Lue keskustelun säännöt.
Aikuistenkin ystävyys menee pilalle, kun ystävä löytää miehen
18.12.2021 |
Taustatietona: ollaan ihan aikuisia eli ei ole teini-iästä kyse. Ystävyys ei ainakaan omalla kohdalla ole aikuisena mitään jatkuvaa yhdessä nyhjäämistä, kun kaikilla on ollut omat kiireensä töiden ja muiden suhteen. Aika tavallista on, että on viestitelty esim. kerran viikossa tai kahdessa ja nähty muutaman kuukauden välein, jos on hiemankaan enemmän välimatkaa.
Monta kertaa olen saanut todistaa aikuisena, kuinka ystävyys menee pilalle, kun ystävä löytää miehen. Ystävät tuntuvat unohtuvan ja koko elämä pyörii miehen ympärillä. Jos ennen pidettiin yhteyttä tasapuolisesti ja molemmat ottivat yhteyttä, jää yhteydenpito toiselta tyystin uuden kumppanin myötä. Sitten kun itse viestittelee toiselle, niin vastaamisessa kestää ja vastaukset ovat lyhyitä. Miehen löytänyttä ei enää jaksa kiinnostaa ystävän kuulumiset ja ystävällekin kerrotaan vain uudesta miehestä ja koko elämä tuntuu pyörivän nyt miehen ympärillä. Vaikka on iloinen toisen löydettyä rakkautta elämäänsä, niin samalla surettaa, kun tietää ystävyyden todennäköisesti näivettyvän tuon parisuhteen myötä.
Näkemiset harventuvat ja toinen ei viitsi enää matkustaa luoksesi, kun kaikki aika menee uuden miehen kanssa. Silloin kun nähdään, niin osa haikailee jo takaisin miehensä luokse eikä yhdessä enää tehdä mitään erityistä (mennä syömään, elokuviin tms), kun nuo asiat tehdään nyt miehen kanssa. Osa jopa raahaa miehensä mukaan jokaiseen tapaamiseen, eikä kahdenkeskisestä ajasta ystävän kanssa ole enää tietoakaan. Ajankaan kanssa ei helpota, kun osa hankkii lapsia miehen kanssa ja yhteistä aikaa ei ole senkään vertaa.
Onko muilla tällaista? Miten jaksatte miehen perään katoavia ystäviä? Ja tätä ongelmaa voi olla niin sinkuilla kuin parisuhteellisillakin, kaikki eivät sekoa omasta kumppanista ja pysyvästi luovu omasta elämästään, vaikka olisikin parisuhteessa.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Miten tämmöinen viesti voi saada näin paljon yläpeukkuja? Onko teillä oikeasti tuollainen ajatusmaailma ja kaveripiiri?
Kamalaa.
Jotkut pyörittävä ihmisiä ja kavereita vain hyötyäkseen jotenkin. En ajattele itse noin mutta mulla on pari kaveria/tuttua jotka tätä tekee. Paljon pinnallisia ystävyyksiä, jotka on tarkoitettu lähinnä siihen, että saadaan instaan bilekuvia ja tykkäyksiä (niiltä kavereilta)
Mutta että suurin osa toimii näin? Suurin osa? Kas kun omassa kaveripiirissä ei ole tämmöistä käytöstä niin vaikea ymmärtää. Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Miten tämmöinen viesti voi saada näin paljon yläpeukkuja? Onko teillä oikeasti tuollainen ajatusmaailma ja kaveripiiri?
Kamalaa.
Valitettavasti tuo kommenti on todenmukainen kuvaus monista ystävyyssuhteista. Ystävät ovat etenkin monille naisille käytännössä vain verkostoitumista, joiden kautta koitetaan saada itselleen jotain.
Nyt pitäisi olla jo jotain tutkimusdataa että uskon tuon väitteen. Ihmettelen myös tämän ketjun naisvihamielistä asennetta.
Ei ole ollut tällaista omassa kaveripiirissä.
Ei ole koskaan käynyt niin, että ystävyys olisi mennyt pilalle ystävän miehen takia.
Tutustun myös ystävieni kumppaneihin, vietän mielelläni aikaa useampien ihmisten kanssa silloin kun en vietä aikaa vain oman perheeni kanssa.
