Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Vierailija kirjoitti:

Kauhean paljon täällä toistellaan sitä, että eipä siitäkään kurssista mitään hyötyä ollut. No miten olisi länsimaisen sivistyksen pohjalla oleva tietoa tiedon vuoksi -ajattelu? Jos jokaisesta yliopiston kurssista tulisi olla sellaista suoraa ja mitattavissa olevaa hyötyä tyyliin tarvitsen tätä tietoa työssäni viikottain, niin eikö tällöin olla juuri sillä persujen tiellä, jossa pilkataan tiedettä ja kaiken maailman dosentteja? Olen hämmästynyt, että yliopiston käyneet ihmiset, humanistitkin, ovat sisäistäneet tämän diskurssin.

No minä en ole hämmästynyt.

Ovathan nuo monet asiat hyvä tiedostaa MUTTA että niiden ulkoaopetteluun lyhyen hetken kestävää tenttitilannetta varten joutuu käyttämään tolkuttomasti aikaa, lienee perusteltavissa lähinnä vain joidenkin opettavien tahojen tärkeydentunteen täyttäjänä. Ihmiselämän ajankäytölle löytyisi järkevämpiäkin kohteita (esim. ihan käytännön kielitaitojen kehittäminen).

Vierailija kirjoitti:

Kieltenvälinen tiedonhaku.

Kerro tästä lisää! Mikä oppiaine? Info?

Biokemia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 1800-luvun amerikkalaista kirjallisuutta käsitellyt. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta luettavaa oli aivan sairas määrä. Mitään muuta ei olisi ehtinyt tehdä kuin valmistautua seuraavalle luennolle.

Ylipäätään kirjallisuuden tenttipaketit oli käsittämättömän suuria. 20 kirjaa ei ollut poikkeus. Kaverit vielä kuvittelivat, että niitähän on helppo lukea, kun ovat romaaneja.

Sitten tentissä on neljä kysymystä, neljästä eri kirjasta. Miten sattuikin niin usein, että kysymykset olivat juuri niistä kahdesta, joista et ehtinyt lukea kuin ehkä takakansitekstin?

Okei. Kerran oli hauska kirjallisuustieteen tentti. Kirjoja oli lähes 20, mutta opettajaksi suuntautuville kuului pakollisena lastenkirjallisuus. Tenttikirjoina oli siis mm. Krokotiili Genaa ja Muumipeikkoa.

Noihin kirjoihinhan on niitä Notes-sarjojen kirjasia. Vaikka yleensä pyrin lukemaan myös itse kirjat, niin yhden paksun opuksen jätin pelkästään Notes-kirjasen varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Latina. Haastavan siitä teki se, että kukaan muu ei ollut kiinnostunut aineesta. Kuului pakollisiin kursseihin.

Englannin kielioppi oli vaikein. Kuvittelin yliopistoon mennessä osaavani sen täysin mutta tuolla kurssilla kadotin kaiken itseluottamukseni.

Meillä oli todella mielenkiintoinen pakollisen latinan luennoitsija aikanaan Tampereen yliopistossa. Tenttikin oli sellainen, että sai sanakirjan kanssa kääntää jonkun latinankielisen tekstin, eli ei tarvinnut varsinaisesti osata kielioppia, kunhan tajusi lukemastaan tekstistä jotain. Itse luennot olivat lähinnä kulttuurihistoriaa ja lennokkaasti vedettyinä. Eli aika paljon riippuu todellakin opettajasta.

Latinassa nimenomaan täytyy osata kielioppia, sanakirjasta ole mitään hyötyä jos et ymmärrä esim. aika- ja sijamuotoja.

Mulla oli virheetön käännös, mutta olenkin kääntäjä. :) Osaahan sitä vähän näppärämpi päätellä  kuinka sanoista saa järkevän ajatuksen, jos vaan tunnistaa suunnilleen sanojen perusmuodot. Samalla periaatteella olen kääntänyt muitakin kieliä, joita en oikeasti kovin hyvin osaa.

Minä en ole kääntäjä enkä edes kielitieteilijä, mutta olen minäkin kääntänyt esim. tanskaa ja espanjaa joita en ole lainkaan opiskellut. Latinaa sen sijaan olen opiskellut 6 opintoviikkoa, ja voin kertoa että latinaa EI käännetä sillä että "tunnistaa suunnilleen sanojen perusmuodot". Järkevän ajatuksen voi toki saada, mutta mitään takeita ei ole että se olisi oikea käännös. Lainassa keliopin osaaminen on pakollista.

