Lue keskustelun säännöt.
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?
Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä kyseisellä teinillä on varmaan ystäviä ja kavereita. Sanotaan nyt että on 10 kpl. Veikkaan, että näistä ainakin 5-6 ovat eroperheitä tai uusperheitä. Teini voisi katsella ympärilleen ja jutella kavereittensa kanssa tästä asiasta.
Veikkaan myös, että aika usealla näiden kavereitten äidillä tai isällä on uusi puoliso tai kumppani. Voisi kysyä kutsutaanko heitä jouluna tai tapaninpäivänä syömään tms.
Ihmettelen miten niin monet pitävät uutta kumppania ihan kauheana asiana teinille. Todellisuudessa kuitenkin jopa suurin osa lasten ja teinien perheistä on eronneita, jotka seurustelevat tai asuvat yhdessä.
Veikkaan, että kyllä syövät yhdessä ainakin yhtenä päivänä elleivät vietä koko joulua yhdessä.Todellisesta elämästä kerron, että oma aikuinen ja eronnut lapseni menee kutsuttuna jo aattona naisystävän luo. On luultavasti siellä useamman päivän. Naisystävällä on vielä yksi teinityttö kotona asumassa eikä ole kuulemma mitään sanomista tai vääntöä tullut ettei tänne saa tulla. Ihan kivasti ovat tutustuneet myös keskenään kummankin muihin lapsiin.
Eroperheet, uusperheet ja uudet kumppanit nyt vain ovat tosiasia ja ihan yleisiä Suomessa. Eivät mitään kummajaisia.Se, että eroperheitä on paljon, ei suinkaan tarkoita että se olisi mikään hyvä tai tavoiteltava asia. Väitän, että 99 % erolapsille olisi parempi että vanhemmat eivät ota uutta puolisoa kun ovat lapsen huoltajina.
Arvasin tuon kommentin. En sanonutkaan, että se on hyvä asia, jätin sen tahallani pois. Nyt ei keskusteltu siitä mikä olisi hyvä ja tavoitelrava asia. Tämän teinin äiti on nyt eronnut ja useimpien iavereitten äidit myös. Siitä on nyt lähdettävä eikä siitä miten pitäisi olla. Eroa ei saa perutuksi ja entiseen ei ole paluuta.
Yritin siis sanoa, että tämä nyt vain on todellisuutta tänä aikana. Ei siitä voi sulkea silmiään. Tuo teini itse elää siinä todellisuudessa ja monet muut.
Tarkoitin, että jospa toisi hiukan perspektiiviä ja näkökulmaa kun juttelisi muden kavereiden kanssa jotka ovat samassa tai samantapaisessa tilanteessa. Ettei hänen tilanteensa, kotinsa, vanhempansa, äidin miesystävä jne. nyt olekaan niin paha ja mahdoton asia kuin on ensin ajatellut.
Itseä ainakin joskus helpottaa ja tuo näkökulmaa kun keskustelen jonkun samassa tai samantapaisessa tilanteessa olevan tai olleen ystävän kanssa.
En pidä mieheni kaverista, hän on ärsyttävä. Saa silti meillä kyläillä ja syödään yhdessä, joskus on ihan kivaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.
Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
En olekkaan aikuistunut. Meitä tällaisia syyttömiä eroperheiden rikottuja lapsia/aikuisia on tällä hetkellä tässä armaassa maassamme pilvin pimein. Ei syynä ole aina väkivalta , alkoholi , muut huumausaineet tai mielenterveys, vaan se on se kiima väärässä paikassa ja väärän ihmisen kanssa .
Nyt hei rajaa jo. Jos olet se 80-luvulla syntynyt niin olet jo lähes 40 jo. Tuon ikäiseltä voi jo odottaa järjellisempää tekstiä.
Olen saman ikäinen ja niin ikään eroperheestä ja kyllä jäi tiettyjä traumoja mutta ne on käsitelty ja anteeksi annettu ja elämä jatkuu. On myös paljon eroperheiden lapsia joilla ei ole minkäänlaisia traumoja.
