Lue keskustelun säännöt.
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.
Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.
Aloittajalle tiedoksi, että on aivan kauheata, kun vanhemmat eroaa ja ollaan sitten tuomassa uutta rakkautta ja jopa hänen lapsiakin kotiin, paikkaan jonka pitäisi olla lapsen ja teinin turvasatama. Hyvät vanhemmat, kun eroatte ja löytyy se uusi rakkaus, niin älkää pakottako lapsianne tutustumaan tähän uuteen puolisoehdokkaaseen. Koti on paikka, jonne ei uusia isä- eikä äitipuolia tarvita. Lapsella ne on oikeus omaan turvalliseen kotiin. Sanon tämän kokemuksella, sillä vanhempani erosivat ja uutta puolisoa oltiin tuomassa kotiimme, se loukkasi syvästi. Seurustella eronneet vanhemmat uuden rakkauden kanssa, mutta säästäkää koti lapsillemme, ei sinne pidä tuoda vierasta ihmistä.
Pikkuisen sakeaa. Pitäisikö mun tavata miesystävääni salassa jossain hotellissa, kas kun meillä molemmilla on teinejä kotona? Viettäisin öitä poissa kotoa, mitä mun nyt ei tarvitse tehdä, kun miesystäväni käy meillä. Kuulostaisiko hyvältä, minusta ei. Sitä paitsi haluan ihan oikean ihmissuhteen, jossa tutustutaan myös toistemme lapsiin ja elämään, enkä mitään salakähmäistä tapailua.
Aika moni kommentoija täällä on jäänyt lapsen tasolle näköjään. Kai monet vanhemmat ovat sitten hoitaneet huonosti suhteet lapsiin eron aikana. Omat lapseni ainakin hyväksyvät miesystäväni osaksi meidän elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.
Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.
Aloittajalle tiedoksi, että on aivan kauheata, kun vanhemmat eroaa ja ollaan sitten tuomassa uutta rakkautta ja jopa hänen lapsiakin kotiin, paikkaan jonka pitäisi olla lapsen ja teinin turvasatama. Hyvät vanhemmat, kun eroatte ja löytyy se uusi rakkaus, niin älkää pakottako lapsianne tutustumaan tähän uuteen puolisoehdokkaaseen. Koti on paikka, jonne ei uusia isä- eikä äitipuolia tarvita. Lapsella ne on oikeus omaan turvalliseen kotiin. Sanon tämän kokemuksella, sillä vanhempani erosivat ja uutta puolisoa oltiin tuomassa kotiimme, se loukkasi syvästi. Seurustella eronneet vanhemmat uuden rakkauden kanssa, mutta säästäkää koti lapsillemme, ei sinne pidä tuoda vierasta ihmistä.
Pikkuisen sakeaa. Pitäisikö mun tavata miesystävääni salassa jossain hotellissa, kas kun meillä molemmilla on teinejä kotona? Viettäisin öitä poissa kotoa, mitä mun nyt ei tarvitse tehdä, kun miesystäväni käy meillä. Kuulostaisiko hyvältä, minusta ei. Sitä paitsi haluan ihan oikean ihmissuhteen, jossa tutustutaan myös toistemme lapsiin ja elämään, enkä mitään salakähmäistä tapailua.
Aika moni kommentoija täällä on jäänyt lapsen tasolle näköjään. Kai monet vanhemmat ovat sitten hoitaneet huonosti suhteet lapsiin eron aikana. Omat lapseni ainakin hyväksyvät miesystäväni osaksi meidän elämää.
Kyllä pitäisi.
Tai naida autossa tai pusikossa tai mitä ikinä keksit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.
Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.
