Mikä anopissasi ärsyttää eniten?

Esittää kiinnostunutta poikaansa ja lapsenlastaan kohtaan ja lupailee sitä sun tätä, mutta saattaa mennä kuukausia, että anopista ei kuulu mitään. Sitten kun kuuluu, on yleensä jotain vailla. On pesunkestävä tuurijuoppo.

ehkä se, että anoppi ajattelee ihan vakavissaan, että hänen tapansa tehdä.asioita on ainoa oikea ja kaikki muut tavat ovat vääriä. tämän anoüpi myös tuo esille ihan opetus- ja valistustarkoituksessa. Nyt 15 vuoden jälkeen on oppinut, ettei mua kannata "opettaa", koska teen asiat sillä omalla väärällä tavallani joka tapauksessa :-)

Meni kuolemaan kun poikansa oli 4v ja se on vaikuttanut poikaan ihan kauheasti, en vain ymmärtänyt asiaa ennen kuin meidän lapset syntyivät.

Mulla ei ole anoppia, mutta oma äitini hoitaa senkin viran aivan mallikkaasti. (Mies kuitenkin on). Pahin piirre? Hänen tapansa tehdä on ainoa oikea. Mutta toisin kuin  nro 8 en kykene toimimaan sitten ollenkaan, kun en saa tukea edes häneltä, joka on minut kasvattanut.

Uskomattoman hidas liikkeissään. Kaikki pitää tehdä äärettömällä tarkkuudella, mikä hänen kohdallaan tarkoittaa myös ääretöntä hitautta. Esimerkiksi jos kahvilla käydään, hänellä kestää yli 30 min keittää kahvi ja laittaa kupit ja pullat pöytään. Eikä saa auttaa.

Se iankaikkinen neuvominen; miten mun pitäisi pukeutua, mitä ruokaa voisin tehdä ja mitä elämältäni haluaisin.
Suunnitelmien muuttaminen; suunnitellaan kovasti matkoja ym vierailuja mutta perutaakin viime hetkellä
Urkkiminen; entiset seurustelusuhteet, kerran kaiveli tietoja mun edesmenneistä sukulaisista ja haukkui heitä.

Ja sitten vielä hänen oma elämänsä, mikä ei tietysti minulle kuulu mutta koska sekään ei ole kunnossa niin on turha neuvoa muita. Ahkerasti käy baarissa/juhlimassa ja pari kertaa nähnyt pussailemassa ja lirkuttelemassa toisten miesten kanssa, vaikka naimisissa onkin.

Minua ei ärsytä anoppini niinkään, tai ei yhtään tätä nykyä, mutta oma vanha äitini ärsyttää välillä ja lujasti ärsyttääkin, häneltä on lähtenyt vanhuuttan kuulo, ja kuulee puhelimessakin väärin sanojani, ja sitten tulee hirvee halopaloo, joka aivan käsittämätöntä.

Se kun se ei osaa juoda kohtuudella. Ihana muuten, mutta kun se juo, niin se juo liikaa ja käyttäytyy kuin teini. Kerran sitä ojensin ja käskin sänkyyn nukkumaan, kun meni hermo.

Eniten ärsyttää se että puhuu pahaa aina siitä/niistä jotka eivät ole paikalla. Tätä paskanjauhantaa on niiiiiin rasittavaa kuunnella. Toiseksi ärsyttää tyhmyys ja junttius. Sitten on vielä räikeä lastenlasten epätasa-arvoinen kohtelu. En todellakaan arvosta enkä pid ko. ihmisestä. Hyi yök.

Ihmeellinen halu saada draamaa elämäänsä. Luulosairaus. Se ettei kiinnosta tulla tapaamaan ensimmäistä ja ainoaa lapsenlastaan niinkin hurjan kuin 150 km matkan päähän useammin kuin 1-2 kertaa vuodessa, meidän pitäisi kyllä olla menossa sinne hyvinkin usein. Marttyyrius, pohtii esim. meidän raha-asioita (joista ei hänelle koskaan puhuta edes) öisin ja soittaa sitten kuinka ei ole nukkunut kun huolettaa niin. Ihmeelliset neuvot lapsen kasvatuksen suhteen, hyvähän se on neuvoa kun ei edes ole ajantasalla siitä miten paljon lapsi on jo kasvanut pikkuvauva-ajoista.