Jos on syntynyt -81, niin on jo 40v. tai täyttää viimeistään 31.12. Vuonna -80 syntynyt on jo 41v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Siksi pitäisi ymmärtää, että se ehkä helpottaisi omaa elämää. Ettei se "huono äiti" heijastuisi omaan elämään (ja ehkä muidenkin omien lähimmäisten) koko ajan.
Myös usein aikuisena alkaa ihan muutenkin ymmärtää niitä ratkaisuja joita omat vanhemmat ovat tehneet tai joutuneet tekemään.
Aikuisena ei pitäisi olla enää lapsen asteella. Oma elämänkokemus usein avartaa ja auttaa armahtamaan niitä tapahtumia ja ihmisiä joita lapsuudessa on ollut.
Siksihän juuri käydään terapiassakin, että lapsuuden traumat käytäisiin läpi ettei niitä kantaisi liikaa mukanaan aikuisena.
Minua ainakin auttaa kun ymmärrän jotain vaikeita asioita. Se ei tarkoita, että hyväksyy täysin, mutta ymmärtää miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies pistä kotonaan pöytää koreaksi ja pyydä sinua sinne? Ai niin, lapset. Sinä tollo kestit ilmaiseksi ja kaiken valmiiksi. Kysy mieheltä ja kerro tänne vastaukset.
Tähän kysymykseen ap ei ole vastannut. Miksiköhän? Ymmärrän, että voi olla vaikeaa löytää tapaamismahdollisuuksia, mutta miksi mies lapsineen tulee aina naisystävän luo eikä mies kutsu naista omaan kotiinsa?
Mies kutsuu minua kyllä luokseen ja käyn siellä kun joskus harvoin teini on isällään. Siellä on sitten pöytä minulle koreana, mies tollona kestii minua silloin ilmaiseksi. Varmasti hän kestisi myös teiniäni, jos hän sinne suostuisi joskus tulemaan, mutta ei suostu.
Suivaannuit? Otat nokkiisi myös kun teini sanoo suoraan? Miksiköhän ei halua yhteistapaamisia....
Mitä järkeä on 5 ihmisen tulla syömään 2 hengen talouteen kun voisi 1 mennä sinne 5 hengen kotiin "syömään". Koska ravinnostahan ei ole kyse vaan siitä että pääsette hipelöimään toisianne. Jos et kehtaa olla rehellinen omalle lapsellesi vaan vetää herneitä joka aukkoihin niin älä vaadi lapseltasi selityksiä.
Ilman jonkinlaista (alustavaa?) hipelöintiä ei olisi teiniäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Siksi pitäisi ymmärtää, että se ehkä helpottaisi omaa elämää. Ettei se "huono äiti" heijastuisi omaan elämään (ja ehkä muidenkin omien lähimmäisten) koko ajan.
Myös usein aikuisena alkaa ihan muutenkin ymmärtää niitä ratkaisuja joita omat vanhemmat ovat tehneet tai joutuneet tekemään.
Aikuisena ei pitäisi olla enää lapsen asteella. Oma elämänkokemus usein avartaa ja auttaa armahtamaan niitä tapahtumia ja ihmisiä joita lapsuudessa on ollut.
Siksihän juuri käydään terapiassakin, että lapsuuden traumat käytäisiin läpi ettei niitä kantaisi liikaa mukanaan aikuisena.
Minua ainakin auttaa kun ymmärrän jotain vaikeita asioita. Se ei tarkoita, että hyväksyy täysin, mutta ymmärtää miksi.
Se heijastuu joka tapauksessa kaikkeen.
Ja nythän tässä yritetään estää ettei muut joudu kokemaan samaa.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Siksi pitäisi ymmärtää, että se ehkä helpottaisi omaa elämää. Ettei se "huono äiti" heijastuisi omaan elämään (ja ehkä muidenkin omien lähimmäisten) koko ajan.
Myös usein aikuisena alkaa ihan muutenkin ymmärtää niitä ratkaisuja joita omat vanhemmat ovat tehneet tai joutuneet tekemään.