Aloittajalle tiedoksi, että on aivan kauheata, kun vanhemmat eroaa ja ollaan sitten tuomassa uutta rakkautta ja jopa hänen lapsiakin kotiin, paikkaan jonka pitäisi olla lapsen ja teinin turvasatama. Hyvät vanhemmat, kun eroatte ja löytyy se uusi rakkaus, niin älkää pakottako lapsianne tutustumaan tähän uuteen puolisoehdokkaaseen. Koti on paikka, jonne ei uusia isä- eikä äitipuolia tarvita. Lapsella ne on oikeus omaan turvalliseen kotiin. Sanon tämän kokemuksella, sillä vanhempani erosivat ja uutta puolisoa oltiin tuomassa kotiimme, se loukkasi syvästi. Seurustella eronneet vanhemmat uuden rakkauden kanssa, mutta säästäkää koti lapsillemme, ei sinne pidä tuoda vierasta ihmistä.
Pikkuisen sakeaa. Pitäisikö mun tavata miesystävääni salassa jossain hotellissa, kas kun meillä molemmilla on teinejä kotona? Viettäisin öitä poissa kotoa, mitä mun nyt ei tarvitse tehdä, kun miesystäväni käy meillä. Kuulostaisiko hyvältä, minusta ei. Sitä paitsi haluan ihan oikean ihmissuhteen, jossa tutustutaan myös toistemme lapsiin ja elämään, enkä mitään salakähmäistä tapailua.
Aika moni kommentoija täällä on jäänyt lapsen tasolle näköjään. Kai monet vanhemmat ovat sitten hoitaneet huonosti suhteet lapsiin eron aikana. Omat lapseni ainakin hyväksyvät miesystäväni osaksi meidän elämää.
Sinä haluat sitä ja sinä haluat tätä. Onko tullut mieleen kysellä, mitä lapsesi haluaisivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Hyvä vanhempi on sellainen, joka älyää valita puolisokseen ihmisen, josta ei tarvitse eikä tee mieli erota. Näin se vain on. Kaikki muut ovat huonoja vanhempia.
Jospa se olisikin noin yksinkertaista. DDD
Kyllä se onkin, pelkkää itsepetosta uskotella muuta.
Eihän se auta vaikka itse ei haluaisi erota. Mitäs jos se toinen haluaa? Milläs sen estää?
Ihmiset saattavat muuttua. Se ihminen jonka kanssa meni naimisiin muuttuu, itse muuttuu, elämässä tulee muutoksia jotka vaikuttavat persoonaan. Sairaus, masennus, taloushuolet, työttömyys jne.
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida kaikkiin tilanteisiin, sen näkee vasta elämällä.
Aikamoista syyllistämistä, että kaikki jotka ovat jostain syystä eronneet ovat huonoja vanhempia.
Avioliitot ja erot ovat kaikki erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.
Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.
Aloittajalle tiedoksi, että on aivan kauheata, kun vanhemmat eroaa ja ollaan sitten tuomassa uutta rakkautta ja jopa hänen lapsiakin kotiin, paikkaan jonka pitäisi olla lapsen ja teinin turvasatama. Hyvät vanhemmat, kun eroatte ja löytyy se uusi rakkaus, niin älkää pakottako lapsianne tutustumaan tähän uuteen puolisoehdokkaaseen. Koti on paikka, jonne ei uusia isä- eikä äitipuolia tarvita. Lapsella ne on oikeus omaan turvalliseen kotiin. Sanon tämän kokemuksella, sillä vanhempani erosivat ja uutta puolisoa oltiin tuomassa kotiimme, se loukkasi syvästi. Seurustella eronneet vanhemmat uuden rakkauden kanssa, mutta säästäkää koti lapsillemme, ei sinne pidä tuoda vierasta ihmistä.
Pikkuisen sakeaa. Pitäisikö mun tavata miesystävääni salassa jossain hotellissa, kas kun meillä molemmilla on teinejä kotona? Viettäisin öitä poissa kotoa, mitä mun nyt ei tarvitse tehdä, kun miesystäväni käy meillä. Kuulostaisiko hyvältä, minusta ei. Sitä paitsi haluan ihan oikean ihmissuhteen, jossa tutustutaan myös toistemme lapsiin ja elämään, enkä mitään salakähmäistä tapailua.
