla piti vain tehdä muistiinpanoja hänen luennoistaan. Ei edes kalvosulkeisia, ei piirtoheitinkalvoja, eikä edes taululle kirjoittamista, vain lehtori puhumassa salin edessä. Luennot olivat kaiken lisäksi ainoastaan klo 18-20, mahdollisuutta aikaisempiin ei ollut. Oli siis pakko sekä olla joka kerta paikalla myöhään illalla ja kuunnella todella tarkkaan, sekä tehdä muistiinpanoja koko ajan. Tentti tuli luennoista + niistä lukuisista saksankielisen kirjallisuuden klassikoista, jotka piti kurssia varten lukea (ei todellakaan mitään helppoa ja kevyttä lukemista).

Nykyään näitä legendaarisia kursseja ei ikävä kyllä enää uudet germanistit pääse kokemaan, sillä tämä lehtori kuoli yllättäen vuonna 2014.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielitieteen perusteet. En vaan tajunnut, eikä kiinnostanut yhtään.

Mihinkähän tuo kurssi on liittynyt?

Kielten opiskelijana minulle nuo perusteet ovat olleet ihan ja sinänsä mielenkiintoistakin peruskauraa.

Myös pääsykoekirjana oli yleisen kielitieteen opus.

Virkamiesruotsi.

Vierailija kirjoitti:

C-ohjelmointi... Ei ole yhtään taipumusta ohjelmointiin ja javakurssikin meni läpi rimaa hipoen.

Tuohan on niin konkreettia ja loogista kuin olla ja voi. Ohjelmointikursseista saa helpoimmat opintopisteet.

kvanttimekaniikka II, kenttäteoriat ja semmoiset.

Vierailija kirjoitti:

Tieteenfilosofia tais olla. Millään ei jaksanut kuunnella ja tentistä tuli 2. No, moni ei päässyt edes tenttiä ekalla kerralla läpi. Mitään hyötyä ko. kurssista ei ole kaiken lisäksi ikinä ollut.

Meillä oli joku vastaava. Oisko ollut jopa tuo sama nimi ellei sama kurssikin?

Vero-oikeus. Oikeastaan olisi pitänyt olla nimenä "veronkierto- oikeus", koska lehtori heitti koko ajan läppää siitä.

En ole ollut yliopistossa, ajattelin että keskinkertaisuuden ei pidä sinne mennä. Siellä tarvitse opiskella asioita.

Lujuuslaskenta & rakennefysiikka <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 1800-luvun amerikkalaista kirjallisuutta käsitellyt. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta luettavaa oli aivan sairas määrä. Mitään muuta ei olisi ehtinyt tehdä kuin valmistautua seuraavalle luennolle.

Ylipäätään kirjallisuuden tenttipaketit oli käsittämättömän suuria. 20 kirjaa ei ollut poikkeus. Kaverit vielä kuvittelivat, että niitähän on helppo lukea, kun ovat romaaneja.

Sitten tentissä on neljä kysymystä, neljästä eri kirjasta. Miten sattuikin niin usein, että kysymykset olivat juuri niistä kahdesta, joista et ehtinyt lukea kuin ehkä takakansitekstin?

Okei. Kerran oli hauska kirjallisuustieteen tentti. Kirjoja oli lähes 20, mutta opettajaksi suuntautuville kuului pakollisena lastenkirjallisuus. Tenttikirjoina oli siis mm. Krokotiili Genaa ja Muumipeikkoa.

Minulle vaikein kurssi oli juurikin kirjallisuuskurssi, saksankielisten maiden kirjallisuushistoria, kaikille germaanisen filologian opiskelijoille pakollinen. Lehtori oli vanhahko itävaltalainen, aina hyvin siististi pukeutunut herrasmies, joka oli luultavasti vetänyt kaikki kurssinsa samalla hyväksi havaitulla kaavalla 70/80-luvulta lähtien (tämä siis vuonna 2013 muistaakseni). Itävallan maantuntemuksessa hänellä sentään oli diaprojektori (kyllä, sellainen alkuperäinen) ja vanhoja diakuvia Itävallasta, mutta kirjallisuuskurssilla piti vain tehdä muistiinpanoja hänen luennoistaan. Ei edes kalvosulkeisia, ei piirtoheitinkalvoja, eikä edes taululle kirjoittamista, vain lehtori puhumassa salin edessä. Luennot olivat kaiken lisäksi ainoastaan klo 18-20, mahdollisuutta aikaisempiin ei ollut. Oli siis pakko sekä olla joka kerta paikalla myöhään illalla ja kuunnella todella tarkkaan, sekä tehdä muistiinpanoja koko ajan. Tentti tuli luennoista + niistä lukuisista saksankielisen kirjallisuuden klassikoista, jotka piti kurssia varten lukea (ei todellakaan mitään helppoa ja kevyttä lukemista).

Nykyään näitä legendaarisia kursseja ei ikävä kyllä enää uudet germanistit pääse kokemaan, sillä tämä lehtori kuoli yllättäen vuonna 2014.

Pakko kyllä lisätä, että kaverit insinöörialalla, tai matemaattisilla aloilla lähtivät baariin, kun otin jättipaketin kirjatenttiin. 26 + 26  - luin 54 paksua klassikkoa, joista molemmista sai vain vain muutaman rupisen opintoviikon.

Kiva se oli lukea kaunokirjallisuutta joo, kun kaverit saa saman verran vähän huijaamalla opintoviikkija tosta vain.

