Lue keskustelun säännöt.
Lapsen uhmakkuus, joka ilmenee vain kotona
28.03.2015 |
8-vuotias poikani on aina ollut uhmakas, mutta vähitellen alamme väsyä siihen. Ongelma on aina ollut kotona sama, sen sijaan päiväkodissa vastaavaa ei koettu juurikaan ongelmaksi eikä koulustakaan ole tullut asiasta kielteistä sanottavaa opettajalta. Lapsella on tapana vastustaa käskyjämme useaan otteeseen päivässä. Jos häntä kehottaa tekemään jotain, hän ei tee ja vastaus on uhmakkaan varma "enkä tee" tai vastaava. Vähitellen, monen kehotuksen myötä käskijän ääni alkaa muuttua vihaisemmaksi, mutta se ei lapseen tehoa. Vastaan sanominen ja "viisastelu" vain pahenee. Lapsi jo pienempänä, 2- tai 3-vuotiaasta alkaen, ikään kuin jumittui vastaaviin pukemis- ja uloslähtötilanteisiin ja sai raivokohtauksia, ja nykyään tätä ilmenee lähes kaikessa läksyjen teon aloittamisesta, huoneen siivoamiseen, minkä tahansa pikkuasian tekemiseen tai jonkin kivan tekemisen lopettamiseen. Usein tilanteet johtavat siihen, että kun mikään puhe ei tehoa, lapsi saa ragaistuksen, esim. kaverikiletoa tai arestia, ja menee ovi paukkuen huoneeseensa itkemään tai raivoamaan. Onko normaalia ja mikä tähän auttaa? Kärsivällisyys on monesti koetuksella, kun puhe ei auta ja tavallisia asioista lapsi jättää tekemättä, kun ei kenenkään aikuisen aika riitä loputtomaan sanasotaan, tai sitten asioista jankutetaan loputtomasti.
Kommentit (24)
Meidän perheessämme on monta lasta, ja muilla ei ole tällaista käytöstä, mitä nyt mallista joskus yritetään matkia tätä poikaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan meillä yhteinen lapsi... niin täydellisesti kuvailit minun poikani.
Ei mulla vastausta ole mutta tilanne täysin sama. Muut lapset on ihan erilaisia ja sitten tämä yksi, jonka kanssa kaikki tehdään vaikeimman kautta.
Ihanaa, että on joku kohtalotoveri. Tai en toivo tätä muille, mutta en ole ainoa sitten... Poika on muuten fiksu ja taitava, mutta sitten tämä ominaisuus ylittää ajoittain kaiken muun. Niin paljoon muuhunkin voisi aikaa käyttää kuin loputtomaan jankkaamiseen, kiistelyyn ja kurinpitoon. Tarkat rajat ilmeisesti tarvitaan, koska tilanne monesti pahenee viikonloppuisin, kun saa olla vapaammin ja enemmän kotona.
Meillä myös on 4,5v poika joka kyläillessä jne on kuin herran enkeli, mutta kotona vänkää sitten joka asiassa vastaan. Riidat ovat melkein kuin teini-ikäisen kanssa nahistelisi: Ovet paukkuu ja "oot tyhmä, otan sun auton ja muutan pois"-huudot raikuvat.
Itsekin olen aika neuvoton. Positiivinen palaute, keskustelu ja huomion ohjaaminen muihin asioihin toimii välillä jos toimii. Joskus lohdutan itseäni sillä, että muksu varmaan kaikesta huolimatta tuntee itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi koska uhmailee nimenomaan kotona vanhemmilleen.
Meillä on samanlainen 6,5-vuotias poika. Herrrrrrrmot on kireällä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koskaan keskustelleet asiasta lapsen kanssa? Ap:n muksukin jo 8v. Niin ihan hyvin voi istuttaa rauhoittumisen jälkeen pöydän ääreen ja puhua siitä miksi lapsi reagoi kuten reagoi ja puhumalla koita ratkaista sen hetkistä ongelmaanne? Jos ette itse saa toteutettua niin psykologi voisi auttaa. Ellette ratkaise tuota nyt niin olette korvianne myöten kusessa kun lapsenne varttuu teini-ikäiseksi.
