Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva on tarrautunut, itkuinen ja väsynyt etäisän tapaamisen jälkeen
27.03.2015 |
Erosimme isän kanssa loppuraskaudessa eikä isä siis ole koskaan asunut vauvan kanssa. Erosimme kuitenkin niin hyvässä hengessä kuin suinkin mahdollista ja olemme pyrkineet pysymään korrekteina ja kommunikoivina vanhempina. Meillä on kaikesta huolimatta yhteishuoltajuus ja kaikki asiat ovat toimineet erittäin, yllättävänkin hyvin ilman riitelyä. Isä on tavannut vauvaa säännöllisesti lähes syntymästä saakka ja vauva kyllä tunnistaa isänsä ja on yhtä hymyä kun isä on oven takana.
Vauva täyttää pian vuoden ja on noin 7kk iästä alkanut viettää tapaamisensa isän kotona (ennen siis täällä meidän kodissa niin että olin itse aina poissa). Nykyisin kun vauva tulee tapaamisilta kotiin, on hän erityisen väsynyt (vaikka olisi nukkunut kuulemma päikkärit isällä) ja itkuinen ja tarrautuu minuun kuin takiainen. Haluaa siis olla käytännössä koko ajan sylissä.
Olen nyt miettinyt ja pohtinut että mistä tällainen voi johtua? En ole isälle sanonut (vielä) mitään koska uskon hänen ehkä alkavan ajattelemaan ettei hän ole hyvä isä ja tulevan surulliseksi, enkä tahdo antaa sellaista kuvaa alkuunkaan.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:53"]
Pakko kysyä. Miten se teidän mummollanne on tutumpi lapsenlapsellesi kuin ap:n lapsen isän koti ap:n lapselle? Ap:n lapsi käy 3krt viikossa isän luona? Onko teidän lapsenlapsi päivittäin teillä? Vai tekeekö sana "mummola" paikasta tutumman.
Olen nykyisin heillä päivittäin, kun vanhemmat töissä.
[/quote]
Mutta olet ilmeisesti mummo tai vaari. Miten se mummola on niin tuttu jos kerran olet vauvan kotona päivittäin? Eikö vauvan kiintymyssuhde lähivanhempaan kärsi kun joutuu olemaan tästä niin paljon erossa päivittäin? Eihän isä/isovanhempi voi mitenkään korvata sitä äitiä (niinkuin tämän ketjun kommenteissa on käynyt ilmi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lue kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Sinä olet lapsen primääri kiintymuskohde ja pieni lapsi ei kestä usein toistuvia eroja ensisijaisesta hoitajastaan. Ihan perus kehityspsykologiaa. Vauva ei ymmärrä olevansa isänsä kanssa eikä kestä eroja pääasiallisesta hoitajastaan. Katkeamaton kiintymyssuhde on tuon ikävaiheen tärkein tehtävä eikä lapsi ymmärrä isäänsä kaivata. Useamman tunnin vierailut voi aloittaa vasta myöhemmin. Kolme kertaa viikossa ihan liikaa pienelle, ei ihme että oirehtii.
Lupaan Ap lukea edes ekat 100 sivua tuosta kirjasta? Äläkä välitä vastauksista että tottakai pieni lapsi eroon äidistään isälle suhdetta rakentamaan. Tämän aika vasta myöhemmin ja nämä ihmiset eivät lapsen kehityksen reunahedoista ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:53"]
Pakko kysyä. Miten se teidän mummollanne on tutumpi lapsenlapsellesi kuin ap:n lapsen isän koti ap:n lapselle? Ap:n lapsi käy 3krt viikossa isän luona? Onko teidän lapsenlapsi päivittäin teillä? Vai tekeekö sana "mummola" paikasta tutumman.
Olen nykyisin heillä päivittäin, kun vanhemmat töissä.
[/quote]
Mutta olet ilmeisesti mummo tai vaari. Miten se mummola on niin tuttu jos kerran olet vauvan kotona päivittäin? Eikö vauvan kiintymyssuhde lähivanhempaan kärsi kun joutuu olemaan tästä niin paljon erossa päivittäin? Eihän isä/isovanhempi voi mitenkään korvata sitä äitiä (niinkuin tämän ketjun kommenteissa on käynyt ilmi).