Kahdenkeskeisiä tapaamisiakin pidetään ystävien kanssa ainakin kerran-pari vuodessa, joitain ystäviä ei etäisyyden takia näekään oikeastaa sen useammin. Ja isommalla kaveriporukalla tavataan kerran vuodessa, ennen korona-aikaa saatettiin tavata jopa 3 kertaa vuodessa.
Whatsupissa saa vielä tehtyä keskusteluryhmiä. Usein on tehty ryhmä jossa on minä, mieheni ystävämme ja hänen kumppani. Tai sitten isomman porukan ryhmä.
Luotan siihen, että vaikka viestittely ei ole mitenkään edes viikottaista tai kuukausittaista, kyllä ne kaverit siellä säilyy.
Minä olen ollut sinkkuna kaveripariskunnan kanssa jopa yhteisellä lomalla kolmistaan, kun pyysivät mukaan. Ja oli kyllä tosi mukava ja hauska loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuuhan sitä ja on tavallaan myös ihan luonnollista, että kumppanin löytäminen ja parisuhteeseen asettuminen voi muuttaa rajustikin aiempia ihmissuhteita. - Itse aikanaan jouduin antamaan naiselle lopulta pakit, koska hän ei voinut sietää sitä, että minulla on lähipiirissäni sekä naisia että miehiä, joiden kanssa vaihdan viestejä ja soittelen ja tapaankin jos siihen vain sopiva aika joskus löytyy kun asutaan ja eletään osan kanssa hyvin pitkän välimatkan päässä toisistamme.
Mutta joo. Nyt sinkkuna minua hieman tökkii se, että kun on sinkku niin osa -onneksi vain hyvin pieni osa- kuvittelee, että minulla olisi siten paremmin aikaa ja majhdollisuutta joustaa omista menoistani ja puuhistani kun ei ole kumppania saati lapsia, joilla selittaa miksi ei pääse tai voi tai miksi esitetty ei muuten vain sovi. Pahimillaan joku vetänyt herneet nenäänsä kun hänen ylhäisyytensä ei pitänyt siitä, että sanoin vain, että minulle ei käy ja alkoi syyttely, että mitä minulla sitten muka on, kun kas yllättäen en ollut seuraavana päivänä valmis lähtemään hänen kanssaan kaupungille kun hänellä oli silloin sopinut...
Osa kun liukuu tai tietoisesti meneeki sinne kumppanin taakse ja selittää kumppanin menoilla ja tai vain hänellä (kun meidän pitää...) tai vastaavalla tavoin laps(i)en vetoamalla omia valintojaan ja päätöksiään.
Toisinaan tällainen on erinomaisen ymmärrettävää mutta välillä saa vähän koomisiakin piirteitä tai tunteen, että hei kyllä sä voit ihan suoraan sanoa, että ei sulle käy nyt puhelimessa puhuminen tai nähdä parin viikon päästä ei sun tarvitse selittää ja kertoa että kuinka se nyt ei käy kun samana päivänä on 18 vuotiaan lapsesi tarkoitus hankkia kengät vaikka kivahan se toki on, että yhdessä meette ostoksille.. Tai joo mukavaahan se on, että kumppanisi aikoo illalla katsoa jalkapalloa mutta kysyinkin,että voitaisko me soitella viikonloppuna mutta okei ei nyt. - Kiva nyt kuitenkin että vastasit kun kaikki ei viitsi vastata mitään, vaikka varmasti, jos puhelimensa on on ollut heillä kädessä niin ovat nähneet soittoni tai viestini
Minulle kävi niin että kun löysin ensimmäistä kertaa miehen joka kohteli hyvin niin ei yksinkertaisesti tehnyt mieli enää viettää aikaa ystävien kanssa jotka tuntuivat pitävän minua vähän niinkun varavaihtoehtona. Heidän näkökulmastaan varmasti katosin parisuhteeseen, mutta minulle se oli jotenkin silmiä avaavaa ja sai riittää. Eivät ole kyllä viestitelleet perään joten tuskin he kauheasti minua kaipaavat, mutta selittävät varmaan itselleen asian niin että mies vei mukanaan. Niiden kanssa olen kyllä yhä tekemisissä joiden kanssa ystävyydessä ei tule ohareita ja kaveria tuntuu kiinnostavan kuulumiset ja minua hänen ja keskusteluyhteys on avoin, kuten miehenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä kuvitteli mun tekevän noin, kun aloin seurustella vuosia sitten. Olin ollut sinkku, kun olimme tämän ystävän kanssa tutustuneet. Ystäväni on aina ollut sinkku ja halunnut muita sinkkuja ympärilleen. Ei ole halunnut muistutuksia parisuhteesta ja perhe-elämästä.
