Vauva on tarrautunut, itkuinen ja väsynyt etäisän tapaamisen jälkeen

4 tuntia ei ole mikään mahdottoman pitkä aika vauvalle. Tutun ihmisen kanssa. Kyllä perusperheessäkin äiti voi olla joskus 4 tuntia ostoksilla, kuntosalilla tai kavereiden kanssa. Hyvä että isäsuhde kehittyy. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:19"]

Liian pieni lapsi mihinkään jaettuun huoltajuuteen ja pitkiin erossaoloihin siitä ykköshuoltajasta. Lastenvalvoja ei ole nyt todellakaan perillä varhaiskehitykseen liittyvästä psykologiasta. On vain realistista, että noin pieni tarvitsee yhden, ensisijaisen hoitajan, josta ei ole erossa kovin pitkiä aikoja. Isä voi tavata useita kertoja viikossa niin, että itse olet paikalla tai käydä esim. vaunulenkeillä, puistossa lapsen kanssa kahden. Mutta pidemmät tapaamiset ja yöpymiset vasta tuolla esim. 3v. iästä eteenpäin, kun lapsi itse ymmärtää jo vähän ajankulua ja ymmärtää sen, että jos ei äitiä näe hetkeen, se ei tarkoita, että hän on hävinnyt kokonaan. 

[/quote]

Nimenomaan sä, ja muut sun kaltaiset kukkahattutädit ja perinnefemakot olette niin syvässä historian humussa näinen 60-70 -luvun oppeinenne, että hirvittää kun saatte oikeasti myös välillä äänenne kuuluviin tuolla huoltajuus-vanhemmuus-asumisjärjestelyelimissä.

Toi sairas harhaoppi on tuottanut suomeen lukemattomia henkisesti kärsineitä traumaattisia lapsia, joiden isäsuhde on pilattu erilaisten viranomaisten ja "asiantuntijoiden" toimesta, joiden lähtökohta on, että lapsi jotenkin automaattisesti kuuluu äidille, ja että isää lasta ei tosiaan voi kun "tavata" joitakin tunteja sillon tällön.

Ainoa asia joka tuossa on totta, on se että pieni lapsi ei ymmärrä pitkiä eroja kummastakaan tärkeästä ihmisestä. Se, kuka on se tärkeä ihminen, riippuu täysin siitä kuka sitä pientä vauvaa/lasta hoitaa pääasiassa. Jos vauva on syntymästä asti vain äidin kanssa, isä vaan morjestaa sillontällön, niin tottakai sitten isän merkitys on pieni. Asia voi olla toisinkin päin, ja silloin isä on se läheisempi. Tai voi olla, että kummallakin vanhemmalla on ollut melko yhtäläinen rooli siinä hoidossa ja läheisyyden rakentamisessa; ja silloin onkin juuri tärkeää että erossa lapselta ei viedä tätä tilannetta pakottamalla toista vanhempaa "hoitopaikaksi".

Pienikin lapsi voi ihan hyvin olla yötä kummankin vanhemman luona, ei sen kieltämiseen ole muuta perustetta kun keinotekoisesti yrittää tehdä äidin roolista jotenkin lähtökohtaisesti tärkeämpää. Mutta jos vuoroasumista harkitaan, niin välit täytyy olla lyhyet, mielellään päivä tai kaksi kerrallaan ja sitten vaihto. Näin lyhyessä ajassa ei tule niin kovaa ikävää, kun kohta taas näkee. Ja lapselle on ihan luontevaa olla kahdessa kodissa, kun ne vaan ovat turvallisia ja kummassakin on se oma tila ja tavarat, niin ettei tarvitse joka kerta erikseen luoda sitä omaa tilaa.

En malta odottaa, että suomalaisesta sosiaali- ja psykologian koulutuksesta karsitaan tämä äitimyytti pois, ja saataisiin tänne vihdoinkin alan ammattilaisia neuvomaan ja ohjaamaan vanhempia erotilanteessa niin, että lapsen etu oikeasti asetetaan ensisijalle, eikä niin että äidit automaattisesti asetetaan lähivanhemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:19"]

Liian pieni lapsi mihinkään jaettuun huoltajuuteen ja pitkiin erossaoloihin siitä ykköshuoltajasta. Lastenvalvoja ei ole nyt todellakaan perillä varhaiskehitykseen liittyvästä psykologiasta. On vain realistista, että noin pieni tarvitsee yhden, ensisijaisen hoitajan, josta ei ole erossa kovin pitkiä aikoja. Isä voi tavata useita kertoja viikossa niin, että itse olet paikalla tai käydä esim. vaunulenkeillä, puistossa lapsen kanssa kahden. Mutta pidemmät tapaamiset ja yöpymiset vasta tuolla esim. 3v. iästä eteenpäin, kun lapsi itse ymmärtää jo vähän ajankulua ja ymmärtää sen, että jos ei äitiä näe hetkeen, se ei tarkoita, että hän on hävinnyt kokonaan. 

