Lue keskustelun säännöt.
Erimielisyys miehen kanssa siitä, saako 4v värittää aikuisten värityskirjaa, miehen mielestä liian vaativaa kun menee välillä rajojen yli ja tyttö hermostuu siitä + muista mitättömistä jutuista
17.12.2021 |
Meillä juuri 4 vuotta täyttänyt tytär. Hän kokee lasten värityskirjat tylsiksi ja vaan suttaa niitä. Pyysi saako värittää minun kirjastani muutaman sivun. Toki sai. Teki tarkkaa työtä, mutta muutamissa kuvioissa väritti rajojen yli. Tästä seurasi itku ja huuto. Huusi olevansa huono eikä osaa mitään. Osaa lukea jo ja jonkin verran kirjoittaa. Piirtää hyvin ja selkeitä kuvioita.
Minun mielestäni voisi kyllä värittää aikuisten värityskirjaa, mutta nuo kiukkukohtaukset? Pelkkää uhmaikää? Normaalisti iloinen, empaattinen ja sosiaalinen tyttö. Mutta kun sattuu joku pieni virhe, voi itkeä puolikin tuntia ja huutaa itsekseen "oon huono, oon huono, en osaa mitään"
Sama juttu, jos vaikka sukka menee nurinpäin jalkaan. Ensimmäinen lapsi ja olen hukassa. Mitä olen tehnyt väärin?
Kommentit (25)
Ostakaa sellainen moderni mukavuus kuin pyyhekumi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on aikuisten värityskirja?
En halua edes ajatella..
Ei kyllä mitään hajua, onko tuo normaalia vai ei. Sehän on tavallista että lapset saa kilareita mitä ihmeellisimmistä asioista kun itsehillinnän kehitys on kesken, mutta tuommoinen itsensä sinnikäs haukkuminen kuulostaa vähän oudolta.
Itse varmaan reagoisin siihen niin että tilanteen sattuessa toteaisin hänelle että etkä ole huono vaan olet neljä ja silloin tarvii vielä harjoitella vähän kaikkea, eikä äitikään noin pienenä olisi osannut. Sitten yrittäisin kääntää huomion muihin asioihin pirteästi.
Ainakaan en lähtisi "suojelemaan" lasta sillä että kieltäisin häneltä asiat, joita haluaa tehdä mutta joista arvaa, että eivät tule onnistumaan.
Sun lapses on 4 v. eikä mikään aikuinen. Lapsella on vielä tunteiden säätely opetteluvaiheessa, ja aikuisena voisit olla tukemassa näiden taitojen kehittymistä. Toki lapsi voi olla autisminkirjolla. Kannattaa perehtyä asiaan, luulisi että olisi aika yleisessä tiedossa jo tällaiset. Tapahtui varmaan siis porvoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'vit*'tuako annat sen värittää aikuisten värityskirjoja, vähemmästäkin alkaa turhauttaa kun taidot ei loppupeleissä riitä.
Herkkä lapsi. Itselläni on myös sellainen. On todella ankara itselleen virheistä, sen vuoksi ei haluta korostaa niitä eikä toki sysätä sellaisiin asioihin, joissa tiedetään jo valmiiksi tulevan harmi. Kyllä niitä pettymyksiä riittävästi tulee, vaikkei väkisin niitä aiheuta.
Mutta, jos lapsi itse haluaa värittää haasteellisempia kuvioita, antaisin toki värittää. Tai löytyisikö jokin välimuoto, tulostatte jotain haastavampia mutta ei ihan aikuisten tason värityskuvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herkkä lapsi. Itselläni on myös sellainen. On todella ankara itselleen virheistä, sen vuoksi ei haluta korostaa niitä eikä toki sysätä sellaisiin asioihin, joissa tiedetään jo valmiiksi tulevan harmi. Kyllä niitä pettymyksiä riittävästi tulee, vaikkei väkisin niitä aiheuta.
Mutta, jos lapsi itse haluaa värittää haasteellisempia kuvioita, antaisin toki värittää. Tai löytyisikö jokin välimuoto, tulostatte jotain haastavampia mutta ei ihan aikuisten tason värityskuvia?
Niin, ja noissa tilanteissa tietysti sanotaan "et ole huono, olet hyvä. Kaikki tekevät virheitä, niistä oppii. Mullakin meni tässä kohtaa yli" ja näyttää jonkin epäonnistuneen värityskohdan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on aikuisten värityskirja?
Värityskirjoja, joissa kuvat ovat täynnä todella pieniä ja tarkkoja yksityiskohtia.
Lasten värityskirjojakin on monen tasoisia. Taitavalle 4 vuotiaalle ei kannata niitä kaikkein pienimmille tarkoitettuja ostaa, vaan katsoa sellaisia, missä on jonkin verran tarkkuutta vaativia ne kuvat, mutta ei kuitenkaan aikuisten tasoa.