7:lle vielä: Emme varmaan olisi näissä ongelmissa, jos lapsi olisi sellainen, että ihan rauhallisen keskustelun avulla ongelmat ratkeaisivat! Olemme kokeilleet vuosien mittaan jo hyvin monia keinoja jäähystä fyysiseen kiinnipitoon, puheeseen, syiden kyselyyn käytökselle jne., mutta mikään ei ole auttanut. Ei todellakaan ole annettu vain tehdä mielensä mukaan. Lapsi saa tiukat rangaistukset, jos ei tottele, ja tietää sen itsekin, mutta silti ei osaa hillitä itseään. Siksi kirjoitankin tänne, että olisiko kellään vastaavan tyyppiselle lapselle ollut jotain "parantavaa" asiaa, jota itsekin voisimme kokeilla. Lapsi on aina ollut pienestä asti hyvin vilkas, vähän ADHD-tyyppinenkin, mutta ehkei niin paljon, että saisi ADHD-diagnoosin. Jonkinlainen rajattu uhmakkuushäiriö saattaisi olla kyseessä. Koulussa tosiaan ei huono käytös ilmene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi ehkä haluaisi kotonaan olla oma itsensä ja kehittyä omassa rauhassaan?
Hän haluaa paikan, missä saa rentoutua koulupäivän jälkeen?
Haluaa paikan missä saa edes hetken aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen...
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:13"]Lapsesi ehkä haluaisi kotonaan olla oma itsensä ja kehittyä omassa rauhassaan?
Hän haluaa paikan, missä saa rentoutua koulupäivän jälkeen?
Haluaa paikan missä saa edes hetken aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen...
[/quote]
Totta. Miltä sinusta AP tuntuisi, jos raskaan työpäivän jälkeen tietäisit, että et voi rentoutua kotonasi, koska sinua komennellaan koko ajan siihen asti kunnes nukahdat.
Lapsista tulee ihan hyviä, jos otat syliin, halaat ja rakastat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:13"]Lapsesi ehkä haluaisi kotonaan olla oma itsensä ja kehittyä omassa rauhassaan?
Hän haluaa paikan, missä saa rentoutua koulupäivän jälkeen?
Haluaa paikan missä saa edes hetken aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen...
[/quote]
Totta. Miltä sinusta AP tuntuisi, jos raskaan työpäivän jälkeen tietäisit, että et voi rentoutua kotonasi, koska sinua komennellaan koko ajan siihen asti kunnes nukahdat.
Lapsista tulee ihan hyviä, jos otat syliin, halaat ja rakastat.
[/quote]
Päiväkoti tai koulu on lapselle "työtä". Täytyy noudattaa sääntöjä vaikka itse olisikin toista mieltä.
Ihanaa kun pääsee omaan kotiin olemaan oma itsensä!!!
Katse peiliin vanhemmat.
Käyttäydytkö itse samoin töissä ja kotona?
Annatteko periksi?
Ihma on sitä rajojen etsimistä, ja jos antaa periksi, uhma kasvaa. Ihan perusjuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 22:24"]
meillä samanlainen ekaluokkalainen tyttö. Tavaroistaan huolehtiminen, kotityöt on jatkuvaa sotaa, yhtään ei voi antaa löysää ja jättää vaikka harrastusiltana pyykit seuraavalle päivälle. Raivostuttavinta sanoa esim sohvalle jätetyistä housuista, seuraavaksi samoista housuista sohvan alla, sitten ne on eteisen lattialla, seuraavaksi pyykkikorin vieressä... kun kaikilla olisi kivampi ilta jos se tavara menisi ekalla nätillä sanomisella oikealle paikalle.
[/quote]
Heitä ne roskikseen ens kerralla. Ensin uhkat ja sitten toteutat.