Referoin ohjaajalle kirjan, jonka jouduin hankkimaan Yhdysvalloista Akateemisen kautta (silloin ei ollut verkkokauppoja). Sain ykkösen, koska referaatti oli ohjaajan mielestä pinnallinen. Tosin hän tuli myöntäneeksi, että ei ole itse lukenut opusta (sitä ei ollut ilmeisesti koko Suomen kirjastolaitoksessa, ainoastaan tentin vaatimuksissa). Mystinen tapaus, joka ei kohottanut arvostustani tenttijään.

Vaikein ja turhauttavin eivät missään tapauksessa ole sama kurssi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Latina. Haastavan siitä teki se, että kukaan muu ei ollut kiinnostunut aineesta. Kuului pakollisiin kursseihin.

Englannin kielioppi oli vaikein. Kuvittelin yliopistoon mennessä osaavani sen täysin mutta tuolla kurssilla kadotin kaiken itseluottamukseni.

Meillä oli todella mielenkiintoinen pakollisen latinan luennoitsija aikanaan Tampereen yliopistossa. Tenttikin oli sellainen, että sai sanakirjan kanssa kääntää jonkun latinankielisen tekstin, eli ei tarvinnut varsinaisesti osata kielioppia, kunhan tajusi lukemastaan tekstistä jotain. Itse luennot olivat lähinnä kulttuurihistoriaa ja lennokkaasti vedettyinä. Eli aika paljon riippuu todellakin opettajasta.

Tämä taisi olla se kurssi, jolla opin sanomaan latinaksi "Marialla on viinirypäle". Tentti vastasi opittua ja sanakirjan avulla siitä selvisi varmaan jokainen, mikä oli oikein hyvä. Hauskojen luentojen takia kävin kuuntelemassa, vaikka muutenkin olisi varmasti selvinnyt.

Vaikeinta ehkä fysikaalinen kemia. Olen ihan hyvä matikassa ja fysiikassa, mutta kemia menee monilta osin ihan yli hilseen. Fysikaalinen ehkä eniten.

Turhauttavinta kaikki taloustiede. Koska se on suurimmalta osin ihan täyttä paskaa. Ekonometriassa näin jotain järjen hiventä, koska se perustuu tilastotieteeseen. Mutta se kaikki muu...

Eka tutkinto mulla on tekniikasta/luonnontieteistä ja toinen kauppakorkeasta.

Lääketieteellinen jja siellä lääketieteellisen kemian  kurssi. Täynnä kemiallisia kaavoja ja sitruunahappokierto.

Havaintopsykologia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filosofian logiikka oli kyllä humanistille käsittämätöntä.  Ja Puolan historia aivan järkyttävää sekasotkua.

Haha! Tykkäsin teor. filosofiasta kyllä muuten paljon, mut kyllä tuo logiikka oli kamala osio. Mutta matikka meni lukiossa huonosti, mulla oli jokin trauma siihen.

Tähän pitäisi varmaan tutustua! Olen opiskellut matemaattista/laskennallista logiikkaa aika paljonkin, ja filosofiaa myös mutta en filosofian puolella logiikkaa erityisemmin, mutta sen mitä olen törmännyt logiikkaan filosofian teksteissä, tuntuu aina että selkeitäkin asioita käsitellään tosi vaikeasti. En ole tiennyt, enkö vain tunne sitä filosofian tyylistä logiikkaa vai tehdäänkö siellä oikeasti helpoistakin asioista vaikeita. Tietenkin filosofian piiriin kuuluu pohtia perusteellisesti vähän kaikkea, mutta sitten kun ollaan sovittu, mitä joku notaatio tai ilmaisu logiikassa tarkoittaa ja todistettu muutamia sääntöjä, moni asia ratkeaa aika suoraviivaisesti.

Molekyylibiologia, en muista mikä kurssi. Matikka, fysiikka ym helppoja mulle.

Ekonomia, kun olin aluksi siitä ihan pihalla. Esim. peliteorian kurssi on mulle helppo koska olen loogis-matemaattinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean paljon täällä toistellaan sitä, että eipä siitäkään kurssista mitään hyötyä ollut. No miten olisi länsimaisen sivistyksen pohjalla oleva ”tietoa tiedon vuoksi” -ajattelu? Jos jokaisesta yliopiston kurssista tulisi olla sellaista suoraa ja mitattavissa olevaa hyötyä tyyliin ”tarvitsen tätä tietoa työssäni viikottain”, niin eikö tällöin olla juuri sillä persujen tiellä, jossa pilkataan tiedettä ja kaiken maailman dosentteja? Olen hämmästynyt, että yliopiston käyneet ihmiset, humanistitkin, ovat sisäistäneet tämän diskurssin.

