Lue keskustelun säännöt.
Yhyy, täytän 40, elämä ohi :(
29.03.2015 |
Ihan kauheaa, että tää on nyt tässä. Kaikki valinnat on tehty, nyt vaan elettävä niiden kanssa. Kaipaan niin opiskeluaikoja, jolloin kaikki oli vielä edessä. Opiskelujen jälkeen kaikki on tapahtunut niin äkkiä, urautuminen tiettyyn duuniin, perhe, hidas rappio.
Kommentit (104)
Ap sinun asenteellasi ei tosiaan voi aloittaa enää mitään. Paitsi ruumisarkuntekokurssin työväenopistossa. Jos ulkonäkö on sinulle kaikki kaikessa, vääjäämätön tosiasia on että rapistut. Mutta hei, onhan keksitty silikonit ja botoxit yms.
Uuden opiskelu ei ole koskaan myöhäistä. Voit opiskella itsellesi uuden ammatin, jos työnteko on sinulle nyt yhtä stressiä ja ankeutta. Liikuntaharrastuksia voi aloittaa vaikka mitä ja kroppaa pystyy muokkaamaan oikein hyvin liikunnan avulla vielä nelikymppisenä. Mene seksologille, jos seksielämäsi on noin epätyydyttävää! Olet selkeästi negatiivisessa kierteessä ajatustesi kanssa. Valitettavasti kukaan muu ei saa sinun päähäsi positiivisia ajatuksia. Voi olla, että vakavan sairauden pysäyttämänä vasta tajuaisit mikä kaikki elämässäsi on oikeasti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:43"]
Niinpä. Laskennallisesti puolet elämästä on jo eletty. Edessä pelkkää rappiota. Ahdistaa, ahdistaa todella. Jäiskö katsomaan toiset 40 vuotta vai heittäytyiskö junan eteen... No, tuo oli kielikuva, mutta kyllä ottaa koville tämä ikä. Mä en ole edes saavuttanut mitään: ei oo työpaikkaa, koti on remonttia vaativa murju, mutta kun ei ole sitä työpaikkaa niin ei ole varaa remontoida. Parisuhde on paska ja lapset häpeää noloa äitiä. Mun koko elämä meni ihan perseelleen, mutta nyt on liian myöhästä korjata enää mitään. Mulla ei oo mitään virkaa: odotan vaan kuolemaa.
[/quote]
Eikö se suomalaisten keski-ikä ollut jotain 63 tai 66v (riippuu sukupuolesta), eli laskennallisesti olet jo kauan sitten elänyt puolet elämästäsi. Ongelma on se ettet elä "laskennallisesti". Lapsena vuosi oli todella pitkä aika. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika kuluu. Olet elänyt 10 vuotiaana yli puolet elämästäsi jos mietitään miten koet ajan. Yli 40 vuitiaana aika kuluu todella nopeasti. Vuosi on ohi todella äkkiä. Jos olet huolissasi elämäsi rapistumisesta, ei hätää, et sure kauaa. Loppu tulee yllättävän äkkiä.
[/quote] Elinajaodote on kyllä aika tavlla eri luokkaa...
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:43"]
Niinpä. Laskennallisesti puolet elämästä on jo eletty. Edessä pelkkää rappiota. Ahdistaa, ahdistaa todella. Jäiskö katsomaan toiset 40 vuotta vai heittäytyiskö junan eteen... No, tuo oli kielikuva, mutta kyllä ottaa koville tämä ikä. Mä en ole edes saavuttanut mitään: ei oo työpaikkaa, koti on remonttia vaativa murju, mutta kun ei ole sitä työpaikkaa niin ei ole varaa remontoida. Parisuhde on paska ja lapset häpeää noloa äitiä. Mun koko elämä meni ihan perseelleen, mutta nyt on liian myöhästä korjata enää mitään. Mulla ei oo mitään virkaa: odotan vaan kuolemaa.
[/quote]
Eikö se suomalaisten keski-ikä ollut jotain 63 tai 66v (riippuu sukupuolesta), eli laskennallisesti olet jo kauan sitten elänyt puolet elämästäsi. Ongelma on se ettet elä "laskennallisesti". Lapsena vuosi oli todella pitkä aika. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika kuluu. Olet elänyt 10 vuotiaana yli puolet elämästäsi jos mietitään miten koet ajan. Yli 40 vuitiaana aika kuluu todella nopeasti. Vuosi on ohi todella äkkiä. Jos olet huolissasi elämäsi rapistumisesta, ei hätää, et sure kauaa. Loppu tulee yllättävän äkkiä.