[/quote]

Nimenomaan sä, ja muut sun kaltaiset kukkahattutädit ja perinnefemakot olette niin syvässä historian humussa näinen 60-70 -luvun oppeinenne, että hirvittää kun saatte oikeasti myös välillä äänenne kuuluviin tuolla huoltajuus-vanhemmuus-asumisjärjestelyelimissä.

Toi sairas harhaoppi on tuottanut suomeen lukemattomia henkisesti kärsineitä traumaattisia lapsia, joiden isäsuhde on pilattu erilaisten viranomaisten ja "asiantuntijoiden" toimesta, joiden lähtökohta on, että lapsi jotenkin automaattisesti kuuluu äidille, ja että isää lasta ei tosiaan voi kun "tavata" joitakin tunteja sillon tällön.

Ainoa asia joka tuossa on totta, on se että pieni lapsi ei ymmärrä pitkiä eroja kummastakaan tärkeästä ihmisestä. Se, kuka on se tärkeä ihminen, riippuu täysin siitä kuka sitä pientä vauvaa/lasta hoitaa pääasiassa. Jos vauva on syntymästä asti vain äidin kanssa, isä vaan morjestaa sillontällön, niin tottakai sitten isän merkitys on pieni. Asia voi olla toisinkin päin, ja silloin isä on se läheisempi. Tai voi olla, että kummallakin vanhemmalla on ollut melko yhtäläinen rooli siinä hoidossa ja läheisyyden rakentamisessa; ja silloin onkin juuri tärkeää että erossa lapselta ei viedä tätä tilannetta pakottamalla toista vanhempaa "hoitopaikaksi".

Pienikin lapsi voi ihan hyvin olla yötä kummankin vanhemman luona, ei sen kieltämiseen ole muuta perustetta kun keinotekoisesti yrittää tehdä äidin roolista jotenkin lähtökohtaisesti tärkeämpää. Mutta jos vuoroasumista harkitaan, niin välit täytyy olla lyhyet, mielellään päivä tai kaksi kerrallaan ja sitten vaihto. Näin lyhyessä ajassa ei tule niin kovaa ikävää, kun kohta taas näkee. Ja lapselle on ihan luontevaa olla kahdessa kodissa, kun ne vaan ovat turvallisia ja kummassakin on se oma tila ja tavarat, niin ettei tarvitse joka kerta erikseen luoda sitä omaa tilaa.

En malta odottaa, että suomalaisesta sosiaali- ja psykologian koulutuksesta karsitaan tämä äitimyytti pois, ja saataisiin tänne vihdoinkin alan ammattilaisia neuvomaan ja ohjaamaan vanhempia erotilanteessa niin, että lapsen etu oikeasti asetetaan ensisijalle, eikä niin että äidit automaattisesti asetetaan lähivanhemmaksi.
[/quote]
Vaikka se lähivanhempi olisi isä, niin en usko että tuollainen edestakaisin riepottelu on jotenkin hyödyllistä, ja varsinkaan tuossa pahimmassa vaiheessa.
Kun vanhemmat osaavat toimia asiallisesti kuten ap ja isä tässä tapauksessa näyttävät olevan vastuullisia, niin miksei isä voisi tavata sitä lasta tämän kotona, ja vaikka tiheämmin jos mahdollista?
Mikä itseisarvo on sillä että isä vie kotiinsa, jonnekin pitkän matkan päähän muutamaksi tunniksi? Enemmän ehtii olla sen lapsenkin kanssa. Muutamasta tunnista matkat ja päikkärit pois, niin mitä järkeä.

Eroahdistus? Alkaa olla siinä iässä. Kuinka pitkiä aikoja on isänsä kanssa? Kuinka usein?

Noin pienelle varmaan aika raskasta tuo kodin ja vanhemman vaihteleminen, ja jos tuo ahdistusikä on menossa.

