Mikä asia sinusta on liian työläs?
Minkä takia jokin asia on toiselle hirveän työläs ja raskas, ja toinen hoitaa sen saman homman muutamassa minuutissa ilman mitään härdelliä?
Olen itse viime aikoina kuunnellut erään tuttavan voivotusta siitä, kuinka esimerkiksi koiran ruoan hakeminen yhdestä tietystä erikoisliikkeestä on aivan hirveän työlästä, se että hän imuroi vanhan äitinsä yksiön käydessään on valtava ponnistus, kuinka aika ei millään kerta kaikkiaan tahdo riittää siihen että varaisi laatikot ja kinkun lounasravintolasta... Tässä muutama esimerkki näistä kauhean hankalista ja raskaista ja työllistävistä asioista joita hänen elämässään on.
Kyseessä on terve työikäinen ihminen, joka asuu miehensä kanssa. Ei lapsia.
Minun on vaikea käsittää, kuinka tällaiset muutaman minuutin vievät hommat voivat jollekin olla niin vaikeita ja raskaita. Osaako joku selittää?
Kommentit (71)
Talvella pukeminen ja riisuminen, auton putsaaminen lumesta ja lämmitykseen laittaminen, vaatteiden vaihto tai sovittaminen, useasta ovesta kulkeminen erityisesti jos paljon tavaraa, turhaa tavaraa reissussa, pakkaaminen, pakkausten purku, useassa eri liikkeessä käynti, usean pikkuasian hoitaminen, hankalien asioiden hoitaminen (esim. reklamointi), toistuvat rutiinit, ajan varaaminen mihin tahansa, imurointi jos paljon tavaraa, kuvien siirtäminen tietokoneelle, joskus tietokoneen käynnistäminenkin, pullojen yms. pesu, monen isomman homman aloittaminen ja se, että pitäisi hoitaa jokin asia tai käydä jossain ennen aikataulutettua menoa (tunne ettei ehdi, vaikka ehtisi hyvin).
En ole laiska ja teen mielelläni asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä. Uppoudun usein työhön niin, etten osaa lopettaa. Teen koko ajan jotain. Aivojen ja kropan rasittaminen ei haittaa. Kyse on jostakin sellaisesta, että nuo asiat jollain lailla ärsyttävät tai hermostuttavat ja siksi niistä tulee ylivoimaisia. Tuntuu että niihin menee hyvää aikaa ihan hukkaan. Olen kärsimätön ja pyrin olemaan tehokas. Siksi nuo ehkä tuntuvat siltä kuin maailma tekisi kiusaa ja työntäisi kapuloita rattaisiin.
Mun mielestä kaikkein työläin homma näin joulun alla on Karjalan piirakoiden itse leipominen.
Joskus sitä aviomiehmi mieleksi yritin tehdä,
Mutta yrittämiseksi se todella jäikin,.
Osaan toki leipoa pehmeää pullaa, korvapuusteja, kuivakakkuja, erilaisia marja-ja suolaisia piirakoita.
Mutta Karjalan piirakat eivät onnistu, eivät siis mitenkään eivätkä millään konstilla.-
Ja kaikeksi onneksi rakas aviomieheni jo vuosia sitten käsitti sen, eikä enää toivo niiden leipomista minulta.
Ymmärrän täysin hänen jouluruoka toivomuksensa, koska hän lähtöisin itä-suomalaisesta kodista, joille karjalan piirkat ja munavoi kuuluivat joulupöytään. Ja toki noita aina söimmekin, kun aikoinaan hänen kodissaan jouluja vietettiin-:
Sittemiin on jouluja on viettetty aivan oman perheen kesken, siten että vain leskiäitini on tullut jouluaaton aterialle kanssamme.
Toisin kuin voisi luulla, oikeiden ja oikealla tavalla leivottujen ja voideltujen karjalan piirakoiden valmistaminen ei tavallisessa rivtalo asunnossa ole täysin sama asia.
Kuins se, että tottunut anoppi leipasee aattoaamuna tuoreet Karjalan piirakat jouluaaton ruokapöytään.
