Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen matala ÄO -Miten vaikuttanut elämääsi?
17.12.2021 |
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet matalat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, elämänkoulutettu ja heikommassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen tyhmä. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä.
Puhuin asiasta tutun talonmiehen kanssa joskus viinapäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 65 eli sen mukaan olen keskimääräistä tyhmempi. En ihan idiootti tai mikään vihannes, mutta tulos on huonompi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Kehitysvammaliiton toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska parodialanka :D Olen kyllä joskus törmännyt ihmisiin, joiden ÄO olisi kiva tietää juuri siksi että ovat niin yksinkertaisen oloisia. Mutta ihmisiä on tosi vaikeaa saada tekemään esim. sitä Mensan nettitestiä jos eivät pidä älykkyyttä omana vahvuuslajinaan. Tähän mennessä hölmöin ihminen jonka olen saanut tekemään tuon sai tulokseksi 108, ja oli kyllä välillä AMK-porukassamme ihan ulalla. Muilla n. 10 hengen porukasta tulokset 120-138 (en saanut noita korkeimpia pisteitä itse).
Haluaisin oikeasti tietää, millaisten henkilöiden ÄO on vaikka 90 tuon saman testin mukaan.
Olette varmaan opetelleet ulkoa sitä testiä? Muuten on vaikea uskoa, että 120-138 äo:lla noin moni olisi AMK:ssa eikä yliopistossa.
Hyvin harvalla yliopistolaisellakaan on erityisen korkea älykkyys. Moni amk:n lopputyö on huomattavasti parempi kuin gradu. Terveisin FT.
Yliopisto-opiskelu ei edellytä huippuälykkyyttä mutta poikkeuksellisen hyvin ylioppilaskirjoituksissa menestyneet hakeutuvat poikkeuksetta yliopistoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen käsittänyt, että nykyään älykkyys on tabu, mikä tekee asiasta hankalan asianomaisillekin. Kun tutkittiin koulupsykologin kanssa yläkouluaikaisia papereita minusta, niin siellä kehitysvamma -diagnoosi oli vaihtunut laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi eli kansankielellä heikkolahjaisuudeksi. Kun itse avasin tätä koulupsykologille, niin koulupsykologi totesi, ettei sellaisesta enää puhuta. Kauniisti ilmaistuna "prosessointinopeus heikkoa keskitasoa". Miten on mahdollista, että tällainen maallikkokin tajuaa, että heikkolahjaisuus on käytännössä vammaisuutta.
Omaa älykkyysosamäärää olisi vaikea arvioida saadessani tuloksen epätasaisesta kykyprofiilista. Testit tehty siis ihan oikean koulupsykologin luona 1,5 vuotta sitten. Ja kun on heikkolahjaiset paperit, niin luulen äo:ni olevan 70-85. Muistan vielä, missä pärjäsin ja mikä meni päin per settä. Looginen päättelykyky ja yleistietous olivat hyvällä tasolla, kielelliset taidot alle ikätasoa ja kuviopäättelyssä havaittiin lieviä hahmotuksen vaikeuksia. Oli myös testi, jossa piti kynällä piirtää kuviota tietyn ajan, mutta käteni vapisi. En ole pitkiin aikoihin kynään koskenut sitten yläasteen. Työmuistissa jotain häikkää: pitkää kertomusta kuunnellessa en muistanut kaikkea ja sanalistasta taas muistin psykologin luettelemia sanoja, vaikka tuntui rasittavalta niitä toistaa.
On tämä toki huojentavaa, mutta toisaalta turhauttaa, kun en millekään ammattikoulualalle taida sopia. Itsetunto on aivan paska ja olen pelännyt saavani pahemmat sanktiot virheistäni, vaikka olen luonteeltani realisti ja koitan aina toimia selkärankaisesti, jos tekisin jotain väärin. Eritoten nolatuksi tulemista olen pelännyt ja yläkoulussa pelkäsin liikkua jopa kylällä ja kaupassa päänaukojien takia. Kaupungissa asuessa koen olevani turvassa ja sosiaalisten tilanteiden pelko (en tosin koskaan ole saanut tästä diagnoosia) on helpottunut, mutta poden epävarmuutta kun en tunnu ehkä minnekään sopivan. Haluaisin oikean työn ja kunnon ammatin, en mitään hienolla nimikkeellä hankittua ja osaaminen onkin käytännössä ihan muuta.