[/quote]
Sulla on nyt joku lukihäiriö... tuo mummohan just aiemmassa kommentissaan sanoi, että sille tenavalle on selväst stressaavampaa jos on mummolassa, kuin se että hän hoitaa kotona. Sä et vaan osaa lukea tai ymmärrä lukemaasi, ja sitten alan inttää ja länkyttää vaikket edes tajua.
Tuota eroahdistusta tulee tuossa iässä ihan ydinperheessäkin, vaikka saman katon alla asutaankin. Äiti ei saisi poistua toiseen huoneeseen, jos käy jossain ja lapsi sen aikaa toisen vanhemman kanssa, tulee tuo tarrautuminen. Eikö se ollut tuossa iässä sitä, että lapsi alkaa tajuamaan, että onkin äidistä erillinen ihminen..
Aika on ehdottomasti liian pitkä ! Ja suosittelisin vielä osan tapaamisista tapahtuvan lapsen kodista. Tai että sinä joskus hoidat matkat ja olet hetken läsnä lapsen kanssa isänsä asunnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:07"]
Kuinka monta vuotta seurustelit ennen eroa lapsen isän kanssa? Kun varmasti tunsitte hyvin ja seurustelitte vuosia niinkuin kuuluukin, niin mikä tuli niin ylitsepääsemättömäksi että piti erota raskausaikana?
[/quote]
Pakko puuttua koska olen ollut samassa tilanteessa kuin ap ja vituttaa nämä kommentit. Meillä miehelle tuli 10v yhdessäolon jälkeen ylivoimaiseksi perhe-elämä ja päälle kolmekymppistä alkoi kiinnostaa bailuelämä ja parikymppinen pimpsa. Itse en suostu ottamaan siitä minkäänlaista syytä niskoilleni. Jäin yksin huolehtimaan kolmesta lapsesta ja tulevasta vauvasta joten tuskin olen tarinani roisto. Eroja tulee ja välillä ihan syystäkin. Meillä toimittiin samalla tavalla kuin ap:lla. Jossain vaiheessa tapaamiset siirtyivät isän luo, vauvalla ei ollut vaikeuksia sopeutua mitä varmaan helpotti tutut isot sisarukset. Nyt vauva on 4v oikein aurinkoinen ja reipas lapsi. Jokainen voisi pitää huolta ihan vain siitä omasta elämästään eikä toimia ilman pätevyyttä jokaisen elämäntilanteen ja sielunelämän asiantuntijana. Jyrkät mielipiteet yleensä laventuvat elämänkokemuksen myötä kun viisaus kasvaa nähdyn elämän ja omien koettujen vaikeuksien myötä. Tsemppiä ap, olet toiminut esimerkillisesti kun pidät huolta lapsesi hyvästä isäsuhteesta mihin ei moni katkera erostaan kipuileva mamma kykene. Mistä ehkä nämä kitkerät kommentitkin kertovat?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:19"]
Liian pieni lapsi mihinkään jaettuun huoltajuuteen ja pitkiin erossaoloihin siitä ykköshuoltajasta. Lastenvalvoja ei ole nyt todellakaan perillä varhaiskehitykseen liittyvästä psykologiasta. On vain realistista, että noin pieni tarvitsee yhden, ensisijaisen hoitajan, josta ei ole erossa kovin pitkiä aikoja. Isä voi tavata useita kertoja viikossa niin, että itse olet paikalla tai käydä esim. vaunulenkeillä, puistossa lapsen kanssa kahden. Mutta pidemmät tapaamiset ja yöpymiset vasta tuolla esim. 3v. iästä eteenpäin, kun lapsi itse ymmärtää jo vähän ajankulua ja ymmärtää sen, että jos ei äitiä näe hetkeen, se ei tarkoita, että hän on hävinnyt kokonaan.