Ensinäkin, jo tuon leivinuunin lämmittäminen tosi korkeaaan lämpötilaaan karjalan piirakoiden paistamista varten, on aloitettava aikaisin aattoaamuna.
Myös taikinan teko ja piirakoiden valmistaminen riispuuroineen vie aikaa.
Kuten ehkä ainakin osa teistä tietää, niin Karjalan piirakoiden paisto lämpötila on oltava tosi korkea, noin 300 astetta.
Täss asiassa olen hunompia kuin moni joku muu, kaltaiseni ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikkein työläin homma näin joulun alla on Karjalan piirakoiden itse leipominen.
Joskus sitä aviomiehmi mieleksi yritin tehdä,
Mutta yrittämiseksi se todella jäikin,.
Osaan toki leipoa pehmeää pullaa, korvapuusteja, kuivakakkuja, erilaisia marja-ja suolaisia piirakoita.
Mutta Karjalan piirakat eivät onnistu, eivät siis mitenkään eivätkä millään konstilla.-
Ja kaikeksi onneksi rakas aviomieheni jo vuosia sitten käsitti sen, eikä enää toivo niiden leipomista minulta.
Ymmärrän täysin hänen jouluruoka toivomuksensa, koska hän lähtöisin itä-suomalaisesta kodista, joille karjalan piirkat ja munavoi kuuluivat joulupöytään. Ja toki noita aina söimmekin, kun aikoinaan hänen kodissaan jouluja vietettiin-:
Sittemiin on jouluja on viettetty aivan oman perheen kesken, siten että vain leskiäitini on tullut jouluaaton aterialle kanssamme.Toisin kuin voisi luulla, oikeiden ja oikealla tavalla leivottujen ja voideltujen karjalan piirakoiden valmistaminen ei tavallisessa rivtalo asunnossa ole täysin sama asia.
Kuins se, että tottunut anoppi leipasee aattoaamuna tuoreet Karjalan piirakat jouluaaton ruokapöytään.
Ensinäkin, jo tuon leivinuunin lämmittäminen tosi korkeaaan lämpötilaaan karjalan piirakoiden paistamista varten, on aloitettava aikaisin aattoaamuna.
Myös taikinan teko ja piirakoiden valmistaminen riispuuroineen vie aikaa.
Kuten ehkä ainakin osa teistä tietää, niin Karjalan piirakoiden paisto lämpötila on oltava tosi korkea, noin 300 astetta.
Täss asiassa olen hunompia kuin moni joku muu, kaltaiseni ihminen.
Ihan vain näin sivusta uskallan tietämykseni mukaan kommentoida, että viestin lähettejä on täysin okeikassa.
Karjalan piirakoiden kypsyminen vaatii todella erittäi korkaä lämpötilan uunissa.
Ja leivinuunissa sellaisen lämpötilan saavuttaminen, edellyttää sitä, että tuntee oman kotinsa leivin uunin lämpiäsen ja lämpötilan saavuttamisen erittäin tarkkaan
Ja tosi on sekin, että ne perus perinteiset Karjalan piirakat paistetaan nimenomaan puulämmiteisess
ä leivinuunissa.
Eikä missään sähköllä lämpivässä kerrostalon tai rivitalon uunissa.
Ja itelläni on totisesti kokemusta siitä miten olen torilta ostanut pakastettuja Karjalan piirakoita. joiden paistaminen syömiskuntoon, joulupöydässä vaati sähköuunilta 300 asteen lämpötilan.
Ohjeen mukaisesta paistamiesta huolimatta, ja piirakoiden voi sulalla huolimatta, piirakat eivät todellakaan maistuneet siltä, kuin niiden pitäisi maistua pohjois-karjalaisessa jouluppöydässä.
Pelkkä munavoi ei tee piirakoista maistuvia-.
Talon rakentaminen tuntui työläältä ja riskaabelilta. Ostin sitten valmiin talon.
Verhon ripustaminen. Se on ärsyttävillä klipsuilla kiinni ja taapero käy repimässä sen alas ehkä kerran kuussa. Sen takaisin laittoon kuluisi muutama minuutti, mutta ei vaan jaksa. Yleensä meillä onkin aina parin viikon taukoja kun verho on poissa ja naapuri talosta pääsee katsomaan suoraan sisään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikkein työläin homma näin joulun alla on Karjalan piirakoiden itse leipominen.