Ryhmätöitä olen inhonnut ja tuntuu, että niitä korostetaan ammattikoulussakin. Ihan jo koulukiusatuksi joutuminen on saanut minut pitämään ryhmätöitä kidutuksena, enkä saanut mitään kompromissia opettajien kanssa peruskoulussa tehtyä. Enhän minä tosin edes yrittänyt, koska pelotti puhua omasta ujoudesta häpeän takia, ja juuri sen takia en ole uskaltanut kavereita etsiä pelätessäni, etten keksisi mitään puhuttavaa. Minä puhuisin vaikka politiikasta, mitään pinnallista en jaksa. Minulle sopisi yliopiston meininki, missä saisin olla omillaan, mutta sinne olen liian tyhmä.
Mulla on valitettavasti elämässä näitä. Tosin, hauskaa seurata kun jonkun elämä on "comedy of errors".
E tunne edes myötähäpeää...
Vierailija kirjoitti:
Somppujen ka äo on suunnilleen 70 ja Suomessa 70 äo tai alle luokitellaan vammaiseksi. Että silleen.
Rasisti, ne on insinöörejä ja aivokirurgeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska parodialanka :D Olen kyllä joskus törmännyt ihmisiin, joiden ÄO olisi kiva tietää juuri siksi että ovat niin yksinkertaisen oloisia. Mutta ihmisiä on tosi vaikeaa saada tekemään esim. sitä Mensan nettitestiä jos eivät pidä älykkyyttä omana vahvuuslajinaan. Tähän mennessä hölmöin ihminen jonka olen saanut tekemään tuon sai tulokseksi 108, ja oli kyllä välillä AMK-porukassamme ihan ulalla. Muilla n. 10 hengen porukasta tulokset 120-138 (en saanut noita korkeimpia pisteitä itse).
Haluaisin oikeasti tietää, millaisten henkilöiden ÄO on vaikka 90 tuon saman testin mukaan.
Olette varmaan opetelleet ulkoa sitä testiä? Muuten on vaikea uskoa, että 120-138 äo:lla noin moni olisi AMK:ssa eikä yliopistossa.
Mulla 128 äo, mutta ADHDn kanssa tuntui yliopisto-opinnot niin hankalalta ajatukselta että päädyin AMKiin. Sitemmin olen saanut lääkityksen ja nyt tuntuukin siltä, että yliopisto voisikin olla enemmän "oma paikka". Aion kuitenkin vastustaa houkutusta vaihtaa kesken kaiken, katsotaan sitten vuoden päästä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käsittänyt, että nykyään älykkyys on tabu, mikä tekee asiasta hankalan asianomaisillekin. Kun tutkittiin koulupsykologin kanssa yläkouluaikaisia papereita minusta, niin siellä kehitysvamma -diagnoosi oli vaihtunut laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi eli kansankielellä heikkolahjaisuudeksi. Kun itse avasin tätä koulupsykologille, niin koulupsykologi totesi, ettei sellaisesta enää puhuta. Kauniisti ilmaistuna "prosessointinopeus heikkoa keskitasoa". Miten on mahdollista, että tällainen maallikkokin tajuaa, että heikkolahjaisuus on käytännössä vammaisuutta.
Omaa älykkyysosamäärää olisi vaikea arvioida saadessani tuloksen epätasaisesta kykyprofiilista. Testit tehty siis ihan oikean koulupsykologin luona 1,5 vuotta sitten. Ja kun on heikkolahjaiset paperit, niin luulen äo:ni olevan 70-85. Muistan vielä, missä pärjäsin ja mikä meni päin per settä. Looginen päättelykyky ja yleistietous olivat hyvällä tasolla, kielelliset taidot alle ikätasoa ja kuviopäättelyssä havaittiin lieviä hahmotuksen vaikeuksia. Oli myös testi, jossa piti kynällä piirtää kuviota tietyn ajan, mutta käteni vapisi. En ole pitkiin aikoihin kynään koskenut sitten yläasteen. Työmuistissa jotain häikkää: pitkää kertomusta kuunnellessa en muistanut kaikkea ja sanalistasta taas muistin psykologin luettelemia sanoja, vaikka tuntui rasittavalta niitä toistaa.