[/quote]
Naisten odotettavissa oleva elinikä on Suomessa 82 vuotta eli mielestäni kyllä olen suunnilleen puolessa välissä. Mutta kiitos muista ajatuksistasi. Halu hypätä sillalta vain kasvoi.
hei, eiks armi ratiakin perustanut marimekon kypsällä iällä?
ei ajatellut, että elämä ohi
En menetä, vaan tähän asti rakentamani kasvaa. Tavallisia asioita ehkä, kyse oli kai siitä, että onko elämä ohi? Luulitko, että ikä yksi tuo jotain ylellisyyksiä? Onko taustalla päähänpinttymä siitä, että susta olisi pitänyt tulla supermenestynyt jossain, kuuluisa tms?
Mä olen onnellinen ja jokainen päivä, vastoinkäymisineenkin, tuntuu uskomattoman hyvältä. Uutta tapahtuu koko ajan, ja todella mielenkiintoisia asioita. Isoja, ei sisustusvärien valintaa. Mun burnoutit oli joskus kahdenkymmenenviiden molemmin puolin. Kannattaa tehddä elämästään sellainen, ettei siitä tunne tarvetta paeta.
Ihan nuorena moni valitsee ne asiat, joita lopun ikäänsä arvostaa. Tässä iässä on huomattavasti parempi olla kun on jo silloin uskaltanut kuunnella sydäntään, vaikka joskus on mennyt pieleenkin ja isojakin korjausliikkeitä tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos naisten keskimääräinen elinikä on nykyään lähellä 85 vuotta, niin 40-vuotias ei ole silloin vielä edes elämänsä puolivälissä.
Joo voisinhan minä aloittaa sauvakävelyn, puutarhanhoidon tai ranskalaisen 1800-luvun runouden harrastamisen. Mieluummin kuitenkin menisin reiveihin, pukisin päälle niittiä ja nahkaa tai 34-koon mokkaminihameen ja psykedeeliset sukkikset, pumppaisin päivittäin jumppasalilla, söisin ja joisin ilman huolta lihomisesta, opiskelisin ja saisin älyllisiä virikkeitä, viettäisin kiihkeitä öitä nuorten kauniiden miesten kanssa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:57"]
Miksi lapsena aika muuten meni niin paljon hitaampaa kuin nyt?
[/quote]
Koska yksi vuosi 7-vuotiaana on 1/7 elämästäsi ja 40 vuotiaana 1/40 osa. Yhden vuoden lisäys näissä eri tilanteissa tuntuu erilaiselta, koska kasvun määrä on suhteellisesti erilainen. Vanhempana kun vuosia on monia, niiden muistijälki pienenee suhteessa ja vuoden aikana koettujen asioiden määrä vähenee, kun kokemuksia on useamman vuoden ajalta enemmän.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:43"]
Niinpä. Laskennallisesti puolet elämästä on jo eletty. Edessä pelkkää rappiota. Ahdistaa, ahdistaa todella. Jäiskö katsomaan toiset 40 vuotta vai heittäytyiskö junan eteen... No, tuo oli kielikuva, mutta kyllä ottaa koville tämä ikä. Mä en ole edes saavuttanut mitään: ei oo työpaikkaa, koti on remonttia vaativa murju, mutta kun ei ole sitä työpaikkaa niin ei ole varaa remontoida. Parisuhde on paska ja lapset häpeää noloa äitiä. Mun koko elämä meni ihan perseelleen, mutta nyt on liian myöhästä korjata enää mitään. Mulla ei oo mitään virkaa: odotan vaan kuolemaa.
[/quote]
Eikö se suomalaisten keski-ikä ollut jotain 63 tai 66v (riippuu sukupuolesta), eli laskennallisesti olet jo kauan sitten elänyt puolet elämästäsi. Ongelma on se ettet elä "laskennallisesti". Lapsena vuosi oli todella pitkä aika. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika kuluu. Olet elänyt 10 vuotiaana yli puolet elämästäsi jos mietitään miten koet ajan. Yli 40 vuitiaana aika kuluu todella nopeasti. Vuosi on ohi todella äkkiä. Jos olet huolissasi elämäsi rapistumisesta, ei hätää, et sure kauaa. Loppu tulee yllättävän äkkiä.
