Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.
Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiantoon tuo trolli vaan ja blokkiin. Ylläpito kyllä blokkaa asiattomat niin rauhottuvat. Sieltä "y%*"laudalta on siirtynyt moni peräkammarin poika tänne trollaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran tästä tapaninpäivästä. Ennen oli meillä niin lapsena ja nuorena, että jouluna, aattona ja joulupäivänä, täytyi olla kotona ja vieraita ei kutsuttu. Myöskään tansseja ei ollut. Mutta sitten tapaninpäivänä voitiin kyläillä, kutsua kavereita ja parhaat olivat tapanintanssit. Niitä oikein odotettiin.
Myös lähdettiin tapaninajelulle. Ennenvanhaan ajeltiin hevosilla, myöhemmin autoilla jne. Nuoret kokoontuivat silloin omiin juttuihinsa ja aikuiset omiinsa. Tietysti pienemmät lapset olivat vanhempiensa kanssa. Voitiin tietysti olla kaikenikäiset yhdessäkin koolla, miten vaan. Mutta hauskaa yleensä oli ja traumoja ei tullut.
Mutta mitään pahaa ei ollut eikä tapahtunut jos aikuiset kutsuivat vieraita ja lapsia tai nuoria oli paikalla.Jos jo lapsuuteni 50- ja 60-luvuilla tapanina oli "lupa" käydä kylässä, tavata ihmisiä, ajella huvia ja tanssia niin on kovin kummallista nyt on hurskastella aloittajan tapaninruokailua.
Tuo tapanina voidaan tavata muita ihmisiä-tapa oli tietysti jo ennen 50-lukuakin.
Meillä eI enää tapanina edes syödä jouluruokia, vaan jotain muuta vähän parempaa. Pari päivää samaa ruokaa riittää puhumattakaan, että sitä syötäisiin vielä välipäivinä.
Toivottavasti taustalla ei ole mitään kamalaa, esim. tiiraileeko mies teiniä ”sillä silmällä” tai jotain vielä pahempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.Sen estää sillä, että valitsee sen kumppaninsa fiksusti, juuri kuten aiemmin kirjoitin. Täytyy olla totaalisen surkea itsetuntemus, jos vasta yli kolmekymppisenä huomaa, että hetkinen, minähän en voi sietää tuota ihmistä jonka kanssa olen kymmenen vuotta elänyt.
Useimpia eronneita yhdistää yksi yhteinen piirre, ja se on tyhmyys.
Vähänpä tiedät ja ymmärrät elämästä. Taidat olla kokenut kovin vähän tai elänyt yksin.
Minusta taas tyhmyyttä on ehdottomuus, kapeakatseisuus ja luulo, että voi hallita elämää niin ettei mikään koskaan muutu. Itsetuntemusta on se, että tajuaa sen, että voi itse aikaa myöden muuttua. Nuorena harvoin ajatusmaailma on samanlainen kuin vanhempana. Olisihan se oikeastaan aika kamalaa, että kuolemaansa saakka pysyisi samanlaisena. Itsetuntemusta tai ainakin viisautta on ymmärtää myös se, että kumppani voi muuttua.
Laulussa sanotaan" koskaan et muuttua saa", mutta se on vain iskelmän sanoitus se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sairaita mielikuvia ja luuloja joillain täällä.
Eihän kukaan koskaan voisi alkaa seurustella tai tutustua jos täytyisi pelätä, että miesystävä "tiirailee teiniä sillä silmällä".