Aikuisena ei pitäisi olla enää lapsen asteella. Oma elämänkokemus usein avartaa ja auttaa armahtamaan niitä tapahtumia ja ihmisiä joita lapsuudessa on ollut.
Siksihän juuri käydään terapiassakin, että lapsuuden traumat käytäisiin läpi ettei niitä kantaisi liikaa mukanaan aikuisena.
Minua ainakin auttaa kun ymmärrän jotain vaikeita asioita. Se ei tarkoita, että hyväksyy täysin, mutta ymmärtää miksi.
Täällä solvataan nyt niitä jotka yrittää saada ihmiset tajuamaan miten vahingollista tuollainen äidin käytös on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme väitteitä nämä, että eroperheissä muka aina olisi asiat mahdollisimman huonosti ja eroperhe on suunnilleen pahin asia mitä kenenkään elämässä voi olla.
Vanhempani erosivat kun olin pieni. Näin isää niin usein kun se oli välimatkojen puolesta mahdollista. Isä alkoi seurustella uudelleen kun olin pikkukoululainen ja olen aina tullut hyvin toimeen äitipuoleni kanssa, hän on perheenjäsen siinä missä kuka tahansa muukin ja toinen aikuinen isän luona. En muista missään vaiheessa kuvitelleeni, että äitipuolen mukanaolo elämässä olisi millään tavalla minulta pois. Tietysti asioita suunnitellaan ja sovitaan sekä tehdään kompromisseja, kuten kaikissa perheissä.
Luulisi aikuisena olevan muutakin mietittävää, kun omien vanhempien vuosikymmeniä vanha ero ja siihen liittyvät asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Mikä on isän merkitys? Tässä tapauksessa isä petti ja jätti. Uudet naiset mainitaan monikossa, mutta muuta ei isästä kerrota. Äiti on se tarinan pahis kuitenkin.
Olisin ollut ihan todella iloinen jos vanhempani olisivat eronneet jo silloin kun olin lapsi. Olisi ollut myös hienoa jos äiti olisi löytänyt silloin uuden kumppanin. Sen sijaan jouduin teininä kuuntelemaan ja katselemaan mielenterveys- ja vihanhallintaongelmaisen niin sanotun isäni raivokohtauksia ja itsesäälimarttyyrointia. Välillä hän uhkaili itsarillla, kun ei muuten saanut tahtoaan läpi jossain asiassa. Teki sen tosin vasta vuosia myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Siksi pitäisi ymmärtää, että se ehkä helpottaisi omaa elämää. Ettei se "huono äiti" heijastuisi omaan elämään (ja ehkä muidenkin omien lähimmäisten) koko ajan.
Myös usein aikuisena alkaa ihan muutenkin ymmärtää niitä ratkaisuja joita omat vanhemmat ovat tehneet tai joutuneet tekemään.
Aikuisena ei pitäisi olla enää lapsen asteella. Oma elämänkokemus usein avartaa ja auttaa armahtamaan niitä tapahtumia ja ihmisiä joita lapsuudessa on ollut.
Siksihän juuri käydään terapiassakin, että lapsuuden traumat käytäisiin läpi ettei niitä kantaisi liikaa mukanaan aikuisena.
Minua ainakin auttaa kun ymmärrän jotain vaikeita asioita. Se ei tarkoita, että hyväksyy täysin, mutta ymmärtää miksi.Täällä solvataan nyt niitä jotka yrittää saada ihmiset tajuamaan miten vahingollista tuollainen äidin käytös on.
Jos katsot tuon solvaukseksi niin on jotain muutakin vikana kuin huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Olisin ollut ihan todella iloinen jos vanhempani olisivat eronneet jo silloin kun olin lapsi. Olisi ollut myös hienoa jos äiti olisi löytänyt silloin uuden kumppanin. Sen sijaan jouduin teininä kuuntelemaan ja katselemaan mielenterveys- ja vihanhallintaongelmaisen niin sanotun isäni raivokohtauksia ja itsesäälimarttyyrointia. Välillä hän uhkaili itsarillla, kun ei muuten saanut tahtoaan läpi jossain asiassa. Teki sen tosin vasta vuosia myöhemmin.
