Lue keskustelun säännöt.
Aikuistenkin ystävyys menee pilalle, kun ystävä löytää miehen
18.12.2021 |
Taustatietona: ollaan ihan aikuisia eli ei ole teini-iästä kyse. Ystävyys ei ainakaan omalla kohdalla ole aikuisena mitään jatkuvaa yhdessä nyhjäämistä, kun kaikilla on ollut omat kiireensä töiden ja muiden suhteen. Aika tavallista on, että on viestitelty esim. kerran viikossa tai kahdessa ja nähty muutaman kuukauden välein, jos on hiemankaan enemmän välimatkaa.
Monta kertaa olen saanut todistaa aikuisena, kuinka ystävyys menee pilalle, kun ystävä löytää miehen. Ystävät tuntuvat unohtuvan ja koko elämä pyörii miehen ympärillä. Jos ennen pidettiin yhteyttä tasapuolisesti ja molemmat ottivat yhteyttä, jää yhteydenpito toiselta tyystin uuden kumppanin myötä. Sitten kun itse viestittelee toiselle, niin vastaamisessa kestää ja vastaukset ovat lyhyitä. Miehen löytänyttä ei enää jaksa kiinnostaa ystävän kuulumiset ja ystävällekin kerrotaan vain uudesta miehestä ja koko elämä tuntuu pyörivän nyt miehen ympärillä. Vaikka on iloinen toisen löydettyä rakkautta elämäänsä, niin samalla surettaa, kun tietää ystävyyden todennäköisesti näivettyvän tuon parisuhteen myötä.
Näkemiset harventuvat ja toinen ei viitsi enää matkustaa luoksesi, kun kaikki aika menee uuden miehen kanssa. Silloin kun nähdään, niin osa haikailee jo takaisin miehensä luokse eikä yhdessä enää tehdä mitään erityistä (mennä syömään, elokuviin tms), kun nuo asiat tehdään nyt miehen kanssa. Osa jopa raahaa miehensä mukaan jokaiseen tapaamiseen, eikä kahdenkeskisestä ajasta ystävän kanssa ole enää tietoakaan. Ajankaan kanssa ei helpota, kun osa hankkii lapsia miehen kanssa ja yhteistä aikaa ei ole senkään vertaa.
Onko muilla tällaista? Miten jaksatte miehen perään katoavia ystäviä? Ja tätä ongelmaa voi olla niin sinkuilla kuin parisuhteellisillakin, kaikki eivät sekoa omasta kumppanista ja pysyvästi luovu omasta elämästään, vaikka olisikin parisuhteessa.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kaipaa ystäviä juuri ollenkaan. Mies ja lapsi riittää mulle. En todellakaan jaksaisi sosiaalisesti kuormittavan työn ja perheen jälkeen tavata ketään. Ehkä joku muukin on samanlainen kuin minä. Ei vaan jaksa pitää yllä ystävyyssuhteita, kun on arki täynnä muuta. (?)
Ymmärrän tämän erittäin hyvin introverttinä. Mutta silti kysyn, että kannattaako kaikkia munia laittaa samaan koriin?
Mitä jos vaikka miehesi kanssa tulee ero? Silloin yhtäkkiä ystävyyssuhteet olisivatkin kultaakin kalliimpia.
Olen samanlainen kuin tuo kommentoija, ja itse ajattelen että elämä on tässä ja nyt, ja jos elämäntilanteet muuttuu, sitten mietitään asioita uudestaan sen mukaan. Miksi pitäisin ihmisiä jossain hyllyllä vain odottamassa sitä varten "ettei jää yksin jos ero tulee". Varsinkin kun todellisuudessa ihan yhtä yksin sitä on jos ero tulee, kun että on kavereita tai ei, ei ne kaverit jaa sitä elämää eikä niistä ole sillä tavalla tueksi ja seuraksi kuin haluaisi. Kokemusta on. Minulla tosin on elämässä muitakin ihmisiä mutta valitettavasti joutunut huomaamaan että kaverit ei ole se mihin voi varsinaisesti luottaa, joten keskityn tähän päivään. Jos tulisi ero varmaan muuttaisin ja sitten koko elämä muutenkin muuttuisi. Aina sitä jotenkin selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kävi jopa äidilleni. Hän jäi leskeksi vuosia sitten. Yli kuusikymppisenä löytyi uusi mies ja sen kanssa on ollut 24/7. Minä olen välillä ihan huolissani äidistä kun hänestä ei enää mitään kuulu. Ennen me kirjoiteltiin Skypen kautta pitkin päivää, enää ei kuulu mitään. Jos itse laitan viestiä, voi mennä lähes koko päivä ennen kuin hän edes lukee viestini.
Myönnän olevani vähän mustis siinä mielessä, että minulla ei ole oikein ketään jonka kanssa jutella enää, eikä ketään joka lähtisi lenkille tai kauppoihin, kun me äidin kanssa vietettiin aika paljon aikaa yhdessä vuosikaudet. Olen tietysti silti onnellinen, että hän löysi uuden miehen. Joutuuko tässä itsekin jotain miestä vielä ruveta etsimään? Ei millään kiinnostaisi. Mutta aika yksinäistä on kun ei enää äitiäkään saa lähtemään mihinkään.
Kyllä joudut, kannattaa elää omaa elämää eikä kuluttaa sitä oman äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Ai oikein suurin osa :D
En taida itse tietää ketään tällaista.
Ukot vaihtuu, (tosi)ystävät säilyy. Näin se menee.
Ymmärrän tämän erittäin hyvin introverttinä. Mutta silti kysyn, että kannattaako kaikkia munia laittaa samaan koriin?
Mitä jos vaikka miehesi kanssa tulee ero? Silloin yhtäkkiä ystävyyssuhteet olisivatkin kultaakin kalliimpia.