Aika moni kommentoija täällä on jäänyt lapsen tasolle näköjään. Kai monet vanhemmat ovat sitten hoitaneet huonosti suhteet lapsiin eron aikana. Omat lapseni ainakin hyväksyvät miesystäväni osaksi meidän elämää.
Minäminäminäminäminäminäminä….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.
Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.
Aloittajalle tiedoksi, että on aivan kauheata, kun vanhemmat eroaa ja ollaan sitten tuomassa uutta rakkautta ja jopa hänen lapsiakin kotiin, paikkaan jonka pitäisi olla lapsen ja teinin turvasatama. Hyvät vanhemmat, kun eroatte ja löytyy se uusi rakkaus, niin älkää pakottako lapsianne tutustumaan tähän uuteen puolisoehdokkaaseen. Koti on paikka, jonne ei uusia isä- eikä äitipuolia tarvita. Lapsella ne on oikeus omaan turvalliseen kotiin. Sanon tämän kokemuksella, sillä vanhempani erosivat ja uutta puolisoa oltiin tuomassa kotiimme, se loukkasi syvästi. Seurustella eronneet vanhemmat uuden rakkauden kanssa, mutta säästäkää koti lapsillemme, ei sinne pidä tuoda vierasta ihmistä.
Pikkuisen sakeaa. Pitäisikö mun tavata miesystävääni salassa jossain hotellissa, kas kun meillä molemmilla on teinejä kotona? Viettäisin öitä poissa kotoa, mitä mun nyt ei tarvitse tehdä, kun miesystäväni käy meillä. Kuulostaisiko hyvältä, minusta ei. Sitä paitsi haluan ihan oikean ihmissuhteen, jossa tutustutaan myös toistemme lapsiin ja elämään, enkä mitään salakähmäistä tapailua.
Aika moni kommentoija täällä on jäänyt lapsen tasolle näköjään. Kai monet vanhemmat ovat sitten hoitaneet huonosti suhteet lapsiin eron aikana. Omat lapseni ainakin hyväksyvät miesystäväni osaksi meidän elämää.
Minäminäminäminäminäminäminä….
Kyllä; minä. Teinit eivät tee elämäni suuria ratkaisuja puolestani. Se olisi sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perheilee, pitää perheillä, eikä perseillä.
Jos on tehty lapsia tähän maailmaan, niin sitten eletään heidän ehdoillaan, eikä haaveilla omista unelmista.
Eli olet sitä mieltä, että marttyyrivanhempi joka elää lasten ehdoilla ilman omaa elämää, omia haaveita ja unelmia on hyvä vanhempi.
Olet niin väärässä kuin vain voi olla.
Mitäs sitten kun tämä vain lapselleen elänyt ja uhrannut vanhempi vanhenee ja lapsen pitäisi nousta omille siivilleen ja alkaa omaa elämäänsä.
Se ei tule kuuloonkaan tämän vanhemman ollessa kyseessä.
Näistä vain lapselleen eläneistä vanhemmista on paljon esimerkkejä.
Raskas taakka lapselle.Et ilmeisesti edes lukenut, mihin vastasit, tai sitten et ymmärrä lukemaasi?
Vastasin lainaamaani kommenttiin, miten niin?
Luin sen kyllä. Ja ymmärsin. Mutta ne jotkut täällä "vanhemman pitää elää vain lapselleen"-mantran latelijat eivät ymmärrä (eivät halua ymmärtää) mitään muuta.Siis luit sen "vanhemman pitää elää vain lapselleen", vaikka siinä ei lukenut niin. Tätä juuri tarkotin.
No voi herranjestas, ei lukenut ei. Mutta minun mielestäni "sitten eletään heidän (lasten) ehdoilla eikä haaveilla omista unelmista" on sama asia, mistä kerroin, vain eri sanoilla. Ja hiukan laajennetulla ajatuksella.