Äitini ja isäni riitelivät kovin, mutta eivät koskaan eronneet.
Muistan kun äiti usein huusi: jos tuota ei olisi niin lähtisin.
"Tuo" olin minä.
Arvatkaako tuntuiko pahalta. Ajattelin myös, että en ollut toivottu tai olin taakka. Nyt aikuisena olen käynyt asioita läpi ja aikalailla sinut lapsuuden asioiden kanssa.
Mutta olen miettinyt millaista elämä olisi ollut jos vanhempani olisivat eronneet.
Ei ero aina ole huono ratkaisu. Ei ole tosiaan mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän ap:een teiniä todella hyvin. Olen itse kokenut samaa muutamia vuosia sitten. Vanhempani erosivat isän uskottomuuden takia. Kaikki tuli minulle ihan puskista. Koko koti ja perhe rikkoontui, meni sirpaleiksi.
Minä teininä yritin kannatella äitiäni , josta oli seurauksena oman elämäni rasahtaminen alamaihin, koulu meni huonosti, ahdistuin valtavasti, en pystynyt syömään kunnalla , en jaksanut harrastaa liikuntaa ( ennen sitä olin aktiivinen liikunnan harrastaja ja koulussa hyvä- tähtäsin hyvään ammattiin.Kukaan ei kannatellut minua. Hyvä ,kun äiti jaksoi hoitaa työnsä ja kodin ok. Isä jatkoi suhdettaan uusia naisten kanssa.
Äiti tapasi uuden miehen perheineen . Ei minun tunteita otettu huomioon,. Lapsuuden ihanat joulut muuttuivat kärsimyksiksi , kun uusi mies lapsineen tuli meille aina jouluksi. Ei se mies koskaan laittanut meille joulua koskaan omaan kotiinsa. Äiti laittoi aina ja tietysti vaati minua osallistumaan kaikkiin juttuihin. Mies lapsineen tuli valmiille.
Arvaatte varmaan , miksi nyt inhoan äitiäni ja hänen uutta perhettään. Onneksi mulla on kihlattuni kanssa oma joulu , enkä halua olla tekemisissä noiden entisten ihmisten kanssa lainkaan , koskaan jouluna , muuten kyllä tapailemme välillä. Terapiat ovat auttaneet. Terveiset vaan ap:lle , mieti kuka on tärkein- lapsesi vai uusi ukkeli lapsineen. ?!
Melko epäreilua äitiäsi kohtaan, joka ei kuitenkaan ollut edes syyllinen eroon. Lapsuutesi joulut eivät olisi olleet kuitenkaan samanlaisia. Et ole vieläkään aikuistunut.
Tavallaan ymmärrettävää, varsinkin jos on vielä aika nuori ihminen, että kuvittelee että kaikki pyörii maailmassa oman navan ympräillä ja äidinkin olisi tuossa tilanteessa vain pitänyt reippaasti kestää kaikki ja keskittyä lapsensa paapomiseen. Veikkaan että olisit joutunut aika paljon raskaampiin terapioihin, jos tilanne olisi ollut se, että äitisi ei olisi löytänyt uutta onnea. Sinuako hän olisi sitten palvonut ja tehnyt sinulle jotain lapsuuden ihania jouluja?
Miksi äidin olisi pitänyt jäädä yksin ilman aikuista kumppania? Olisiko se jotenkin parantanut tilannetta? Ihania entisiä jouluja ei silti olisi ollut.
Olet vielä aikuisenakin itsekäs etkä tajua. Äitisi oli petetty ja jätetty. Hänelle oli varmaan hyvä asia tuo uusi mies. Muuten olisi saattanut masentua tai tuntea itsensä aivan kelpaamattomaksi. Ei olisi jaksanut olla sinun kanssasi ja hoitaa kotia. Alkoholi olisi voinut tulka kuvaan tai juuri monet, vaihtuvat kumppanit. Olisi purkanut pettymystään ja huonoa mieltään siten. Asiat kotonasi olisivat ehkä olkeet paljon huonommin.