Kun aloin seurustella, niin ystävä itse ajatteli mun noudattavan katoavan ystävän kaavaa ja hän itse otti minuun etäisyyttä heti seurustelusta kuullessaan. Kerran sitten tunnusti, ettei kestä katsoa toisten parisuhdeonnea, kun ei ole itse saanut sitä kokea ja asia tekee kipeää. Olin kyllä aavistellut tätä jo aiemmin, enkä siksi hehkuttanut parisuhdettani koskaan tälle ystävälle. Silti pelkkä tieto parisuhteestani, yhteen muuttamisesta yms oli liikaa.
Seurustelusuhteeni vaikutti kuitenkin pysyvästi väleihimme. Pidämme satunnaisesti yhteyttä ja en ole ainoa, jonka kohdalla on tehnyt näin. Kertoo usein erkaantuneensa jostain ystävästä, joka on alkanut seurustella. Tulee surullinen olo tämän ystävän puolesta, kun hän "hylkää itse ystävät, ennen kuin ystävät ehtivät tekemään niin".
Ihan sama juttu käynyt myös minulle yhden ystävän kanssa! Ei puhuttu tästä koskaan ja välit näivettyivät mikä on sääli, mutta miksi minun yksin pitäisi yrittää pitää ystävyys kasassa? Huomasin että hän otti selkeästi etäisyyttä heti kun kerroin seurustelevani.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä kuvitteli mun tekevän noin, kun aloin seurustella vuosia sitten. Olin ollut sinkku, kun olimme tämän ystävän kanssa tutustuneet. Ystäväni on aina ollut sinkku ja halunnut muita sinkkuja ympärilleen. Ei ole halunnut muistutuksia parisuhteesta ja perhe-elämästä.
Kun aloin seurustella, niin ystävä itse ajatteli mun noudattavan katoavan ystävän kaavaa ja hän itse otti minuun etäisyyttä heti seurustelusta kuullessaan. Kerran sitten tunnusti, ettei kestä katsoa toisten parisuhdeonnea, kun ei ole itse saanut sitä kokea ja asia tekee kipeää. Olin kyllä aavistellut tätä jo aiemmin, enkä siksi hehkuttanut parisuhdettani koskaan tälle ystävälle. Silti pelkkä tieto parisuhteestani, yhteen muuttamisesta yms oli liikaa.
Seurustelusuhteeni vaikutti kuitenkin pysyvästi väleihimme. Pidämme satunnaisesti yhteyttä ja en ole ainoa, jonka kohdalla on tehnyt näin. Kertoo usein erkaantuneensa jostain ystävästä, joka on alkanut seurustella. Tulee surullinen olo tämän ystävän puolesta, kun hän "hylkää itse ystävät, ennen kuin ystävät ehtivät tekemään niin".
Oh, nyt vasta tajuan että minullekin on tainnut käydä näin. Ex-bestikseni kanssa olimme olleet vuosia molemmat sinkkuja, ja kun kun aloin tapailla miestä, hän etääntyi ja lopetti yhteydenpidon kokonaan. Hän tuntui löytäneen uusia ystäviä eikä vaikuttanut olevan enää lainkaan kiinnostunut minun asioistani. Myöhemmin kävi ilmi, että hän koki minun etääntyneen hänestä. Minulle ei ikinä selvinnyt mistä oli kyse, mutta nyt tuntuu että mitä luultavimmin siihen liittyi jotain tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei itse myönnä olevansa tuollainen, että hylkää ystävänsä parisuhteen takia.
Ei sitä ehkä itse huomaakaan, kun kalenteri on täynnä parisuhdejuttuja ja sitten jossain välissä ehtii näkemään ystäviäkin.
Tämä. Ja aika moni on itse niin onnellinen, ettei tajua toisten jakavan samaa olotilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei itse myönnä olevansa tuollainen, että hylkää ystävänsä parisuhteen takia.