Pitääkö joku asia olla sanasta sanaan sama, eikö täällä ymmärretä muuten yhtään mitään???
Onko ihmisten luku- ja ymmärrystaito todella sitä mitä pelkään palstan perusteella sen olevan.
No sun mielestä voi olla mitä vain, mutta ei se tee käsityksestäsi oikeaa, vaikka kuinka muiden luku- ja ymmärrystasoa kyseenalaistat.
Omasihan tässä tuli jo selväksi ainakin muille. Toivottavasti myös itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.
Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.
Aloittajalle tiedoksi, että on aivan kauheata, kun vanhemmat eroaa ja ollaan sitten tuomassa uutta rakkautta ja jopa hänen lapsiakin kotiin, paikkaan jonka pitäisi olla lapsen ja teinin turvasatama. Hyvät vanhemmat, kun eroatte ja löytyy se uusi rakkaus, niin älkää pakottako lapsianne tutustumaan tähän uuteen puolisoehdokkaaseen. Koti on paikka, jonne ei uusia isä- eikä äitipuolia tarvita. Lapsella ne on oikeus omaan turvalliseen kotiin. Sanon tämän kokemuksella, sillä vanhempani erosivat ja uutta puolisoa oltiin tuomassa kotiimme, se loukkasi syvästi. Seurustella eronneet vanhemmat uuden rakkauden kanssa, mutta säästäkää koti lapsillemme, ei sinne pidä tuoda vierasta ihmistä.
Pikkuisen sakeaa. Pitäisikö mun tavata miesystävääni salassa jossain hotellissa, kas kun meillä molemmilla on teinejä kotona? Viettäisin öitä poissa kotoa, mitä mun nyt ei tarvitse tehdä, kun miesystäväni käy meillä. Kuulostaisiko hyvältä, minusta ei. Sitä paitsi haluan ihan oikean ihmissuhteen, jossa tutustutaan myös toistemme lapsiin ja elämään, enkä mitään salakähmäistä tapailua.
Aika moni kommentoija täällä on jäänyt lapsen tasolle näköjään. Kai monet vanhemmat ovat sitten hoitaneet huonosti suhteet lapsiin eron aikana. Omat lapseni ainakin hyväksyvät miesystäväni osaksi meidän elämää.
Minäminäminäminäminäminäminä….
Etkö siis usko, että jotkut lapset hyväksyvät, että äidillä on omaa elämää ja hänellä on aikuinen kumppani. Saattavat jopa toivoa sitä.
Mieluummin pirteä ja energinen äiti joka saattaa paremmin myös ymmärtää lapsiaan ja jaksaa olla kärsivällinen kun on iloa omassa elämässä.
Rakkaus lapseen ja aikuinen rakkaussuhde eivät sulje pois toisiaan eivätkä kilpaile keskenään.
Myös säännöllinen läheisyys, henkinen ja fyysinen yhteys sekä hyvä ja lämmin rakkauselämä ylipäätään on tärkeä voimavara aikuiselle. Sitä kautta myös koituu lapselle hyväksi.
Miten kuvittelette, että yksinoleva aikuinen ei kaipaisi läheisyyttä ja rakkautta. Kaikki eivät, mutta aika moni. Ja se on ihan luonnollista ja hyväksyttävää.
Miten tämän jaiken sitten pitäisi katketa 18-vuodeksi kokonaan?
Todella outoa ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.
Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.
Aloittajalle tiedoksi, että on aivan kauheata, kun vanhemmat eroaa ja ollaan sitten tuomassa uutta rakkautta ja jopa hänen lapsiakin kotiin, paikkaan jonka pitäisi olla lapsen ja teinin turvasatama. Hyvät vanhemmat, kun eroatte ja löytyy se uusi rakkaus, niin älkää pakottako lapsianne tutustumaan tähän uuteen puolisoehdokkaaseen. Koti on paikka, jonne ei uusia isä- eikä äitipuolia tarvita. Lapsella ne on oikeus omaan turvalliseen kotiin. Sanon tämän kokemuksella, sillä vanhempani erosivat ja uutta puolisoa oltiin tuomassa kotiimme, se loukkasi syvästi. Seurustella eronneet vanhemmat uuden rakkauden kanssa, mutta säästäkää koti lapsillemme, ei sinne pidä tuoda vierasta ihmistä.