Kyllä teini-ikäisen halut ja toiveet pitää ottaa huomioon, kyse on myös hänen kodistaan - omasta suojapaikastaan. Ei vanhemmatkaan pyydä kylään ihmisiä, joiden kyläily saa heidät kyyneliin. Ja teini-ikäiseltä, kuten myös nuoremmilta lapsilta, pitää kysyä mitä mieltä olisivat jos joku ihminen tulisi käymään heidän kotonaan, ja ottaa heidän toiveensa ja halunsa huomioon. Ja jos lapsi ei pidä vanhempansa uudesta kumppanista, niin syy tuskin on pelkästään siinä että sinä seurustelet, vaan että siinä tyypissä on jotakin muuta mikä saa nuoren niskakarvat nousemaan pystyyn. Nämä asiat voivat olla vaikeita nuorille, kuten myös aikuisille. Ja itse ottaisin ainakin ennemmin oman lapseni toiveet huomioon, kuin heilani tai itseni halut. Vietä sinä aikuisena ihmisenä jouluilta heilasi luona hänen lapsiensa kanssa, ja anna teinillesi avaus olla omassa kodissaan yksin. Tällainen järjestely sopii varmasti paremmin kuin hyvin teini-ikäisellesi, olehan jo viettänyt päivän hänen kanssaan!! Toimiva äiti-lapsi suhde on tärkeämpi kuin se että heila tulee jouluksi teille kärkkymään. Hyppää illalla auton kyytiin ja hurahtanut heilasi luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun miesystävä on kylässä, niin laitatko hänet ja hänen lapset tietoisesti tai tiedostamattomasti teinin edelle? Pakotatko teinin olemaan lasten kanssa, kun vietät itse aikaa miehen kanssa? Pakotatko teiniä ylipäätään viettämään aikaa miehen lasten kanssa? Saako miehen lapset vapaasti koskea teinin tavaroihin?
Olisiko tilanne toinen, jos teini olisi pienempi lapsi? Itse ajattelen, että joulu on ennen kaikkea lasten juhla, ja se voi vielä teinillekin olla tosi tärkeä. Vaikkei teini sitä ulospäin näyttäisikään. Onhan se sitä monelle aikuisellekin.
Ilman muuta olen sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tanssia teinin pillin mukaan noin yleensä, mutta joulu on minusta vähän erikoistapaus ja aikuisena voisit ehkä tehdä myönnytyksen lapsellesi. Kuka tietää miten tilanne vuoden aikana kehittyy, ehkäpä teini ensi vuonna istuu jo ihan mielellään samaan joulupöytään uuden kumppanisi ja hänen lapsensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Mikä on isän merkitys? Tässä tapauksessa isä petti ja jätti. Uudet naiset mainitaan monikossa, mutta muuta ei isästä kerrota. Äiti on se tarinan pahis kuitenkin.
Naisraukka, ensin ukko pettää ja jättää ja sitten pitää loppuelämä uhrata pettäjän jälkikasvun paapomiseen itsensä kokonaan unohtaen.
Eipä ihme, että teinit voivat huonosti, jos asenne on tuo sinun esittämäsi.
Vähän eri asiaa: avoliitossa oleva mies kuvasi salaa vaimonsa tytärtä kun tämä kävi saunassa ja öisin kun nukkui, kosketteli. Avovaimolla kovasti harrastuksia ja luottamustehtäviä, joten isäpuoli usein murrosikää lähestyvän vahtina. Kuvauslaite löytyi vahingossa - tuomio tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit ei päätä aikuisten asioista.
650 jatkaa: mielestäni kuulostaa myös huonolta ratkaisulta jättää teini aattoiltana tai edes joulupäivänä yksin (tätäkin jotkut ovat ehdottaneet). Voin kuvitella, että jos itse olisin teini, jonka on vaikeaa sopeutua uuteen tilanteeseen, tuntuisi ihan kauhealta että jouluaattona vanhempi lähtisikin lopulta viettämään iltaa jonkun muun kanssa. Ja jos kaverit viettävät perinteisempää perhejoulua, voi olla vaikeaa saada kaveria kylään vanhemman poissaolon ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinit ei päätä aikuisten asioista.
Teiniä pitäisi silti kuunnella asioissa jotka koskevat myös teiniä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teini-ikäisen halut ja toiveet pitää ottaa huomioon, kyse on myös hänen kodistaan - omasta suojapaikastaan. Ei vanhemmatkaan pyydä kylään ihmisiä, joiden kyläily saa heidät kyyneliin. Ja teini-ikäiseltä, kuten myös nuoremmilta lapsilta, pitää kysyä mitä mieltä olisivat jos joku ihminen tulisi käymään heidän kotonaan, ja ottaa heidän toiveensa ja halunsa huomioon. Ja jos lapsi ei pidä vanhempansa uudesta kumppanista, niin syy tuskin on pelkästään siinä että sinä seurustelet, vaan että siinä tyypissä on jotakin muuta mikä saa nuoren niskakarvat nousemaan pystyyn. Nämä asiat voivat olla vaikeita nuorille, kuten myös aikuisille. Ja itse ottaisin ainakin ennemmin oman lapseni toiveet huomioon, kuin heilani tai itseni halut. Vietä sinä aikuisena ihmisenä jouluilta heilasi luona hänen lapsiensa kanssa, ja anna teinillesi avaus olla omassa kodissaan yksin. Tällainen järjestely sopii varmasti paremmin kuin hyvin teini-ikäisellesi, olehan jo viettänyt päivän hänen kanssaan!! Toimiva äiti-lapsi suhde on tärkeämpi kuin se että heila tulee jouluksi teille kärkkymään. Hyppää illalla auton kyytiin ja hurahtanut heilasi luokse.