[/quote]
Siis mitä? Elinajanodote ei ole Suomessa ollut noin matala (vähän yli 60 vuotta) enää pitkiin, pitkiin aikoihin. Se ei ole noin matala edes Venäjällä (paitsi ehkä venäläisillä miehillä), jossa on koko Euroopan matalin elinajanodote. Laita 20 vuotta noihin lukuihin lisää, niin ollaan lähempänä totuutta suomalaisten elinajanodotteen suhteen.
Miten jollakin voi olla noin vääristynyttä käsitystä suomalaisten keskimääräisestä eliniästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:05"]
Joo voisinhan minä aloittaa sauvakävelyn, puutarhanhoidon tai ranskalaisen 1800-luvun runouden harrastamisen. Mieluummin kuitenkin menisin reiveihin, pukisin päälle niittiä ja nahkaa tai 34-koon mokkaminihameen ja psykedeeliset sukkikset, pumppaisin päivittäin jumppasalilla, söisin ja joisin ilman huolta lihomisesta, opiskelisin ja saisin älyllisiä virikkeitä, viettäisin kiihkeitä öitä nuorten kauniiden miesten kanssa. ap
[/quote]
No mene, helvetti...mitä hiton väliä sillä on, jos lihot syömisen ja jouomisen takia, kun elämä on pelkkää valittamista. Elä niinkuin haluat, mutta vähemmän aikaa jos niikseen on. Parempi sekin kun itkeä 45 vuotta vanhenemista.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:55"]En menetä, vaan tähän asti rakentamani kasvaa. Tavallisia asioita ehkä, kyse oli kai siitä, että onko elämä ohi? Luulitko, että ikä yksi tuo jotain ylellisyyksiä? Onko taustalla päähänpinttymä siitä, että susta olisi pitänyt tulla supermenestynyt jossain, kuuluisa tms?
Mä olen onnellinen ja jokainen päivä, vastoinkäymisineenkin, tuntuu uskomattoman hyvältä. Uutta tapahtuu koko ajan, ja todella mielenkiintoisia asioita. Isoja, ei sisustusvärien valintaa. Mun burnoutit oli joskus kahdenkymmenenviiden molemmin puolin. Kannattaa tehddä elämästään sellainen, ettei siitä tunne tarvetta paeta.
Ihan nuorena moni valitsee ne asiat, joita lopun ikäänsä arvostaa. Tässä iässä on huomattavasti parempi olla kun on jo silloin uskaltanut kuunnella sydäntään, vaikka joskus on mennyt pieleenkin ja isojakin korjausliikkeitä tarvittu.
[/quote]
Eli ne jotka väittää "elämän alkavan" 40-vuotiaana, on itse asiassa eläneet mukavan pullamössöistä elämää, jossa voi nyt pullistella omassa erinomaisuudessaan. Jos valinta on sattunut menemään väärään, on 40-vuotiaana myöhäistä korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
52/58 nostaa kädet pystyyn. Tukehdu surkeuteesi, sori. Itse olen lähempänä neljääkymmentä aloittanut ilmailuharrastuksen, en sauvakävelyä, ja mies jonka kanssa seksiä harrastan ei ole jossain aiemmassa viestissä kuvailemasi läskimaha. Oiskohan siihen jouku suuri universaalinen syy, että tällaisia asioita on juuri mulla eikä sulla, en tiedä.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:05"]
Joo voisinhan minä aloittaa sauvakävelyn, puutarhanhoidon tai ranskalaisen 1800-luvun runouden harrastamisen. Mieluummin kuitenkin menisin reiveihin, pukisin päälle niittiä ja nahkaa tai 34-koon mokkaminihameen ja psykedeeliset sukkikset, pumppaisin päivittäin jumppasalilla, söisin ja joisin ilman huolta lihomisesta, opiskelisin ja saisin älyllisiä virikkeitä, viettäisin kiihkeitä öitä nuorten kauniiden miesten kanssa. ap
[/quote]
No mene, helvetti...mitä hiton väliä sillä on, jos lihot syömisen ja jouomisen takia, kun elämä on pelkkää valittamista. Elä niinkuin haluat, mutta vähemmän aikaa jos niikseen on. Parempi sekin kun itkeä 45 vuotta vanhenemista.