On tämä toki huojentavaa, mutta toisaalta turhauttaa, kun en millekään ammattikoulualalle taida sopia. Itsetunto on aivan paska ja olen pelännyt saavani pahemmat sanktiot virheistäni, vaikka olen luonteeltani realisti ja koitan aina toimia selkärankaisesti, jos tekisin jotain väärin. Eritoten nolatuksi tulemista olen pelännyt ja yläkoulussa pelkäsin liikkua jopa kylällä ja kaupassa päänaukojien takia. Kaupungissa asuessa koen olevani turvassa ja sosiaalisten tilanteiden pelko (en tosin koskaan ole saanut tästä diagnoosia) on helpottunut, mutta poden epävarmuutta kun en tunnu ehkä minnekään sopivan. Haluaisin oikean työn ja kunnon ammatin, en mitään hienolla nimikkeellä hankittua ja osaaminen onkin käytännössä ihan muuta.
Ryhmätöitä olen inhonnut ja tuntuu, että niitä korostetaan ammattikoulussakin. Ihan jo koulukiusatuksi joutuminen on saanut minut pitämään ryhmätöitä kidutuksena, enkä saanut mitään kompromissia opettajien kanssa peruskoulussa tehtyä. Enhän minä tosin edes yrittänyt, koska pelotti puhua omasta ujoudesta häpeän takia, ja juuri sen takia en ole uskaltanut kavereita etsiä pelätessäni, etten keksisi mitään puhuttavaa. Minä puhuisin vaikka politiikasta, mitään pinnallista en jaksa. Minulle sopisi yliopiston meininki, missä saisin olla omillaan, mutta sinne olen liian tyhmä.
Tuota... Mistä olet saanut keva-diagnoosin? Kirjoitat aika hyvin tälle palstalle ollaksesi kehitysvammainen tai heikkolahjainen. Voihan tuollaisia diagnooseja nuoren masennuskin poikia jos ei kokonaisuutta katsota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat äänestämään tietysti vihreitä ja demareja, jotta maahan tunkevat kehitysmaalaiset saavat lisää terraformoitua yhteiskuntaa sinun ÄO:llesi sopivammaksi.
Vierailija kirjoitti:
POIKKEUKSELLISEN matala ÅO. Luulen, että sellaiset henkilöt joilla on poikkeuksellisen matala ÄO eivät täällä kirjoittele tai ns. keskustele.
POIKKEUKSELLISEN!
Sellaiset tavanomaisen matalan ÄO:n ihmiset kyllä.
Monetko edes tiedostaa poikkeuksellisen matalan ÄO:nsa? Omassa lähipiirissä on henkilö, jolla on laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosina eli on heikkolahjainen. Ei huomaa omia rajoitteitaan ja luulee osaavansa espanjaa, vaikka kuullut sitä vain muutaman sanan. Väittää koulunkin menneen hyvin vaikka ei selvinnyt edes helpotetusta oppimäärästä. Ammattikoulukin on hänelle vaikeaa ja ei ylety edes alimpana hyväksyttyyn arvosanaan eli T1. Olisi hänen onni jos hänellä olisi Downin syndrooma niin saisi yhteiskunnan tuet, tuetun asumisen, eläkkeen tai tuen työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käsittänyt, että nykyään älykkyys on tabu, mikä tekee asiasta hankalan asianomaisillekin. Kun tutkittiin koulupsykologin kanssa yläkouluaikaisia papereita minusta, niin siellä kehitysvamma -diagnoosi oli vaihtunut laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi eli kansankielellä heikkolahjaisuudeksi. Kun itse avasin tätä koulupsykologille, niin koulupsykologi totesi, ettei sellaisesta enää puhuta. Kauniisti ilmaistuna "prosessointinopeus heikkoa keskitasoa". Miten on mahdollista, että tällainen maallikkokin tajuaa, että heikkolahjaisuus on käytännössä vammaisuutta.
Omaa älykkyysosamäärää olisi vaikea arvioida saadessani tuloksen epätasaisesta kykyprofiilista. Testit tehty siis ihan oikean koulupsykologin luona 1,5 vuotta sitten. Ja kun on heikkolahjaiset paperit, niin luulen äo:ni olevan 70-85. Muistan vielä, missä pärjäsin ja mikä meni päin per settä. Looginen päättelykyky ja yleistietous olivat hyvällä tasolla, kielelliset taidot alle ikätasoa ja kuviopäättelyssä havaittiin lieviä hahmotuksen vaikeuksia. Oli myös testi, jossa piti kynällä piirtää kuviota tietyn ajan, mutta käteni vapisi. En ole pitkiin aikoihin kynään koskenut sitten yläasteen. Työmuistissa jotain häikkää: pitkää kertomusta kuunnellessa en muistanut kaikkea ja sanalistasta taas muistin psykologin luettelemia sanoja, vaikka tuntui rasittavalta niitä toistaa.