Joskus sitä aviomiehmi mieleksi yritin tehdä,
Mutta yrittämiseksi se todella jäikin,.
Osaan toki leipoa pehmeää pullaa, korvapuusteja, kuivakakkuja, erilaisia marja-ja suolaisia piirakoita.
Mutta Karjalan piirakat eivät onnistu, eivät siis mitenkään eivätkä millään konstilla.-
Ja kaikeksi onneksi rakas aviomieheni jo vuosia sitten käsitti sen, eikä enää toivo niiden leipomista minulta.
Ymmärrän täysin hänen jouluruoka toivomuksensa, koska hän lähtöisin itä-suomalaisesta kodista, joille karjalan piirkat ja munavoi kuuluivat joulupöytään. Ja toki noita aina söimmekin, kun aikoinaan hänen kodissaan jouluja vietettiin-:
Sittemiin on jouluja on viettetty aivan oman perheen kesken, siten että vain leskiäitini on tullut jouluaaton aterialle kanssamme.Toisin kuin voisi luulla, oikeiden ja oikealla tavalla leivottujen ja voideltujen karjalan piirakoiden valmistaminen ei tavallisessa rivtalo asunnossa ole täysin sama asia.
Kuins se, että tottunut anoppi leipasee aattoaamuna tuoreet Karjalan piirakat jouluaaton ruokapöytään.
Ensinäkin, jo tuon leivinuunin lämmittäminen tosi korkeaaan lämpötilaaan karjalan piirakoiden paistamista varten, on aloitettava aikaisin aattoaamuna.
Myös taikinan teko ja piirakoiden valmistaminen riispuuroineen vie aikaa.
Kuten ehkä ainakin osa teistä tietää, niin Karjalan piirakoiden paisto lämpötila on oltava tosi korkea, noin 300 astetta.
Täss asiassa olen hunompia kuin moni joku muu, kaltaiseni ihminen.
Kukahan toi kaheli mahtaa olla, joka tuota asialliasta kommenttia alapeukutta.
Mielenkiintoista olisi tietää hänen ikänsä ja elämänkokemusksensa-
Miten paljon on leiponut hän on leipnut Karjalan piirakoita ja paistanut niitä?
Miten hän osaa erotta maun valmiiksi ostetuista ja itse tehdyistä tuoreista ja voidelluista Karjalan piiraoikoista.
Ja myös siitä, miten moni suomalainen on epäonnistuut esimerkiso juuri mökin leivinuunissa Karjalan piirakoiden paistamisessa, juuri jouluaattona-
Leivinuunin sopivan lämpätilan vahtiminen Karjala piirakoiden paistamiseen on aikaa ja osaamista vaativa homma.
Karjalan piirakoiden paistuminen kypsimen äkäisessä ja kovassa lämpötilassa leivinuunissa ei ole ole mitään kokemattomien nuoren pissis naisten hommaa.
Aika moni asia on minusta turhan työläs verrattuna siihen, minkä ilon se tuottaa: verhojen vaihtaminen jouluksi, kodin kaikkien ikkunapintojen peseminen, lasagnen tai muun yhtään isotöisemmän ruuan valmistaminen alusta pitäen itse, saunan peseminen ja kaappien siivous.
En ole masentunut, mutta olen loman tarpeessa ja lisäksi luonteeltani aika laiska.
Pesin tänään hellan tauksen ja hellan. Kävelin lenkillä +kauppaan noin 10 km. KAIKKI tuntuu nyt työläälle, enkä viitsisi liikauttaa eväänikään. Ruoka on tulella ja koirallekin pitää vielä kokata kun on omat sapuskat tehty. PläääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääH!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikkein työläin homma näin joulun alla on Karjalan piirakoiden itse leipominen.
Joskus sitä aviomiehmi mieleksi yritin tehdä,
Mutta yrittämiseksi se todella jäikin,.
Osaan toki leipoa pehmeää pullaa, korvapuusteja, kuivakakkuja, erilaisia marja-ja suolaisia piirakoita.