Huijaamisesta tulikin mieleen - sain useammankin humanistisen alan opiskelijan opiskelijan ns. harmaalta alueelta.

Opiskelin kuitenkin ennen googlea - epäilen että harmaa alue on laajentunut.

Munkin teki mieli huijata opinnoissani. Vähän eri sanoilla kirjoittaa ainoastaan proffalle saksankielinen  paperi.  Jotenkin luulen, että tämä on tabu myöntää yliopistoissa.  

Sain itse aikanani useammankin kaverin kiinni plagioinnista - itse yritin oppia. Se oli noloa. En arvosta heitä vieläkään.

Tilastotieteen perusteet.

Vaikein oli joku filosofian peruskurssi. Mielenkiintoista ja ihanaa kuunnella hyvää luennoitsijaa, mutta rimaa hipoen pääsin tentistä läpi. En vieläkään muista suurten filosofien nimiä tai erilaisten filosofisten suuntausten nimiä, mutta silti tykkään lukea filosofiaa käsitteleviä juttuja, ihan vain omaksi ilokseni. 

Turhauttavin oli YKEM100, eli joku kemian peruskurssi, jossa piti tehdä hirveästi tehtäviä ja oli läsnäolopakkokin. Vei hurjasti aikaa vaikka oli helppoa, oikeastaan pelkkää kertausta lukion kemiasta. Pakollinen, liian helppo ja aikaa vievä kurssi, niin kyllähän siinä turhautui.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean paljon täällä toistellaan sitä, että eipä siitäkään kurssista mitään hyötyä ollut. No miten olisi länsimaisen sivistyksen pohjalla oleva ”tietoa tiedon vuoksi” -ajattelu? Jos jokaisesta yliopiston kurssista tulisi olla sellaista suoraa ja mitattavissa olevaa hyötyä tyyliin ”tarvitsen tätä tietoa työssäni viikottain”, niin eikö tällöin olla juuri sillä persujen tiellä, jossa pilkataan tiedettä ja kaiken maailman dosentteja? Olen hämmästynyt, että yliopiston käyneet ihmiset, humanistitkin, ovat sisäistäneet tämän diskurssin.

Kiitos, samaa mieltä. En takuulla muista kaikkea oppimaani yliopistosta, mutta kun aikanaan ne kurssit luin ja suoritin, ne lisäsivät ymmärrystä asioista, joista en aiemmin tiennyt. Ja aina sieltä jotain jää passiiviseen muistiin. Koskaan ei tiedä, mikä on tarpeen. Tilastotiede kuului yhteiskuntatieteen pakollisiin kursseihin ja vaikka en jatkanut, jäi jonkinlainen ymmärrys tilastojen lukemisesta ja merkitsevyydestä. Sanoisin, että kaikki kurssit kasvattivat maailman ja kulttuurin ymmärtämistä jollakin tavalla. Ja kun luin sekä yhteiskuntatieteen että humanistisen opinnot, niin sanavarasto kasvoi väkisinkin. Se auttaa aina jäsentämään maailmaa ja ymmärtämään ihmisiä ja ilmaisemaan itseään paremmin kuin se, että en olisi niitä käynyt. Sitä paitsi kun opiskelee niitä kursseja, ei voi vielä tietää, mitä niistä tulee tarvitsemaan sitten, kun löytää työpaikan tai erilaisia työpaikkoja. Mikään ei ole mennyt mielestäni hukkaan, ei edes kansalaisopiston lyhyt venäjän kurssi, joka loppui, kun kaikki muut luovuttivat. Työssäni on hyvä osata kyrilliset kirjaimet ainakin auttavasti, ja aina korva tunnistaa joitakin sanoja ja poimii toisia, jotka pystyy ymmärtämään muiden kielten pohjalta. 

Jos nyt täytyy sanoa kaikkein vaikein kurssini, niin diskurssianalyysi sai repimään hiuksia. Kumma kyllä sain siitä tosi hyvän arvosanan ja ajattelen vieläkin, että onnistuin jotenkin puijaamaan kurssin vetäjää, silloista apulaisprofessoria. Sanoin jopa ääneen, että en tajua tästä mitään. Heti kun luulin ymmärtäväni, mitä Foucault tarkoitti, homma meni jotenkin päälaelleen. Mutta olen aina ollut hyvä kirjoittamaan vakuuttavasti jopa asioista, joita en kovin hyvin tunne. 

Projektijohtaminen oli itselleni vaikea koska aihe ei kiinnostanut pätkääkään. Jouduin uusimaan tentin koska en vaan saanut itseäni lukemaan ensimmäiseen. 

Tilastotiede. Ei sen takia että itse asia olisi vaikeaa, vaan koska opettajan aineistot, luennot, tehtävät ja tentit oli niin helvetin sekavaa sönkötystä että hän taisi olla ainoa henkilö joka oli kärryillä omista jutuistaan. Käytännössä asiat piti opiskella toisista oppikirjoista ja nettilähteistä, joten kurssiin meni myös ylimääräistä aikaa sen takia. Edelleenkään en ymmärrä miten noin yksinkertaiset asiat pystyi selittämään noin vaikeasti.

Ruotsi. Joku pakollinen. Kurssilaveri oli ptkällö raskaana ja jäi 0,5 p ettei päässyt läpi.

Kysyi eikö voisi tehdä jotain, koska ei pysty kunnolla istumaan, siinä vaiheessa, kun sai tietää.

Ei armoa.

En nähnyt enää ikinä toista