Pikkuisen sakeaa. Pitäisikö mun tavata miesystävääni salassa jossain hotellissa, kas kun meillä molemmilla on teinejä kotona? Viettäisin öitä poissa kotoa, mitä mun nyt ei tarvitse tehdä, kun miesystäväni käy meillä. Kuulostaisiko hyvältä, minusta ei. Sitä paitsi haluan ihan oikean ihmissuhteen, jossa tutustutaan myös toistemme lapsiin ja elämään, enkä mitään salakähmäistä tapailua.
Aika moni kommentoija täällä on jäänyt lapsen tasolle näköjään. Kai monet vanhemmat ovat sitten hoitaneet huonosti suhteet lapsiin eron aikana. Omat lapseni ainakin hyväksyvät miesystäväni osaksi meidän elämää.
Minäminäminäminäminäminäminä….
Kyllä; minä. Teinit eivät tee elämäni suuria ratkaisuja puolestani. Se olisi sairasta.
Sairasta on se että sinä olet äiti. Idea kun on että äiti tekee teinien elämän suuret päätökset heidän etunsa edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla saa olla omakin elämä ja omat ihmissuhteet. Älä anna teinin pompotella sua. Sinä olet aikuinen ja päätät.
Toki kannattaa yrittää jokaisen osapuolen kanssa keskustella asiasta ja käydä tunteita läpi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla saa olla omakin elämä ja omat ihmissuhteet. Älä anna teinin pompotella sua. Sinä olet aikuinen ja päätät.
Toki kannattaa yrittää jokaisen osapuolen kanssa keskustella asiasta ja käydä tunteita läpi.
Eihän ap:lla. Hän on miehen kynnysmatto ja palvelee tätä ja tämän tunnetiloja ja varjelee tätä pettymyksiltä. Lapsensa kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuisilla ihmisillä on oikeus tavata uusi puoliso ja vaikka perustaa se uusperhe. Se ei ehkä ole järkevää että esittelee joka kuukausi uuden kumppanin mutta siitähän tässä ei ollut kyse. Usein äitejä syyllistetään uusista kumppaneista. Tännekin usein kirjoittelee ihmiset että minähän en kumppania ota ennen kuin lapset 18. Mitä höpönlöpöä ja jeesustelua. Ei ne lapset rikki mene jos saavat yhden välittävän ja rakastavan aikuisen lisää elämään. Tai että näkevät omien vanhempien elävän normaalia aikuisen ihmisen elämää.
Jutelkaa niiden lastenne kanssa asioista niin uusista suhteista ei tule sellasia mörköjä.
Oma äitini eli yksin kun vanhempani erosivat. Isä löysi uuden kumppanin muutaman vuoden päästä ja nainen oli todella mukava ja meillä on läheiset välit edelleen. Heille tuli yhteinen lapsi ja olin innoissani sisarpuolestani. Äiti sen sijaan pysytteli katkerana sinkkuna ja kerran kun olin teini sanoi että meidän lasten takia pysyy yksin. Sellaista en ikinä odottanut häneltä. Edelleen on sinkku vaikka me lapset olemme aikuisia ja siitä hän jaksaa muistuttaa ja vihjailla kuin me olisimme syyllisiä hänen yksinäisyyteen.