Mutta Karjalan piirakat eivät onnistu, eivät siis mitenkään eivätkä millään konstilla.-
Ja kaikeksi onneksi rakas aviomieheni jo vuosia sitten käsitti sen, eikä enää toivo niiden leipomista minulta.
Ymmärrän täysin hänen jouluruoka toivomuksensa, koska hän lähtöisin itä-suomalaisesta kodista, joille karjalan piirkat ja munavoi kuuluivat joulupöytään. Ja toki noita aina söimmekin, kun aikoinaan hänen kodissaan jouluja vietettiin-:
Sittemiin on jouluja on viettetty aivan oman perheen kesken, siten että vain leskiäitini on tullut jouluaaton aterialle kanssamme.Toisin kuin voisi luulla, oikeiden ja oikealla tavalla leivottujen ja voideltujen karjalan piirakoiden valmistaminen ei tavallisessa rivtalo asunnossa ole täysin sama asia.
Kuins se, että tottunut anoppi leipasee aattoaamuna tuoreet Karjalan piirakat jouluaaton ruokapöytään.
Ensinäkin, jo tuon leivinuunin lämmittäminen tosi korkeaaan lämpötilaaan karjalan piirakoiden paistamista varten, on aloitettava aikaisin aattoaamuna.
Myös taikinan teko ja piirakoiden valmistaminen riispuuroineen vie aikaa.
Kuten ehkä ainakin osa teistä tietää, niin Karjalan piirakoiden paisto lämpötila on oltava tosi korkea, noin 300 astetta.
Täss asiassa olen hunompia kuin moni joku muu, kaltaiseni ihminen.
Ihan vain näin sivusta uskallan tietämykseni mukaan kommentoida, että viestin lähettejä on täysin okeikassa.
Karjalan piirakoiden kypsyminen vaatii todella erittäi korkaä lämpötilan uunissa.
Ja leivinuunissa sellaisen lämpötilan saavuttaminen, edellyttää sitä, että tuntee oman kotinsa leivin uunin lämpiäsen ja lämpötilan saavuttamisen erittäin tarkkaan
Ja tosi on sekin, että ne perus perinteiset Karjalan piirakat paistetaan nimenomaan puulämmiteisess
ä leivinuunissa.
Eikä missään sähköllä lämpivässä kerrostalon tai rivitalon uunissa.
Ja itelläni on totisesti kokemusta siitä miten olen torilta ostanut pakastettuja Karjalan piirakoita. joiden paistaminen syömiskuntoon, joulupöydässä vaati sähköuunilta 300 asteen lämpötilan.
Ohjeen mukaisesta paistamiesta huolimatta, ja piirakoiden voi sulalla huolimatta, piirakat eivät todellakaan maistuneet siltä, kuin niiden pitäisi maistua pohjois-karjalaisessa jouluppöydässä.
Pelkkä munavoi ei tee piirakoista maistuvia-.
No jo on nillitystä. Piirakka kuin piirakka, kunhan on vain jonkinlainen ruiskuori ja peruna- tai riisitäyte. Tietysti aidossa leivinuunissa tulee paras lopputulos, mutta jos leipoja asuu kerros- tai rivitalossa sähköuuneineen niin kyllä sieltäkin tulee ulos ihan syötäviä piirakoita. Kelpaavat joulupöytään siinä missä muuallekin.
t.pohjois-karjalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikkein työläin homma näin joulun alla on Karjalan piirakoiden itse leipominen.
Joskus sitä aviomiehmi mieleksi yritin tehdä,
Mutta yrittämiseksi se todella jäikin,.
Osaan toki leipoa pehmeää pullaa, korvapuusteja, kuivakakkuja, erilaisia marja-ja suolaisia piirakoita.
Mutta Karjalan piirakat eivät onnistu, eivät siis mitenkään eivätkä millään konstilla.-
Ja kaikeksi onneksi rakas aviomieheni jo vuosia sitten käsitti sen, eikä enää toivo niiden leipomista minulta.