Kyllä lapsi tottuu siihen, niin oli minukin poikani oikea takiainen kun  tuli isältää aluksi mutta se menee ohi. Älä vie lapseltasi ja hänen isältään yhteistä aikaa pois. Muuten niille ei ikinä kehity läheistä suhdetta. Eroahdistus näkyy juuri sellaisena että ollaan "hoidossa" iloisia ja aurinkoisia mutta kun se läheisin ja turvallisin ihminen tulee näköpiiriin niin alkaa huuto ja kiukuttelu !

Isä tapaa lasta 2-3 kertaa viikossa, säännöllisin päivin (jotka ovat olleet alusta lähtien samat). Tuo kolmas päivä hieman vaihtelee, koska mies tekee senlaatuista työtä että muutoksia voi tulla. Kaksi päivää ovat aina vakio. Lapsi ja isä ovat yhdessä 3-5 tuntia kerrallaan, pääosin neljä (ml. matkat).

Ja missään tapauksessa en aio välejä sabotoida tai yhteistä aikaa poistaa, se ei ole yhtään kenenkään etu. Siksi tässä kyselenkin kokemuksia, että osaisin toimia oikein enkä olisi kenties turhaan huolissani. En todellakaan halua päätyä sellaiseksi ex-naiseksi joka on ihan kamala hirviö ja riitelee ja sättii ja uhkailee lasta aseena käyttäen...

T. Ap

Ja miksi tuota aloitusta alapeukutetaan? Voisiko joku alapeukuttaja perustella? Kysyn ihan vilpittömästi :D

Ap

Jos olet noin hyvää pataa miehesi kanssa, niin miksi erositte?

Jos tapaamiset noin lyhyitä ja matkaan menee aikaa, niin eikö isä voisi tavata välillä edelleen sinun luonasi?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:55"]

Olisit sinäkin miettinyt kenen kanssa väännät äpäriä tähän maailmaan.. kun on suhde kunnossa ei tarvitse erota raskausaikana. Luuseri! Käy sääliksi sunkin lastas... tottakai noin pieni ikävöi äitiään.. isän pitäis tavata lastaan sun luona eikä viedä yhtään mihinkään. Älä ihmettele jos pennullas myöhemmin Adhd tai mielenterveysongelmia kun joutuu heittopussiks noin pienenä. Voi jeesus et inhoon sunlaista WT-väkeä.

[/quote]

Sulla ei taida olla lääkitys ihan kohdallaan? Vai sanoisitko tuon ylläolevan päin naamaakin vaikka ystävällesi?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:50"]

Ja miksi tuota aloitusta alapeukutetaan? Voisiko joku alapeukuttaja perustella? Kysyn ihan vilpittömästi :D Ap

[/quote]

Siis jos kuitenkin tulet kerran toimeen miehen kanssa, niin ettekö olisi yhdessä voineet ajatella LAPSEN etua, eikä kumpikin omaansa? Onko eroaminen joku uusi normi ihmisen elämänkaaressa?? Vahingoitatte tahallanne lapsen kehitystä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:50"]Ja miksi tuota aloitusta alapeukutetaan? Voisiko joku alapeukuttaja perustella? Kysyn ihan vilpittömästi :D

Ap
[/quote]

Oot kyllä tyhmä kun mikä jos et ymmärrä miksi alapeukutetaan. Kaikkien ei vaan tarvis lisääntyä..
[/quote]
Kun sinä kerran olet älyllisesti siunatumpi niin mikset sitten voi selittää? Alapeukutetaanko sitä, että vanhemmat ovat eronneet vai sitä, että isä saa tavata lastansa vai sitä, että lapsi on aivan onnesta soikea kun isä tulee? Tapaamiset on lastenvalvojalla suunnitellut ja hänen allekirjoittamansa eikä me vanhemmat tosiaan mitään veteraaneja olla, lapsi on esikoisemme. Ja tämä "oireilu" on alkanut viime viikkojen aikana, ei ole ollut aina, en ymmärrä mitä teen väärin jos kysyn onko muilla ollut samanlaista.

