Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja adoptiohaaveet
18.12.2021 |
Onko kellään kokemusta avun hakemisesta masennukseen ja sen vaikutuksesta adoptioon?
Ollaan 35&40-v. hedelmätön aviopari, omistusasunto, hyvät tulot. Ennen koronaa kupli kevyt masennusta lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä jutuista, nyt koronan aikana eristys, ikävän perhetrauman pinnalle tulo, kaverin itsemurha ja stressi töissä ja jatlo-opiskeluissa on vetänyt mielen tosi matalaksi.
Haluaisin hakea apua nyt kun tilanne on vielä hoidettavissa, mutta pelkään että masennus (vaikka se olisikin olosuhteellista) torppaa adoptiohaaveet täysin.
Mielipiteitä, kokemuksia.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi kuulla. Samoin että onko pienituloisella naisella mitään mahdollisuuksia adoptoida yksin.
Adoption hinta vaihtelee tuhansista euroista jopa kymmeniin tuhansiin.
Ei vaihtele. Kymmenet tuhannet on pelkkää liioittlua
https://www.libero.fi/sinun-vaiheesi/artikkelit/toiveena-raskaus--/adop…;
Kyllä muuten vaihtelee.
Ei vaihtele.
Kymmeniä tuhansia ei saa menemään millään
T adoptioäiti
No jos teillä adoptio ei maksanut noin paljon, se ei tarkoita ettei jollakin toisella voinut maksaa. Tutullani maksoi 25k. Turha väittää faktaa vastaan :D
Mikä siinä muka noin paljon maksoi?
Tutustu vähän aiheeseen äläkä kysele tyhmiä.
vihje: usein lapset haetaan ulkomailta, suomalaisen adoptointi on harvinaista.
Kysyin miten ihmeessä joku on saanut menemään 25 000.
Itse olen hakenut kahdesti lapsen Aasiasta eikö edes yhteensä mennyt kuin puolet tuosta.
Vähän nyt omaa ajattelua peliin. Olet päässyt halvalla. Kyllä, Aasiasta haettiin myös tämä lapsi. Oli monen mutkan takana. Syitä voi olla eri maa, eri hintainen adoptiovälitys, tulkki ollut eri hintainen, virastomaksut....
Olet varmaan tyhmää esittävä provo. Olet sentään osannut lapsen hakea ulkomailta mutta et tätä ymmärrä. :D
Ei mitenkään selitä tuollaista hintaa.
Ei siellä edes ole mitään tulkkia erikseen vaan suomalaisen palvelunantajan yhteyshenkilö.
Palvelunantajien taksat ovat satasia ja molemmilla vaihtoehdoilla samansuuntaiset.
Virastomaksut ovat satasia.
Matkat ovat erihibtaisia toki mutta tämä on huomioitu Kelan adoptiotuessa.
Yksikään aasia-adoptio ei maksa edes yli kymppitonnis millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee aiheen ohi, mutta tietääkö kukaan estääkö psyykelääkitys adoption vaikka se olisi määrätty somaattisiin oireisiin?
Kokonaisuus ratkaisee.
Tiedän parin joka adoptoinut. Toinen puolisko masentunut aikoinaan. Se mikä kiinnostaa on tän hetken vointi.
Myös syöpä, hoidettukin, voi estää adoption. Iso uusimisriski. Masennuksen kaltaisissa sairauksissa ei ole.
Moni masentuu lapsettomuushoidoissa kun ne ei toimikaan ja hakee apua. Tää ei meinaa ettei he voisi koskaan adoptoida.
Tää aihe kerää spekulaatiota paljon. Ehkä tää palsta ei ole paras paikka miettiä tätä.
Syöpä ja masennus on sellaisia jotka tulkitaan ”uusiutuviksi” ja ihan syystäkin koska niillä on iso riski uusiutua.
Vierailija kirjoitti:
Kokonaisuus ratkaisee.
Tiedän parin joka adoptoinut. Toinen puolisko masentunut aikoinaan. Se mikä kiinnostaa on tän hetken vointi.
Myös syöpä, hoidettukin, voi estää adoption. Iso uusimisriski. Masennuksen kaltaisissa sairauksissa ei ole.
Moni masentuu lapsettomuushoidoissa kun ne ei toimikaan ja hakee apua. Tää ei meinaa ettei he voisi koskaan adoptoida.
Tää aihe kerää spekulaatiota paljon. Ehkä tää palsta ei ole paras paikka miettiä tätä.
