Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Monessako ydinperheessä vanhemmat kyselee teinien mielipiteitä ketä saa kutsua kylään? Ja jos kysytään ja teinit sanoo ei niin sittenkö jätetään kutsumatta koska teinit ei tykkää?
Meillä ainakin keskustellaan asioista. Teinit pidetään mukana jo aikataulujen suunnittelussa "Virtaset olisivat tulossa kylään sunnuntaina, millaiset aikataulut teillä on?"
Siinä voi sitten sanoa, että on jo muuta menoa ja miten kovasti kiinnostaa olla paikalla. Sen mukaan sitten yhdessä sovitaan ketkä tekevät mitäkin ennen kuin Virtasten kanssa sovitaan mitään.
Yleensä kaikki vieraat ovat teineille mieleisiä tai ainakin ihan ok, mutta jos teinit vihaisivat jotain vierasta (sellaisia ei kyllä ole) niin sellaiset kutsuttaisiin joskus kun teinit ovat poissa tai sovittaisiin treffit jonnekin muualle kuin kotiimme.
Minusta on outoa jos kaikkia perheenjäseniä ei kuunnella ja asioista ei keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessako ydinperheessä vanhemmat kyselee teinien mielipiteitä ketä saa kutsua kylään? Ja jos kysytään ja teinit sanoo ei niin sittenkö jätetään kutsumatta koska teinit ei tykkää?
Monessako ydinperheessä jouluksi kutsutaan vanhemman pano kyläilemään? Raijataan vieraita ihmisiä "uusperheeksi"?
Ja kyllä meillä on aina päätetty joulunvietto yhdessä. Myös tänä vuonna. Mm mökille meno ihan sen mukaan, miten kukakin haluaa.
t teinien äiti
Monessa ydinperheessä vanhemman pano on siinä 24/7. :D Yritä ymmärtää että elämäntilanteita on erilaisia ja kaikissa perheissä ei voida tehdä niin kuin teillä. Voi olla että lapsillasi ei päässyt edes oma tahto kehittymään jos te aina saatte kaikki mökkeilyt ja muut niin sukkana läpi.
Ei ole vieras.
Tahto juurikin pääsee kehittymään, kun sitä kuunnellaan kuten meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessako ydinperheessä vanhemmat kyselee teinien mielipiteitä ketä saa kutsua kylään? Ja jos kysytään ja teinit sanoo ei niin sittenkö jätetään kutsumatta koska teinit ei tykkää?
Meillä ainakin keskustellaan asioista. Teinit pidetään mukana jo aikataulujen suunnittelussa "Virtaset olisivat tulossa kylään sunnuntaina, millaiset aikataulut teillä on?"
Siinä voi sitten sanoa, että on jo muuta menoa ja miten kovasti kiinnostaa olla paikalla. Sen mukaan sitten yhdessä sovitaan ketkä tekevät mitäkin ennen kuin Virtasten kanssa sovitaan mitään.Yleensä kaikki vieraat ovat teineille mieleisiä tai ainakin ihan ok, mutta jos teinit vihaisivat jotain vierasta (sellaisia ei kyllä ole) niin sellaiset kutsuttaisiin joskus kun teinit ovat poissa tai sovittaisiin treffit jonnekin muualle kuin kotiimme.
Minusta on outoa jos kaikkia perheenjäseniä ei kuunnella ja asioista ei keskustella.
Juurikin näin. Meillä esikoinen juuri eilen tuli tarkistamaan, minä päivänä lähdemme ja sovimme että tapaa vielä kaveriaan 22.12.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Minä en ole nähnyt ns äitiäni sen jälkeen kun 18 täytin. Siitä on nyt kohta 30 vuotta. Hänelläkin oli näitä panokavereita joita tuputettiin "perheekseni" ja tätä "minä määrään täällä" -jalanpoljentaa ja tätä selän takana kähmimistä ja juoruilua.
Anna ulista. Ei lasten takia tarvi omaa elämää uhrata. Varmasti se teini on huoneessaan ilman ukkoakin. Teinit on itsekkäitä pas koja jotka eivät näe kuin omat halunsa. Nauttivat huomiosta ja draamasta.