Heila oli tulossa kylään tapaninpäivänä lapsineen. Ei ole koko joulua tai silloin joulupäivänä. Ovat seurustelleet kaksi vuotta. Jos teini ei tykkää mummosta, kummisedästä, naapurin Pirkosta tai äidin lapsuudenystävästä Heidistä onko heiltäkin kiellettävä kylään tulo? Ap:n teini voi olla normaalia herkempi tai hänellä on normaali teini-ikäisten taipumus ahdistua milloin mistäkin. Asiasta pitää keskustella, jotta teini miettii mikä tuntuu pahalle ja olisiko helpottavia keinoja muutakin kuin ikuinen vierailukielto kaikille vieraille. Mitä itse pitäisit, jos ystäväsi ilmoittaisi ovella, ettei sinulla ole mitään asiaa hänen kotiinsa, koska teini niin sanoo? Kehuisitko miten hyvä äiti hän on ja ymmärrät täysin, ettet ole teini-ikäisen mieleinen vieras? Jos olet palstaa lukenut niin aikuisten kodissa vierailee ihmisiä, joista he eivät pidä. Appiukko voi olla ärsyttävä, anoppi puuttuu kaikkeen ja oma sisko kiusaa kuin lapsena. Normaalit aikuiset kuitenkin pyrkivät käyttäytymään asiallisesti, vaikka kyseessä ei olisi lempivieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teini-ikäisen halut ja toiveet pitää ottaa huomioon, kyse on myös hänen kodistaan - omasta suojapaikastaan. Ei vanhemmatkaan pyydä kylään ihmisiä, joiden kyläily saa heidät kyyneliin. Ja teini-ikäiseltä, kuten myös nuoremmilta lapsilta, pitää kysyä mitä mieltä olisivat jos joku ihminen tulisi käymään heidän kotonaan, ja ottaa heidän toiveensa ja halunsa huomioon. Ja jos lapsi ei pidä vanhempansa uudesta kumppanista, niin syy tuskin on pelkästään siinä että sinä seurustelet, vaan että siinä tyypissä on jotakin muuta mikä saa nuoren niskakarvat nousemaan pystyyn. Nämä asiat voivat olla vaikeita nuorille, kuten myös aikuisille. Ja itse ottaisin ainakin ennemmin oman lapseni toiveet huomioon, kuin heilani tai itseni halut. Vietä sinä aikuisena ihmisenä jouluilta heilasi luona hänen lapsiensa kanssa, ja anna teinillesi avaus olla omassa kodissaan yksin. Tällainen järjestely sopii varmasti paremmin kuin hyvin teini-ikäisellesi, olehan jo viettänyt päivän hänen kanssaan!! Toimiva äiti-lapsi suhde on tärkeämpi kuin se että heila tulee jouluksi teille kärkkymään. Hyppää illalla auton kyytiin ja hurahtanut heilasi luokse.
Heila oli tulossa kylään tapaninpäivänä lapsineen. Ei ole koko joulua tai silloin joulupäivänä. Ovat seurustelleet kaksi vuotta. Jos teini ei tykkää mummosta, kummisedästä, naapurin Pirkosta tai äidin lapsuudenystävästä Heidistä onko heiltäkin kiellettävä kylään tulo? Ap:n teini voi olla normaalia herkempi tai hänellä on normaali teini-ikäisten taipumus ahdistua milloin mistäkin. Asiasta pitää keskustella, jotta teini miettii mikä tuntuu pahalle ja olisiko helpottavia keinoja muutakin kuin ikuinen vierailukielto kaikille vieraille. Mitä itse pitäisit, jos ystäväsi ilmoittaisi ovella, ettei sinulla ole mitään asiaa hänen kotiinsa, koska teini niin sanoo? Kehuisitko miten hyvä äiti hän on ja ymmärrät täysin, ettet ole teini-ikäisen mieleinen vieras? Jos olet palstaa lukenut niin aikuisten kodissa vierailee ihmisiä, joista he eivät pidä. Appiukko voi olla ärsyttävä, anoppi puuttuu kaikkeen ja oma sisko kiusaa kuin lapsena. Normaalit aikuiset kuitenkin pyrkivät käyttäytymään asiallisesti, vaikka kyseessä ei olisi lempivieras.