[/quote]
No en voi. Koska en halua näyttää typerältä, enkä ehdi perheen ja töiden takia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:55"]En menetä, vaan tähän asti rakentamani kasvaa. Tavallisia asioita ehkä, kyse oli kai siitä, että onko elämä ohi? Luulitko, että ikä yksi tuo jotain ylellisyyksiä? Onko taustalla päähänpinttymä siitä, että susta olisi pitänyt tulla supermenestynyt jossain, kuuluisa tms? Mä olen onnellinen ja jokainen päivä, vastoinkäymisineenkin, tuntuu uskomattoman hyvältä. Uutta tapahtuu koko ajan, ja todella mielenkiintoisia asioita. Isoja, ei sisustusvärien valintaa. Mun burnoutit oli joskus kahdenkymmenenviiden molemmin puolin. Kannattaa tehddä elämästään sellainen, ettei siitä tunne tarvetta paeta. Ihan nuorena moni valitsee ne asiat, joita lopun ikäänsä arvostaa. Tässä iässä on huomattavasti parempi olla kun on jo silloin uskaltanut kuunnella sydäntään, vaikka joskus on mennyt pieleenkin ja isojakin korjausliikkeitä tarvittu. [/quote] Eli ne jotka väittää "elämän alkavan" 40-vuotiaana, on itse asiassa eläneet mukavan pullamössöistä elämää, jossa voi nyt pullistella omassa erinomaisuudessaan. Jos valinta on sattunut menemään väärään, on 40-vuotiaana myöhäistä korjata.
[/quote]
Pessimistille kaikki on aina liian myöhäistä, optimistille ei.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:55"]En menetä, vaan tähän asti rakentamani kasvaa. Tavallisia asioita ehkä, kyse oli kai siitä, että onko elämä ohi? Luulitko, että ikä yksi tuo jotain ylellisyyksiä? Onko taustalla päähänpinttymä siitä, että susta olisi pitänyt tulla supermenestynyt jossain, kuuluisa tms? Mä olen onnellinen ja jokainen päivä, vastoinkäymisineenkin, tuntuu uskomattoman hyvältä. Uutta tapahtuu koko ajan, ja todella mielenkiintoisia asioita. Isoja, ei sisustusvärien valintaa. Mun burnoutit oli joskus kahdenkymmenenviiden molemmin puolin. Kannattaa tehddä elämästään sellainen, ettei siitä tunne tarvetta paeta. Ihan nuorena moni valitsee ne asiat, joita lopun ikäänsä arvostaa. Tässä iässä on huomattavasti parempi olla kun on jo silloin uskaltanut kuunnella sydäntään, vaikka joskus on mennyt pieleenkin ja isojakin korjausliikkeitä tarvittu. [/quote] Eli ne jotka väittää "elämän alkavan" 40-vuotiaana, on itse asiassa eläneet mukavan pullamössöistä elämää, jossa voi nyt pullistella omassa erinomaisuudessaan. Jos valinta on sattunut menemään väärään, on 40-vuotiaana myöhäistä korjata.
[/quote]
Ei, vaan joskus myös ponnistaneet tosi vaatimattomista oloista ja ehkä jopa sairastaneet pahasti kerran elämässään. Valintojaan pitää joka tapauksessa tsekata koko ajan.
*menee nukkumaan*
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:43"]
Niinpä. Laskennallisesti puolet elämästä on jo eletty. Edessä pelkkää rappiota. Ahdistaa, ahdistaa todella. Jäiskö katsomaan toiset 40 vuotta vai heittäytyiskö junan eteen... No, tuo oli kielikuva, mutta kyllä ottaa koville tämä ikä. Mä en ole edes saavuttanut mitään: ei oo työpaikkaa, koti on remonttia vaativa murju, mutta kun ei ole sitä työpaikkaa niin ei ole varaa remontoida. Parisuhde on paska ja lapset häpeää noloa äitiä. Mun koko elämä meni ihan perseelleen, mutta nyt on liian myöhästä korjata enää mitään. Mulla ei oo mitään virkaa: odotan vaan kuolemaa.
[/quote]
Eikö se suomalaisten keski-ikä ollut jotain 63 tai 66v (riippuu sukupuolesta), eli laskennallisesti olet jo kauan sitten elänyt puolet elämästäsi. Ongelma on se ettet elä "laskennallisesti". Lapsena vuosi oli todella pitkä aika. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika kuluu. Olet elänyt 10 vuotiaana yli puolet elämästäsi jos mietitään miten koet ajan. Yli 40 vuitiaana aika kuluu todella nopeasti. Vuosi on ohi todella äkkiä. Jos olet huolissasi elämäsi rapistumisesta, ei hätää, et sure kauaa. Loppu tulee yllättävän äkkiä.