Onko sulla ehdotuksia parempiin pohtimispaikkoihin vauva-aiheista kuin vauva.fi, etenkin jos viranomaisten tai terveydenhoitohenkilökunnan kanssa keskustelu voi torpata koko homman? Olen aidosti kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaisuus ratkaisee.
Tiedän parin joka adoptoinut. Toinen puolisko masentunut aikoinaan. Se mikä kiinnostaa on tän hetken vointi.
Myös syöpä, hoidettukin, voi estää adoption. Iso uusimisriski. Masennuksen kaltaisissa sairauksissa ei ole.
Moni masentuu lapsettomuushoidoissa kun ne ei toimikaan ja hakee apua. Tää ei meinaa ettei he voisi koskaan adoptoida.
Tää aihe kerää spekulaatiota paljon. Ehkä tää palsta ei ole paras paikka miettiä tätä.
Onko sulla ehdotuksia parempiin pohtimispaikkoihin vauva-aiheista kuin vauva.fi, etenkin jos viranomaisten tai terveydenhoitohenkilökunnan kanssa keskustelu voi torpata koko homman? Olen aidosti kiinnostunut.
No he ei välttämättä edes tajua adoptiomaailmaa ollenkaan.
Vertaistuki on ainoa mutta sielläkin pitää katsoa kenelle avautuu
T adoptioäiti
Se masennustieto papereissa ei välttämättä ole perusneuvolassakaan kiva jos sattuu joku virkaintoinen täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin hyvä että adoptiovanhemmat syynätään tarkkaan. Ihan liikaa on pentuja vähävaraisissa mielenterveys perheissä niin onhan se nyt todellakin oikein ettei adoptiolasta anneta kuin ns. täydelliseen perheeseen jossa terveys ja talousasiat kunnossa, ainakin hakuhetkellä.
Adoptio on vuosien prosessi - eikä se ole mikään itsestään selvä tie vanhemmuuteen. Kotimaan adoptio toteutuu erittäin harvoin, vuosittain vauvoja on max.20 - adoptiota toivovia pariskuntia on satoja. Odotus ajat venyy jopa 10v -- tuossa ajassa moni vanhempi vanhenee jo liikaa, jos perheen perustamiseen on herätty +35 ikäisenä.
Ulkomailta adoptoidaan yleensä ns.erityislapsia, koska kohdemaat haluaa terveet vauvat omille kansalaisilleen.
MOLEMMISSA vaihtoehdoissa vanhempien koko elämä, omasta lapsuudesta lähtien käydään erittäin tarkkaan läpi. Psyykkinen sekä fyysinen terveys on oltava aikalailla priima - samoin kuin taloudellinen tilanne. Adoptio on aina osaltaan lastensuojelullinen tapahtuma -- ja lapsen etu on ensisijainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin hyvä että adoptiovanhemmat syynätään tarkkaan. Ihan liikaa on pentuja vähävaraisissa mielenterveys perheissä niin onhan se nyt todellakin oikein ettei adoptiolasta anneta kuin ns. täydelliseen perheeseen jossa terveys ja talousasiat kunnossa, ainakin hakuhetkellä.
Olisihan se hirveä kohtalot jollekin lapselle joutua johonkin kotiin, jossa joku on riittävän empaattinen että on surullinen kaverinsa kuolemasta, keskenmenoista, vuosien yrityksestä, epäonnistuneista lapsettomuushoidoista, sekä tarpeeksi naiivi että on hakenut siihen apua.
Tiedän mt-ongelmaisen adoptiovanhemman, joten ei se seula taida niin kovin tarkka olla. En viitsi yksityiskohtia laittaa, mutta hänellä ongelmat on normimasennusta paljon vakavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi kuulla. Samoin että onko pienituloisella naisella mitään mahdollisuuksia adoptoida yksin.
Ei ole. Taloudellisen tilanteen täytyy olla hyvä ja vakaa.
Oletko harkinnut sijaisvanhemmaksi ryhtymistä?
Taloustilanteeni on vakaa, en vaan ole rikas. Moni muu on samassa tuloryhmässä eikä heitä pidetä huonoina vanhempina.
En halua sijaiseksi ja työntekijäksi muille vaan ihan oman perheen. En kestä ajatusta, että olen vaan joku "täti" lapselle, joka kutsuu sitten "äidiksi" jotain muuta, joka ei edes pysty tarjoamaan lapselleen sitä hoivaa mitä minä tarjoaisin ja merkkipäivät ja kaikki lapsi menee sitten tälle "äidille". "Äiti" roikkuu kuviossa mukana särkemässä lapsen ja minun sydäntä ja minä pidän meidän arjen kasassa..