Ei sitä ehkä itse huomaakaan, kun kalenteri on täynnä parisuhdejuttuja ja sitten jossain välissä ehtii näkemään ystäviäkin.
Tämä. Ja aika moni on itse niin onnellinen, ettei tajua toisten jakavan samaa olotilaa.
Miten sitten pitäisi toimia? Eihän kenellekään ole koskaan ihan täysin sama olotila, ja entä sitten. Jos kaveri on tympeä ja vähäsanainen kun kertoo omasta onnestaan niin mitä siinä voi tehdä? Saattaa heittää jonkun nuivan ikävän kuuloisen kommentinkin. Selväksi tulee ettei jaa samaa olotilaa joo.
Itse olin vuosikausia sinkku, välillä masentunutkin, mutta en koskaan ajatellut että se muiden onni on minulta pois. Ajattelin kyllä että ei minuun voi rakastua yms masentavaa, mutta en purkanut sitä kavereihin. Miksi olisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on useita pitkiä, osa yli 40 v kestäneitä ystävyyssuhteita. Mielestäni olisi kuitenkin hölmöä olettaa että ne pysyvät koko ajan samanlaisina. Välillä joku ystävyyssuhde on aktiivisempana ja välillä passiivisempana molempien elämäntilanteista riippuen. Välillä on ollut aikoja kun en ole jonkun kanssa ollut yhtään tekemisissä. On asuttu eri paikkakunnilla ja eri maissa, rakastumiset, pikkulapsiajat, uran luomisen vuodet ovat usein olleet juuri niitä kohtia kun yhteydenpito on saattanut lakata jopa kokonaan. Sitten se on taas elpynyt kun tilanne on ollut ystävyydelle otollisempi. Yhden ystävän kanssa oli 15 vuoden tauko tapaamisissa, ei edes tiedetty toisesta mitään. Sitten päädyttiin samaan kaupunkiin ja nyt ollaan taas hyvin läheisiä. Toisen kanssa on aina ollut muutaman vuoden mittaisia kausia jolloin vietetään paljon aikaa yhdessä, toivutaan toistemme kainaloissa ja sitten taas mennään omilla teillämme.
Jos olen oppinut jotain ihmissuhteista, niin se on että ystävä ei koskaan oleta ja vaadi vaan asettuu sinun saappaisiin. Ja toinen on se, että rakkauksia tulee ja menee, ystävä on siellä aina ja tulee vastaan kun rakkaus on mennyttä ja tarvitsee ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useita pitkiä, osa yli 40 v kestäneitä ystävyyssuhteita. Mielestäni olisi kuitenkin hölmöä olettaa että ne pysyvät koko ajan samanlaisina. Välillä joku ystävyyssuhde on aktiivisempana ja välillä passiivisempana molempien elämäntilanteista riippuen. Välillä on ollut aikoja kun en ole jonkun kanssa ollut yhtään tekemisissä. On asuttu eri paikkakunnilla ja eri maissa, rakastumiset, pikkulapsiajat, uran luomisen vuodet ovat usein olleet juuri niitä kohtia kun yhteydenpito on saattanut lakata jopa kokonaan. Sitten se on taas elpynyt kun tilanne on ollut ystävyydelle otollisempi. Yhden ystävän kanssa oli 15 vuoden tauko tapaamisissa, ei edes tiedetty toisesta mitään. Sitten päädyttiin samaan kaupunkiin ja nyt ollaan taas hyvin läheisiä. Toisen kanssa on aina ollut muutaman vuoden mittaisia kausia jolloin vietetään paljon aikaa yhdessä, toivutaan toistemme kainaloissa ja sitten taas mennään omilla teillämme.
Jos olen oppinut jotain ihmissuhteista, niin se on että ystävä ei koskaan oleta ja vaadi vaan asettuu sinun saappaisiin. Ja toinen on se, että rakkauksia tulee ja menee, ystävä on siellä aina ja tulee vastaan kun rakkaus on mennyttä ja tarvitsee ystävää.
Moni ei ajattele noin, kunpa ajattelisi. Jotkut sinkut ajattelee että ystävän pitää pitää minua prioriteettina nro 1 ja hylkää sitten jos se ystävä löytääkin miehen. Ja ajattelevat että turha tulla minulle enää juttelemaan kun se suhde kaatuu. Eli tuollainen joustava ystävyys mitä kuvailet ei oikein onnistu ihmisten omistushalun takia.