Mun anoppi on kyllä ihana ihminen mutta välillä ärsyttää kamala hösöttäminen ja säheltäminen. Niin ja lapsen ylenpalttinen lahjominen. Ihan kiva että muistaa lasta mutta mä en oikein voi sietää krääsää ja vaikka kuinka vihjailen niin krääsää ne tulee aina olemaankin, on sellainen "ostin kun halvalla sain" tyyppi. (Meidän lapsi on siis vielä vauva eikä siis kamalasti vielä itsekään ymmärrä leluja haluta jne)

On kiinnostunut oikeasti vaan itsestään, ei koskaan kysy mitä kuuluu kertoo vaan omat kuulumisensa ja sitten alkaa opetus, lehtileikkeiden tuputus "minusta tää on niin kiva" osio. Lapsia haluaa tavata kun on muita hänen sukulaisia käymässä ja silloin vedetän näytelmää "olen hyvä isoäiti". Mutta minä pääsen helpolla, ei tarvii suuta aukaista, korvasta sisään toisesta ulos.

Hyysää kotonaan jo omillaan asuvia mieheni nuorempia siskoja. Ei siinä mitään, saahan äidillä olla yötä mutta tytöt kantelee äidilleen mitä esim. minä olen joskus asiasta x sanonut ja anoppi sitten soittaa ja valittaa. Hommasi miehelleni eli pojalleen potkut soittelemalla pomolle. Karmiva tapaus. Ennenkuin mies laittoi välit poikki, ei käynyt koskaan. Valitti kun ei käyty vaikka muut lapset käy (melkein asuu siellä).

Ei nyt ehkä suoranaisesti ärsytä, mutta tavallaan harmistuttaa ettei anoppi ja perheensä ole enemmän meidän elämässämme mukana. Odotamme esikoistamme, vielä reilu 2kk raskautta jäljellä, ja anoppi (yksinään) on kerran käynyt meillä kylässä vaikka välimatkaa on alle puoli tuntia. Samoin me vierailimme anoppilassa viimeksi jouluna.

Omat vanhempani asuvat yli 2h matkan päässä ja heitä on tavattu noin kerran kuussa. Monesti ovat käyneet meillä ja monesti meidät on kutsuttu heille. Anoppilaan jouduimme joulunakin menemään kutsumatta.

Minulle on aina perhe ja suku olleet tärkeitä ja aina on kyläilty puoleen jos toiseen. Jotenkin tuntuu oudolta, kun miehen perhe on niin 'irrallinen'. Välillä sitä miettii, että onko se vika minussa ettei esikoisensa ja ensimmäinen lapsenlapsensa tunnu yhtään kiinnostavan :(.

Helvetin kiukkuinen, laiska, suuttuu helposti ja huutaa kovaa. Nii ja asuu tietysti kerrostalossa, että tämä mekkala varmasti kuuluu kaikkialle. Lihavakin on. Lisäksi hössöttää ja lässyttää pojilleen.

Tällä hetkellä ei mikään :) Mies riitaantui äitinsä kanssa yli puoli vuotta sitten eivätkä ole tekemisissä. Ihana rauha.
Noin yleensä ottaen anopissa ärsyttää se, että haukkuu kaikki tutut, sukulaiset ja naapurit kun käydään kylässä. Puuttuu toisten asioihin (tästä se riitakin tuli). Keksii omasta päästään, että ihmiset haluavat vahingoittaa häntä.

Mulla on aina ollut hyvät välit anoppiin. Nyt alzheimer jo pitkällä ja epäluuloisuus ja samojen asioiden jankuttaminen rasittaa. Vaikka kyse sairaudesta, niin se on ärsyttävää. Toivon, että hän pääsisi jo lepoon.

Teko välittäminen lapsista. Muka niin välittää, mutta koskaanei olisi aikaa. Ja syitä ei oikesti ole.
Rahalla korvaa lapselleen, selvästi aina. Ei mitään suuria summia/juttuja..

Jatkuva kahvin juominen ja siinä sivussa syöminen. Koko ajan saa olla kahvinkeitintä lataamassa ja laittamassa pötyä pöytään. Luojan kiitos anoppi käy vain pari kertaa vuodessa muutaman päivän kerrallaan.

Täyty oikeen miettiä ja tulin siihen tulokseen että mikään ei ärsytä,mulla on loistava anoppi <3 Jos joku pitää sanoo niin täysin anopista riippumatta,ärsyttää ja surettaa hänen fyysinen sairaus :(