Vaikeita ja turhauttaviahan tässä kysyttiin ja moni esiintynyt kurssi on sellainen, että osallistuja ei ole tajunnut kurssin aihepiiristä yhtään mitään. Ei se ole silloin tietoa tiedon vuoksi, vaan valmistumisen estävä painajainen.

Luonnontieteissä ja matemaattispohjaisissa aineissa, esim. jotkut kauppiksen kurssit, on ihan tavallista, että puolet ei pääse kurssia läpi ja läpipäässeistä puolet saa ykkösen ja toinen puolisko vitosen. Eli jotkut (=useimmat) ei vaan tajua, aihepiiri menee yli korkealta ja kovaa.

Tietotekniikan opinnoista TKK:lla muistan kurssin, jonka tulokset (siihen aikaan ilmoitustaululla nähtävissä) olivat valehtelematta 0/1, noin puolet kumpaakin. Sitten siellä oli sadan tuloksen joukossa yksi tai kaksi arvosanaa 5 osoittamassa, että kurssin arvosteluasteikko oikeasti ylsi 5:een asti :-D

Vierailija kirjoitti:

Kielitieteen perusteet. En vaan tajunnut, eikä kiinnostanut yhtään.

Mihinkähän tuo kurssi on liittynyt?

Kielten opiskelijana minulle nuo perusteet ovat olleet ihan ja sinänsä mielenkiintoistakin peruskauraa.

Latinan peruskurssi oli varma unilääke, kaverin kanssa siellä nuokuttiin.

Laskennan teora, eli teoreettista tietojenkäsittelyä, lambakalkkyyliä, turingin koneita jne jne.... hyi hitto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus aikoinaan biotieteiden perusteet sai aika monet hermoromahduksen partaalle. Muistaakseni ekan tentin paras arvosana oli 2. Ja hylättyjen määrä oli valtava. Vaatimukset oli aivan taivaissa tässä kurssissa. Aika kamalaa, ottaen huomioon että kyseessä oli peruskurssi. 

Jos kurssilaisten tentistä suoriutuminen oli tota tasoa niin opettaja oli epäonnistunut tehtävässään. Joko oli opettanut huonosti, tehnyt liian vaikean tentin tai arviointiperusteet olivat väärät. Yliopiston opettajathan eivät juuri koskaan itse näe malkaa omassa silmässään näissä asioissa. Kasvatustieteellisessä sentään on opettajia, jotka ovat oikeasti hyvin selvillä arviointiperusteista ja ymmärtävät, että jos tentistä selviytyminen on heikkoa niin opetus ei ole mennyt silloin todennäköisesti nappiin.

Heh, vanha juttu, mutta pakko kommentoida:

"Kasvatustieteellisessä sentään on opettajia, jotka ovat oikeasti hyvin selvillä arviointiperusteista ja ymmärtävät, että jos tentistä selviytyminen on heikkoa niin opetus ei ole mennyt silloin todennäköisesti nappiin."

Meillä oli opettajankoulutuksessa yksi kammottava painajaiskurssi, jossa oli pakollisten massaluentojen lisäksi muistaakseni 5 kirjaa, joita oli ensinnäkin kirjastossa saatavana 50 kpl 600:lle opiskelijalle, eikä niitä saanut edes rahalla muualtakaan. Toisekseen koko kurssi mentiin pikavauhtia harjoittelujen välissä ja tenttiin tuli kysymyksiä sekä luennoista että kirjoista. Reippaasti yli puolet opiskelijoista reputti sen ekalla kerralla.

Huvittavinta toki oli, että kasvatustieteellisessä meille kerrottiin isolla massaluennolla, että massaluennolla ei opi mitään. Lisäksi meille opetti didaktiikkaa henkilö, joka oli edellisenä vuonna käynyt itse opettajankoulutuksen ja siinä oli hänen kaikki opettajakokemuksensa. Luennoilla myös opetettiin ihan eri periaatteita kuin harjoittelukouluissa noudatettiin.

Että en kyllä sanoisi ihan niinkään, että kasvatustieteellisessä ymmärrettäisiin opetuksen päälle sen enempää kuin muissakaan tiedekunnissa. Opettajat ovat useimmiten tutkijoita yliopistossa. Tai no tästäkin on jo 10 vuotta, joten en tiedä miten nykyään.

Heprea