Ja toki jotkut hylkää sen 'bestiksenkin' jos mies löytyy, onhan näitäkin. Hekään eivät osaa ajatella että voisi olla monia erilaisia ihmissuhteita elämässä. Mutta mielestäni asia ei ole aina näin yksinkertainen. Kannattaa pohtia mitä on oikeasti tapahtunut, jos ystävästä ei kuulu, ja millaiset odotukset itsellä on ystävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sattuuhan sitä ja on tavallaan myös ihan luonnollista, että kumppanin löytäminen ja parisuhteeseen asettuminen voi muuttaa rajustikin aiempia ihmissuhteita. - Itse aikanaan jouduin antamaan naiselle lopulta pakit, koska hän ei voinut sietää sitä, että minulla on lähipiirissäni sekä naisia että miehiä, joiden kanssa vaihdan viestejä ja soittelen ja tapaankin jos siihen vain sopiva aika joskus löytyy kun asutaan ja eletään osan kanssa hyvin pitkän välimatkan päässä toisistamme.
Mutta joo. Nyt sinkkuna minua hieman tökkii se, että kun on sinkku niin osa -onneksi vain hyvin pieni osa- kuvittelee, että minulla olisi siten paremmin aikaa ja majhdollisuutta joustaa omista menoistani ja puuhistani kun ei ole kumppania saati lapsia, joilla selittaa miksi ei pääse tai voi tai miksi esitetty ei muuten vain sovi. Pahimillaan joku vetänyt herneet nenäänsä kun hänen ylhäisyytensä ei pitänyt siitä, että sanoin vain, että minulle ei käy ja alkoi syyttely, että mitä minulla sitten muka on, kun kas yllättäen en ollut seuraavana päivänä valmis lähtemään hänen kanssaan kaupungille kun hänellä oli silloin sopinut...
Osa kun liukuu tai tietoisesti meneeki sinne kumppanin taakse ja selittää kumppanin menoilla ja tai vain hänellä (kun meidän pitää...) tai vastaavalla tavoin laps(i)en vetoamalla omia valintojaan ja päätöksiään.
Toisinaan tällainen on erinomaisen ymmärrettävää mutta välillä saa vähän koomisiakin piirteitä tai tunteen, että hei kyllä sä voit ihan suoraan sanoa, että ei sulle käy nyt puhelimessa puhuminen tai nähdä parin viikon päästä ei sun tarvitse selittää ja kertoa että kuinka se nyt ei käy kun samana päivänä on 18 vuotiaan lapsesi tarkoitus hankkia kengät vaikka kivahan se toki on, että yhdessä meette ostoksille.. Tai joo mukavaahan se on, että kumppanisi aikoo illalla katsoa jalkapalloa mutta kysyinkin,että voitaisko me soitella viikonloppuna mutta okei ei nyt. - Kiva nyt kuitenkin että vastasit kun kaikki ei viitsi vastata mitään, vaikka varmasti, jos puhelimensa on on ollut heillä kädessä niin ovat nähneet soittoni tai viestini
Jos ei kumppani hyväksy eri sukupuolta olevia ystäviä, se on vakava varoitusmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Miten tämmöinen viesti voi saada näin paljon yläpeukkuja? Onko teillä oikeasti tuollainen ajatusmaailma ja kaveripiiri?
Kamalaa.
Jotkut pyörittävä ihmisiä ja kavereita vain hyötyäkseen jotenkin. En ajattele itse noin mutta mulla on pari kaveria/tuttua jotka tätä tekee. Paljon pinnallisia ystävyyksiä, jotka on tarkoitettu lähinnä siihen, että saadaan instaan bilekuvia ja tykkäyksiä (niiltä kavereilta)
Mutta että suurin osa toimii näin? Suurin osa? Kas kun omassa kaveripiirissä ei ole tämmöistä käytöstä niin vaikea ymmärtää. Minkä ikäinen olet?