Tietenkään et oikeasti heitä vaan jemmaat pariksi viikoksi. Mun kaveri käytti tätä miehensä sukkiin aikanaan. Oppi vanha koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:37"]Annatteko periksi?
Ihma on sitä rajojen etsimistä, ja jos antaa periksi, uhma kasvaa. Ihan perusjuttu.
[/quote]
Minä olen kasvattanut kaksi lastani yksin. Lapseni eivät ole uhmanneet. Ihan ovat lapsen omalla kielellä (itku, raivo, huuto) kertoneet tarpeensa.
Rauhallinen puhe ja syli on ollut vastaukseni. :)
Meillä samanlaisesti käyttäytyvä 9v poika. En osaa auttaa, mut alkuperäinen viesti olis voinu olla mun kirjoittama ;)
Vapaa kasvatus. Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: tiukka kuri ja rajaton rakkaus.
Meillä on ihan samanlainen poika ja ainakin verensokerin vaihtelut ja väsymys saavat raivareita aikaan. Säännöllinen syöminen ja kunnon yöunet kannattaa ainakin pitää.
Meillä on kohta 10-vuotias uhmakalle. On ollut aina uhmakas, mutta niin rakas poika.
Taistelemme monesti niin, että lopuksi itketään molemmat. Tempperamenttimme vaan kolahtavat vastakkain usein. En osaa antaa periksi ja vaadin aika paljon. Mutta aina sen mukaan mikä on kohtuullista, nälkäinen syötetään ja väsynyt nukkuu ensin.
Pienempänä keskustelut menivät kuuroille korville, yritin lukea kaiken mahdollisen tiedon ja vaihdoin toimintatapoja useaan kertaan. Tuloksetta.
Tunsin niin suurta iloa ja rakkautta poikaani kohtaan pari päivää sitten kun kuulin häneltä olevani maailman paras äiti ja tietää , että aina vain olen tarkoittanut hänen parastaan.
Kaikille uhmakkaiden ja hankalien lasten vanhemmille: rakkautta ja rajoja. Anteeksi täytyy myös aikuisen pyytää ja kotona on jokaisen lepopaikka. Kaikkea ei aina tarvi tehdä nyt ja heti. Ensin ruoka ja sitten taistoon :)
7 jatkaa: jos omat keinot eivät tepsi, niin apua on haettava ulkopuolelta. Se on teidän sekä lapsenne parhaaksi. Kuten sanoin: asia on nyt vielä hoidettavissa kun lapsi on pienempi ja oppii muuttamaan käytösmallejaan helpommin. Murrosikään astuttaessa päälle tulee vielä uudet ikäkauteen kuuluvat uhmat ja mielenmyllerrykset.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:13"]Lapsesi ehkä haluaisi kotonaan olla oma itsensä ja kehittyä omassa rauhassaan? Hän haluaa paikan, missä saa rentoutua koulupäivän jälkeen? Haluaa paikan missä saa edes hetken aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen... [/quote] Totta. Miltä sinusta AP tuntuisi, jos raskaan työpäivän jälkeen tietäisit, että et voi rentoutua kotonasi, koska sinua komennellaan koko ajan siihen asti kunnes nukahdat. Lapsista tulee ihan hyviä, jos otat syliin, halaat ja rakastat.
[/quote]
Hyvä kommentti kyllä, mutta kun 8-vuotiaan pitää vielä totella vanhempiaan esim. läksyjen tekemisessä, syömään tulemisessa jne. Emme voi vain antaa olla koko illan rauhassa ja jättää noita tärkeitä asioita tekemättä. Hän jättää ne tekemättä, jos ei muistuteta. Ihan pikkuasioita ja rutiineja siis kieltäytyy tekemästä. Emme ehdi komennella häntä myöskään koko aikaa ihan siitäkin syystä, että meillä on pienempiä lapsia, jotka tarvitsevat enemmän hoivaa. Tämä poika saa omaa rauhaa kaikkein eniten perheessä. Silti melkein mikä vain kehotus saa aikaan vastustelun ja huudon.