Sun asenteella oleville ei anneta adoptiolasta, vaikka olisit kuinka rikas. Vanhemman on kestettävä pahempiakin asioita kuin se, että lapsi puhuu sinusta tätinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin hyvä että adoptiovanhemmat syynätään tarkkaan. Ihan liikaa on pentuja vähävaraisissa mielenterveys perheissä niin onhan se nyt todellakin oikein ettei adoptiolasta anneta kuin ns. täydelliseen perheeseen jossa terveys ja talousasiat kunnossa, ainakin hakuhetkellä.
Olisihan se hirveä kohtalot jollekin lapselle joutua johonkin kotiin, jossa joku on riittävän empaattinen että on surullinen kaverinsa kuolemasta, keskenmenoista, vuosien yrityksestä, epäonnistuneista lapsettomuushoidoista, sekä tarpeeksi naiivi että on hakenut siihen apua.
Kuulostaahan tuo noin kirjoitettuna epäreilulta, mutta sitten on niitäkin ihmisiä, jotka eivät täysin murru jokaisen vastoinkäymisen kohdalla. Kuoleminenkin kuuluu elämään, ja se pitää hyväksyä. Ei ole lapselle helppoa tulla vieraaseen kulttuuriin ja perheeseen, jossa vanhemmat (tai toinen heistä) masentuu vähän väliä hoitokuntoiseksi. Ei ole orvon lapsen tehtävä pelastaa ketään aikuista. Liian suuri taakka hänen kannettavakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi kuulla. Samoin että onko pienituloisella naisella mitään mahdollisuuksia adoptoida yksin.
Ei ole. Taloudellisen tilanteen täytyy olla hyvä ja vakaa.
Oletko harkinnut sijaisvanhemmaksi ryhtymistä?
Taloustilanteeni on vakaa, en vaan ole rikas. Moni muu on samassa tuloryhmässä eikä heitä pidetä huonoina vanhempina.
En halua sijaiseksi ja työntekijäksi muille vaan ihan oman perheen. En kestä ajatusta, että olen vaan joku "täti" lapselle, joka kutsuu sitten "äidiksi" jotain muuta, joka ei edes pysty tarjoamaan lapselleen sitä hoivaa mitä minä tarjoaisin ja merkkipäivät ja kaikki lapsi menee sitten tälle "äidille". "Äiti" roikkuu kuviossa mukana särkemässä lapsen ja minun sydäntä ja minä pidän meidän arjen kasassa..
Sun asenteella oleville ei anneta adoptiolasta, vaikka olisit kuinka rikas. Vanhemman on kestettävä pahempiakin asioita kuin se, että lapsi puhuu sinusta tätinä.
Jos haluaa äidiksi, ei halua tädiksi.
Eikä sii ä ole mitäön pahaa.
En minäkäön halunnut olla lapselle hoitaja tai täti.
T adoptioäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi kuulla. Samoin että onko pienituloisella naisella mitään mahdollisuuksia adoptoida yksin.
Ei ole. Taloudellisen tilanteen täytyy olla hyvä ja vakaa.
Oletko harkinnut sijaisvanhemmaksi ryhtymistä?
Taloustilanteeni on vakaa, en vaan ole rikas. Moni muu on samassa tuloryhmässä eikä heitä pidetä huonoina vanhempina.
En halua sijaiseksi ja työntekijäksi muille vaan ihan oman perheen. En kestä ajatusta, että olen vaan joku "täti" lapselle, joka kutsuu sitten "äidiksi" jotain muuta, joka ei edes pysty tarjoamaan lapselleen sitä hoivaa mitä minä tarjoaisin ja merkkipäivät ja kaikki lapsi menee sitten tälle "äidille". "Äiti" roikkuu kuviossa mukana särkemässä lapsen ja minun sydäntä ja minä pidän meidän arjen kasassa..
Sun asenteella oleville ei anneta adoptiolasta, vaikka olisit kuinka rikas. Vanhemman on kestettävä pahempiakin asioita kuin se, että lapsi puhuu sinusta tätinä.
Jos haluaa äidiksi, ei halua tädiksi.
Eikä sii ä ole mitäön pahaa.
En minäkäön halunnut olla lapselle hoitaja tai täti.
T adoptioäiti.
