Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva on tarrautunut, itkuinen ja väsynyt etäisän tapaamisen jälkeen
27.03.2015 |
Erosimme isän kanssa loppuraskaudessa eikä isä siis ole koskaan asunut vauvan kanssa. Erosimme kuitenkin niin hyvässä hengessä kuin suinkin mahdollista ja olemme pyrkineet pysymään korrekteina ja kommunikoivina vanhempina. Meillä on kaikesta huolimatta yhteishuoltajuus ja kaikki asiat ovat toimineet erittäin, yllättävänkin hyvin ilman riitelyä. Isä on tavannut vauvaa säännöllisesti lähes syntymästä saakka ja vauva kyllä tunnistaa isänsä ja on yhtä hymyä kun isä on oven takana.
Vauva täyttää pian vuoden ja on noin 7kk iästä alkanut viettää tapaamisensa isän kotona (ennen siis täällä meidän kodissa niin että olin itse aina poissa). Nykyisin kun vauva tulee tapaamisilta kotiin, on hän erityisen väsynyt (vaikka olisi nukkunut kuulemma päikkärit isällä) ja itkuinen ja tarrautuu minuun kuin takiainen. Haluaa siis olla käytännössä koko ajan sylissä.
Olen nyt miettinyt ja pohtinut että mistä tällainen voi johtua? En ole isälle sanonut (vielä) mitään koska uskon hänen ehkä alkavan ajattelemaan ettei hän ole hyvä isä ja tulevan surulliseksi, enkä tahdo antaa sellaista kuvaa alkuunkaan.
Kommentit (56)
Sun lastenvalvoja on vaan helvetin epäpätevä. Kukaan hyvä lastenvalvoja EI määrää 7kk lasta isän luokse monta kertaa viikossa.
T. alan työntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne kaikki lastenvalvojatkaan varmaan mitään lastenpsykiatrian ammattilaisia ole.
Ehdota isälle josko voisi tavata nyt jonkun aikaa sinun luonasi edes osan kerroista, vaikka olisit paikallakin, jos molemmat haluatte lapsen parasta. Tulee hänellekin vähemmän ajelua.
Voihan tuo helpottaa piankin.
AP kyllä antaa se on tullut selväksi
Mielestäni ap ja exäsi olette hoitaneet eron ja vauvanhoito hommat niin hyvin kuin erossa on mahdollista.
Kun vauva on vielä pieni niin lyhyet mutta usein tapahtuvat tapaamiset isän kanssa ovat paras vaihtoehto vauvalle. Myös se on hyvää että isä on kahden vauvan kanssa ja oikeassti kahdestaan vauvan kanssa luoda suhdetta häneen.
Vauva on sen ikäinen että vierastaa. Omat lapseni vierastivat tuon ikäisinä pahimmillaan omaa isäänsä vaikka siis asuimme yhdessä ja isä oli päivittäin heidän kanssaan. Hoidin kuitenkin yöt, aamut ja päivät vauvoja kun mies oli töissä. Itku ja takertuminen saattoivat tulla jos olivat isän kanssa kotona kun menin vaikka isomman lapsen kanssa uimaan ja olin pari tuntia poissa.
Sama isompana jos lapset ovat olleet vaikka viikonlopun mummolassa hoidossa. Mummo ja pappa ovat tuttuja ja rakkaita ihmisiä ja sinne mennään aina innolla mutta alkuviikosta lapset kiukkuilevat ja kaipaavat syliä. Ikäänkuin varmistelevat että onhan vanhemmat siinä vaikka mummolassa olikin kivaa. Se ikävä purkautuu.
Ehkä rutiinit isän luona voisivat auttaa? Voi olla että siellä ja sellaiset isällä ja lapsella onkin. Tyyliin aina ensin leikitään, sitten syödään, nukutaan ja taas leikitään. Että iskän luona mennään saman kaavan mukaan niin vauva oppii pikkuhiljaa ennakoimaan. Kun vauva tulee luoksesi valmistaudu siihen että varsinkin pari ensimmäistä tuntia tosiaan pidät sylissä. Näin ollen vauva saa tarvitsemansa läheisyyden ja varmistelun että siinä olet, et ole hävinnyt.
Mielestäni eroahdistusta. Noin pieni voi myös väsyä "reissussa" kun isän luona on kuitenkin erilaiset virikkeet kuin kotona, eli ei välttämättä niin tuttua ja turvallisen tuntuista. Olisiko teillä mahdollisuutta lyhentää noita tapaamisia ja pidentää pikkuhiljaa kun vauva on isompi? 7kk on vielä niin pieni, että jokainen tunti erossa äidistä voi ollal haitallista. Hienosti olette muuten asiat sopineet. Jos joskus itse eroan haluaisin pystyä samanlaiseen järjestelyyn :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikään kuuluva normaali eroahdistus pääsääntöisesti hoivaavasta vanhemmasta. Menee ohi. Oikeasti, etkö ole koskaan kuullut käsitettä eroahdistus, etkä osaa soveltaa sitä omaan lapseesi?