Niin, että äitien pitäisi ajatella vain ja ainoastaan lapsia. Ei missään vaiheessa ikinä koskaan saa ajatella itseään. Kaikki pitäisi tehdä lasten ehdoilla ja lapset määräävät mitä saa tehdä ja mitä ei. Pjaskat äidin tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että äitien pitäisi ajatella vain ja ainoastaan lapsia. Ei missään vaiheessa ikinä koskaan saa ajatella itseään. Kaikki pitäisi tehdä lasten ehdoilla ja lapset määräävät mitä saa tehdä ja mitä ei. Pjaskat äidin tunteista.
Tässähän mennään sen vieraan miehen tunteiden mukaan, ettei vaan pahoita mieltään.
Mikään ei estä tapaamasta 362 päivänä vuodesta, jossakin muualla.
Mutta ei kun vieras ukkeli haluaa pilata joulun, äitihän palvelee, lapsesta viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen AP tätä, että miksi et keskustellut teinin kanssa ennen kuin kutsut teille vieraita jouluksi? Hänellä on ollut raskas syksy ja hän on väsynyt, näin kerroit. Et halunnut edes kysyä onko ok jos tulee muita?
Ajattelen itseäni, jos minulla olisi ollut raskas syksy ja olisin väsynyt ja haluaisin jouluna vain levätä oman perheen kanssa ja mieheni olisikin kutsunut vanhempansa meille jouluna kylään kysymättä minulta mitään niin voi olla, etten sitä kovin hyvin ottaisi minäkään.
Oli siitä puhuttu aiemmin. En ole kyllä lupaa kysynyt, mutta olin kertonut että aattona isovanhemmille, joulupäivä kahdestaan ja tapanina tämä kyläily. Teini ei ole se jonka kanssa neuvottelisin tämän tapaista. Otan häbet huomioon, mutta minä päätän. Teini on siinä iässä ja epäkypsä että varmaan sanoisi uhmalla että on koko joulun yksin.
Eli päätit olla ottamatta huomioon ettei Reijo suutu. Hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että äitien pitäisi ajatella vain ja ainoastaan lapsia. Ei missään vaiheessa ikinä koskaan saa ajatella itseään. Kaikki pitäisi tehdä lasten ehdoilla ja lapset määräävät mitä saa tehdä ja mitä ei. Pjaskat äidin tunteista.
Näin hienosti uhriudutaan. Kun äiti on onnellinen, niin koko perhe on onnellinen... Ei ku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Minä en ole nähnyt ns äitiäni sen jälkeen kun 18 täytin. Siitä on nyt kohta 30 vuotta. Hänelläkin oli näitä panokavereita joita tuputettiin "perheekseni" ja tätä "minä määrään täällä" -jalanpoljentaa ja tätä selän takana kähmimistä ja juoruilua.
Miten saat yhdestä pitkäaikaisesta miesystävästä useita panokavereita? Et kai vain nyt projisoi omaa traumaasi aloittajaan?
Sekopäinen keskustelu. Ei kyllä ole ihme, että niin monen teinin on koulussa vaikea sopeutua yhteisiin sääntöihin ja siihen, että jokainen ei voi itse päättää, mitä haluaa tehdä, jos monet ovat sitä mieltä, että lapsi saa päättää kenet äiti saa kutsua kotiinsa. Kamalaa.
Jutella voi ja yrittää keskustella tunteista, mutta myös asettaa lapselle rajat. Lapsi ei saa määrätä aikuisen vieraista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Minä en ole nähnyt ns äitiäni sen jälkeen kun 18 täytin. Siitä on nyt kohta 30 vuotta. Hänelläkin oli näitä panokavereita joita tuputettiin "perheekseni" ja tätä "minä määrään täällä" -jalanpoljentaa ja tätä selän takana kähmimistä ja juoruilua.
Miten saat yhdestä pitkäaikaisesta miesystävästä useita panokavereita? Et kai vain nyt projisoi omaa traumaasi aloittajaan?
Pointti ei ole määrä vaan lapsen mitätöinti. Pari vuotta ei ole pitkäaikainen eikä ap kerro montako on jo ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Minä en ole nähnyt ns äitiäni sen jälkeen kun 18 täytin. Siitä on nyt kohta 30 vuotta. Hänelläkin oli näitä panokavereita joita tuputettiin "perheekseni" ja tätä "minä määrään täällä" -jalanpoljentaa ja tätä selän takana kähmimistä ja juoruilua.
