Lue keskustelun säännöt.
Olen kiintynyt ihmiseen, johon en saisi olla kiintynyt
Kommentit (189)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:41"]
Ihan kuin sä oisit se ihminen jota epäilen. Ymmärrän sun pointin, oot tavallaan aika tunnollinen ja varmasti koet että meidän ystävystyminen ois väärin niitä muita kohtaan. Kai se oiskin. En tiedä onko olemassa sitten jopa jotain sääntöjä jotka kieltää sen. Ei kai. Mutta nämä tunteet on kyllä molemminpuoleisia. Varmasti oot huomannut sen, kun itsekin olen epäillyt asian olevan niin jo kauan sitten. Ei minkäänlainen kemia vaan jää koskaan huomaamatta… Harmi kun ja jos ei voida ystävystyä, mutta nautitaan sitten niistä hetkistä jolloin "joudutaan" olemaan (eli saadaan olla) tekemisissä. Hymyillään kun nähdään ;)
[/quote]
Naulan kantaan. Toisaalta tästä ystävyydestä tulisi varmaan jotain niin upeaa, että kuinka se voi olla väärin ketään kohtaan... Tällainen tunteiden tukahduttaminen tuntuu aina pahalta. Olen ajatellut että ehket tunne yhtä vahvasti minua kohtaan ja kiintymys on vain yksipuolista, siksi en ole itsekään ''edistänyt'' asiaa mitenkään. Todellakin nautin jokaisesta hetkestä kanssasi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 19:20"]Minullakin on samankaltainen tilanne, olen kiintynyt häneen kuin äitiin. Ehkä sitä voisi sanoa ihastukseksikin, mutta siinä ei ole mitään seksuaalista. Välitän vain tästä ihmisestä todella paljon ja haluan hänen huomiotaan.
[/quote]
Mutta mitä hän haluaa? Ehkä kaiken ja tietää ettei saa mitään?!
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 19:20"]Minullakin on samankaltainen tilanne, olen kiintynyt häneen kuin äitiin. Ehkä sitä voisi sanoa ihastukseksikin, mutta siinä ei ole mitään seksuaalista. Välitän vain tästä ihmisestä todella paljon ja haluan hänen huomiotaan. [/quote] Mutta mitä hän haluaa? Ehkä kaiken ja tietää ettei saa mitään?!
[/quote]
Mitä tarkoitat?
Onko se kevät vai mikä, mutta olen myös samassa tilanteessa. Ja voisin olla yhtä hyvin tuo viestittäjä, joka ap:n kanssa "keskusteli" ... Onko tällaisia tilanteita oikeastikin useampikin vai voiko olla mahdollista, että ap on juuri se ketä ajattelen. :D
Ja ap:lle - miksi se on mahdotonta? 1) Oletko naimisissa? Ja lapsia? - Voihan sitä ystävystyä, viettää aikaa yhdessä, ja katsoa millaista se on. Sehän on helppoa kun olemme molemmat naisia, tuskin mies siitä mitään epäilisi. 2) Ajatteletko, että on mahdotonta järjestää sellaisia tilanteita, joissa voisimme edes nähdä? - Kyllä aina jotakin keksitään...
Itelläni on tosiaan ihan sama tilanne päällä, ja olisin maailman onnellisin, jos jotenkin saisin tietää, että tuo oma "kohteeni" ajattelisi yhtään samoin. Ota nyt häneen yhteyttä, please (!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:01"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 19:44"]
Latentteja homoseksuaalisia tuntemuksia, siihen päälle "tutuntuista" transferenssia, äiti-, sisarsuhteen kipeydet ja huimaava kaipuu symbioosiin kutsuu näissä ihastumisissa. Kielletty rakkaus, ihastus tai kiintymys on suloisinta, kun on niitä esteitä, epäilyksiä, läpättävää toivoa ja aavistuksia, miten ihanaa olisi. Joillakin synkkaa, jotkut naiset ovat tunareita, kun eivät voi kuvitella loppuun asti sitä suhdetta toiseen naiseen tai tekevät siitä takaperoisesti vaikeaa rajojenkin kanssa. Sitten on ne nykyiset kumppanit, lapset, työpaikka, hierarkiset suhteet ja vaikka mitä siinä sotkemassa. Samaa säätämistä se tietysti on monilla niilläkin, jotka ovat ekoilta treffeiltä siirtyneet suoraa syvään naissuhteeseen. Näyttää hassulta näin lesbojen näkökulmasta ja näyttää heteroidenkin kannalta, että mikä häh on ongelma. Mutta KUN TE ETTE VOI TAJUTA! Eihän me tajuta.
[/quote]
Tai sitten noiden muka piilevien homoseksuaalisten tuntemusten ja transferenssipaskan ulkopuolisesti ihan vaan sielunkumppanuutta. Maailmankaikkeus kun ei ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää.