Minä ja nää tutut molemmin puoli kolmeakymppiä. Niinpä, meno ihan ala-aste, ei itse uskoisi todeksi jos joku muu kertoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuuhan sitä ja on tavallaan myös ihan luonnollista, että kumppanin löytäminen ja parisuhteeseen asettuminen voi muuttaa rajustikin aiempia ihmissuhteita. - Itse aikanaan jouduin antamaan naiselle lopulta pakit, koska hän ei voinut sietää sitä, että minulla on lähipiirissäni sekä naisia että miehiä, joiden kanssa vaihdan viestejä ja soittelen ja tapaankin jos siihen vain sopiva aika joskus löytyy kun asutaan ja eletään osan kanssa hyvin pitkän välimatkan päässä toisistamme.
Mutta joo. Nyt sinkkuna minua hieman tökkii se, että kun on sinkku niin osa -onneksi vain hyvin pieni osa- kuvittelee, että minulla olisi siten paremmin aikaa ja majhdollisuutta joustaa omista menoistani ja puuhistani kun ei ole kumppania saati lapsia, joilla selittaa miksi ei pääse tai voi tai miksi esitetty ei muuten vain sovi. Pahimillaan joku vetänyt herneet nenäänsä kun hänen ylhäisyytensä ei pitänyt siitä, että sanoin vain, että minulle ei käy ja alkoi syyttely, että mitä minulla sitten muka on, kun kas yllättäen en ollut seuraavana päivänä valmis lähtemään hänen kanssaan kaupungille kun hänellä oli silloin sopinut...
Osa kun liukuu tai tietoisesti meneeki sinne kumppanin taakse ja selittää kumppanin menoilla ja tai vain hänellä (kun meidän pitää...) tai vastaavalla tavoin laps(i)en vetoamalla omia valintojaan ja päätöksiään.
Toisinaan tällainen on erinomaisen ymmärrettävää mutta välillä saa vähän koomisiakin piirteitä tai tunteen, että hei kyllä sä voit ihan suoraan sanoa, että ei sulle käy nyt puhelimessa puhuminen tai nähdä parin viikon päästä ei sun tarvitse selittää ja kertoa että kuinka se nyt ei käy kun samana päivänä on 18 vuotiaan lapsesi tarkoitus hankkia kengät vaikka kivahan se toki on, että yhdessä meette ostoksille.. Tai joo mukavaahan se on, että kumppanisi aikoo illalla katsoa jalkapalloa mutta kysyinkin,että voitaisko me soitella viikonloppuna mutta okei ei nyt. - Kiva nyt kuitenkin että vastasit kun kaikki ei viitsi vastata mitään, vaikka varmasti, jos puhelimensa on on ollut heillä kädessä niin ovat nähneet soittoni tai viestini
Jos ei kumppani hyväksy eri sukupuolta olevia ystäviä, se on vakava varoitusmerkki.
Samaa mieltä. - Täm,ä palsta on kuitenkin antanut ymmärtää, että ex-kumppanini ei ollut ainoa, jolle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, että ystäviä voi olla kumpaakin sukupuolta. - Ja ei - ystävät eivät ole synonyymi ilmaisulle enemmän tai vähemmän potentiaalinen seksikumppani tai rakastajatar. Ei nyt kun olen sinkku, eikä sellaisiksi muuta vaikka joskus vielä olisin parisuhteessa.
Pieni mustasukkaisuus on kaiketi luonnollista mutta kun sen johdosta ei voi luottaa, että toinen osaisi käyttäytyä ja toimia asianmukaisesti ja haluaa voimakkaasti kontrolloida toisen tekemiseiä se alkaa olla jo (vähän) sairaalloista.
Pikkulapsiaika on sitä, että hyvä että sen oman puolison kanssa on kahdenkeskistä aikaa. Sitä pitää raivata tietoisesti kalenteriin. Ystävyys säilyy, jos ystävä pystyy joustamaan. Eli hän voi osallistua tilanteisiin, joissa lapset on mukana (ja ehkä jopa auttaa niissä tilanteissa ystäväänsä). Näin kuluu yli 10 vuotta, koska jossain vaiheessa alkaa se taksisuhaus harrasteisiin jne. Näin se vaan ikävä kyllä menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuuhan sitä ja on tavallaan myös ihan luonnollista, että kumppanin löytäminen ja parisuhteeseen asettuminen voi muuttaa rajustikin aiempia ihmissuhteita. - Itse aikanaan jouduin antamaan naiselle lopulta pakit, koska hän ei voinut sietää sitä, että minulla on lähipiirissäni sekä naisia että miehiä, joiden kanssa vaihdan viestejä ja soittelen ja tapaankin jos siihen vain sopiva aika joskus löytyy kun asutaan ja eletään osan kanssa hyvin pitkän välimatkan päässä toisistamme.