No ap on kuitenkin vuosia seurustellut saman miehen kanssa. Aivan eri tilanne kuin sun lapsuudessa. On se kun aikuiset ihmiset ei osaa yhtään järjellä ajatella vaan nähdään vain se oma ähky. Jos itsellä on olla paska lapsuus äidin ja hänen vaihtuvien miesten takia, niin kuvitellaan näin olevan kaikkien eronneiden äitien lapsilla. Herätys, pää pois perseestä ja avartamaan maailmankatsomusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Ja tuo omikronit mukanaan. Viisasta. 🙄
Vaatiminen on kunnioittamista.
Tosin jos jälkikasvu on ihan xxxxxx, niin eihän siinä hyödytä edes vaatia alkeellisiakaan käytöstapoja.
Rajattomista lapsista , joiden kanssa neuvotellaan joka ikisestä asiasta, tulee satavarmasti tyyppejä jotka hyppii aikuisten silmille, joka ikisestä asiasta ja joka paikassa, "kun mun kanssa pitää neuvotella mitä mää haluun."
Henkisesti vetelät vanhemmat, joilla ei ole kykyä olla turvallisia aikuisia jotka asettaa rajat tuottaa näitä pikkukeisareita joita sitten itketään kun eivät menesty millään osa-alueella (yksityiselämässä tai työelämässä, ihmissuhteista puhumattakaan) elämässä, jossa pelisäännöt ovatkin muut kuin ne mamman "mitä sää haluisit"- neuvottelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Minä en ole nähnyt ns äitiäni sen jälkeen kun 18 täytin. Siitä on nyt kohta 30 vuotta. Hänelläkin oli näitä panokavereita joita tuputettiin "perheekseni" ja tätä "minä määrään täällä" -jalanpoljentaa ja tätä selän takana kähmimistä ja juoruilua.
No ap on kuitenkin vuosia seurustellut saman miehen kanssa. Aivan eri tilanne kuin sun lapsuudessa. On se kun aikuiset ihmiset ei osaa yhtään järjellä ajatella vaan nähdään vain se oma ähky. Jos itsellä on olla paska lapsuus äidin ja hänen vaihtuvien miesten takia, niin kuvitellaan näin olevan kaikkien eronneiden äitien lapsilla. Herätys, pää pois perseestä ja avartamaan maailmankatsomusta!
Pari vuotta, ei kerro monesko tämä on, ja kynnysmattona palvelee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Minä en ole nähnyt ns äitiäni sen jälkeen kun 18 täytin. Siitä on nyt kohta 30 vuotta. Hänelläkin oli näitä panokavereita joita tuputettiin "perheekseni" ja tätä "minä määrään täällä" -jalanpoljentaa ja tätä selän takana kähmimistä ja juoruilua.
Miten saat yhdestä pitkäaikaisesta miesystävästä useita panokavereita? Et kai vain nyt projisoi omaa traumaasi aloittajaan?
Pointti ei ole määrä vaan lapsen mitätöinti. Pari vuotta ei ole pitkäaikainen eikä ap kerro montako on jo ollut.
Jos on kaksi vuotta seurustellut, niin ei se nyt enää mikään lyhyt tapailu ole. Lisäksi täällä ollaan tekemässä lorttoa täysin tuntemattomasta ihmisestä.
Mä kauhistutan teitä nyt kertomalla, että mä yhden lapsen äiti muutin yhteen uuden miehen kanssa kun olimme seurustelleet 10kk. Lapsi tapasi miehen kun olimme seurustelleet 3kk. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta ja lapsikin täysi-ikäinen. Lapsi on suoraan sanonut, että mun mies on mukava ja hyvin tulee miehen kanssa toimeen. Eikä sano noin vain mua miellyttääkseen, on sellainen persoona joka sanoo kyllä jos joku ei toimi. Isänsä uuden puolison kanssa ei tule toimeen ja siksi ei siellä ole enää pahemmin aikaansa viettänyt. Olen eronnut lapsen isästä jo 16 vuotta sitten ja toki oli pari miestä ennen nykyistä miestä, mutta noita miehiä lapsi ei tavannut koskaan.
Teinit nyt on itsekeskeisiä pissapäitä johtuen mm. iästä. Nosta kissa pöydälle ja keskustele sen kanssa. Älä syyttele, kerro miten kurjalta tilanne sinusta tuntuu.