[/quote]
Ok. Sielukorttia on paha kenenkään kiistää. Sielu-kiintymys-universumi. Maailman kautta sinunkin sanasi tulevat ja Kristeva todistajanani voit tehdä sanoistani abjektin. Minä puhun kuitenkin ajassa ennen merkkiä, niin sanani asettavat minut siihen välilihaan, anteeksi välitilaan, jossa voin ns. pelata molemmissa joukkueissa - jos ymmärrät mitä tarkoitan.
[/quote]
Mitä helvettiä horiset?
[/quote]
Käänsin peilin takaisin. Keskustelun jännite oli mystisen ja rationaalisen välillä. Vastasin siihen post-strukturalistisella psykoanalyysilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on jännittävää, 128 osalta täsmää vähän liian moni asia. Ja niin, ei mulla itse asiassa siitä miehestä ole mitään tietoa, olen vain ajatellut niin, lasten takia ja ehkä se on auttanut mua pitämään jalat maassa. Ja aika on rajallista. Valitsen tähän väliin edellisen kirjoittajan suositteleman jääkylmän suihkun :)
Tavallaan olis kiinnostavaa tietää, olis todella outo ja epätodennäköinen sattuma, että tosielämän tyyppi löytyis av:n ketjusta. Oon liian utelias! Pakko kysyä: tiedätkö kaupungin, missä asuin ennen nykyistä asuinpaikkaani? Hän tietää. (Kauhea jos tuleekin oikea vastaus, onneksi on pääsiäinen aikaa koota ittensä! En varmaan uskalla avata tätä ketjua enää) 120
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä tähän kiintymyksen syntymiseen vaikuttanut jokin erityinen tapahtuma tai tapaus jossa olette ollet tekemisissä tai tulleet vähän läheisemmäksi kui ehkä muuten olisitte tulleet? Ts. onko mahdollista että kiintymistä ei olisi tapahtunut ilman jotain tällaista erityistä juttua? Kiinnostaisi tietää. Kerro myös minkälaisesta tapauksesta on kyse.
120 palaa nyt asiaan. En ole asunut Vaasassa, joten 136/139 voi huokaista helpotuksesta ja jatkaa treenejään normaalisti :)
Vastaaja nro 146 taas ei ole myöskään tuntemani henkilö, sillä hän ei voinut kirjoittaa tänne tänään kello 19.38.
En halua kertoa tänne yksityiskohtia mistään, joskus vain käy niin että löytää sukulaissielun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, ei saatukaan vuosisadan rakkaustarinaa av:n piikkiin. Tai rakkauden sivuunpakkaamistarinaakaan.
Ei meillä ole ollut mitään erityistä tapahtumaa, missä olisi tultu läheisemmiksi ja mitä ilman niin ei olisi ehkä käynyt. T. Yksi aikaisemmin kirjoittaneista
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 21:03"]
120 palaa nyt asiaan. En ole asunut Vaasassa, joten 136/139 voi huokaista helpotuksesta ja jatkaa treenejään normaalisti :)
Vastaaja nro 146 taas ei ole myöskään tuntemani henkilö, sillä hän ei voinut kirjoittaa tänne tänään kello 19.38.
En halua kertoa tänne yksityiskohtia mistään, joskus vain käy niin että löytää sukulaissielun.
[/quote]
Hyvä niin. Epätodennäköistä olisi ollutkin, että täällä Mikkelin kokoisessa tuppukylässä tapahtuisi tällaista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tää on kyllä ihan huippu ketju, päivään tuli kummasti lisää jännitystä! Ehkä me saadaan tänne vielä lisää ihastuneita sielunsiskoja sekoittamaan tilannetta hämäävillä kysymyksillä :)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 01:00"]Olen itse asiassa kysynyt hoitajaa ulos, hänen työajallaan siis mutta ulos vapaa-ajan puolella tietysti :D Ei tuo lähtenyt. Mahdotonta kuulemma.
Ei ollut mahdottoman kamalaa kysäistä.
[/quote]
Ja myös hoitosuhde päättyi siihen vai kehtasitko enää mennä? Onhan tuo oikeasti aika mahdotonta.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 21:54"]
Miksi et saisi olla? :-O
[/quote]
Niin, eihän kukaan sitä voi kieltää, mutta mitään vastareaktioita on turha odottaa.
Se menee ajan kanssa ohi, koita kestää.
Ap - tässä olisi sinulle hyvä neuvo: Jos tämän naisen ajattelu tuottaa samalla hirvittävää ahdistusta ja tuskaa ihastumisen lisäksi, niin siinä tapauksessa on parempi antaa olla. Sulle löytyy kyllä sopivampi nainen, vaikka nyt et sitä uskoisikaan! Jos taas ei ahdista mielettömästi, voisit jutella naisen kanssa. Näin minä tekisin, jos olisin sinun asemassasi.