On tämä toki huojentavaa, mutta toisaalta turhauttaa, kun en millekään ammattikoulualalle taida sopia. Itsetunto on aivan paska ja olen pelännyt saavani pahemmat sanktiot virheistäni, vaikka olen luonteeltani realisti ja koitan aina toimia selkärankaisesti, jos tekisin jotain väärin. Eritoten nolatuksi tulemista olen pelännyt ja yläkoulussa pelkäsin liikkua jopa kylällä ja kaupassa päänaukojien takia. Kaupungissa asuessa koen olevani turvassa ja sosiaalisten tilanteiden pelko (en tosin koskaan ole saanut tästä diagnoosia) on helpottunut, mutta poden epävarmuutta kun en tunnu ehkä minnekään sopivan. Haluaisin oikean työn ja kunnon ammatin, en mitään hienolla nimikkeellä hankittua ja osaaminen onkin käytännössä ihan muuta.
Ryhmätöitä olen inhonnut ja tuntuu, että niitä korostetaan ammattikoulussakin. Ihan jo koulukiusatuksi joutuminen on saanut minut pitämään ryhmätöitä kidutuksena, enkä saanut mitään kompromissia opettajien kanssa peruskoulussa tehtyä. Enhän minä tosin edes yrittänyt, koska pelotti puhua omasta ujoudesta häpeän takia, ja juuri sen takia en ole uskaltanut kavereita etsiä pelätessäni, etten keksisi mitään puhuttavaa. Minä puhuisin vaikka politiikasta, mitään pinnallista en jaksa. Minulle sopisi yliopiston meininki, missä saisin olla omillaan, mutta sinne olen liian tyhmä.
No nyt tulee aika paksua tekstiä mutta aika helposti saa heikkolahjaisen paperit ja silti kirjoitetaan niin hyvää, selkeää ja analysoivaa tekstiä että jää jopa ylioppilaatkin kakkoseksi. Eikä ole ensimmäinen kerta kun joku niin kiven kovaa kirjoittaa olevansa heikkolahjainen eli potee laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja sitten analysoidaan omasta masennuksesta, koulukiusaamisesta ja vaikeista kouluaineista imperatiiveja ja potentiaaleja käyttäen. Lähipiirissäni oleva heikko ei todellakaan kykene käyttämään teksteissään saati puheissaan imperatiiveja yms. saati ymmärrä kaikkia absrakteja käsitteitä.
Itsehän saan aina huipputulokset nettitesteissä. Eivät pidä paikkaansa. Idea taitaa olla se, että innostuisin korkeasta älykkyydestäni ja sitten tilaisin "todistuksen" tai liittyisin yhdistykseen tms.
Teen työkseni yksinkertaista rutiinityötä. En pysty parempaan. Autolla ajo on minulta jopa vaarallista, en muista kaikkia sääntöjä ja juttuja mitä pitää tehdä jne. Koulussa en ole koskaan menestynyt, oppiminen on minulle haastavaa, jopa pleikkapelit ovat minulle todella vaikeita. Netistä katson videoita peleistä että opin niitä pelaamaan. Itse en keksi ratkaisuja.
Osaan kyllä lukea ja kirjoittaa sujuvasti, mutta puheen tuottaminen onkin sitten homma erikseen. En ikinä pärjäisi esim. kaupan kassana, jossa pitää iloisena sirkuttaa kaikille ja samalla tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihreiden puoluetoimistossa on huutava työvoimapula. Sinne sopii matalan älykkyysosamäärän omaavat sillä siellä riittää että aivottomana hokee unelmaa ja ilmastotekoja.
Vierailija kirjoitti:
Somppujen ka äo on suunnilleen 70 ja Suomessa 70 äo tai alle luokitellaan vammaiseksi. Että silleen.
Onhan meillä eduskunnassakin näitä keharin äo:lla varustettuja so mp puja. On oikein tuplajackpot olla rodullistettu ja keva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI mitenkän. Kananedustajan työssä olen saanut isttua eduskunassa puollustamassa kansan tahtoa jo moinia vusia.