Sanoitko adoptiotoimistolle, ettet kestä, jos et pääse äidiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi kuulla. Samoin että onko pienituloisella naisella mitään mahdollisuuksia adoptoida yksin.
Ei ole. Taloudellisen tilanteen täytyy olla hyvä ja vakaa.
Oletko harkinnut sijaisvanhemmaksi ryhtymistä?
Taloustilanteeni on vakaa, en vaan ole rikas. Moni muu on samassa tuloryhmässä eikä heitä pidetä huonoina vanhempina.
En halua sijaiseksi ja työntekijäksi muille vaan ihan oman perheen. En kestä ajatusta, että olen vaan joku "täti" lapselle, joka kutsuu sitten "äidiksi" jotain muuta, joka ei edes pysty tarjoamaan lapselleen sitä hoivaa mitä minä tarjoaisin ja merkkipäivät ja kaikki lapsi menee sitten tälle "äidille". "Äiti" roikkuu kuviossa mukana särkemässä lapsen ja minun sydäntä ja minä pidän meidän arjen kasassa..
Sun asenteella oleville ei anneta adoptiolasta, vaikka olisit kuinka rikas. Vanhemman on kestettävä pahempiakin asioita kuin se, että lapsi puhuu sinusta tätinä.
Minä aloitusviestistä ja tämä ollaan kaksi eri ihmistä. Vähän epäreilua vetää minun taloudellinen tilanteeni tämän toisen solvaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi kuulla. Samoin että onko pienituloisella naisella mitään mahdollisuuksia adoptoida yksin.
Ei ole. Taloudellisen tilanteen täytyy olla hyvä ja vakaa.
Oletko harkinnut sijaisvanhemmaksi ryhtymistä?
Taloustilanteeni on vakaa, en vaan ole rikas. Moni muu on samassa tuloryhmässä eikä heitä pidetä huonoina vanhempina.
En halua sijaiseksi ja työntekijäksi muille vaan ihan oman perheen. En kestä ajatusta, että olen vaan joku "täti" lapselle, joka kutsuu sitten "äidiksi" jotain muuta, joka ei edes pysty tarjoamaan lapselleen sitä hoivaa mitä minä tarjoaisin ja merkkipäivät ja kaikki lapsi menee sitten tälle "äidille". "Äiti" roikkuu kuviossa mukana särkemässä lapsen ja minun sydäntä ja minä pidän meidän arjen kasassa..
Sun asenteella oleville ei anneta adoptiolasta, vaikka olisit kuinka rikas. Vanhemman on kestettävä pahempiakin asioita kuin se, että lapsi puhuu sinusta tätinä.
Jos haluaa äidiksi, ei halua tädiksi.
Eikä sii ä ole mitäön pahaa.
En minäkäön halunnut olla lapselle hoitaja tai täti.
T adoptioäiti.
Sanoitko adoptiotoimistolle, ettet kestä, jos et pääse äidiksi?
Ei ole olemassakaan mitään adoptiotoimistoa.
Se että haluaa äidiksi on juurikin oikea motiivi adoptoida lapsi.
En missään nimessä menisi tuossa tilanteessa kertomaan masennuksesta tai hoidattamaan sitä niin että siitä jää terveystietoihin virallinen kirjaus. Ihan pelkällä mututuntumalla voi sanoa, että varmasti vaikuttaa mahdollisuuteenne saada adoptiolapsi. Hoitakaa ensin adoptioasia ja sen jälkeen hakeudut vasta hoitoon jos vain on suinkin sinun voinnin puolesta mahdollista. Tai löytäisitkö jotain yksityisesti toimivaa terapeuttia joka ei kirjaa käyntejä mihinkään virallisiin potilastietoihin?
On olemassa yksityistä vastaanottoa pitäviä terapeutteja jotka eivät diagnosoi sinua eivätkä koskaan kirjoita mitään omakantaan... Heiltä ei toki saa muuta kuin keskusteluapua, mutta oletko harkinnut sellaista? Ei jäisi jälkiä mihinkään.
Vähän nyt omaa ajattelua peliin. Olet päässyt halvalla. Kyllä, Aasiasta haettiin myös tämä lapsi. Oli monen mutkan takana. Syitä voi olla eri maa, eri hintainen adoptiovälitys, tulkki ollut eri hintainen, virastomaksut....
Olet varmaan tyhmää esittävä provo. Olet sentään osannut lapsen hakea ulkomailta mutta et tätä ymmärrä. :D