Ymmärrätkö yhtään mitkä traumat äidilläsi oli isän toiminnasta?
Ei hänelläkään ollut helppoa, uusi mies toi toivoa ja rakkautta elämään.
Miksi et olisi sitä äidillesi suonut?Lapsen tehtävähän se onkin vaalia äidin mielenterveyttä.
Tarkoitinkin nyt kun hän on aikuinen. Pitäisi nyt kun aikaa on kulunut ja itse jo aikuinen niin ymmärtää myös nämä asiat äidin näkökulmasta eikä yksin omansa. Kirjoitin: "olet vielä aikuisenakin"...
Ei tietysti lapsena pysty eikä kuulu.Voi huoh teidän yksisilmäisyyttänne ja "lukutaitoanne". Aina pitää vängätä ja vääntää....kun se äiti nyt vaan teki väärin kun otti uuden miehen...oman maun mukaiseksi. Periksi ei anneta, prkl.
Miksi hänen pitäisi ymmärtää? Huono äiti heijastuu elämässä koko ajan.
Ohis
Siksi pitäisi ymmärtää, että se ehkä helpottaisi omaa elämää. Ettei se "huono äiti" heijastuisi omaan elämään (ja ehkä muidenkin omien lähimmäisten) koko ajan.
Myös usein aikuisena alkaa ihan muutenkin ymmärtää niitä ratkaisuja joita omat vanhemmat ovat tehneet tai joutuneet tekemään.
Aikuisena ei pitäisi olla enää lapsen asteella. Oma elämänkokemus usein avartaa ja auttaa armahtamaan niitä tapahtumia ja ihmisiä joita lapsuudessa on ollut.
Siksihän juuri käydään terapiassakin, että lapsuuden traumat käytäisiin läpi ettei niitä kantaisi liikaa mukanaan aikuisena.
Minua ainakin auttaa kun ymmärrän jotain vaikeita asioita. Se ei tarkoita, että hyväksyy täysin, mutta ymmärtää miksi.Täällä solvataan nyt niitä jotka yrittää saada ihmiset tajuamaan miten vahingollista tuollainen äidin käytös on.
Jos katsot tuon solvaukseksi niin on jotain muutakin vikana kuin huono äiti.
Minkä ”tuon”? Lue ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ollut ihan todella iloinen jos vanhempani olisivat eronneet jo silloin kun olin lapsi. Olisi ollut myös hienoa jos äiti olisi löytänyt silloin uuden kumppanin. Sen sijaan jouduin teininä kuuntelemaan ja katselemaan mielenterveys- ja vihanhallintaongelmaisen niin sanotun isäni raivokohtauksia ja itsesäälimarttyyrointia. Välillä hän uhkaili itsarillla, kun ei muuten saanut tahtoaan läpi jossain asiassa. Teki sen tosin vasta vuosia myöhemmin.
Äitini ja isäni riitelivät kovin, mutta eivät koskaan eronneet.
Muistan kun äiti usein huusi: jos tuota ei olisi niin lähtisin.
"Tuo" olin minä.
Arvatkaako tuntuiko pahalta. Ajattelin myös, että en ollut toivottu tai olin taakka. Nyt aikuisena olen käynyt asioita läpi ja aikalailla sinut lapsuuden asioiden kanssa.
Mutta olen miettinyt millaista elämä olisi ollut jos vanhempani olisivat eronneet.
Ei ero aina ole huono ratkaisu. Ei ole tosiaan mustavalkoista.
Ei ole ketjun aihe vaan se että ap asettaa miesystävän tunteiden vaalimisen lapsensa edelle.
Onko tuo teini nyt ihan terve päästään? Tosi outoa käytöstä. Ilmeisesti heilan lapset ovat normaaleja niin kompensoivat tuota oudokkia.