Mun äö on 121. On tutkittu keskittymishäiriö ym. mahdollisia neuropsyk. diagnooseja ja niissä todettu mun olevan terve, ikätasoani älykkäämpi ihminen. Mulla on 2 amk-tutkintoa suoritettuna, koin opiskelun helpoksi. Olen toimistotöissä, joissa päivittäin tarvitsen matemaattisia taitoja. Pärjään hyvin. Silti mulla on ihmeellisiä haasteita elämässä, mm. en saa pidettyä kotiani siistinä! Ihan käsittämätöntä. Kun alan siivota, hypin asiasta ja huoneesta toiseen, laitan pyykkiä koneeseen ja sitten kesken kaiken eksynkin tekemään jotain muuta ja edellinen homma jää kesken. Hukkaan paljon tavaroita. Maksan laskut myöhässä vaikka rahaa on. Jääkaappiin jää ruokia pilaantumaan. Olin ihan varma että mulla olisi adhd, mutta yht. 6 h testien tekemisen perusteella mulla ei ole, päinvastoin. Muistiprosessitkin toimivat keskimääräistä paremmin. Töissä keskittymisvaikeuksia ei ilmene.
Halusin vaan lohduttaa, että paremmalla äö:lläkin voi olla haasteita elämässä. Vielä tällaisia naurettavan kuuloisia, joista ei kehtaisi vieraammille edes kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Äo olla 49. silti saada 5000 kuukukausi raha Kela. T. Abdi
Mutta etkös sinä olla insinööri tai aivokirurgi?
Yläkoulun opettajana toimineena totean, että eipä AP saati pari muutakaan kommentoisi tälle palstalle virheettömällä ja analysoivalla kieliopilla, jos olisitte oikeasti lievästi kehitysvammaisia tai teillä olisi laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Hyvin heikoille on aivan turha opettaa sellaisia ja perustiedoistakin ovat aivan pihalla. Ja juuri kaikkein kurjin tilanne on niillä, jotka potevat laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, kun eivät ole riittävän vammaisia saadakseen erityisopetusta ja kehitysvammapalveluja mutta eivät ole kovin pärjääviä yleisopetuksen puolellakaan.
Opettajillekaan ei heti helposti aukea koulupsykologin lausunnossa mainitut termit kuten heikko prosessointinopeus ja haasteita siinä ja tässä. Ei niistä voi vielä päätellä, että mikä on se oppilaan todellinen pulmien syy. Jos mainittaisiin suoraan matala älykkyysosamäärä tai jonkin asteinen lukihäiriö, niin osaisi opettajakin arvioida vaatiako enemmän tai vähemmän oppilaalta. Jos diagnoosi on laaja-alaiset oppimisvaikeudet, se on sama kuin matala älykkyys, joka menee vielä normaalin älykkyyden variaatioon. Teoriassa terveitä, mutta konkretiassa täysin tuen tarpeessa ja ulalla arkisista asioistakin.
Monet heikot eivät edes ymmärrä, mitä pitäisi ymmärtää minkä takia haasteet alkavat jo tehtävänannosta. Lähenevät monissa asioissa jo kehitysvammaista ja ovat helpoiten höynäytettävissä. Siellä ne roikkuvat yli 20 oppilaan joukossa oppimatta edes lukemaan ja kirjoittamaan. Apukoulut pitäisi ehdottomasti saada takaisin, sillä noin kyvyttömille peruskoulu on silkkaa rääkkäystä eikä heihin tepsi laaja-alaisten erityisopettajien taiat. Näiden oikeasti heikkojen huomaamiseen ja auttamiseen ei ole resursseja ja ihmetellään kovaan ääneen syrjäytymistä ja kasvanutta lukutaidottomuutta, ja samalla fiksun oloiset (kirjallisen ilmaisun puolesta) saavat helposti diagnoosin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista vaikka taustalla on mahdollisesti masennusta, traumatisoitumista, koulukiusaamista, kapeaa oppimisvaikeutta tai/ja hahmotushäiriötä.
Syrjäytyminen ei kosketa pelkästään kehitysvammaisen ja normaaliälyisen rajamailla olevia (joita kutsuttiin ennen heikkolahjaisiksi) ihmisiä. Myös älykkäimmät syrjäytyvät, jos ei edes perhe ymmärrä heitä tai on kiusattu koulussa ja sairastuttu mielenterveydellisiin ongelmiin. Yhteiskunta menee keskinkertaisen massan mukaan, niin koulussa kuin työelämässä. Koulu tarjoaa liikaa haastetta liian heikolle ja todella älykkäälle taas vähän haastetta. Automatisaatio on vienyt helpot, avustavat työt, joissa nämä terveen kirjoilla olevat heikotkin pärjäsivät.
Tärkein menestymisen salaisuus Suomessa on: Tule keskinkertaiseksi!
Mulla äo on sentään 75. Unohdit grafeeni oksidin lisäksi lusiferaasin. Mä olen kaivannut lisää Luciferin huomioon ottamista yhteis kunnallisessa päätöksen teossa.