Ymmärrän täysin hänen jouluruoka toivomuksensa, koska hän lähtöisin itä-suomalaisesta kodista, joille karjalan piirkat ja munavoi kuuluivat joulupöytään. Ja toki noita aina söimmekin, kun aikoinaan hänen kodissaan jouluja vietettiin-:
Sittemiin on jouluja on viettetty aivan oman perheen kesken, siten että vain leskiäitini on tullut jouluaaton aterialle kanssamme.Toisin kuin voisi luulla, oikeiden ja oikealla tavalla leivottujen ja voideltujen karjalan piirakoiden valmistaminen ei tavallisessa rivtalo asunnossa ole täysin sama asia.
Kuins se, että tottunut anoppi leipasee aattoaamuna tuoreet Karjalan piirakat jouluaaton ruokapöytään.
Ensinäkin, jo tuon leivinuunin lämmittäminen tosi korkeaaan lämpötilaaan karjalan piirakoiden paistamista varten, on aloitettava aikaisin aattoaamuna.
Myös taikinan teko ja piirakoiden valmistaminen riispuuroineen vie aikaa.
Kuten ehkä ainakin osa teistä tietää, niin Karjalan piirakoiden paisto lämpötila on oltava tosi korkea, noin 300 astetta.
Täss asiassa olen hunompia kuin moni joku muu, kaltaiseni ihminen.
Ihan vain näin sivusta uskallan tietämykseni mukaan kommentoida, että viestin lähettejä on täysin okeikassa.
Karjalan piirakoiden kypsyminen vaatii todella erittäi korkaä lämpötilan uunissa.
Ja leivinuunissa sellaisen lämpötilan saavuttaminen, edellyttää sitä, että tuntee oman kotinsa leivin uunin lämpiäsen ja lämpötilan saavuttamisen erittäin tarkkaan
Ja tosi on sekin, että ne perus perinteiset Karjalan piirakat paistetaan nimenomaan puulämmiteisess
ä leivinuunissa.
Eikä missään sähköllä lämpivässä kerrostalon tai rivitalon uunissa.
Ja itelläni on totisesti kokemusta siitä miten olen torilta ostanut pakastettuja Karjalan piirakoita. joiden paistaminen syömiskuntoon, joulupöydässä vaati sähköuunilta 300 asteen lämpötilan.
Ohjeen mukaisesta paistamiesta huolimatta, ja piirakoiden voi sulalla huolimatta, piirakat eivät todellakaan maistuneet siltä, kuin niiden pitäisi maistua pohjois-karjalaisessa jouluppöydässä.
Pelkkä munavoi ei tee piirakoista maistuvia-.
So sori muille.
Mutta just tuon alapeukuttajan täytyy olla totaalisen kokematon ja tietämätön joku city ihminen. jolla ei ole vähäisintkään käsitysä suomalaisesta ruoka-eikä juhlaperinteestä-
Olen surullien siitä, miten huonon ja vajavaisen kasvatuksen hän ja arvomaailman hän on saanut.
Ilmeisesti mikään oppikaan historiasta ja ihmisten erilaisita tavoista milloinkaan ole tavoittanut häntä.
Mutta geenit, ne geenit.
Mitä huonommista geeneistä on lähtöisin, sitä enemmän me tyhmät ja geenit ja tyhmyydet lisääntyvät tulevaisuudessa
Imurointi ja epätavallisten jätteiden saaminen ovesta ulos. Vanha pyykkiteline pitäisi viedä kunnan varikolle tiettynä aikana ja päivänä, lääkkeet apteekkiin, loisteputket johonkin, tyhjän mustekasetin hävityspaikkaa en edes tiedä. Varastoon meneviä tavaroita en myöskään jaksa ikinä viedä varastoon. Työläin on kyllä varaston siivous, kun siellä on isoja tavaroita, jotka pitäisi hävittää "johonkin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikkein työläin homma näin joulun alla on Karjalan piirakoiden itse leipominen.
Joskus sitä aviomiehmi mieleksi yritin tehdä,
Mutta yrittämiseksi se todella jäikin,.
Osaan toki leipoa pehmeää pullaa, korvapuusteja, kuivakakkuja, erilaisia marja-ja suolaisia piirakoita.