[/quote]
Siis mitä? Elinajanodote ei ole Suomessa ollut noin matala (vähän yli 60 vuotta) enää pitkiin, pitkiin aikoihin. Se ei ole noin matala edes Venäjällä (paitsi ehkä venäläisillä miehillä), jossa on koko Euroopan matalin elinajanodote. Laita 20 vuotta noihin lukuihin lisää, niin ollaan lähempänä totuutta suomalaisten elinajanodotteen suhteen.
Miten jollakin voi olla noin vääristynyttä käsitystä suomalaisten keskimääräisestä eliniästä.
[/quote]
60 tai 80, ei oleellista. 40-60 on kuitenkin ohi yhdessä hujauksessa ja 60-x kuluu kuolemaa odotellessa ja tv ohjelmien tasosta valittaessa. Jos ei joku tauti ole vienyt ennen sitä.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:59"]
Juurikin asennekysymys:
1. Yhyy, en ole enää 20, nyt odotan arkussa, että joku tulisi ja iskisi naulat paikalleen.
2. Olen 40, minulla on erilaiset vahvuudet kuin 20-vuotiaana, nyt otan kaiken irti niistä ja haen ilon ja onnen niistä asioista.
Meinaatko tosiaan voivotella loppuelämäsi sitä mitä ET voi tehdä (ja moni asia listallasi on "En voi tehdä" listalla vain päässäsi).
[/quote]
Luitko tuon jostain itsehoito-oppaasta, jonka myymisestä joku ALLE NELIKYMPPINEN tienaan omaisuuden.
[/quote]
En, vaan olen itse yli nelikymppinen mies, jolla ei ole aikomustakaan murehtia iän kertymistä, vaan nauttia elämästä sen jokaisessa vaihessa.
100-vuotiaana minä järjestän rollaattori-kisoja ja etsin reseptejä maukkaimpiin ruokasoseisiin :-)
[/quote]
Ihana :)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:13"]52/58 nostaa kädet pystyyn. Tukehdu surkeuteesi, sori. Itse olen lähempänä neljääkymmentä aloittanut ilmailuharrastuksen, en sauvakävelyä, ja mies jonka kanssa seksiä harrastan ei ole jossain aiemmassa viestissä kuvailemasi läskimaha. Oiskohan siihen jouku suuri universaalinen syy, että tällaisia asioita on juuri mulla eikä sulla, en tiedä.
[/quote]
Ihan hienoa jos on joku ilmailuharrastus, mutta ei sinusta siinä enää hyvä ehdi tulla. En ole puhunut läskeistä miehistä mitään. Minulla on ihan komea itselläni, sikäli harmi että seksuaalisuuteni on ohi. ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:05"] Joo voisinhan minä aloittaa sauvakävelyn, puutarhanhoidon tai ranskalaisen 1800-luvun runouden harrastamisen. Mieluummin kuitenkin menisin reiveihin, pukisin päälle niittiä ja nahkaa tai 34-koon mokkaminihameen ja psykedeeliset sukkikset, pumppaisin päivittäin jumppasalilla, söisin ja joisin ilman huolta lihomisesta, opiskelisin ja saisin älyllisiä virikkeitä, viettäisin kiihkeitä öitä nuorten kauniiden miesten kanssa. ap [/quote] No mene, helvetti...mitä hiton väliä sillä on, jos lihot syömisen ja jouomisen takia, kun elämä on pelkkää valittamista. Elä niinkuin haluat, mutta vähemmän aikaa jos niikseen on. Parempi sekin kun itkeä 45 vuotta vanhenemista. [/quote] No en voi. Koska en halua näyttää typerältä, enkä ehdi perheen ja töiden takia. ap
[/quote]
Sinulle siis "typerältä" näyttäminen on pahempaa kuin epätyydyttävä elämä. Tiedät mitä haluat, muttet halua tehdä sitä.
52 nuo ovat ihan tavallisia asioita, eivät mitään iän tuomia ylellisyyksiä. Mikään ei siis sinullakaan ala, menetät vain koko ajan jotain entisestä. Ulkonäköä, kuntoa, fyysistä suorituskykyä, osaamistasi. Kyllä vain, olisin mieluummin 20 v ja huoleton kuin 40 v ja burnoutin partaalla ilman pakotietä. ap