Liian pieni lapsi mihinkään jaettuun huoltajuuteen ja pitkiin erossaoloihin siitä ykköshuoltajasta. Lastenvalvoja ei ole nyt todellakaan perillä varhaiskehitykseen liittyvästä psykologiasta. On vain realistista, että noin pieni tarvitsee yhden, ensisijaisen hoitajan, josta ei ole erossa kovin pitkiä aikoja. Isä voi tavata useita kertoja viikossa niin, että itse olet paikalla tai käydä esim. vaunulenkeillä, puistossa lapsen kanssa kahden. Mutta pidemmät tapaamiset ja yöpymiset vasta tuolla esim. 3v. iästä eteenpäin, kun lapsi itse ymmärtää jo vähän ajankulua ja ymmärtää sen, että jos ei äitiä näe hetkeen, se ei tarkoita, että hän on hävinnyt kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aika sama tilanne, vauva nyt täytti juuri 8 kk. Tapaa isää 2 x viikko 4 h kerralla ja välillä isä on täällä yötäkin jolloin hoitaa vauvan ilta- ja aamutoimet ja aamulla leikkii vauvan kanssa, jotta minä saan jatkaa unia (vauva heräilee yöllä paljon ja oon aika väsynyt).
Heillä on läheiset välit ja vauva riemastuu jo kun kuulee puhelimesta isän äänen. Me ollaan kuitenkin tultu siihen tulokseen yhdessä, että vauvan kannalta on parempi että tapaamiset ovat täällä vauvan kotona. Oon yleensä itse tässä kanssa kotona, mut teen kotitöitä (vauva on tosi vähäuninen takiainen joten mun on vauvan kanssa tosi vaikeaa saada tehtyä yhtään mitään), jotain omia harrastusprojekteja tai lepäilen toisessa huoneessa, isä siis tuo vain vauvan mulle imetettäväksi välillä mutta muuten hoitaa itse. Joskus saatan käydä lenkillä tai jossain asioilla jolloin pari tuntia ovat kaksin, mutta täällä vauvalle tutussa ympäristössä.
Isän luona tapaamisten aika on sitten myöhemmin, kun vauva on vanhempi. Isä siis on itsekin sanonut, että tapaa nyt vielä mieluummin vauvaa täällä eikä koe, että mitenkään yrittäisin riistää vauvaa häneltä.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:10"]
Sun lastenvalvoja on vaan helvetin epäpätevä. Kukaan hyvä lastenvalvoja EI määrää 7kk lasta isän luokse monta kertaa viikossa. T. alan työntekijä
[/quote]
Kukaan lastenvalvoja ei tosiaan taida määrätä yhtää mitään, ei taida riittää valtuudet sellaiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuhannesti teille asiallisille vastaajille. Laitoitte minut miettimään asiaa ja aionkin nyt ottaa asian puheeksi sekä isän että lastenvalvojan kanssa (meillä on huhtikuussa aika lastenvalvojalle).
En kokenut huoltajuutta varsinaisesti jaetuksi, koska lapsi on niin lyhyitä aikoja isänsä kanssa ja muuten aina minun kanssani (ei ole hoidossa kuin pakkotilanteessa tai öitä pois) ja siksi ajattelin, että tuo on juuri hyvä ratkaisu. Lastenvalvoja silloin alkuun puhui että yökyläilyt isällä alkaisi siinä vuoden iässä, olen itse vierastanut ajatusta vielä niin pienenä mutta isä odottaa niitä innolla, vaikka olen sanonut että todennäköisesti en vielä vuoden iässä haluaisi antaa öiksi pois kotoa.
Ap
Miten olette päätynyt tuollaiseen systeemiin? Yleensähän lastensuojelu on sitä mieltä, että noin pientä ei vielä a) yökylään b) muutenkaan kylään ilman äitiä. Eli tapaamiset pitäisi hoitaa periaatteessa lähivanhemman luona. Näin myös maalaisjärjellä ajateltuna.
Vauvalla on varmasti tosi turvaton olo, ja olet saattanut jo aiheuttaa peruuttamatonta perusturvallisuuden horjumista.
Miksei isä voi tavata lasta sinun luonasi? Häivyt jonnekin siksi aikaa. Tai jos olette kerran hyvissä väleissä, teette kämpänvaihdon.