Mutta Karjalan piirakat eivät onnistu, eivät siis mitenkään eivätkä millään konstilla.-
Ja kaikeksi onneksi rakas aviomieheni jo vuosia sitten käsitti sen, eikä enää toivo niiden leipomista minulta.
Ymmärrän täysin hänen jouluruoka toivomuksensa, koska hän lähtöisin itä-suomalaisesta kodista, joille karjalan piirkat ja munavoi kuuluivat joulupöytään. Ja toki noita aina söimmekin, kun aikoinaan hänen kodissaan jouluja vietettiin-:
Sittemiin on jouluja on viettetty aivan oman perheen kesken, siten että vain leskiäitini on tullut jouluaaton aterialle kanssamme.Toisin kuin voisi luulla, oikeiden ja oikealla tavalla leivottujen ja voideltujen karjalan piirakoiden valmistaminen ei tavallisessa rivtalo asunnossa ole täysin sama asia.
Kuins se, että tottunut anoppi leipasee aattoaamuna tuoreet Karjalan piirakat jouluaaton ruokapöytään.
Ensinäkin, jo tuon leivinuunin lämmittäminen tosi korkeaaan lämpötilaaan karjalan piirakoiden paistamista varten, on aloitettava aikaisin aattoaamuna.
Myös taikinan teko ja piirakoiden valmistaminen riispuuroineen vie aikaa.
Kuten ehkä ainakin osa teistä tietää, niin Karjalan piirakoiden paisto lämpötila on oltava tosi korkea, noin 300 astetta.
Täss asiassa olen hunompia kuin moni joku muu, kaltaiseni ihminen.
Ihan vain näin sivusta uskallan tietämykseni mukaan kommentoida, että viestin lähettejä on täysin okeikassa.
Karjalan piirakoiden kypsyminen vaatii todella erittäi korkaä lämpötilan uunissa.
Ja leivinuunissa sellaisen lämpötilan saavuttaminen, edellyttää sitä, että tuntee oman kotinsa leivin uunin lämpiäsen ja lämpötilan saavuttamisen erittäin tarkkaan
Ja tosi on sekin, että ne perus perinteiset Karjalan piirakat paistetaan nimenomaan puulämmiteisess
ä leivinuunissa.
Eikä missään sähköllä lämpivässä kerrostalon tai rivitalon uunissa.
Ja itelläni on totisesti kokemusta siitä miten olen torilta ostanut pakastettuja Karjalan piirakoita. joiden paistaminen syömiskuntoon, joulupöydässä vaati sähköuunilta 300 asteen lämpötilan.
Ohjeen mukaisesta paistamiesta huolimatta, ja piirakoiden voi sulalla huolimatta, piirakat eivät todellakaan maistuneet siltä, kuin niiden pitäisi maistua pohjois-karjalaisessa jouluppöydässä.
Pelkkä munavoi ei tee piirakoista maistuvia-.
No jo on nillitystä. Piirakka kuin piirakka, kunhan on vain jonkinlainen ruiskuori ja peruna- tai riisitäyte. Tietysti aidossa leivinuunissa tulee paras lopputulos, mutta jos leipoja asuu kerros- tai rivitalossa sähköuuneineen niin kyllä sieltäkin tulee ulos ihan syötäviä piirakoita. Kelpaavat joulupöytään siinä missä muuallekin.
t.pohjois-karjalainen
Joo aivan. Mutta monikaan nykymamma ei ole milloinkaan tottunut lämmittämääm sähköuuniaan 300 asteseeen.
He ovat tottuneet vain valmistamaan vain muotiresetien mukaisia "kakkuja" piirakoita, lämmittämään pzzoja ja piiraita sun muita.
Suurimmalla osalla suomalasilla naisilla ei ole vähäisintkään tieto eikä käsitystä siitä miten Karjalan piirakat leivotaan. ei edes siitä miten niiden täyte valmstetaan-
Eikä myöskään siitä miten ja millaisessa lämpätilassa Karjalan piirakat kypsennetään.
Kysymus on sama kuin, kuin puhuttaisiin siitä, että tekee täysmaidota ja voista itse pullataiknan ja leipoosen pullina ja pitkoina ja paistaa sen tuoreeksi paisvuvaki pullaksi.