Mitään syytä sen miehen ei ole sinne tunkea.
Aivan käsittämättömiä kommentteja taas :-D
AP: Teinin pitää oppia ihmisten tavoille. Keskustele teinin kanssa, maltilla. "Hyvityksenä" voisit sopia (tai luvata, koska teini on liian mökö sopimaan nyt, luulen) tekväsi teinin kanssa jotain mistä tämä tykkää (shoppailu, ravintola, laskettelu, kävely, ratsastustunti, leffa, TV:n/nettistriimin katselu... jotain varmaan löytyy).
Minulla oli suhde miehen kanssa jonka tytär oli saanut 10 v isänsä jakamattoman huomion. Kun tulin kuvioon tyttäreni kanssa ja muutimme sitten yhteen tilanteessa tuli paljon ongelmia. Miehen 15 v oli joka toinen viikko meillä. Hän heittäytyi aivan vauvaksi. Hiplasi isäänsä takahiuksista, lässytti kuin 5 v, tunki isän ha minun väliin sohvalle. Tuli salamana eteiseen kun isi tuli töistä, muut ajat oli huoneessaan jne jne. Ei auttanut olla kärsivällinen ja yrittää luoda normisuhde tyttöön. Tyttö oli saanut kaiken periksi. Minä lähdin - niin suuret kinat syntyi etten jaksanut. Aina ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämättömiä kommentteja taas :-D
AP: Teinin pitää oppia ihmisten tavoille. Keskustele teinin kanssa, maltilla. "Hyvityksenä" voisit sopia (tai luvata, koska teini on liian mökö sopimaan nyt, luulen) tekväsi teinin kanssa jotain mistä tämä tykkää (shoppailu, ravintola, laskettelu, kävely, ratsastustunti, leffa, TV:n/nettistriimin katselu... jotain varmaan löytyy).
Tokihan se on aikuista ja asiallista, että aikuinen nainen ap keskittyy vaalimaan vieraan miehen tunne-elämää, omasta lapsesta viis.
Sille miehellehän ei voi ehdottaa mitään "hyvityksiä" sitten kun on mökötyksestä selvinnyt.
Ei, se on se oma teini, jonka pitää siihen tietenkin pystyä.
Alue: Aihe vapaa
Sen verran tästä tapaninpäivästä. Ennen oli meillä niin lapsena ja nuorena, että jouluna, aattona ja joulupäivänä, täytyi olla kotona ja vieraita ei kutsuttu. Myöskään tansseja ei ollut. Mutta sitten tapaninpäivänä voitiin kyläillä, kutsua kavereita ja parhaat olivat tapanintanssit. Niitä oikein odotettiin.
Myös lähdettiin tapaninajelulle. Ennenvanhaan ajeltiin hevosilla, myöhemmin autoilla jne. Nuoret kokoontuivat silloin omiin juttuihinsa ja aikuiset omiinsa. Tietysti pienemmät lapset olivat vanhempiensa kanssa. Voitiin tietysti olla kaikenikäiset yhdessäkin koolla, miten vaan. Mutta hauskaa yleensä oli ja traumoja ei tullut.
Mutta mitään pahaa ei ollut eikä tapahtunut jos aikuiset kutsuivat vieraita ja lapsia tai nuoria oli paikalla.
Jos jo lapsuuteni 50- ja 60-luvuilla tapanina oli "lupa" käydä kylässä, tavata ihmisiä, ajella huvia ja tanssia niin on kovin kummallista nyt on hurskastella aloittajan tapaninruokailua.
Tuo tapanina voidaan tavata muita ihmisiä-tapa oli tietysti jo ennen 50-lukuakin.