Aikamoinen marttyyri äitisi. Ja pahinta, että sanoo tuon lapselle. Olen onneton ja yksinäinen, koska te olette olemassa ja estätte minua ikään kuin elämästä onnellisempaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissäkin voi olla ihan yhtä vaikeita jouluja eri syistä. Mutta hei, sitähän ei siis tietenkään saa edes sanoa, että ydinperhejoulukin voi olla kamala. Pitää vaan teeskennellä, että kaikki on hyvin ja hienosti, koska ollaan sentään ydinperhe.
Ei se perhemuoto ole mikään ratkaiseva asia, millaisia joulut on. Se on tärkeintä, millaisia ihmisiä ja millä asenteella keskenään viettää sitä joulua.
Juuri näin. Ei tarvitse olla edes alkoholismia tai mt-ongelmia. Voi olla narsismia tai sairaalloista mustasukkaisuutta tai sitten vanhempien välit ovat niin kylmenneet, että se on tunnelmasta aistittavissa. Lapsilla on herkät vaistot.
Ap:n lapsi on takertunut äitiinsä eikä siedä ulkopuolisia. Ilmeisesti välit isään melko viileät, koska ei usein tapaa tai isä aiheuttanut pettymyksiä. Äiti on nyt elämän keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee vähän ohi aiheen, mutta kaikista huvittavinta on, että kun äiti tai isä sitten vanhemmalla iällä löytää vihdoin uuden elämankumppanin oli sitten leski tai eronnut, niin jotkut 40- vuotiaat lapset ei tätä hyväksy.
Kyllä minä olisin selvinnyt joulun ilman rakasta ja lapsipuolta. Se oma joulu voi olla teinille tosi tärkeä! Joulupäivänä olisi voinut moikata, mutta aatto on vielä lasten juhlaa... Olkoonkin vähän isompikin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissäkin voi olla ihan yhtä vaikeita jouluja eri syistä. Mutta hei, sitähän ei siis tietenkään saa edes sanoa, että ydinperhejoulukin voi olla kamala. Pitää vaan teeskennellä, että kaikki on hyvin ja hienosti, koska ollaan sentään ydinperhe.
Ei se perhemuoto ole mikään ratkaiseva asia, millaisia joulut on. Se on tärkeintä, millaisia ihmisiä ja millä asenteella keskenään viettää sitä joulua.
Juuri näin. Ei tarvitse olla edes alkoholismia tai mt-ongelmia. Voi olla narsismia tai sairaalloista mustasukkaisuutta tai sitten vanhempien välit ovat niin kylmenneet, että se on tunnelmasta aistittavissa. Lapsilla on herkät vaistot.
Ap:n lapsi on takertunut äitiinsä eikä siedä ulkopuolisia. Ilmeisesti välit isään melko viileät, koska ei usein tapaa tai isä aiheuttanut pettymyksiä. Äiti on nyt elämän keskipiste.
Äiti palvelee sitä miesystäväänsä ja vaalii tätä pettymyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin selvinnyt joulun ilman rakasta ja lapsipuolta. Se oma joulu voi olla teinille tosi tärkeä! Joulupäivänä olisi voinut moikata, mutta aatto on vielä lasten juhlaa... Olkoonkin vähän isompikin lapsi.
Ap:n miesystävä olisi tulossa Tapaninpäivänä käymään eli teini saisi sekä aaton että joulupäivän itselleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin selvinnyt joulun ilman rakasta ja lapsipuolta. Se oma joulu voi olla teinille tosi tärkeä! Joulupäivänä olisi voinut moikata, mutta aatto on vielä lasten juhlaa... Olkoonkin vähän isompikin lapsi.
Ap:n miesystävä olisi tulossa Tapaninpäivänä käymään eli teini saisi sekä aaton että joulupäivän itselleen
Olisi 1/3 joulusta siellä ja ne kaksi päivää äiti hössöttäisi koska jumala saapuu.
Mies voi olla ihana aplle mutta ei tykkää apn lapsesta ja se näkyy. Inhimillistä mutta tavallista.
Ent äitipuoli, nyt seurustelee kuten ap
Juuri näin. Valitettavan harvat tähän kykenevät.