Vertailukohde voisi olla jokin X-exra tai Rainbow valmis taikina, valmiina pullina tai leivottona taikinana.
Niiden maussa todella helvetin suuri ero.
Ihmiset kanssa tekee ihan turhaan asiat itselleen vaikeiksi. Tämä aloittajan kaveri voisi ihan hyvin tilata koiranruoat kotiin kuljetettuna. Jos se hakeminen tuntuu niin ylitsepääsemättömän raskaalta niin kai se nyt kannattaa makaa kymppi siitä, että joku muu hoitaa homman.
Sama toi äitinsä luona imuroiminen. Miksi pitää tehdä sellaista? Jos äiti on vanha niin hommaisivat kotihoitoa ja siivouspalveluita. Niihin saa yhteiskunnalta paljon tukea ja hinnat ihan kohtuullisia. Vaan eipä yksiön siivous maksa paljoa vaikka sen maksaisi ihan kokonaan itse. Se olisi ihan kiva joululahja saada kunnon joulusiivous ammattilaisten tekemänä.
Siis tavaroiden järjestely tuntuu tosi työläältä. Sitten joku kiristää hermoja lisää tokaisemalla "tuo tullessasi, vie mennessä.". No okei, ymmärrän pointin mutta onko tosiaan niin että pitää ja on pakko 24/7 käyttää ainoan elämänsä siihen että järjestelee tavaroita paikoilleen. Tuntuu että järjestely vie minusta kaiken mehun ja elämänhalun. Olen karsinutkin ihan sikana tavaraa tämän johdosta kun ei halua olla vastuussa mistään random esineestä.
Aloittajan pienessä mielessä ei ole käynyt, että se yksiö saattaa vaikka olla täynnä roinaa? 🙄
Tiskaaminen. Viikkoja astiat lepäilee pesemättä, vaikka olen työtön tilapäisesti.
Tiskaaminen on kyllä hirveää, onneksi nykyään on tiskikone. Mutta hyvin on muistissa opiskeluajat kun asuttiin 6 vuotta ilman tiskikonetta. Ruoanlaitosta ja leipomisesta tykkään joten sitä tiskiä kertyi päivittäin ja usein oli puhtaat astiat loppu.
Nyt kun asutaan omakotitalossa niin koen työläinä jotkut isommat harvemmin tehtävät talon hoitoon liittyvät jutut. Esim ylikasvaneen orapihlaja-aidan leikkaaminen tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta. Viime viikolla sain viimein aikaiseksi pestä ikkunat ennen kuin tulee liian kylmä. Sitäkin olin vältellyt koko kevään ja kesän vaikka loppujenlopuksi pari tuntia riitti homman hoitamiseen.
Omakotitalon pihan hoitaminen. Siksi asun kerrostalossa. Kyse on motivaatiosta:pihan ja puutarhan hoitaminen ei kiinnosta minua pätkääkään
Vierailija kirjoitti:
Monen mielestä esim makaronilaatikko ja hernekeitto on hirveen "työläitä" ruokia. ???
Paistat maustat jauhelihan, keität makaronin. 10min. Munamaito. Tunniksi uuniin.
Liotat herneitä yön yli. Keität 1,5h. Ok.
Lisäät suolaa. Halutessasi kinkkusuikaleita tai paistettua jauhelihaa.
Kaalikääryleiden tekoa sitä erityisesti pidetään työläänä, vaikka ei ole työläs. Keitä riisi, tee jauhelihatäyte, keitä kaali, täytä lehdet. Paista uunissa.
Moni ajattelee, että tämä riippuisi jotenkin "ihmisen luonteesta/ luontaisesta toimeliaisuudesta". Entisenä ahkerana multitaskaajana, jonka koti oli aina tiptop (jo teininä oma huone oli erittäin siisti) ja hommat tehtiin heti, eikä roikotettu, olen rankkojen elämänkokemusten ja sairastelun vuoksi palanut loppuun, ja pienetkin hommat uuvuttaa. Masentunut en kuitenkaan ole,
Älkää "tuomitko" laiskaksi tmv, jos ette tunne taustoja. Kaikki eivät ole laiskuuttaan veteliä.