Mitä sinä olet joskus kadottanut?
Sormuksista puheen ollen... Mitä erityistä sinulta on joskus kadonnut? Miten ja mistä se on myöhemmin löytynyt vai kaipailetko sitä edelleen?
Kommentit (28)
Korviin valettavat korvatulpat. Niihin nyt ei liittynyt mitään sormuksen veroista tunnesidettä, mutta ne on muusikko-opiskelijalle kuitenkin melkosen tärkeät, eikä ihan tosta vaan oo ollut varaa ostaa uusia (~200€).
Ai niin! Lompakko on jäänyt parikin kertaa auton katolle vaan onneksi on aina löytynyt tai ystävälliset ihmiset ovat löytäneet ja palauttaneet. Nyt pari vuotta takana ilman lompakon hukkaamista ja koputtelen puuta etten enää sitä kadottaisi! :D t. Se sählä
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:46"]
Ai niin! Lompakko on jäänyt parikin kertaa auton katolle vaan onneksi on aina löytynyt tai ystävälliset ihmiset ovat löytäneet ja palauttaneet. Nyt pari vuotta takana ilman lompakon hukkaamista ja koputtelen puuta etten enää sitä kadottaisi! :D t. Se sählä
[/quote]
Sählä, olet niin söpö ja valloittava!
Olen kadottanut itseni. Hukassa edelleen. Nyt olen vain äiti ja vaimo.
Kadotin luokkasormukseni taloyhtiömme saunaan. Ei ole koskaan löytynyt.
Mitä mä en olis kadottanut? Hävittäisin varmaan oman päänikin, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:04"]
Kadotin luokkasormukseni taloyhtiömme saunaan. Ei ole koskaan löytynyt.
[/quote]
Tulipa mieleen että aatelissormuskin on vähän niin kuin luokkasormus.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:52"]
Olen kadottanut itseni. Hukassa edelleen. Nyt olen vain äiti ja vaimo.
[/quote]
Samoin, enkä näitäkään rooleja osaa kunnolla hoitaa.
Minulta hävisi eräs pieni koru hyttiin Viking Sallyssa.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:40"]Mitä mä en olis kadottanut? Hävittäisin varmaan oman päänikin, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni.
[/quote] Sama vika.
Ei niin arvokas. Mutta tunnearvoltaan maailman tärkein. Mummin vanha viuhka. Jätin sen kai taksiin.. ei koskaan löytynyt. Aikaa on kulunut ja edelleen se tuo kyyneleet kun harmittaa. Olen pahoillani mummi. Se oli vahinko.
Kadotin järkeni ja rakastuin ukkomieheen.
Lompakkoni. Sain sen onneksi takaisin ja mitään ei oltu viety.
Rippiristini. Harmittaa, sain sen erityisiltä ihmisiltä.
Lapsuudenystävän, joka muutti toiselle paikkakunnalle. Kirjoittelimme vielä 3 vuotta senkin jälkeen, mutta nyt hän on lopullisesti hukassa, ollut kohta 20 vuotta. Marju nimeltään.
Voi vaikka mitä, mm sydämeni pari kerran, mutta näistä maallisista olen kadottanut ainakin pari riipusta, jotka molemmat harvinaisia, muita koruja. Lompakko on kadonnut ja vaikka mitä. Joo, olen aika huolimaton
Lapasen taksiin. Oli kiva lapanen.
Viimeisimpänä sormukseni, jätin ne uimahallin pukuhuoneeseen. Hoksasin parkkilippua tulostaessani, että jäivät ja kävin heti hakemassa. Löytyivät siitä mihin jäivätkin.
Hukassa on edelleen S-etukorttini, tipahti todennäköisesti bussiin. Pitäisi hakea uusi.
Mä olen kadottanut silityslaudan. Oikeasti. Mulla oli sellainen kotona ja kerran sitä ei enää löytynyt kun siivouskaapista hain. Eikä ole sen jälkeen näkynyt. Muutin pois siitä asunnostakin eikä muutossakaan löytynyt.