Mutta joo. Nyt sinkkuna minua hieman tökkii se, että kun on sinkku niin osa -onneksi vain hyvin pieni osa- kuvittelee, että minulla olisi siten paremmin aikaa ja majhdollisuutta joustaa omista menoistani ja puuhistani kun ei ole kumppania saati lapsia, joilla selittaa miksi ei pääse tai voi tai miksi esitetty ei muuten vain sovi. Pahimillaan joku vetänyt herneet nenäänsä kun hänen ylhäisyytensä ei pitänyt siitä, että sanoin vain, että minulle ei käy ja alkoi syyttely, että mitä minulla sitten muka on, kun kas yllättäen en ollut seuraavana päivänä valmis lähtemään hänen kanssaan kaupungille kun hänellä oli silloin sopinut...
Osa kun liukuu tai tietoisesti meneeki sinne kumppanin taakse ja selittää kumppanin menoilla ja tai vain hänellä (kun meidän pitää...) tai vastaavalla tavoin laps(i)en vetoamalla omia valintojaan ja päätöksiään.
Toisinaan tällainen on erinomaisen ymmärrettävää mutta välillä saa vähän koomisiakin piirteitä tai tunteen, että hei kyllä sä voit ihan suoraan sanoa, että ei sulle käy nyt puhelimessa puhuminen tai nähdä parin viikon päästä ei sun tarvitse selittää ja kertoa että kuinka se nyt ei käy kun samana päivänä on 18 vuotiaan lapsesi tarkoitus hankkia kengät vaikka kivahan se toki on, että yhdessä meette ostoksille.. Tai joo mukavaahan se on, että kumppanisi aikoo illalla katsoa jalkapalloa mutta kysyinkin,että voitaisko me soitella viikonloppuna mutta okei ei nyt. - Kiva nyt kuitenkin että vastasit kun kaikki ei viitsi vastata mitään, vaikka varmasti, jos puhelimensa on on ollut heillä kädessä niin ovat nähneet soittoni tai viestini
Jos ei kumppani hyväksy eri sukupuolta olevia ystäviä, se on vakava varoitusmerkki.
Mä en hyväksy. Onneksi miehellä ei ole ikinä ole ollut naisia kavereina.
Siis on hänellä esim. harrastuksen kautta naistuttavia mutta en kyllä tykkäisi jos lähtisi heidän kanssaan vaikka kaksin kahville tai syömään. Mulla ei myöskään ole miehiä kavereina.
Asia olisi ehkä erikseen, jos miehen kaverina olisi vaikkapa lesbo tai joku, jonka ulkonäöstä heti tietäisin, että ei ole miehen makuun (vaikka 150kg painava nainen).
Mun kavereilla (naisilla) on paljon miespuolisia kavereita ja kyllä siinä aina on semmonen flirtti meininki päällä. Ehkä se sitten tuo jotain maustetta elämään tms?
Mä itse ihastun niin helposti, että jos mulla olisi kaverina kivannäköinen mies jonka kanssa olisi vieläpä mukava viettää aikaa niin aivaa 110% varmasti ihastuisin. Siksi ollaan sovittu, että kummallakaan ei ole vastakkaista sukupuolta kaverina.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaika on sitä, että hyvä että sen oman puolison kanssa on kahdenkeskistä aikaa. Sitä pitää raivata tietoisesti kalenteriin. Ystävyys säilyy, jos ystävä pystyy joustamaan. Eli hän voi osallistua tilanteisiin, joissa lapset on mukana (ja ehkä jopa auttaa niissä tilanteissa ystäväänsä). Näin kuluu yli 10 vuotta, koska jossain vaiheessa alkaa se taksisuhaus harrasteisiin jne. Näin se vaan ikävä kyllä menee.
Miksi se on aina naisten ystävyys joka pikkulapsiaikana joustaa?
Miehet käy yhä saunailloissa, harrastuksissa, kavereilla, poikien kanssa yksillä jne. Ja naisen ystävyys-suhteet "joustaa". Yksi syy miksi en halua lapsia.
Hädässä ystävä tunnetaan.