Minäkään en oikeastaa tajua sitä, että erotaan pikkulapsiaikana. Ajattelin aina ennen lapsien saamista, että miksi ihmiset roikkuvat epätyydyttävässä suhteessa, mutta nyt kun minulla on lapsia itselläni, en käsitä yhtään, miksi erotaan sellaisilla syillä että "kasvettiin erilleen" tai "perhe-elämä ei ollut ihan sitä mitä odotettiin". Jos molemmat vanhemmat ovat hyviä vanhempia ja lapsilleen tärkeitä, niin ehkä sitä voisi joitain vuosia kuitenkin sietää suhdetta, joka ei ihan täydellinen olekaan? Eri juttu tietysti väkivalta, alkoholin kanssa läträäminen tai se, ettei mies kuitenkaan osallistu siihen lasten tai kodin hoitoon. Mutta siis olettaen, että vanhemmuus on kunnossa, en minä ainakaan pystyisi ikimaailmassa eroamaan vain siksi, että parisuhde on vähän ankeaa joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskasta vauvalle, jos joutuu eroon tutusta ympäristöstä ja sitten vielä lähivanhemmasta.
oma lapsenlapsikin ( saman ikäinen) stressaa, jos tulee tuttuun mummolaan hoitoon.
tilanne aivan toinen kun menen heille hoitamaan, kun on ympärillä jotain tuttua ja turvallista.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:43"]
raskasta vauvalle, jos joutuu eroon tutusta ympäristöstä ja sitten vielä lähivanhemmasta.
oma lapsenlapsikin ( saman ikäinen) stressaa, jos tulee tuttuun mummolaan hoitoon.
tilanne aivan toinen kun menen heille hoitamaan, kun on ympärillä jotain tuttua ja turvallista.
[/quote]
Pakko kysyä. Miten se teidän mummollanne on tutumpi lapsenlapsellesi kuin ap:n lapsen isän koti ap:n lapselle? Ap:n lapsi käy 3krt viikossa isän luona? Onko teidän lapsenlapsi päivittäin teillä? Vai tekeekö sana "mummola" paikasta tutumman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kysyä. Miten se teidän mummollanne on tutumpi lapsenlapsellesi kuin ap:n lapsen isän koti ap:n lapselle? Ap:n lapsi käy 3krt viikossa isän luona? Onko teidän lapsenlapsi päivittäin teillä? Vai tekeekö sana "mummola" paikasta tutumman.
Olen nykyisin heillä päivittäin, kun vanhemmat töissä.
1v on vauva! ei välttämättä puhu tai osaa ilmaista itseään, kuin vanhemmilleen. on vaipat, tutit, ehkä rintamaidolla tai tuttipullo käytössä, yö valvomiset ja täysin riippuvainen aikuisesta. Entä jos on vastasyntynyt vauva ja vuoden ikäinen. Kyllä siinä on kaksi eri ikäistä vauvaa, molemmat riippuvaisia aikuisesta 100% 24/7
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:01"]
Minusta ei ole oikein, että pikkuvauva viedään kotoaan pois. Vauva ei sitä millään tajua. Tuossa vauva maksaa vanhempien mielenrauhan. Vauva ei vielä ajattele isää tai muita ihmisiä, vaan vauvan pitää ensin saada kasvaa omaksi itsekseen. Muutaman vuoden ikäistä voi viedä hoitoon, mutta ei pikkuvauvaa. Onko tuolla miehellä mitään todistettuja hoivataitoja ja kokemusta vauvojen hoidosta?
[/quote]
Just joo. Asiasta on kuule ihan tutkimuksia, että lapsi pystyy leimautumaan muihinkin, kun vain pyhään vulvaan. Tätähän ei voi mammuli tajuta, koska ei ole elänyt maatalousyhteisöjen aikaan, jolloin kaikki hoiti kaikkia.
Samaa mieltä, 1v ei tosiaankaan ole vauva!
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:02"]
Samaa mieltä, 1v ei tosiaankaan ole vauva!
[/quote]
Kyllä on. Monissa kielissä käytetään "vauva" sanaa kuukausien yhteydessä tuonne kahden vuoden ikään saakka, joskus jopa pidempään (Esim. baby 22 months). Meillä tuon ikäistä kutsutaan taaperoksi, mutta kyllähän se aika vauva fysiologisessakin mielessä on..
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monta vuotta seurustelit ennen eroa lapsen isän kanssa? Kun varmasti tunsitte hyvin ja seurustelitte vuosia niinkuin kuuluukin, niin mikä tuli niin ylitsepääsemättömäksi että piti erota raskausaikana?