[/quote]
jotkut kommentit ihmetyttää... Kuten esim. tämä...vasta 3 vuotias pystyy olla pidempiä aikoja erossa äidistään? Oletteko ajatelleet että jotkut lapset joutuvat menemään jo alle vuoden ikäisenä hoitoon? Joissain perheissä se hoitovapaa ei ole mahdollista jos paljon isompia lapsia ja elinkustannukset suuret... Kaikki ei myöskään saa sossusta rahaa tai halua elää loputtomiin yhteiskunnan varoilla...
Ei kai kukaan tosissaan sano että vois olla vahingollista 7 kk ikäiselle olla pari tuntia TUTULLA ihmisellä hoidossa? Eroahdistus ei tarkoita sitä että äiti ei sais hetkeksikään kadota lapsen näköpiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juuri 1-vuotta täyttäneellä on ainakin juuri nyt "takertumis" kausi meneillään. Äiti ei saisi poistua ollenkaan näkyvistä, heti alkaa itku. Ennen ei ole ollut ollenkaan näin äitin perään. Olen ajatellut että tämä on varmaan joku kausi :)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:16"]Ap lue kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Sinä olet lapsen primääri kiintymuskohde ja pieni lapsi ei kestä usein toistuvia eroja ensisijaisesta hoitajastaan. Ihan perus kehityspsykologiaa. Vauva ei ymmärrä olevansa isänsä kanssa eikä kestä eroja pääasiallisesta hoitajastaan. Katkeamaton kiintymyssuhde on tuon ikävaiheen tärkein tehtävä eikä lapsi ymmärrä isäänsä kaivata. Useamman tunnin vierailut voi aloittaa vasta myöhemmin. Kolme kertaa viikossa ihan liikaa pienelle, ei ihme että oirehtii.
Lupaan Ap lukea edes ekat 100 sivua tuosta kirjasta? Äläkä välitä vastauksista että tottakai pieni lapsi eroon äidistään isälle suhdetta rakentamaan. Tämän aika vasta myöhemmin ja nämä ihmiset eivät lapsen kehityksen reunahedoista ymmärrä.
[/quote]
Mitäs ku äiti alottaa työt vauvan ollessa pieni? Vauva kärsii isän hoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo taas, kolme kertaa viikossa monta tuntia erossa lähivanhemmasta ihan liikaa 7kk vauvalle. Ehkä kerran viikossa tai kahdessa ok.
Ja toki jotkut joutuu laittamaan alle 1v vauvan hoitoon mutta kaikki tietävät ettei se ole lapselle hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:05"]
Minä olisin vauvan kanssa vaikka joka päivä, en todellakaan lykkää häntä isälleen jotta saisin olla rauhassa wt-mamma vaan lapsi on alkanut olemaan isällään koska a) lastenvalvoja suositteli tätä ja b) isäkin haluaa lapsen mieluummin kotiinsa. JOS todella on näin että lastenvalvoja on suositellut epäjärkevää tapaa toimia niin totta kai muutan sopimusta! En minä, esikoisen äiti voi välttämättä tietää että lastenvalvoja ammattilaisena antaa lapsen kehityksen kannalta vääriä ohjeita. Mulle tuli tosi paha mieli osasta kommentteja. En minä halua lapsen psyykettä vahingoittaa, todellakaan. Minä yritän parhaani mukaan tukea myös isäsuhdetta ja olla tässä neutraali ja hyvä äiti. Jos olisin tehnyt aloituksen etten anna lasta isälleen, olisiko reaktio ollut sama? "Hyvä kun et anna!" vai "ei isä ole mikään hoitaja vaan lapsen ISÄ, tottakai hänen kuuluu saada myös lapsi luokseen"?. Ap
[/quote]Turhaan pahotat mieltäsi,täällä nyt pyörii kaikenlaista kommentoijaa ja yleensä ihan vaan ilkeyttään.Itselläni oli sama tilanne tosin erosin ukostani raskauden puolessa välissä ja lapsemme alkoi olla hänen luonaan 6kk lähtien ja nykyisin kun on 1,5vuotias niin viikonloppuja yms.Oli myös tuota kitinää eroahdistusta mutta kyllä se siitä pikku hiljaa.Onhan toki vieläkin kiukkupäiviä mutta niinhän meillä kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:19"]
Liian pieni lapsi mihinkään jaettuun huoltajuuteen ja pitkiin erossaoloihin siitä ykköshuoltajasta. Lastenvalvoja ei ole nyt todellakaan perillä varhaiskehitykseen liittyvästä psykologiasta. On vain realistista, että noin pieni tarvitsee yhden, ensisijaisen hoitajan, josta ei ole erossa kovin pitkiä aikoja. Isä voi tavata useita kertoja viikossa niin, että itse olet paikalla tai käydä esim. vaunulenkeillä, puistossa lapsen kanssa kahden. Mutta pidemmät tapaamiset ja yöpymiset vasta tuolla esim. 3v. iästä eteenpäin, kun lapsi itse ymmärtää jo vähän ajankulua ja ymmärtää sen, että jos ei äitiä näe hetkeen, se ei tarkoita, että hän on hävinnyt kokonaan.