Meillä 10v -> väritetty aikuisten tasoa olevia värityskuvia. Siinä oli kyllä monta vuotta taukoa, ettei värityskirjat kiinnostaneet lainkaan. Ehkä lasten värityskirjat olivat liian helppoja, mutta aikuisten liian vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa kuitenmin ostaa ihan lapsen tasoisen kirjan, jos hienomotoriikka tuottaa ongelmia.
Levitä lattialle iso paperi ja anna muksulle pensseleitä ja vesivärit. Jospa hän rentoutuisi kun saisi vedellä laajoja kaaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä ikinä tajunnut näitä aikuisten värityskirjoja.
Anna lapsen värittää värityskirjaa vaikka on aikuisten. Eihän sillä merkitystä mikäli lapsi haluaa. Eihän se mieheltä pois ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuo mandalatyyppiset värityskuvat ovat kiehtoneet jo päiväkoti-ikäisiä paljon enemmän kuin tavalliset värityskuvat, mutta niitä on tosiaan monentyyppisiä. On todella yksityiskohtaisia ja sitten suurpiirteisempiä, jokaiselle taitotasolle jotain. Suosittelen googlettamaan ja tulostamaan ihan itse niitä helpoimpia lapselle.
Tuleva kympin tyttö!
Anna lapselle turhautumista. Ja yhdessä opettelette, että niistä pääsee yli. Tai sitten voitte varjella lapsiparkaa kaikelta, mikä voisi aiheuttaa pahaa mieltä.
Minä sanon, että sinä olet oikeassa. Hän haluaa värittää aikuisten värityskirjaa. Tuon ikäisenä kyvyt kehittyy nopeaan.
Kuulostaa jonkin verran minun esikoiseltani. Hän halusi 4-vuotiaana pelata monimutkaisia useamman nopan noppapelejä, mutta raivoaminen oli aivan päivittäistä, kun nopat eivät totelleet.
Sitä kesti vuoden tai kaksi, sitten hän hyväksyi että noppapelit ovat tuuripelejä. Hänestä varttui matemaattisesti erittäin lahjakas koululainen.
Eli sanoisin, että anna värittää ja anna raivota, lapsi opettelee juuri nyt todella hyödyllisiä taitoja, mutta pidä tarjolla monenlaista ja monentasoista tekemistä, vaikka juuri vesivärejä ja muovailuvahaa. Ja kehu, kehu, kehu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa kuitenmin ostaa ihan lapsen tasoisen kirjan, jos hienomotoriikka tuottaa ongelmia.
Joo, varmasti tuottaa hienomotoriikka ongelmia, jos 4-vuotias värittää aikuisten värityskirjoja.
T. Eräs, jonka täysin normaali 4-vuotias piirtelee vielä enimmäkseen täyttä suttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkä lapsi. Itselläni on myös sellainen. On todella ankara itselleen virheistä, sen vuoksi ei haluta korostaa niitä eikä toki sysätä sellaisiin asioihin, joissa tiedetään jo valmiiksi tulevan harmi. Kyllä niitä pettymyksiä riittävästi tulee, vaikkei väkisin niitä aiheuta.
Mutta, jos lapsi itse haluaa värittää haasteellisempia kuvioita, antaisin toki värittää. Tai löytyisikö jokin välimuoto, tulostatte jotain haastavampia mutta ei ihan aikuisten tason värityskuvia?
Niin, ja noissa tilanteissa tietysti sanotaan "et ole huono, olet hyvä. Kaikki tekevät virheitä, niistä oppii. Mullakin meni tässä kohtaa yli" ja näyttää jonkin epäonnistuneen värityskohdan.
Miten niin ”olet hyvä”? Hyvä on silloin jos onnistuu jossain vaativassa tehtävässä. Ap:n lapsi ei onnistunut, eikä tarvitsekaan. Ei kaikessa tarvitse olla hyvä. Ei se ole mikään itseisarvo.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jonkin verran minun esikoiseltani. Hän halusi 4-vuotiaana pelata monimutkaisia useamman nopan noppapelejä, mutta raivoaminen oli aivan päivittäistä, kun nopat eivät totelleet.
Sitä kesti vuoden tai kaksi, sitten hän hyväksyi että noppapelit ovat tuuripelejä. Hänestä varttui matemaattisesti erittäin lahjakas koululainen.
Eli sanoisin, että anna värittää ja anna raivota, lapsi opettelee juuri nyt todella hyödyllisiä taitoja, mutta pidä tarjolla monenlaista ja monentasoista tekemistä, vaikka juuri vesivärejä ja muovailuvahaa. Ja kehu, kehu, kehu.
Miksi pitää kehua? Normaali lapsi osaa leikkiä ja maalata ilman jatkuvaa kehumistakin.
Erityislapsi?