Ap

Minusta ei ole oikein, että pikkuvauva viedään kotoaan pois. Vauva ei sitä millään tajua. Tuossa vauva maksaa vanhempien mielenrauhan. Vauva ei vielä ajattele isää tai muita ihmisiä, vaan vauvan pitää ensin saada kasvaa omaksi itsekseen. Muutaman vuoden ikäistä voi viedä hoitoon, mutta ei pikkuvauvaa. Onko tuolla miehellä mitään todistettuja hoivataitoja ja kokemusta vauvojen hoidosta?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:50"]Ja miksi tuota aloitusta alapeukutetaan? Voisiko joku alapeukuttaja perustella? Kysyn ihan vilpittömästi :D

Ap
[/quote]

Oot kyllä tyhmä kun mikä jos et ymmärrä miksi alapeukutetaan. Kaikkien ei vaan tarvis lisääntyä..
[/quote]
Kun sinä kerran olet älyllisesti siunatumpi niin mikset sitten voi selittää? Alapeukutetaanko sitä, että vanhemmat ovat eronneet vai sitä, että isä saa tavata lastansa vai sitä, että lapsi on aivan onnesta soikea kun isä tulee? Tapaamiset on lastenvalvojalla suunnitellut ja hänen allekirjoittamansa eikä me vanhemmat tosiaan mitään veteraaneja olla, lapsi on esikoisemme. Ja tämä "oireilu" on alkanut viime viikkojen aikana, ei ole ollut aina, en ymmärrä mitä teen väärin jos kysyn onko muilla ollut samanlaista.

Ap
[/quote]

Miksi sua häiritsee se, että sua alapeukutetaan?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:55"]

Olisit sinäkin miettinyt kenen kanssa väännät äpäriä tähän maailmaan.. kun on suhde kunnossa ei tarvitse erota raskausaikana. Luuseri! Käy sääliksi sunkin lastas... tottakai noin pieni ikävöi äitiään.. isän pitäis tavata lastaan sun luona eikä viedä yhtään mihinkään. Älä ihmettele jos pennullas myöhemmin Adhd tai mielenterveysongelmia kun joutuu heittopussiks noin pienenä. Voi jeesus et inhoon sunlaista WT-väkeä.

[/quote]

Sulla ei taida olla lääkitys ihan kohdallaan? Vai sanoisitko tuon ylläolevan päin naamaakin vaikka ystävällesi?
[/quote]
En tietenkään sanoisi ystävälleni... ystäväpiiriini ei kuulu ap:n kaltaista väkeä niin ei ole tarvetta.

Minä olisin vauvan kanssa vaikka joka päivä, en todellakaan lykkää häntä isälleen jotta saisin olla rauhassa wt-mamma vaan lapsi on alkanut olemaan isällään koska a) lastenvalvoja suositteli tätä ja b) isäkin haluaa lapsen mieluummin kotiinsa. JOS todella on näin että lastenvalvoja on suositellut epäjärkevää tapaa toimia niin totta kai muutan sopimusta! En minä, esikoisen äiti voi välttämättä tietää että lastenvalvoja ammattilaisena antaa lapsen kehityksen kannalta vääriä ohjeita.

Mulle tuli tosi paha mieli osasta kommentteja. En minä halua lapsen psyykettä vahingoittaa, todellakaan. Minä yritän parhaani mukaan tukea myös isäsuhdetta ja olla tässä neutraali ja hyvä äiti. Jos olisin tehnyt aloituksen etten anna lasta isälleen, olisiko reaktio ollut sama? "Hyvä kun et anna!" vai "ei isä ole mikään hoitaja vaan lapsen ISÄ, tottakai hänen kuuluu saada myös lapsi luokseen"?.

Ap

Eikö isä voisi tavata sinun luona sen pari tuntia, kunnes vähän isompi...pitkä aika liian pienelle olla äidistä erossa :/

Minusta tuossa tilanteessa kun vauva ei ole asunut isän kanssa, pitäsi isän tavata noin pientä lasta äidin luona tai kanssa. Vasta isompana voi tavata isää ilman äitiä. t. sos.työntekijä

Vauva tulee siihen ikään. Tuo kestää muutaman kk ja loppuu sitten yhtä yllättäen kuin alkaakin.
Sen aikana voi tietysti miettiä että jos tapaamiset olisivat taas pari kk osa teillä, osa isällä. Tai jos lapsi alkaa lähtiessäkin takertua sinuun (mikä voi olla edessä), tapaisitte kolmistaan sen kymmenkunta tapaamista kun eroahdistus on pahimmillaan. Ehkä sen verran sietäisitte toisianne kun tiedätte että se menee kuitenkin ohi ja sitten seuraavat 17 vuotta voi jatkaa eri tavalla.