[/quote]Hölynpölyä,kyllä mun muksut onvat olleet mummilassa yökylässä alkaen 3kk lähtien ja ikinä ei ole mitää ongelmia ollut.Pikemminkin muksut totutettava jo varhain myös vieraisiin niin ei tule sitä vierastamista ainakaan sukulaisa kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:35"]
Miten olette päätynyt tuollaiseen systeemiin? Yleensähän lastensuojelu on sitä mieltä, että noin pientä ei vielä a) yökylään b) muutenkaan kylään ilman äitiä. Eli tapaamiset pitäisi hoitaa periaatteessa lähivanhemman luona. Näin myös maalaisjärjellä ajateltuna.
Vauvalla on varmasti tosi turvaton olo, ja olet saattanut jo aiheuttaa peruuttamatonta perusturvallisuuden horjumista.
Miksei isä voi tavata lasta sinun luonasi? Häivyt jonnekin siksi aikaa. Tai jos olette kerran hyvissä väleissä, teette kämpänvaihdon.
Minäkään en oikeastaa tajua sitä, että erotaan pikkulapsiaikana. Ajattelin aina ennen lapsien saamista, että miksi ihmiset roikkuvat epätyydyttävässä suhteessa, mutta nyt kun minulla on lapsia itselläni, en käsitä yhtään, miksi erotaan sellaisilla syillä että "kasvettiin erilleen" tai "perhe-elämä ei ollut ihan sitä mitä odotettiin". Jos molemmat vanhemmat ovat hyviä vanhempia ja lapsilleen tärkeitä, niin ehkä sitä voisi joitain vuosia kuitenkin sietää suhdetta, joka ei ihan täydellinen olekaan? Eri juttu tietysti väkivalta, alkoholin kanssa läträäminen tai se, ettei mies kuitenkaan osallistu siihen lasten tai kodin hoitoon. Mutta siis olettaen, että vanhemmuus on kunnossa, en minä ainakaan pystyisi ikimaailmassa eroamaan vain siksi, että parisuhde on vähän ankeaa joskus...
[/quote]Sietää suhdetta?!Ja sehän ei lapsille muk haitallista ole ollenkaan,vaistoohan lapset jos vanhemmat eivätt voi sietää toisiaan =))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on taas täydelliset mammat kertomassa neuvojaan kuten vasta 3vuotiaana muutamia tunteja saa olla erossa äidistään =DDDD
Mä en kyllä hyväksy sitä, että ihmiset pompottelevat lapsiaan tuolla tavalla! Etenkin pientä vauvaa! Isommat lapset sen ehkä jotenkin kestävät mutta tuolla tavalla te pilaatte tämän pienen ihmisen elämän. Ja sitten ihmetellään, että mikähän sillä vauvalla ny on vikana. Vauva parka. : (
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihme 1-vuotias on, ellei vauva o.O Itse miellän taaperon sellaiseksi, että osaa jo kävellä ja ehkä pari sanaa omaa äidinkieltään.